Mikä on taidemuseoiden eettinen vastuu teoshankinnoissa?

Miksi eri valtioilla on erilaiset edellytykset sopeutua ilmastonmuutokseen?

Miksi työn prekarisaatio voi johtaa naisen aseman kurjistumiseen?

Millaisia kolonialistisia piirteitä liittyy ympäristöongelmien ratkaisuun kehitettyihin teknologioihin?

Tanssia Tapani-kuninkaan tahtiin

VILPPU KUUSIPALO & ISTVÁN RYTKÖNEN


"Nykypäivän modernissa ja globaalissa maailmassa, jossa kansallisuudetkin sekoittuvat, jossa rajat hiljalleen hälvenevät, kansantanssi on jotain, mihin voimme tarrata kiinni. Tarkoitan sitä, että kun näemme kansantanssia tai kuulemme kansanlaulun sävelen, sydämemme alkaa pamppailla, ja ajattelemme: kyllä – tämä on unkarilaista."

– Erika Babinyecz, kansantanssin harrastaja

Haikailu Unkarin loiston aikojen perään nousee usein esille etenkin uutisoitaessa maan itsepäisestä ulkopolitiikasta tai eurooppalaisesta nationalistisesta liikehdinnästä. Äärioikeistolaisten katupartioiden ja uhmakkaan EU-politiikan1 ohella kansallisylpeys ja perinteikkyys ovat esillä myös arkisemmissa yhteyksissä – kuten vapaa-ajan harrastuksissa ja viihteen maailmassa. Tässä esseessä tarkastelemme unkarilaisten kokeman nostalgian, menneisyyden kaipuun ja kansallistunteen ilmenemistä erityisesti kansantanssin ympärillä.

Esseen aluksi esittelemme Unkarin historiaa ja unkarilaisten kansallista identiteettiä määrittäviä käänteitä, jotta lukija saa pääpiirteisen kuvan siitä loistokkuuden ja koettelemusten vuoristoradasta, jonka maa on käynyt läpi. Tämän jälkeen esittelemme unkarilaisten kansantanssien historiaa sekä niiden uutta merkitystä maailmansotien jälkeisessä Unkarissa. Lopuksi tarkastelemme median roolia. Vuonna 2015 kolmatta tuotantokautta valtiollisilla televisiokanavilla esitettävän Fölszállott a páva -kykykilpailun (suomeksi Riikinkukko on lähtenyt lentoon) myötä kansantanssit ja -musiikki ovat saaneet erityistä medianäkyvyyttä. Arvioimme vallankäytön ja median suhdetta, ja erityisesti Fölszállott a pávan välittämiä viestejä ja niiden tavoitteita.

Haastattelimme esseetä varten Budapestissa asuvia kansantanssin harrastajia sekä kansantanssia popularisoivan Fölszállott a páva -televisio-ohjelman tekijöitä ja katsojia. Näiden haastattelujen pohjalta pyrimme konkretisoimaan muiden lähdeaineistojemme yleisiä tulokulmia. Haastatteluaineistostamme pyrimme löytämään ja löysimmekin merkkejä neljästä kulttuurissa ilmenevästä nostalgian muodosta, jotka tutkija Brian S. Turner on eritellyt. Hänen mukaansa nostalgia on läsnä kulttuurissa ensinnäkin kaipuuna taakse jääneeseen, lopullisesti menetettyyn kulta-aikaan. Toiseksi nostalgia ilmenee ajatuksena sosiaalisen eheyden pirstoutumisesta ja moraalin rappeutumisesta. Kolmanneksi yksilön vapaus ja itsenäisyys nähdään menetetyksi, ja neljänneksi nähdään kadotetuksi autenttinen ihminen, asioihin spontaanisti reagoiva luonnonlapsi.2

Suuruuden ja surkeuden aikoja

Unkari kulkee omia teitään. Itsenäisyys ja riippumaton päätösvalta ovat maan nykyiselle johdolle vahvoja itseisarvoja, jotka nostetaan esille poliittisessa retoriikassa tuon tuosta. Pääministeri Viktor Orbán on muun muassa verrannut Euroopan unionin vallankäyttöä Neuvostoliiton tyranniaan ja muistellut samassa yhteydessä kaihoisasti unkarilaisten 1800-luvun taisteluita habsburgilaista valtaa vastaan.3

Habsburgien johtaman Itävallan keisarikunnan taloudellinen taantuminen ja sotilaalliset tappiot johtivat vuonna 1867 Ausgleichiksi nimettyyn reformiin, jossa Unkari nostettiin de facto samanarvoiseen asemaan Itävallan kanssa uudessa Itävalta-Unkarin kaksoismonarkiassa. Saksan- ja unkarinkieliset olivat uudistuneessa valtakunnassa ensimmäisen luokan kansalaisia slaavilaisten kansojen, romanialaisten ja muiden vähemmistökansallisuuksien jäädessä altavastaajiksi. Maa jaettiin kahteen hallinnolliseen osaan, joista kumpikin huolehti sisäisistä asioistaan asevoimien ja ulkopolitiikan ollessa yhteisellä kontolla. Reformi oli lottovoitto kansallistunteen vallassa olevalle unkarilaiseliitille, takasihan se Unkarille vallan yli ”Pyhän Tapanin kruununmaiden”, jotka paavi oli vuonna 1000 tunnustanut Unkarin kuninkaan pyhän Tapanin (unkariksi Szent István király) valtakunnaksi. Unkarin kuningaskunta ulottui nyt jälleen Adrianmeren rannoilta Transilvanian vuorille pitäen sisällään monia etnisiä ja kielellisiä vähemmistöjä.4

Ensimmäisen maailmansodan jälkipuinnissa jaettiin keskusvaltoihin kuulunut Itävalta-Unkari voittajavaltojen toimesta osiin ja rajojen piirtämisessä pyrittiin mukailemaan alueen kieli- ja kansallisuusoloja. Unkarin jaosta sovittiin vuonna 1919 Trianonin sopimuksessa. Moni kansa sai nyt ensimmäistä kertaa vuosisatoihin oman valtionsa, mutta entiselle isäntävallalle Unkarille sopimus oli ymmärrettävästi karvas. Unkari menetti nimittäin 71 prosenttia maa-alueestaan ja 63 prosenttia alamaisistaan. Tämän lisäksi lähes neljännes entisen kuningaskunnan unkarinkielisistä, kolmisen miljoonaa ihmistä, jäi sopimuksessa uuden “tynkä-Unkarin” rajojen ulkopuolelle.5 Slovakiaan, Romaniaan ja Serbiaan liitettiin laajoja alueita, joissa enemmistö asukkaista oli unkarinkielisiä. Monin paikoin, kuten Romanian Transilvaniassa, muodostavat unkarilaiset yhä tänä päivänä enemmistön (ks. kuva 1).

Kuva 1: Tummanvihreällä Unkarin tasavalta nykyään. Vaaleanvihreällä naapurivaltioiden alueet, joissa unkarinkieliset muodostivat enemmistön vuonna 2014.6 Huomaa etenkin keskellä Romaniaa sijaitseva Transilvanian (unkariksi Erdély) laaja kielisaareke.

Huomionarvoista on, miten suuria tunteita Trianonin sopimus ja unkarilaisten “diaspora” herättää edelleen. Budapestin ELTE-yliopiston Unkarin yhteiskunnallisten konfliktien tutkimuslaitoksen vuonna 2010 toteuttamassa kyselytutkimuksessa kävi ilmi, että jopa kaksi kolmasosaa unkarilaisista pitää edelleen lähes sata vuotta sitten solmittua Trianonin sopimusta “kansallisena tragediana”. Saman tutkimuksen mukaan yli tuhat vuotta vanhaa perua oleva Suur-Unkarin kartta (kuva 2) koetaan tärkeäksi kansalliseksi symboliksi.7 Nyky-Unkarin poliittisessa retoriikassa ei ole lainkaan tavatonta puhua nykyisestä Unkarista nimenomaan tynkä-Unkarina alleviivaten eroa “todelliseen” tuhatvuotiseen Suur-Unkariin, joka ulottuu paljon laajemmalle alueelle. Esimerkkinä mainittakoon keskisuuren äärinationalistisen Jobbik-puolueen kansanedustajan Szávay Istvánin puhe8, jossa hän vakuuttaa vuonna 2012 Transilvanian unkarilaisille “tynkä-Unkarin” ikuista solidaarisuutta heitä kohtaan. Toisaalta samaisesta kyselystä tulee ilmi unkarilaisen kansallisen identiteetin joustavuus. Peräti 65 prosenttia otoksesta katsoo melkein sata vuotta sitten purettujen Suur-Unkarin rajojen sisäpuolella syntymisen olevan riittävä edellytys unkarilaisuudelle – äidinkielestä riippumatta.9

Táncház-liike kansantanssin elvyttäjänä

Unkarilaisten kansantanssien 1970-luvulla alkaneelle ja yhä edelleen jatkuvalle uudelle tulemiselle on annettu nimitys táncház. Suorana käännöksenä nimi tarkoittaa tanssitaloa. Sanalla on tarkoitettu talonpoikaisyhteisöissä sitä kylän taloa, johon kokoonnuttiin säännöllisesti seurustelemaan, soittamaan ja tietysti tanssimaan.10 Táncház-tanssit perustuvat vuosisatoja vanhoihin unkarilaisiin kansantansseihin, joista erityisesti Transilvanian unkarilaisten tanssiperintö korostuu. Transilvanian seudulla unkarilaiset perinteet säilyivät erityisen hyvin, sillä alue oli muista unkarilaisalueista maantieteellisesti erillään ja siksi myös erityisasemassa monien Unkarin kulttuuria muovanneiden historiallisten käänteiden aikaan, kuten ottomaanien valtakaudella (1541–1699) sekä Habsburgien absoluuttisen vallankäytön aikaan 1700-luvulla.11

Lähtölaukauksena kansantanssien ja yleisemmin kansanperinteen popularisaatiolle ja kaupungistumiselle pidetään vuonna 1969 Unkarin televisiossa esitettyä Röpülj páva! -ohjelmaa, jossa esitettiin kansanlauluja, -musiikkia ja -tanssia.12 Folkloristinen innostus johti neljän budapestilaisen kansantanssiyhdistyksen kokoontumiseen toukokuussa 1972.13 Aluksi vain ennestään kansantanssiin vihkiytyneiden keskinäisinä tilaisuuksina alkaneet táncház-kokoontumiset avautuivat pian myös yleisölle, kun vuoden 1973 keväällä Bartók Együttes -niminen tanssiyhdistys alkoi järjestää kansantanssien opetusta táncház-iltojen yhteydessä.14

1980-luvulla Budapestissa saattoi táncház-tapahtumassa käydä jo viikon jokaisena iltana.15 Aina 80- ja 90-lukujen taitteessa tapahtuneeseen Unkarin kansantasavallan lakkaamiseen asti táncház-tilaisuuksissa oli kansallismielinen pohjavire, joka oli monesti ristiriidassa valtaapitävien virallisten totuuksien kanssa: unkarilaisalueet Unkarin rajojen ulkopuolella olivat virallisella tasolla tabu, mutta tanssi-illoissa näidenkin seutujen sävelet raikasivat – kansallismieltä enemmän tai vähemmän tietoisesti vahvistaen.16 Kansantasavallan ajoista poiketen nyky-Unkarissa táncház on saanut taakseen valtiovallan tuen. Vuonna 2001 valtion rahoituksella perustettu kulttuurikeskus Hagyományok Háza (Perinteiden talo) pitää yllä kansantanssiperinteitä17 ja on ollut muun muassa Fölszállott a páva -ohjelman taustalla Unkarin valtiollisen television pääyhteistyökumppanina18.

Televisio tanssittaa yli tynkä-Unkarin rajojen

Fölszállott a páva on pääasiassa valtiollisella Duna TV -kanavalla sekä Unkarin ulkopuolellakin näkyvällä Duna World -kanavalla esitetty kykykilpailu, jossa kansantanssiyhtyeet ja -solistit sekä kansanmusiikin soittajat esittelevät osaamistaan19. Se järjestettiin ensimmäisen kerran vuoden 2012 syksyllä, toinen kausi nähtiin vuonna 2014 ja kolmannen kauden esikarsinnat ovat käynnissä tätä tekstiä kirjoitettaessa (maaliskuussa 2015). Esikuvana ohjelmalle on ollut 1960–70-luvuilla esitetty Röpülj páva! (Lennä, riikinkukko!), jolla oli merkittävä vaikutus edellä käsittelemäämme kansantanssien uuteen tulemiseen, modernin táncház-liikkeen syntymiseen 1970-luvulla. Osallistumismahdollisuutta Fölszállott a páva -ohjelmaan on mainostettu paitsi Unkarin kansalaisille, myös Unkarin ulkopuolella asuville unkarilaisen kansanperinteen taitajille20 – siis tyypillisesti etnisille unkarilaisille. Vuoden 2015 hakijoista suuri osa tuli Unkarin ulkopuolelta, merkittävissä määrin Romanian unkarilaisalueilta Transilvaniasta (unkariksi Erdély). Alla olevassa kartassa näkyy vuoden 2014 ohjelmaan valittujen, Unkarin rajojen ulkopuolelta tulleiden osallistujien kotipaikkakuntien sijainti.

Kuva 2: Vuoden 2014 Fölszállott a páva –ohjelman osallistujista kuudesosa tuli Unkarin valtion rajojen ulkopuolelta (osallistujan kotipaikkakunta merkitty punaisella pisteellä), joskin entisen Unkarin kuningaskunnan alueelta. Karttaan on merkitty Trianonin sopimuksessa 1919 ja myöhemmin vuoden 1945 sopimuksessa Unkarin naapureilleen luovuttamat alueet – entisen Unkarin kuningaskunnan maat.21

Kansankulttuurin merkitys

Tim Edensor on tutkinut idealisoidun kansankulttuurin (folk culture) muotojen käyttöä kansallisen identiteetin luomisessa ja edistämisessä sekä luetellut kansankulttuurille annettuja ominaisia merkityksiä ja funktioita. Ensinnäkin Edensor mainitsee käsityksen kansankulttuurista ”autenttisena” joukkona kulttuurisia muotoja ja käytäntöjä, joita moderni massakulttuuri uhkaa. Toisekseen kansankulttuuri käsitetään hänen mukaansa sen edustaman kansallisuuden todellisen luonteen kuvastajaksi. Kolmas olennainen huomio liittyy kansankulttuurin läheiseen suhteeseen paikkaan ja alueeseen josta se on lähtöisin.22 Edellä mainitut, kansallishenkisen nostalgian värittämät käsitykset kansankulttuurista, tässä tapauksessa kansantansseista, osuvat lähes yksi yhteen haastatteluaineistostamme esiin nousevien ajatusten kanssa.

“Eurooppa on hiljalleen kadottamassa identiteettinsä, liukenemassa ennennäkemättömään liberalismiin. Näin eivät katoa ainoastaan kansalliset identiteetit, vaan myös henkiset ja sukupuoliset. Unkarilainen kansantanssi ei anna tämän tapahtua. Suorin selin, naisen ja miehen rooleille uskollisesti he [tanssijat] edustavat – pää pystyssä ja ylpeästi – omaa identiteettiään! Pojat ovat poikia ja tytöt tyttöjä, eikä heillä ole mitään tarvetta vaihtaa vaikkapa etunimiä keskenään…”

– Dr. Júlia Balogh, Fölszállott a páva -ohjelman ideoitsija

Kun kyse on kansallisella televisiokanavalla näytettävästä ohjelmasta, nousevat tietysti mieleen ideologiset tekijät ja valta-asetelmat sen taustalla – miksi juuri tällainen ohjelma? Tartuimme kysymykseen suoraviivaisesti esittämällä ohjelman tuotantotiimille, ohjelmaan osallistuville tanssijoille sekä ohjelman katsojille joukon kysymyksiä koskien muun muassa ohjelman ja kansantanssin suhdetta unkarilaisuuteen. Ohjelman tekijöiltä pyysimme lisäksi ajatuksia ohjelman tavoitteista. Näin pyrimme selvittämään, muuttuvatko ohjelmalle annetut merkitykset matkalla tuottajilta yleisölle. Ylläoleva sitaatti on Fölszállott a páva -ohjelmakonseptin ”äidin”, Duna World -kanavaa edustavan Júlia Baloghin vastauksesta kysymykseen ohjelman välittämistä arvoista. Kommentti ilmentää käsitystä kansankulttuurin identiteettiä vahvistavasta voimasta sekä nostalgisointia entisaikojen ”henkisiä” ja sukupuolisia identiteettejä kohtaan, mikä voidaan ymmärtää huolena moraalin rappeutumisesta.

Toisenkin ohjelman tekijätiimiin kuuluvan haastatellun vastauksissa näkyy kansantanssin voimaannuttava vaikutus unkarilaiseen identiteettiin. Samalla kansankulttuuri esitetään myös vastavoimana modernille massakulttuurille samaan tapaan kuin Edensorin käsittelyssä. Ohjelman käsikirjoittaja Andrea Scrob sanoo muun muassa ohjelman tavoitteena olleen saada unkarilaisesta kansanmusiikista trendikästä ja ihmettelee, miksi kaikissa illanviettopaikoissa pitäisi tanssia vain amerikkalaisen musiikin tahtiin. Kun suurin osa television katsojista katsoo hänen mukaansa vain seksillä höystettyjä tosi-tv-ohjelmia, olisi tärkeää että juuri heille saataisiin välitettyä unkarilaisen kansantanssin ilosanomaa, jossa “jokaisella säkeellä, jokaisella askeleella ja liikkeellä on todellista, inhimillistä kerrottavaa”, kuten hän jatkaa. Kansallisen identiteetin voimaannuttamisen tarvetta myös perustellaan. Historian riepottelemalle kansalle kaikki unkarilainen on hieman vastenmielistä, kuvaa Scrob. Vanhempi sukupolvi kärsii nimittäin neuvostomiehityksen aiheuttamista traumoista ja nuoret kokevat itsensä enemmän eurooppalaisiksi kuin unkarilaisiksi, hän summaa. Tällaisessa ilmastossa kansallisen ylpeyden kohottamiselle ja kansanperinteen esittelylle myönteisessä valossa on kieltämättä kysyntää.

“Nykyään táncház-liike alkaa olla siisti juttu. Ei ole enää noloa tai vanhanaikaista käydä táncház-tapahtumissa ja kansanmusiikkia soittavissa kapakoissa. Tämän perusteella kansantanssi tarkoittaa yhä useammalle unkarilaiselle ylpeydenaihetta tai jopa elämäntapaa.”

– Máté Bárdos, Fölszállott a páva -ohjelman katsoja

Katsojien vastauksista kuvastuu yleisesti ottaen myönteinen suhde unkarilaiseen kansanperinteeseen sekä sen suosion kasvu myös nuorison parissa. Parikymppinen Laura, ohjelman katsoja hänkin, painottaa paitsi ohjelman muuttavan kansantanssia kohtaan mahdollisesti koettuja kielteisiä asenteita, myös kansanperinteen jatkumisen tärkeyttä nuorison parissa. Ohjelman tekijöiden tavoitetta unkarilaisen kansantanssin suosion kasvattamisesta voidaan myös pitää toteutuneena. Eräs haastattelemistamme ohjelman katsojista, 42-vuotias Csaba, kuvaa suhtautumistaan kansantanssiin ennen ja jälkeen ohjelmaan tutustumista seuraavasti: “Ennen ohjelmaa saatoin kyllä nähdä kansantanssia, mutta en tuntenut vetoa ryhtyä itse tanssimaan. Ohjelman aikana minuakin alkoi kuitenkin kiinnostaa opetella itsekin tanssimaan kansantansseja.” Hänessä ohjelma herätti lisäksi ylpeyttä unkarilaisuudesta. Itse tanssijoiden parissa koetaan kansantanssissa välittyvä perinne ja sen läheinen suhde kansalliseen identiteettiin vahvasti kautta linjan. Beatrice, 20 vuotta, sanoo harrastuksen pariin päätymisen syyn olleen osittain unkarilaislapsille suunnattujen harrastusmahdollisuuksien vähyys kotiseudullaan Transilvaniassa, mutta kehuu táncház-yhteisössä vallalla olevaa tervettä arvomaailmaa, jossa muun muassa naisten ja miesten roolit ovat vielä selkeästi erotettavissa. Tässä kohden hän jakaa itse ohjelman suunnittelijoiden nostalgisoivat mietteet terveiden arvojen säilymisestä kansanperinteen parissa.

Yhteenveto

Kuten käsittelyssämme huomasimme, nostalgia voi hyvin ja on voimissaan nyky-Unkarissa. Poliittisessa kentässä nostalgisoiva kansallismielisyys on valloillaan. Niin pieni, mutta kovaääninen Jobbik kuin pitkäaikainen valtapuolue Fideszkään eivät kaihda ulostuloissaan haikailua menneisyyden suuruuden aikoihin. Myös kansan parissa muisto Unkarin kuningaskunnan suuruuden päivistä elää vahvana. Vaikkei varsinaista revanssihenkeä juurikaan esiinny, on huomionarvoista, että naapurivaltioiden alueilla asuvat unkarilaiset koetaan laajalti kuuluviksi unkarilaisten “perheeseen”. Turnerin erittely nostalgian muodoista näyttäytyy Unkarissa siis ennen kaikkea haikailuna menetettyyn kulta-aikaan, jolloin kaikki oli paremmin. Erittelyn pohjalta itse Unkari voidaan myös ajatella yksilöksi, jonka vapaus ja itsenäisyys on menetetty iäksi neuvostovallan ainoastaan vaihduttua EU:n liekaan. Kansantanssin suosiossa on kyse ensinnäkin huolesta moraalin ja hyvien, unkarilaisuuteen liitettävien arvojen katoamisesta. Ruumiillisessa kansanperinteessä näiden arvojen katsotaan säilyvän, ja osin tästä syystä myös valtiovallan taholta ollaan valmiita sitä tukemaan julkisrahoitteisten instituutioiden ja tv-kanavien kautta.


Lähteet

Haastatteluaineisto, helmi–maaliskuu 2015. Haastateltavina Fölszállott a páva -televisio-ohjelman tekijöitä ja katsojia sekä kansantanssin harrastajia (yhteensä 15 henkeä). Haastattelijana István Rytkönen. Haastattelut toteutettiin pääasiassa sähköpostin välityksellä. Aineisto on artikkelin kirjoittajien hallussa.

Kirjallisuus ja verkkolähteet

Edensor, Tim 2002. National Identity, Popular Culture and Everyday Life. Oxford: Berg.

Fölszállott a páva -ohjelman internet-sivu. http://www.mediaklikk.hu/musor/pava/ (Haettu 10.3.2015).

Hagyományok Háza 28.3.2012. Népzene és néptánc vetélkedőt hirdet a közmédia. http://www.hagyomanyokhaza.hu/oldal/10924/ (Haettu 16.3.2015).

Halmos, Béla 2000. "The Táncház Movement." Hungarian Heritage 1/2000.
http://folklife.hu/roots-to-revival/living-tradition/tanchaz-method/the-... (Haettu 26.2.2015).

Juhász, Szabolcs 7.5.2012. “'Ahol a Kárpátok tesznek egy kanyart, százezer év múlva is találhatsz magyart'”. http://jobbik.hu/rovatok/hat%C3%A1ron_t%C3%BAl/ahol_a_k%C3%A1rp%C3%A1tok... (Haettu 20.3.2015).

Kokkonen, Yrjö 11.3.2013. "Unkari muutti perustuslakiaan rajusta vastarinnasta huolimatta." http://yle.fi/uutiset/unkari_muutti_perustuslakiaan_eun_rajusta_vastarin... (Haettu 5.4.2015).

Martin, György. "Szék felfedezése és tánchagyományai." Folkszemle 7/2010. http://folkradio.hu/folkszemle/martin_szek4/index.php (Haettu 8.3.2015).

Pávai, István 2010. "Erdély a magyar néprajz-, népzene és a néptánckutatás tájszemléletében." Folkszemle 12/2010. http://folkradio.hu/folkszemle/pavai_erdely/index.php (Haettu 12.3.2015).

Quigley, Colin 2014. "The Hungarian Dance House Movement and Revival of Transylvanian String Band Music." The Oxford Handbook of Music Revival. Oxford University Press. (Google E-book. Haettu 16.3.2015).

Ruohonen, Voitto 1995. "Televisio, nostalgia ja taaksejäänyt Suomi." Musta lammas. Kirjoituksia populaari- ja massakulttuurista. Joensuu: Joensuu university press.

Sowards, Steven W. 1996. "Nationalism in Hungary, 1848-1867." http://staff.lib.msu.edu/sowards/balkan/lect07.htm (Haettu 20.3.2015).

Sowards, Steven W. 1996. "The legacies of 1917 and 1919." http://staff.lib.msu.edu/sowards/balkan/lect16.htm (Haettu 20.3.2015).

Társadalmi Konfliktusok Kutató Központ 2010. "Nemzeti tudat, nemzeti tragédiák." http://konfliktuskutato.hu/index.php?option=com_content&view=article&id=... (Haettu 20.3.2015).

Traynor, Ian 15.3.2012. "Hungary prime minister hits out at EU interference in national day speech." TheGuardian.com. http://www.theguardian.com/world/2012/mar/15/hungary-prime-minister-orba... (Haettu 16.3.2015).

Vincze, Barbara 8.12.2011. "A táncoló ellenállás világgá megy." Origo.hu. http://www.origo.hu/kultura/20111207-a-magyar-tanchaz-az-unescoelismeres... (Haettu 16.3.2015).

  • 1. Kokkonen 11.3.2013, "Unkari muutti perustuslakiaan rajusta vastarinnasta huolimatta."
  • 2. Ruohonen 1995, 157.
  • 3. Traynor 15.3.2012, "Hungary prime minister hits out at EU interference in national day speech."
  • 4. Sowards 1996, "Nationalism in Hungary, 1848-1867".
  • 5. Sowards 1996, "The legacies of 1917 and 1919".
  • 6. Kartta osoitteesta http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/5/51/MagyarsOutsideHungary... (Haettu 20.3.2015), muokannut Vilppu Kuusipalo.
  • 7. Társadalmi Konfliktusok Kutató Központ 2010, "Nemzeti tudat, nemzeti tragédiák". Taulukko 12: Unkarin häviöt.
  • 8. Juhász 7.5.2012, “'Ahol a Kárpátok tesznek egy kanyart, százezer év múlva is találhatsz magyart'”.
  • 9. Társadalmi Konfliktusok Kutató Központ 2010, "Nemzeti tudat, nemzeti tragédiák." Taulukko 1: Unkarilaiseksi mieltämisen näkökulmia.
  • 10. Halmos 2000, "The Táncház Movement".
  • 11. Pávai 2010, "Erdély a magyar néprajz-, népzene és a néptánckutatás tájszemléletében".
  • 12. Martin 2010, "Szék felfedezése és tánchagyományai".
  • 13. Quigley 2014, 182.
  • 14. Martin 2010, "Szék felfedezése és tánchagyományai".
  • 15. Quigley 2014, 182.
  • 16. Vincze 8.12.2011, "A táncoló ellenállás világgá megy".
  • 17. Ibid.
  • 18. Fölszállott a pávan kotisivu.(http://www.mediaklikk.hu/musor/pava/)
  • 19. Hagyományok Háza 28.3.2012, "Népzene és néptánc vetélkedőt hirdet a közmédia".
  • 20. Ibid.
  • 21. Karttapohja osoitteesta https://familysearch.org/learn/wiki/en/images/1/14/Break-up_of_the_Kingd... (haettu 21.2.2015), muokannut István Rytkönen.
  • 22. Edensor 2002, 14.