Mikä on taidemuseoiden eettinen vastuu teoshankinnoissa?

Miksi eri valtioilla on erilaiset edellytykset sopeutua ilmastonmuutokseen?

Miksi työn prekarisaatio voi johtaa naisen aseman kurjistumiseen?

Millaisia kolonialistisia piirteitä liittyy ympäristöongelmien ratkaisuun kehitettyihin teknologioihin?

Ilmastonmuutos ja eriarvoisuus

SOHVI KANGASLUOMA

Ilmastonmuutos – ei ympäristön vaan yhteiskunnan kriisi

Ilmastonmuutos voidaan käsittää ensisijaisesti eriarvoisuuden ilmiönä. Paavi Franciscuksen sanoin: ”Meitä eivät kohtaa kaksi erillistä kriisiä, ympäristöllinen- ja sosiaalinen kriisi, vaan enemminkin yksi kompleksinen kriisi, joka on yhdistelmä molempia”.1 Ilmastonmuutos on suuressa määrin koko yhteiskunnan kriisi, mutta eri ihmisillä on erilaiset keinot ja resurssit vastata siihen.

Ilmastonmuutos on aikamme suurin haaste. Se vaikuttaa elämään joka puolella maailmaa. Ilmastonmuutos on ilmiö, josta kaikki ovat kuulleet. Lyhyesti selitettynä se tarkoittaa kasvihuonekaasujen lisääntynyttä määrää ilmakehässä, jolloin luonnollinen kasvihuoneilmiö voimistuu ja lämmittää maapalloa. Kasvihuonekaasut syntyvät lähinnä fossiilisia polttoaineita käyttämällä. Keskimääräinen lämpötila on noussut noin asteen verran teollisen vallankumouksen jälkeen ja nousee edelleen.2

Kaikilla valtioilla ei ole samanlaisia edellytyksiä vastata ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin. Valtioiden koko, sijainti ja varallisuus vaikuttavat siihen, millä tavoin ilmastonmuutoksen vaikutuksiin voidaan sopeutua. Ilmastonmuutoksella on vaikutuksia, joihin yksikään valtio ei voi täysin varautua. Tällaisia ovat esimerkiksi merenpinnan nousu ja hirmumyrskyt. Ilmiöllä on kuitenkin myös vaikutuksia, joiden vaikuttavuus riippuu kunkin valtion taloudellisista resursseista. Ilmastonmuutoksen vaikutukset koskevat usein kielteisimmin niitä, joiden tilanne on jo valmiiksi heikompi kuin muiden.

Käsittelen esseessäni ilmastonmuutoksen ja eriarvoisuuden suhdetta. Eriarvoisuus voidaan ymmärtää monella tapaa – taloudellisena tai sosiaalisena eriarvoisuutena. Se voidaan käsittää mahdollisuuksien kautta: ihmisillä katsotaan olevan tasa-arvoiset mahdollisuudet, kun yksilön elämän lopputulokset riippuvat vain tekijöistä, joista yksilön voidaan nähdä olevan vastuussa, ei siis tekijöistä, jotka ovat hänestä riippumattomia. Eriarvoistavia tekijöitä voivat olla esimerkiksi sukupuoli, yhteiskunnalliset olosuhteet, etninen tausta tai ympäristön tila.3 Käsittelen esseessäni ilmastonmuutoksesta seuraavaa eriarvoisuutta, jossa yhdistyvät niin taloudellinen kuin sosiaalinenkin puoli. Esittelen ensin inhimillisen turvallisuuden käsitteen ja pohdin, millä tavoin se on kytköksissä ilmastonmuutokseen. Sen jälkeen käsittelen ilmastonmuutoksen erilaisia vaikutuksia ihmiselämään. Lopuksi pohdin ilmastonmuutoksen ja pakolaisuuden suhdetta.

Inhimillinen turvallisuus

Ilmastonmuutoskeskustelussa turvallisuus on oleellinen käsite. Perinteisesti turvallisuus on mielletty valtion turvallisuudeksi. Valtiolla on ollut asema turvallisuuden ylläpitäjänä, ja sen on katsottu olevan oikeutettu suojelemaan kansalaisiaan.4 Perinteiseen turvallisuuteen on liittynyt ajatus militaarisesta ja territoriaalisesta turvallisuudesta, johon valtiolla on monopoli. Viime vuosikymmeninä turvallisuuden käsite on kuitenkin laajentunut muuttuneen maailman myötä. Nykyään se käsittää valtioiden turvallisuuden lisäksi myös yksilön turvallisuuden. Inhimillisen turvallisuuden termin perustaksi lasketaan usein United Nations Development Programme (UNDP):n vuonna 1994 lanseeraama määritelmä, jossa inhimillinen turvallisuus käsittää taloudellisen, terveydellisen, yhteisöllisen, henkilökohtaisen, ympäristöllisen ja poliittisen turvallisuuden, sekä ruokaturvallisuuden.5 Inhimillisen turvallisuuden keskiössä on nimenomaan yksilö, ihminen. Se huomioi, ettei perinteinen valtiokeskeinen turvallisuuden käsitys ole tarpeeksi yksilön turvallisuudelle. Vaikka inhimillisen turvallisuuden käsite syntyi 1990-luvulla, ajatus yksilön turvallisuuden takaamisesta pohjaa liberalismin poliittiseen filosofiaan.6 Inhimillinen turvallisuus on pyrkinyt laajentamaan turvallisuuden käsitystä.

Inhimillinen turvallisuus voidaan ymmärtää kapeasti tai laajasti määriteltynä. Kapean määritelmän mukaan inhimillinen turvallisuus tarkoittaa yksilön turvaamista poliittisen väkivallan uhkilta. Sen keskiössä on vapaus pelosta, “freedom from fear”. Kapeaa määritelmää alleviivaa negatiivinen vapaus siinä missä laajassa määritelmässä kyse on positiivisesta vapaudesta.7 Laajan määritelmän mukaan turvallisuus tarkoittaa turvaa uhkilta, jotka eivät koske ainoastaan väkivaltaa vaan laajemmin yksilön jokapäiväistä elämää. Laaja käsitys sisältää kapean määritelmän lisäksi vapauden halusta, “freedom from want”.8 Laaja määritelmä ulottuu yksilön perustarpeisiin. Vapaus halusta tarkoittaa elämän perustarpeiden kuten ruoan ja kodin olemassaoloa, niitä ei tarvitse tavoitella.

Ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia on hyödyllistä tarkastella nimenomaan inhimillisen turvallisuuden näkökulmasta. Koska inhimillinen turvallisuus voidaan nähdä linkkinä ympäristön ja yhteiskunnan välillä, se antaa analyyttisiä välineitä ympäristön ja turvallisuuden välisen yhteyden käsittelemiseen.9 Tarkastellessani ilmastonmuutoksen vaikutuksia ymmärrän inhimillisen turvallisuuden laajasti määriteltynä. Useat ilmastonmuutoksen vaikutukset vaikuttavat nimenomaan yksilön jokapäiväiseen elämään.

Ilmastonmuutos - ei aseiden vaan arjen turvattomuus

Ilmastonmuutos vaikuttaa eri tavoin eri puolilla maailmaa. Arktisilla alueilla jäätiköt sulavat, Afrikassa kuivuus lisääntyy, ja Aasiassa tulvat ovat yhä yleisimpiä. Ilmastonmuutos aiheuttaa ympäristössä kahdenlaisia muutoksia: sekä nopeita katastrofeja että hitaasti eteneviä vaikutuksia. Äkillisiä tapahtumia ovat esimerkiksi lisääntyneet hirmumyrskyt. Hitaita vaikutuksia puolestaan ovat muiden muassa aavikoituminen, kuivuus, jatkuvat tulvat, rannikoiden eroosio ja merenpinnan nousu.10 Niin nopeat kuin hitaammat ympäristön muutokset vaikuttavat ihmisten kykyyn harjoittaa elinkeinojaan ja asua kotiseuduillaan.

Ruokaturvallisuus on yksi ilmastonmuutokselle haavoittuvimmista osa-alueista. International Panel on Climate Change (IPCC):n raportti arvioi ruuan tuotannon tulevan haastavammaksi maapallon eteläisemmillä leveyspiireillä pitkien kuivuusjaksojen lisääntyessä. Samanaikaisesti IPCC arvioi, että pohjoisilla leveyspiireillä ruuan tuotanto jopa helpottuu kohonneiden lämpötilojen myötä. Pohjoiset, taloudellisesti rikkaat valtiot sopeutuvat paremmin ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin.11 Kuivuuskausien lisäksi myös muunlaiset sään ääri-ilmiöt, kuten rankkasateet lisääntyvät. Sateiden epäsäännöllisyys ja sateen määrän muutos voivat vaarantaa koko sadon.12

Tulevaisuuden ruokatrendejä on vaikea ennustaa, sillä niihin vaikuttavat monet eri asiat. Maapallon väestön kasvaessa kuitenkin myös ruoan tuotannon tulisi kasvaa. Vaikeudet ruoan tuotannossa nostavat sen hintaa, jolloin jo valmiiksi taloudellisesti heikompiosaisilla menee ruoan ostamiseen yhä suurempi osa varallisuudestaan. Mahdollisuus tuottaa tai hankkia ruokaa on oleellinen osa yksilön turvallisuutta. Suurelle osalle maailman väestöstä maanviljely on tärkein elinkeino. Ilmastonmuutoksen uhatessa elinkeinoa ja ruoan saatavuutta ollaan inhimillisen turvallisuuden keskiössä.

UNDP:n raportti huomioi turvattomuuden syiden nousevan usein arjesta: ”Suurimmalle osalle väestöä turvattomuuden tunne nousee ennemmin arjen huolista kuin maailman tapahtumien suurista uhkista. Onko heillä ja heidän perheillään tarpeeksi ruokaa? Menettävätkö he työpaikkansa? [...] Inhimillinen turvallisuus ei ole aseiden huolenaihe – se on ihmiselämän ja arvokkuuden huolenaihe”.13 Ilmastonmuutos ei aina tarkoita mullistavia hirmumyrskyjä ja tulvia, vaan ympäristön pieniä muutoksia, jotka voivat vaikuttaa yksilön koko elämään.

Yksi näkyvimmistä ja eniten julkisuutta saaneista ilmastonmuutoksen seurauksista on merenpinnan nousu. Merenpinta nousee lämpölaajenemisen sekä jäätiköiden sulamisen myötä. Arviot merenpinnan noususta vaihtelevat 0,2 metrin ja 2,0 metrin välillä vuoteen 2100 mennessä.14 Merenpinnan nousu vaikuttaa rantakaupunkeihin ympäri maailmaa. Erityisen vaarallista merenpinnan nousu yhdessä eroosion kanssa on pienille kehittyville saarivaltioille (engl. Small island developing states), sillä matalien saarivaltioiden asukkailla ei juuri ole keinoja vastata merenpinnan noususta aiheutuviin seurauksiin. Tulvien lisääntyminen, eroosio ja myrskyt vaikuttavat niin elinkeinoihin kuin makean veden saatavuuteen. Merenpinnan nousu näkyy hyvin konkreettisesti kaikista matalimmissa saarivaltioissa: esimerkiksi Malediivien ja Papua-Uusi-Guinean pinta-alasta 50–80 prosenttia on alle yhden metrin korkeudella merenpinnasta.15 Tällöin jo pienet muutokset merenpinnassa vaikuttavat valtavasti koko valtioon.

Pienten kehittyvien saarivaltioiden osuus ilmastonmuutoksen aiheuttamisessa on hyvin pieni. Esimerkkinä mainittakoon, että yhdentoista Tyynenmeren itsenäisen saarivaltion päästöt olivat 0,04 prosenttia globaaleista päästöistä.16 Vuosien 1950–2000 välillä kymmenen prosenttia maailman vauraimmista ihmisistä kehittyneissä valtioissa tuotti 155-kertaisesti päästöjä verrattuna kymmeneen prosenttiin maailman köyhimmistä ihmisistä kehittyvissä valtioissa.17 Ilmastonmuutoksen kielteiset vaikutukset näkyvät kouriintuntuvimmin niissä eteläisissä matalan tulotason valtioissa, jotka ovat vähiten olleet vaikuttamassa ilmastonmuutoksen syntyyn.

Vuonna 2010 United Nations Framework Convention on Climate Change:n jäsenmaat perustivat Green Climate Fund -rahaston, joka pyrkii tasoittamaan ilmastonmuutoksesta aiheutuvia kuluja kehittyville maille. Näillä mekanismeilla pyritään jakamaan ilmastonmuutoksen aiheuttamaa taloudellista taakkaa ja auttamaan matalan tulotason maita sopeutumaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Rahaston avustukset eivät kuitenkaan tarjoa läheskään kattavaa apua ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.

Ilmastonmuutoksella on osoitettu olevan vaikutuksia myös terveyteen. Jo olemassa olevien terveysongelmien on arvioitu lisääntyvän erityisesti matalan tulotason kehitysmaissa.18 Ilmastonmuutoksen eriarvoistavat vaikutukset terveyteen eivät näy vain pohjoinen–etelä-akselilla. Susan Holmbergin, joka on tutkinut ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja eriarvoisuutta Yhdysvalloissa, tutkimuksessa kävi ilmi, että ilmansaasteet vaikuttavat eniten värillisten ja alhaisen tulotason yhteisöihin, koska he asuvat lähempänä hiilivoimaloita kuin valkoiset ja korkean tulotason yhteisöt. Holmberg käsittelee tutkimuksessaan myös asuinpaikan merkitystä ilmastonmuutoksen edetessä. Hän on havainnut alhaisemman tulotason omaavien joutuvan muita useammin asumaan esimerkiksi tulva-alueilla.19 Holmbergin tutkimus osoittaa, että ilmastonmuutos ja eriarvoisuus kietoutuvat toisiinsa myös pohjoisissa teollisuusmaissa. Ilmastonmuutos korostaa yhteiskunnassa vallitsevaa eriarvoisuutta – heikoimmin toimeen tulevat joutuvat usein kärsimään eniten.

Ympäristöstä johtuva pakkomuutto

Maanosien ja valtioiden eriarvoisuus korostuu ilmastonmuutoksen kaltaisten globaalien ilmiöiden myötä. Globaalit ilmiöt vaikuttavat joka puolella maailmaa, mutta mahdollisuudet vastata ilmiöön vaihtelevat. Usein viimeinen vaihtoehto ilmastonmuutoksen vaikutuksiin vastaamisessa on kotiseudulta lähteminen.

Viime vuosina pakolaiskriisi on ravistellut Eurooppaa. On arvioitu, että yksi syy pakolaiskriisin syntymiseen on ilmastonmuutoksesta johtuva kuivuus ja siitä syntyneet konfliktit. Brittiläinen tutkija Nafeez Ahmed on tutkinut ilmastonmuutoksen vaikutuksia aseellisten konfliktien syntyyn. Hänen mukaansa ilmastonmuutos on ollut yksi merkittävä syy Syyrian sodan syntymisessä.20 Ilmastopakolaisuus, tai oikeammin sanottuna ympäristöstä johtuva pakkomuutto, on yksi ilmastonmuutoksen vakavimmista seurauksista. Arviot ympäristössä tapahtuvien muutosten ja katastrofien vuoksi kotinsa jättäneistä vaihtelevat paljon. Vuoden 2008 jälkeen Internal Displacement Monitoring Centre (IDMC) on arvioinut ympäristössä johtuvista muutoksista kotinsa jättäneiden määrän olevan vuodessa noin 22,5 miljoonaa (huomioiden vain ilmastossa ja säässä tapahtuvat muutokset, ei geofyysisiä ilmiöitä). Etenkin tulvat ovat pakottaneet ihmisiä jättämään kotinsa. IDMC arvioi, että 95 prosenttia pakkomuutosta on tapahtunut matalan tulotason valtioissa.21

Kansainvälisen pakolaismääritelmän22 mukaan ympäristön muutoksien takia kotinsa jättänyt ei saa virallista pakolaisstatusta, mikä tarkoittaa, että nämä ihmiset jäävät kansainvälisen suojelun ulkopuolelle. Usein ihmiset muuttavat oman maan sisällä, mikä sekin on ongelmallista etenkin matalan tulotason maissa.23 Jo vuosikymmeniä on keskusteltu pakolaismääritelmän laajentamisesta koskemaan ympäristöstä johtuvaa pakkomuuttoa, mutta laillista kehikkoa ei ole onnistuttu luomaan. Vuonna 2015 eräs perhe Kiribatin saarivaltiosta haki turvapaikkaa Uudesta-Seelannista vedoten ilmastonmuutokseen ja Kiribatin valtion katoamiseen ilmastonmuutoksen myötä.24 Perhe ei saanut turvapaikkaa, mutta samankaltaisten hakemusten määrän voidaan uumoilla lisääntyvän tulevaisuudessa. Viime vuosien pakolaiskriisi ja valtioiden suhtautuminen siihen eivät kuitenkaan luo kovin ruusuista kuvaa tulevaisuuden mahdollisille ympäristöstä johtuville pakolaismäärille. Useat Euroopan maat ovat kiristäneet pakolaispolitiikkaansa ja kriteerit turvapaikan saamiseksi ovat tiukentuneet. Nykyistä turvapaikkapolitiikkaa ja kansainvälistä pakolaismääritelmää leimaa myös eriarvoisuus. Tiukempi turvapaikkapolitiikka palvelee lähinnä vastaanottajamaata, ei siis niitä ihmisiä, jotka joutuvat jättämään kotinsa. Ilmastonmuutoksen myötä näiden ihmisten määrä voi kasvaa valtavasti ilman, että heillä itsellään on ollut vaikutusta ilmastonmuutoksen syntyyn.

Lopuksi

Tätä esseetä kirjoittaessani asuin isoäitini luona. Hän kertoi minulle paljon lapsuudestaan Savossa, kymmenlapsisessa perheessä. Hänen lapsuudessaan ruokaa ei haettu kaupasta, vaan pellolta. Huono satovuosi tarkoitti, että ruokaa ei yksinkertaisesti ollut. Nykyajan länsimaissa ihmiset ovat erkaantuneet ruuan alkuperästä, eikä moni sää- tai ilmastoasioita ajatellessaan tule yhdistäneeksi niitä ruoan saamiseen. Mummani on esimerkillinen pula-ajan kasvatti: hän käyttää kaikkea niin kauan, kunnes se on rikki, ja hieman sen jälkeenkin. Hän korjaa itse kaiken, minkä suinkin pystyy. Jo kahden sukupolven ero ihmisten kulutustottumuksissa on valtava; vaikka ikäluokkani on pikkuhiljaa heräämässä maapallon resurssien rajallisuuteen, ajatus päivästä ilman puhelimen lataamista on absurdi.

Eriarvoisuus on asia, jota ei välttämättä huomaa, ellei itse kuulu huono-osaisten joukkoon. Ilmastonmuutoskeskusteluissa ollaan kollektiivisesti huolestuneita maailman tilasta ja pohditaan, mitä sille voisi tehdä, mutta Suomessa meidän ei tarvitse varsinaisesti pelätä henkemme tai elinkeinomme puolesta. Niiden, joiden täytyy, ääni ei usein kuulu – etenkään kansainvälisessä keskustelussa.

Ilmastonmuutoksen syntymisessä eri valtioilla on ollut erilainen rooli. Valtioiden, jotka ovat vaikuttaneet eniten ilmastonmuutoksen syntymiseen, tulisi ottaa vastuu myös sen seurauksista. Eriarvoisuus ei katoa maailmasta itsestään.

Lähteet:

ABC News 2015. “Kiribati man faces deportation after New Zealand court rejects his bid to be first climate change refugee.” ABC News 21.7.2017. http://www.abc.net.au/news/2015-07-21/kiribati-mans-bid-to-be-first-clim....

Baer, Paul 2006. “Adaptation: Who pays whom?” Teoksessa Adger, Neil. W (toim.) Fairness in Adaptation to Climate Change. MIT Press, Massachusetts.

Barnett, Jon & Campbell John 2010. Climate Change and Small Island States: Power, Knowledge and the South Pacific. Routledge, New York/London.

Commission on Human Security 2003. Human Security Now. New York. http://reliefweb.int/sites/reliefweb.int/files/resources/91BAEEDBA50C690....

Development Issues no. 1 (21.10.2015) Concepts of Inequality. http://www.un.org/en/development/desa/policy/wess/wess_dev_issues/dsp_po....

Hannula, Tommi 2017. ”Ilmastonmuutos synnytti Isisin ja uhkaa ajaa myös Euroopan kaaokseen, varoittaa brittitutkija.” Helsingin Sanomat 22.5.2017.

Holmberg, Susan 2017. Boiling Points. The Inextricable Links Between Inequality and Climate Change. Roosevelt Institute. http://rooseveltinstitute.org/boiling-points/.

International Panel on Climate Change 2007. Easterling, W.E., Aggarwal P.K., Batima P., Brander K.M., Erda L., Howden S.M., Kirilenko A., Morton J., Soussana J.-F., Schmidhuber J. & Tubiello F.N. “Food, fibre and forest products.” Teoksessa Parry, M.L., Canziani O.F., Palutikof J.P., van der Linden P.J. & Hanson C.E. (toim.) Climate Change 2007: Impacts, Adaptation and Vulnerability. Contribution of Working Group II to the Fourth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change. Cambridge University Press, Cambridge. 273-313.

International Panel on Climate Change 2013a. “Summary for Policymakers.” Teoksessa Allen, S.K; Bex, V; Boschung, J; Midgley, P.M; Nauels, A; Stocker, T.F; Plattner, G.K; Tignor, M; Qin, D & Xia, Y. (toim.) Climate Change 2013: The Physical Science Basis. Contribution of Working Group I to the Fifth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change. Cambridge University Press, Cambridge.

International Panel on Climate Change 2013b. Church, J.A., Clarki, P.U., Cazenave A., Gregory J.M, Jevrejeva S., Levermann A., Merri eld M.A., Milne G.A., Nerem R.S., Nunn P.D., Payne A.J., Pfeffer W.T., Stammer D. & Unnikrishnan A.S. (2013) “Sea Level Rise.” Teoksessa Stocker, T.F.,Qin D., Plattner G.-K., Tignor M., Allen S.K., Boschung J., Nauels A., Xia Y., Bex V., & Midgley P.M (toim.) Climate Change 2013: The Physical Science Basis. Contribution of Working Group I to the Fifth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change. Cambridge University Press, Cambridge.

International Panel on Climate Change 2014. “Summary for policymakers.” Teoksessa Field, C.B., Barros, V.R., Dokken D.J.,Mach K.J., Mastrandea M.D., Bilir T.E, Chatterjee M., Ebi K.L., Estrada Y.O., Genova R.C., Girma B., Kissel E.S., Levy A.N., MacCracken S.,
Mastrandea P.R., & White L.L. (toim.) Climate Change 2014: Impacts, Adaptation, and Vulnerability. Part A: Global and Sectoral Aspects. Contribution of Working Group II to the Fifth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change. Cambridge University Press, Cambridge. 1-32.

Internal Displacement Monitoring Centre 2015. Global Estimates 2015 – People displaced by disasters. http://www.internal-displacement.org/assets/library/Media/201507-globalE....

International Organization for Migration 2017. Migration, Climate Change and the Environment – A Complex Nexus. https://www.iom.int/complex-nexus.

Kerr, Pauline 2007. “Human Security.” In Collins, Alan (toim.) Contemporary Security Studies. Oxford University Press, New York. 121-135.

Luonnonvarakeskus 2017. Ruokaturva ja ilmastonmuutos. https://www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/ruoka-ja-ravitsemus/ruokaturv....

Paavi Franciscus 2015. Encyclical letter LAUDATO SI’ of the Holy Father Francis on Care for Our Common Home. Vatican Press, Vatican.

Shani, Giorgio 2011. “Securitizing “bare life”: Critical perspectives on human security discourse.” Teoksessa Chandler, David & Hynek, Nik (toim.) Critical Perspectives on human security: Rethinking emancipation and power in international relations. Routledge, New York. 56-68.

United Nations Development Programme 1994. Human Development Report. Oxford University Press, New York. http://hdr.undp.org/sites/default/files/reports/255/hdr_1994_en_complete....

United Nations Framework Convention on Climate Change 2005. Climate change, small island developing States. Climate Change Secretariat, Bonn.

United Nations High Commissioner for Refugees 1951. Convention and Protocol Relating to the Status of Refugees. Http://www.unhcr.org/3b66c2aa10.html.

Kaikki internet-linkit on tarkistettu 11.8.2017.

  • 1. Paavi Franciscus 2015 ”We are not faced with two separate crises, one environmental and the other social, but rather one complex crisis which is both social and environmental” (Käännös oma).
  • 2. International Panel on Climate Change 2013a.
  • 3. Developments Issue No. 1, 2015, 1-2.
  • 4. Commission on Human Security 2003, 2.
  • 5. United Nations Development Program 1994.
  • 6. Kerr 2007, 122.
  • 7. Shani 2011, 57.
  • 8. Kerr 2007, 124.
  • 9. Lonergran 2000, 70.
  • 10. Internal Displacement Monitoring Centre 2015, 13.
  • 11. International Panel on Climate Change 2007.
  • 12. Luonnonvarakeskus 2017.
  • 13. United Nations Development Programme 1994, 22. ”For most people, a feeling of insecurity arises UNDP more from worries about daily life than from the dread of a cataclysmic world event. Will they and their families have enough to eat? Will they lose their jobs? [...] Human security is not a concern with weapons-it is a concern with human life and dignity” (Käännös oma).
  • 14. International Panel on Climate Change 2013b.
  • 15. UNFCC 2005.
  • 16. Barnett & Campbell 2010, 10.
  • 17. Baer 2006, 140–150.
  • 18. International Panel on Climate Change 2014, 19–20.
  • 19. Holmberg 2017, 7–8.
  • 20. Hannula 2017.
  • 21. Internal Displacement Monitoring Centre 2015.
  • 22. United Nations High Commissioner for Refugees 1051, 14: ”Owing to a well-founded fear of being persecuted for reasons of race, religion, nationality, membership of a particular social group or political opinion, is outside the country of his nationality, and is unable to, or owing to such fear, is unwilling to avail himself of the protection of that country or return there because there is a fear of persecution.”.
  • 23. International Organization for Migration 2017.
  • 24. ABC News 2015.