Mikä on taidemuseoiden eettinen vastuu teoshankinnoissa?

Miksi eri valtioilla on erilaiset edellytykset sopeutua ilmastonmuutokseen?

Miksi työn prekarisaatio voi johtaa naisen aseman kurjistumiseen?

Millaisia kolonialistisia piirteitä liittyy ympäristöongelmien ratkaisuun kehitettyihin teknologioihin?

Pääkirjoitus: Forssan ohjelma 2.0

REETTA EIRANEN

Tämän Hybriksen teema lyötiin lukkoon viime toukokuussa ja toimituskunnan palaverissa pohdittiin muun muassa poliitiikkojen halua hakea pikavoittoja ja kyvyttömyyttä tehdä päätöksiä. Lanseerasimme myös yllä näkyvän otsikon, kun etenkin allekirjoittanut puhisi närkästyneenä demareiden saamattomuudelle. Totesimme, että ensimmäisen Forssan ohjelman tavoitteet ovat olleet 1900-luvun projektina ja nyt ollaan niin pitkällä, että kokonaisuus alkaa jo murentua.

Kun positiivinen liike pysähtyy eikä uutta agendaa kyetä kehittämään, muutos alkaa suuntautua murentavana siihen, mitä ollaan aiemmin saatu aikaiseksi. Joskus luonnontieteellinen viihde voi olla virkistävää humanistis-yhteiskuntatieteelliselle mielelle, ja professori Brian Coxin vetämässä Wonders of the Universe -sarjassa kerrotaan esimerkiksi termodynamiikan toisesta laista, jonka mukaan asiat pyrkivät järjestyksestä kohti epäjärjestystä. Suljetut systeemit kehittyvät spontaanisti kohti suurinta mahdollista entropiaa eli hajetta. Entropia siis ilmaisee epäjärjestyksen määrää. Toisin sanoen rakentamasi hiekkalinna murenee hiljalleen, jos et tee mitään. Tai asuntosi muuttuu sekaisemmaksi, jos et toimi. Tai hyvinvointiyhteiskuntasi rapautuu, jos et pidä siitä huolta. Ihmisten historiakäsityksiä selvittäneen Pilvi Torstin Suomalaiset ja historia -tutkimuksen (Gaudeamus 2012.) mukaan suomalaiset pitävät hyvinvointiyhteiskuntaa kansallisen kertomuksen olennaisena ja positiivisena osana. Sen heikkenemistä taas pidettiin yhtenä suurista uhista.

Numeromme artikkeleissa pohditaan muun muassa teollisten yhteiskuntien haasteita ja ympäristön tilaa, mutta toisaalta mietitään hidastamisen ja yksinkertaistamisen mahdollisuuksia. Teksteissä hahmotetaan ongelmia mutta myös sidotaan säikeitä kohti tulevaisuuden ratkaisuja. Näyttää siltä, että universumi on niin ovela, että paikallaan ei voi pysyä. Uhka ja mahdollisuus ovat kaksi erilaista tapaa hahmottaa vielä toteutumatonta. Edellinen näkyy pelkona, jota torjutaan yrittämällä käpertyä viime vuosisadalle sijoittuviin kuvitelmiin menetetystä kultamaasta. Jälkimmäinen taas luo tilaisuuden positiiviseen toisin tekemiseen ja avoimeen suhteeseen maailmaan.