Mikä on taidemuseoiden eettinen vastuu teoshankinnoissa?

Miksi eri valtioilla on erilaiset edellytykset sopeutua ilmastonmuutokseen?

Miksi työn prekarisaatio voi johtaa naisen aseman kurjistumiseen?

Millaisia kolonialistisia piirteitä liittyy ympäristöongelmien ratkaisuun kehitettyihin teknologioihin?

Kirja-arvio: Reformaation monet kasvot

JUUSO LOIKKANEN

Reformaation 500-vuotisjuhlavuoden tiimoilta on alkuvuoden aikana ilmestynyt tukku aihepiiriä käsitteleviä kirjoja. Warwickin yliopiston historian professori Peter Marshallin Reformaatio on yksi niistä – ja siitä vakuuttavammasta päästä. Marshallin teoksestaan tekee erityisen se, että hän yrittää mahduttaa reiluun 150 sivuun enemmän tai vähemmän koko reformaation historian. Olen aiemmin lukenut useita monisataasivuisia reformaatiota käsitteleviä teoksia, joista yksikään ei ole yltänyt – tai edes uskaltanut pyrkiä – kaikenkattavuuteen. Tästä syystä epäilin vahvasti ennen Marshallin kirjaan tarttumista, voiko hän mitenkään onnistua tehtävässään. Luettuani kirjan joudun myöntämään, että epäilykseni osoittautuivat suurilta osin vääriksi.

Reformaatioksi kutsutaan 1500-luvun alussa Euroopassa alkunsa saanutta liikettä, jonka kannattajat (näkyvimpänä hahmona saksalainen teologian professori Martti Luther) nousivat vastustamaan katolisen kirkon opetukseen pesiytyneitä epäkohtia. Termi ”reformaatio” juontuu latinan verbistä reformare, joka tarkoittaa uudelleen muotoilua. Tämä oli myös reformaation idea: muokata kirkon oppia ja käytäntöjä sellaisiksi, että ne vastaisivat paremmin aidon kristinuskon ihanteita – tosin siitä, mikä on ”aitoa”, esitettiin tulkinta jos toinenkin. Kaikkia reformaattoreita kuitenkin yhdisti tavoite puhdistaa kirkko korruptoituneisuudesta ja epäkristillisistä elementeistä. Tässä suhteessa termi ”uskonpuhdistus”, jonka käyttöä nykyisin monesti vältetään, olisikin osuvampi.

Kirja koostuu seitsemästä pääluvusta, joissa kussakin Marshall lähestyy reformaatiota tietystä rajatusta perspektiivistä, liittäen kuitenkin käsittelemänsä aiheet laajempaan kontekstiin. Luvut on jaoteltu väliotsikoiden avulla useaan lyhyeen osaan, mikä helpottaa monin paikoin vauhdikkaasti etenevän kerronnan jäsentämistä ja antaa lukijalle aikaa sulatella lukemaansa. Tuumaustaukoja tosin tarvitaan suhteellisen harvoin, sillä kerronta (samoin kuin Tapani Kilpeläisen suomennos) on sujuvaa, ja sisältö on helposti ymmärrettävää ei-eksperteillekin. Huomasin itse joutuvani pysähtymään lähinnä niissä kohdin, missä reformaation aikaisten eurooppalaishallitsijoiden ja muiden yhteiskunnallisten vaikuttajien nimiä alkoi vilahdella ruuhkaksi asti lähes joka rivillä. Aina en pystynyt suoraan hahmottamaan, kuka liittyy keneen ja miten. Tässä Marshallilla olisikin voinut olla keventämisen paikka.

Marshall tekee jo ensimmäisessä pääluvussa (”Reformaatiot”) selväksi, kuinka äärimmäisen monimutkainen ilmiö reformaatio oli. Hän huomauttaa, että olisi itse asiassa väärin puhua vain yhdestä – yleensä Lutheriin liitetystä – reformaatiosta. Yksinomaan uskonnollisiin liikkeisiin liittyvien reformaatioiden kirjo on varsin laaja, ulottuen ympäri Euroopan (ja lopulta ympäri maapallon) ja pitäen sisällään niin maltillisempia kuin fanaattisempia suuntauksia. Tässä ei toki ole mitään uutta kirkkohistoriaa tunteville lukijoille, mutta aiheeseen vähemmän perehtyneille muistutus saattaa olla tarpeellinen. Etenkin suomalaisessa kontekstissa, jossa luterilaisuus on ollut varsin hallitsevassa asemassa, totuus reformaation moninaisuudesta saattaa helposti hämärtyä. Asiaa ei välttämättä auta se, että reformaation 500-vuotisjuhlan kiinnekohdaksi on otettu nimenomaan vuosi 1517, jolloin Luther naulasi kuuluisat teesinsä Wittenbergin kirkon oveen. Toisaalta olisi väärin vähätellä Lutherin merkitystä reformaation priimusmoottorina; ilman häntä tuntemamme kaltaista reformaatioksi kutsuttua liikettä ei välttämättä olisi olemassa.

Seuraavat kuuden teemaluvun otsikot ovat yksinkertaisuudessaan varsin kuvaavia: ”Pelastus”, ”Politiikka”, ”Yhteiskunta”, ”Kulttuuri”, ”Toiset” ja ”Perintö”. Ensin mainittu käsittelee pikaisesti, mutta suhteellisen taitavasti tiivistäen reformaation keskeisiä teologisia kiistakysymyksiä, kuten vanhurskauttamisoppia, sakramenttien merkitystä ja predestinaatiota. Seuraavat luvut ovat ”maallisempia”, mutta niissäkään ei päästä irti uskonnon vaikutuksesta. Oiva esimerkki uskonnollisten ja yhteiskunnallisten intressien yhteenkietoutumisesta olivat niin sanotut uskonsodat, joita käytiin eriuskoisten välillä ympäri Eurooppaa läpi 1500- ja 1600-lukujen. Vaikka poliittiset ja taloudelliset motiivit olivat usein merkittävin tekijä näiden taistelujen takana, uskonnollinen jännite ”tuotti valtioiden välille ja sisälle konflikteja, jotka olivat pidempiä, verisempiä ja katkerampia kuin ne muutoin olisivat olleet” (s. 78).

Marshall ilmoittaa tavoitteekseen tarjota lukijalle aiempaa kokonaisvaltaimpi kuva reformaatiosta. Hänen mukaansa ”kirkkohistoria on liian tärkeää jätettäväksi kirkkohistorijoitsijoille” (s. 15). Marshall ei toki halua väheksyä kirkkohistoriaa, mutta hän haluaa avata sen rinnalle laajempaa perspektiiviä, erityisesti reformaation sosiaalihistorian suuntaan. Hän nostaa esille muun muassa kysymyksen, miksi niin suuri osa tavallisesta kansasta hylkäsi hyvin nopeasti katolisen kirkon perinteiset opetukset ja asettui tukemaan Lutheria ja muita reformaattoreita. Käy ilmi, etteivät syyt olleet pelkästään teologisia tai ideologisia, vaan pitkälti myös käytännöllisiä ja jokapäiväiseen elämään liittyviä. Niin kaupunkien hallinnon ulkopuolelle jätetyt kiltalaiset kuin maaseudun sorretut talonpojat valjastivat reformaation yhteiskunnallisen kapinan veturiksi. Marshallin mukaan ”vakavat yritykset välittää Lutherin monimutkaisempia teologisia ajatuksia uhrattiin yleensä laveiden, satiiristen katoliseen papistoon ja hierarkiaan kohdistuneiden hyökkäysten tieltä” (s. 30).

Toisaalta Marshall varoittaa lankeamasta liian syvälle ”muodikkaiden sosiologisisten teorioiden” ansaan (s. 18). Hänen mukaansa monet nykytutkijat ovat liian innokkaita pyrkimyksissään paljastaa reformaation ”todelliset” yhteiskunnalliset syyt uskonnollisen savuverhon takaa. Tällainen lähestymistapa johtaa vääjäämättä vääristyneeseen kuvaan reformaatiosta. Kaikkine yhteiskunnallisine ja poliittisine kytköksineen ja lieveilmiöineen reformaatio oli kuitenkin ytimeltään uskonnollinen ja aatteellinen ilmiö, ja kaikesta radikaaliudestaan huolimatta Lutherkin oli ennen kaikkea kirkollinen vallankumouksellinen, ei yhteiskunnallinen. Myös teologiassa Luther karsasti liiallista fundamentalismia ja sanoutui jyrkästi irti esimerkiksi hänet oppi-isäkseen nimenneiden, maailmanloppua julistaneiden ”Zwickaun profeettojen” hurmahenkisyydestä.

Kirjan lopuksi Marshall pohtii reformaation merkitystä jälkipolville ja tulee siihen tulokseen, että ”reformaation ensisijainen perintö oli jakautuminen” (s. 144). Ajatus yhtenäisestä kristikunnasta ja yhteiset arvot ja päämäärät jakavasta yhteiskunnasta – joka Marshallin mukaan oli sitäkin ennen ollut pikemminkin saavuttamaton ihanne kuin todellisuutta – murentui viimeistään reformaation nostattamien myllerrysten myötä. Jakautumisella on kuitenkin ollut myös positiivia seurauksia. Kun on hyväksytty aatteiden sirpaloituneisuus, on myös löydetty tapoja tulla toimeen toisella tavalla ajattelevien kanssa. Yhteiskuntarauhan säilyttäminen on vaatinut erilaisuuden suvaitsemista. Marshall toteaakin, että ”nyky-Euroopan moniarvoinen ja lavean suvaitsevainen yhteiskunta merkitsee (…) tiettyä tulosta uskontojen kiistellystä menneisyydestä” (s. 145).

Reformaatio on asiantuntevasti ja vakuuttavasti kirjoitettu teos. Käy selväksi, että Marshall hallitsee lähteensä erinomaisesti ja hänen historiantuntemuksensa on varsin laajaa. Kolikon kääntöpuolena on, että kirja tuntuu paikoittain olevan ahdettu hieman liian täyteen historiallisia yksityiskohtia ja osittain irrallisen tuntuisia (joskin monesti mielenkiintoisia) faktoja. Lukija saattaakin saada kirjan perusteella reformaatiosta vieläkin pirstaleisemman kuvan kuin Marshall on alun perin tarkoittanut. Enimmäkseen Marshall kuitenkin tasapainoilee varsin taitavasti suurten linjojen maalaamisen ja lukemattomien kompleksisten yksityiskohtien esille tuomisen välillä.

Marshallin teos on alun perin ilmestynyt vuonna 2009 Oxford University Press -kustantamon Very Short Introductions -sarjassa, jota kuvataan ”täydelliseksi keinoksi päästä sisälle uuteen aiheeseen nopeasti”. Tässä suhteessa kirja lunastaa odotukset erinomaisesti: aihepiiriin aiemmin perehtymättömät lukijatkin saavat helposti suhteellisen kattavan kuvan siitä, mistä reformaatiossa oli kyse. Toki monen ilmiön osalta ehditään vain raapaisemaan pintaa, ja yksityiskohtaisemman tiedon hankkiminen jää lukijan oman aktiivisuuden varaan. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma, sillä reformaatiota eri näkökulmista käsittelevää kirjallisuutta on tarjolla mielin määrin jokaiselle, jonka taskusta löytyy kirjastokortti. Nekin, jotka eivät lisäinformaatiota janoa, saavat jo Marshallin kirjasta aimo annoksen yleissivistävää reformaatiotietoutta. Onkin vaikea olla suosittelematta teosta kaikille, jotka ovat vähääkään kiinnostuneita yhteisestä eurooppalaisesta menneisyydestämme.

Peter Marshall 2017. Reformaatio. Suomentanut Tapani Kilpeläinen. Eurooppalaisen filosofian seura, 157 s.