Miksi raittiuden puolesta vannoneet Penedon suomalaissiirtolaiset haksahtivat alkoholiin?

Miksi kieltolaki säädettiin, vaikka niin moni kansalainen rikkoi lakia sen alusta lähtien?

Kuinka antiikin kreikkalaiset ja roomalaiset suhtautuivat alkoholiin?

Nähdäänkö alkoholi lähtökohtaisesti haitallisena huumausaineena vai yksilöllisenä nautintoaineena?

Pääkirjoitus: Tuo viisasten juoma

JOSEFINA SIPINEN

Alkoholi kuohuu ja kuohuttaa ajasta toiseen. Yhtäällä nostamme maljan onnelle ja toisaalla hukutamme murheemme pulloon. Myytti suomalaisesta alkoholikulttuurista pitää yllä käsitystä, että suomalaiset useimmissa tapauksissa kuuluvat sivistyneistä ja sivistymättömistä juomakulttuureista jälkimmäiseen. Sivistynyt tuntee juomansa, arvostaa sen vivahteikasta makua, keskustelee siitä, eikä antaudu sen rengiksi. Sivistymätön sitä vastoin juo lähinnä humaltuakseen ja antaa juoman ottaa itsestään vallan. Kannamme yhteisesti huolta siitä, millä tavoin alkoholin käyttö määrittää meitä kansakuntana. Seuraamme, mitkä juomat vuosittain ovat Alkon myydyimpiä, ja iloitsemme havaitessamme suomalaisten ostavan yhä useammin viiniä viinan sijaan. Sivistyksemme taso vaikuttaa nousevan sitä mukaa, kun kulutuksemme vastaa enemmän eurooppalaista, hienostuneemmaksi koettua tapaa nauttia alkoholia. Vaan kuka on riittävän viisas koskeakseen alkoholiin? Missä kulkee haitallisen alkoholinkulutuksen ja sen virkistyskäytön välinen raja? Onko sellaista olemassa?

Tämän Hybriksen numeron artikkelit lähestyvät alkoholin historiaa ja oman aikamme alkoholipoliittista keskustelua eri näkökulmista. Helenius kirjoittaa alkoholista antiikin aikana, Lares uuden ajan alussa, Luukkonen käy läpi 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenten kieltolakikeskustelua, Vähänen tarkastelee vuonna 1929 Brasiliaan perustetun suomalaisen utopiasiirtokunnan hajoamista ja sen jäsenten alkoholisoitumista, ja Heikkilä suomalaisten sotilaiden suhdetta alkoholiin toisen maailmansodan aikana. Kukin alkoholin merkitystä eri aikoina kuvaava kirjoittaja kertoo kattavasti myös siitä, miten ja millaisista lähteistä voimme saada tietoa alkoholin ja alkoholikulttuurin menneisyydestä. Poutanen ja Mertanen puolestaan käsittelevät artikkeleissaan alkoholipoliittista ja alkoholimainontaa koskevaa keskustelua nykyhetkessä.

Alkoholi on teema, johon liittyvät kiinteästi sekä kulttuuriset tavat ja normit että yhteiskunnan lakien kautta tapahtuva sääntely, joka on eri aikoina saanut eri muotoja. Alkoholilainsäädäntöä on niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa vuoroin kiristetty ja vuoroin höllennetty, ajan hengen mukaisesti. Alkoholipoliittisissa keskusteluissa ovat vastakkain yhteisön ja yksilön oikeudet ja hyvinvointi. Yhteisön näkökulmasta yksilöiden alkoholin käyttöä on syytä hillitä, sillä alkoholin liikakäytöstä aiheutuvat seuraukset, kuten väkivaltarikkomukset ja alkoholiin liittyvät sairaudet, eivät ole haitallisia ainoastaan yksilölle vaan koskettavat koko yhteisöä. Yksilö puolestaan haluaa säilyttää itsellään oikeuden päättää nauttia alkoholista ja sen tarjoamista iloista.

Alkoholi erilaisine käyttötarkoituksineen on kietoutunut tiiviiksi osaksi ihmisyhteisöjen tapa- ja ruokakulttuuria. On sillä osansa myös sairauksien hoidossa ja uskonnollisissa rituaaleissa. Tulemalla tietoisiksi alkoholin moninaisista merkityksistä itsellemme ja yhteisöllemme meidän on kenties helpompi ymmärtää niitä suuria tunteita, joita alkoholinkäyttöömme puuttuminen meissä herättää. Kenties saamme vastauksen siihen, miksi konkreettinen tieteellinen tutkimus tuloksineen ei välttämättä tunnu riittävältä perustelulta alkoholin saatavuuden rajoittamiselle, vaikka rajoituksilla on osoitettu olevan selvää kansanterveydellistä hyötyä. Alkoholi on ilomme ja vitsauksemme, mieluummin renkimme kuin isäntämme.