Millainen on maamme avaruusstrategia nyt?

Mitä voimme oppia fiktiivisistä tulevaisuudenkuvauksista?

Millaisia ajatuksia Ehrnrooth on esittänyt hyvinvointivaltion ja sosiaaliturvan tulevaisuudesta?

Millaisia odotuksia 1920- ja 1930-lukujen suomalaisilla oli tulevaisuudesta?

Suomi, tulevaisuuden avaruusvaltio?

Avaruusasiain neuvottelukunnan strategiat kansallisen avaruuslain taustalla ja lain vaikutukset avaruustoimintaan

NIKO LAINE

Suomi on tulevaisuudessa yksi maailman johtavista avaruusvaltiosta, mikäli on uskominen Suomen kansalliseen avaruusstrategiaan vuodelta 20131. Viime vuosina mediassa on puhuttu avaruusalan tulevaisuuden kasvuodotuksista, ja avaruusalaa on verrattu uudeksi cleantechin kaltaiseksi liiketoiminnan kasvualustaksi2. Business Finland puolestaan on vastikään aloittanut ”New Space Economy” -nimisen ohjelman, jonka tarkoituksena on luoda avaruusalasta Suomeen liiketoiminnan ala, jonka kokonaisliikevaihto pyörisi 600 miljoonan euron tietämillä3. Suuret odotukset ja toiveikkaat vertauskuvat avaruusalasta antavat syytä syventyä tarkemmin avaruustoiminnan ja -tutkimuksen säätelyyn Suomessa.

Suomen avaruustoiminta ei ole enää pelkkiä odotuksia ja mielikuvia, vaan puheista on siirrytty tekoihin. Vuonna 2017 ensimmäinen suomalainen satelliitti laukaistiin maan kiertoradalle ja vuotta myöhemmin sama toistui ensimmäisen suomalaisen kaupallisen satelliitin kohdalla4. Lainsäätäjät eivät seuranneet toiminnan käynnistymistä tyhjänpanttina sivusta, vaan saattoivat avaruustoiminnan ensimmäistä kertaa Suomessa sääntelyn alle säätäessään Suomeen kansallisen avaruuslain vuonna 2018. Johtavasta avaruusvaltiosta olisi ylioptimistista puhua tällä hetkellä, mutta uraauurtavia askeleita on otettu kohti Suomen tulevaisuutta avaruusalalla.


Kuvitus: Josefina Sipinen

Elämme mielenkiintoisia aikoja suomalaisessa avaruustoiminnassa. Ennen lainsäädännön voimaantuloa suomalainen avaruustoiminta oli pitkälti strategiapitoista, sillä Suomen avaruusasiain neuvottelukunnan laatimat strategiat olivat toimineet toiminnan yleisinä linjauksina. Alkuvuodesta 2018 siirryttiin strategiatyöstä lainsäädäntötyön piiriin, jonka vuoksi alan tulevaisuus on Suomessa vasta muotoutumassa. Avaruustoiminta käsittää tässä artikkelissa kaiken sellaisen inhimillisen toiminnan, jonka kohteena avaruus jollakin tavalla on. Esimerkiksi observaatiot maan kamaralla, satelliittien laukaiseminen kiertoradalle ja kansallisen avaruuslain lainsäädäntötyö ovat kaikki avaruustoimintaa.

Tutkimuskysymys, aineisto ja menetelmä

Tässä artikkelissa tutkin, mitä aihekokonaisuuksia avaruusstrategioissa on käsitelty ja miten ne näkyvät säädetyssä avaruuslaissa. Aineistona käytän Suomen Avaruusasiain neuvottelukunnan laatimia kansallisia avaruusstrategioita vuosilta 1987–2013, Suomen kansallista avaruuslakia ja siihen liittyvää hallituksen esitystä. Strategioiden käsittelyssä hyödynnän sisällönanalyysiä. Sen tuloksien perusteella voin suorittaa vertailun, kuinka hyvin strategiat on huomioitu avaruuslaissa ja onko suomalainen avaruustoiminta muuttunut lain voimaantulon myötä, sekä pohtia, mitä nämä asiat tarkoittavat Suomen tulevaisuudelle avaruusvaltiona.

Sisällönanalyysin yksi vahvuus on aineistolähtöinen tarkastelu. Karkeasti aineistolähtöisen sisällönanalyysin voi jakaa kolmeen vaiheeseen. Ensimmäinen vaihe tarkoittaa olennaisen tiedon suodattamista aineistosta. Toinen vaihe tarkoittaa olennaisen tiedon kategorisoimista asiakokonaisuuksien alle. Kolmas vaihe synnyttää tulkinnan avulla teoreettista tietoa.5

Sisällönanalyysin ensimmäisessä vaiheessa luin läpi jokaisen laaditun avaruusstrategian ja laadin itselleni datamatriisin muistiinpanoineen. Matriisiin merkitsin millaisia aihekokonaisuuksia kussakin strategiassa oli käsitelty. Toisessa vaiheessa kävin datamatriisin läpi, yhdistin luokkia toisiinsa ja sain täten muodostettua yläkategoriat käsitellyistä asiakokonaisuuksista. Käsittelyluvuissa keskityn kahteen keskeisimpään aineistossa esiin nousseeseen kategoriaan: 1) Euroopan avaruusjärjestö ESA:n ja 2) yritysten rooliin avaruustoiminnassa. Tämän jälkeen analysoin, miten ne näkyvät avaruuslaissa. Ennen käsittelylukuja käyn kuitenkin lyhyesti läpi avaruustoiminnan historiaa ja luonnetta.

Avaruustoiminnan historiasta ja luonteesta

Avaruustoiminnan historia on maailmanlaajuisesti verrattain lyhyt. Vilkkaimmillaan se on ollut 1950- ja 1960-luvuilta lähtien, jolloin Yhdysvallat ja Neuvostoliitto kilvoittelivat keskenään avaruuden valloittamisesta, esimerkkinä mainittakoon kilpajuoksu kuuhun. Kylmän sodan aikakausi oli avaruustoiminnan kannalta merkittävä. Aikakausi näkyi myös Suomessa; 1980-luvulla Suomella oli mahdollisuus osallistua Neuvostoliiton kosmonauttiohjelmaan ja lähettää sen osana avaruuteen ensimmäinen suomalainen. Tämä ei kuitenkaan koskaan toteutunut. Jälkikäteen on spekuloitu, että Suomen kieltäytyminen olisi johtunut siitä, että Suomi varoi leimautumista voimakkaasti osaksi Varsovan liiton avaruusmaita ja itää.6

Kylmän sodan henki näkyi myös Suomen liittymisessä Euroopan avaruusjärjestö ESA:an. Suomi alkoi valmistelemaan ESA-jäsenyyttään 1970-luvulla. Valmistelutyöt kestivät kuitenkin kovin kauan ja Suomi liittyi ESA:an vasta vuonna 1987, ja silloinkin vain tarkkailijajäsenenä. Suomen maantieteellinen asema on saattanut hidastuttaa jäsenneuvotteluja, sillä Suomi halusi pitää hyvät suhteet niin länsimaiden kuin sosialististen maiden kanssa.7 Täysivaltaiseksi ESA:n jäseneksi Suomi tuli vuonna 1995, jolloin Suomi liittyi Euroopan Unioniin.

Suomen avaruustoiminnan varhaisina vuosina, eli 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä, meillä keskityttiin maantieteellisestä sijainnistamme johtuen lähinnä geomagnetismin ja revontulien tarkkailuun8. Varsinainen avaruuspolitiikka on muotoutunut vasta viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana, eli siitä alkaen, kun Avaruusasiain neuvottelukunta perustettiin vuonna 1985. Tuolloin neuvottelukunnan tarkoituksena oli valmistella Suomelle kansallinen avaruusohjelmaa sekä ohjata yhteistyötä Suomen ja ESA:n välillä.

Suomen systemaattisen avaruustoiminnan voidaan katsoa alkaneen avaruusasiain neuvottelukunnan perustamisesta. Neuvottelukunta nimitetään kolmeksi vuodeksi kerrallaan Työ- ja Elinkeinoministeriön toimesta. Ensimmäinen avaruusstrategia valmistui vuonna 1987. Muut neuvottelukunnan laatimat strategiat ovat ilmestyneet vuosina 1991, 1994, 1996, 1999, 2002, 2005, 2009 sekä 2013. Strategioiden pituus on vuosien saatossa lyhentynyt merkittävästi ensimmäisen strategian lähennellessä sataa sivua ja viimeisen ollessa 20 sivua pitkä. Tämä antaa viitteitä neuvottelukunnan toiminnan vakiintumisesta ja yksityiskohtien määrän supistumisesta, ainakin kirjauksissa.

Strategiat ovat yleensä kattaneet kolmen vuoden ajanjakson, paitsi vuoden 2013 strategia on laadittu vuoteen 2020 asti. Neuvottelukunta on toiminut neuvoa-antava elimenä, kun suomalaista avaruuspolitiikkaa on muodostettu. Kansallisen avaruuslain tultua voimaan vuoden 2018 alussa, on ainakin toistaiseksi epäselvää, millainen Avaruusasiain neuvottelukunnan rooli jatkossa on ja millaiseksi se tulevaisuudessa muodostuu.

Nykyään avaruustoiminta on nostanut päätään monella eri sovellusalueella. Esimerkiksi Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on toistuvasti esittänyt visionsa ja toiveensa avaruusvoimien (Space force) luomisesta9. Avaruusala on itsessään hyvin monimuotoinen teollisuuden ala ja se koskettaa laajalti erilaisia poliittisia kysymyksiä liittyen esimerkiksi turvallisuuteen, ympäristöön ja talouteen.

Avaruusala kytkeytyy osaksi laajempaa innovaatiopolitiikan sektoria. Innovaatiopolitiikka käsitteenä ei käsitä mitään tiettyä yhtä politiikan sektoria, vaan innovaatiopolitiikka on enemmänkin yleiskäsite niille päätöksille, jotka vaikuttavat innovaatioiden syntyyn, edistämiseen tai rajoittamiseen10. Innovaatiot on myös syytä ymmärtää niiden sosiaalisessa merkityksessä, sillä kovin usein ne vaikuttavat yhteiskunnan moniin eri ulottuvuuksiin. Innovaatiot eivät synny tyhjiössä, vaan sosiaalinen konteksti vaikuttaa ja synnyttää innovaatioita11. Suomalainen avaruustoiminta osana laajempaa innovaatiopolitiikan kehystä antaa käsitystä avaruustoiminnan monialaisesta vaikuttavuudesta yhteiskuntaan. Kuten vuoden 2009 kansallisessa avaruusstrategiassa todetaan: ”Avaruusteknologian soveltamisessa innovaatiokyvystä tunnettu Suomi on tulevaisuudessa entistä kiinnostavampi ja halutumpi yhteistyökumppani12.”

ESA:n vaikutus Suomen avaruusstrategioihin

Neuvottelukunnan kolme ensimmäistä strategiaa keskittyvät pitkälti ESA:n tarkkailijajäsenyyden tuomiin mahdollisuuksiin eli ESA:n avaruusohjelmiin13. On myös kuitenkin mainittava, että vuoden 1987 avaruusstrategiassa kerrotaan Suomen ja Neuvostoliiton välisestä sopimuksesta, joka takaa rauhanomaisen avaruustutkimuksen yhteistyössä maiden välillä14. Vuoden 1991 strategiassa mainitaan, että Suomen tulisi pyrkiä ESA:n täysjäsenyyteen vuoteen 1996 mennessä ja että tarkkailijajäsenyys vuonna 1987 oli looginen seuraus uudesta teknologiapolitiikasta, jonka mukaan oli tärkeää olla mukana länsieurooppalaisessa tiede- ja teknologiayhteistyössä15. Tuolloin Suomi halusi pitää yhteistyömahdollisuuden auki niin länteen kuin itäänkin.

1990-luvun alussa Suomella oli voimakas halu identifioitua avaruustoiminnassa osaksi Eurooppaa. Etenkin vuoden 1994 strategiassa on esillä ESA:n täysjäsenyyden mahdollisuus. Suomi oli vuonna 1993 aloittanut neuvottelut ESA:n kanssa Suomen täysjäsenyydestä vuoden 1995 alusta alkaen. Avaruusasiain neuvottelukunta piti tämän johdosta tarpeellisena tarkastella Suomen avaruusstrategiaa uudelleen, varsinkin kun Neuvostoliitto oli hajonnut edellisen strategian laatimisen jälkeen16. Vuoden 1994 strategia on siis laadittu pitäen silmällä ESA:n tulevaa täysjäsenyyttä.

Suomen ESA-jäsenyyden myötä kansalliset avaruusstrategiat muuttuivat entistä enemmän strategiseen suuntaan eli niissä painotettiin Suomen avaruustoiminnan kärkiä strategian määrittämälle ajanjaksolle. Tämä sinänsä ei ole yllättävää, sillä Avaruusasiain neuvottelukunnan alkuperäinen perustamissyy oli nimenomaan Suomen ESA-jäsenyyden selvittäminen. Näin ollen Avaruusasiain neuvottelukunnan keskeinen rooli muuttui ESA-jäsenyyden myötä vuonna 1995. ESA ilmenee jatkossa strategioissa enemmän avaruustoiminnan kautta, eli kysymyksinä siitä, mihin ohjelmiin Suomi osallistuu, kun taas ensimmäisissä strategioissa ESA oli ollut enemmän esillä poliittisessa roolissa. ESA kuitenkin on mahdollistanut Suomen kaltaisten pienten toimijoiden nousun osaksi avaruustoimintaa, mikä joidenkin arvioiden mukaan tasoittaa avaruustoiminnan kenttää maailmanlaajuisesti17.

Myöhemmissä strategioissa ESA:n rooli mainitaan esimerkiksi seuraavasti: ”ESA:n ohjelmat muodostavat suomalaisen avaruustoiminnan rungon, jota täydennetään kahdenvälisillä ja multilateraalisilla sekä kansallisilla avaruushankkeilla18.” Kansainvälinen yhteistyö on jokaisen valtion avaruustoiminnassa tärkeää19, joten ESA:n lisäksi tapahtuva yhteistyö muiden valtioiden välillä on ymmärrettävää Suomen kannalta. Neuvottelukunnan alkuvuosien jälkeen ESA:n rooli on ollut toimia puitekehikkona sille, miten Suomi omaa avaruustoimintaansa kehittää ja toteuttaa. ESA:n roolia suomalaisessa avaruustoiminnassa ei myöhemmissä strategioissa sen enempää avata.

Yritykset luomassa avaruustoimintaa

Konkreettisia avaruustoiminnan tapoja, joita strategioissa mainitaan, ovat kaukokartoitus, navigointi sekä tietoliikenne/telekommunikaatio. Nämä mainitaan jokaisessa strategiassa vuodesta 1987 alkaen. Syy siihen, että juuri nämä ovat keskeisiä kärkiä suomalaisessa avaruustoiminnassa, on ilmeisesti Suomen osaamisessa, eli siinä, mihin suomalaiset yritykset ovat toiminnassaan erikoistuneet. Suomalaisten yritysten määrä on tasaisesti kasvanut vuodesta 1987 alkaen, jolloin strategiassa alalla toimivia yrityksiä mainittiin kahdeksan kappaletta20. Vuoden 2018 alussa avaruusalalla toimivia yrityksiä oli jo lähemmäs 80 kappaletta21.

Suomalainen avaruustoiminta sen strategisessa vaiheessa on nojannut osaamisessaan ja kehityksessään paljolti yksityisten yritysten varaan. ESA-jäsenyyden myötä avaruusteollisuuden kenttä kasvoi Suomen kannalta suuremmaksi ja uusia kotimaisia avaruusalan toimijoita ilmestyi. Esimerkiksi vuoden 1999 strategiassa mainitaan avaruustoiminnan kasvun mukana tuomat uudet markkinat ja kuluttajat22. Joissain strategioissa mainitaan nimeltä yrityksiä, jotka toimivat avaruusalalla.

Jo vuosituhannen vaihteessa ennustettiin avaruusalan kaupallistuvan ja tämä kehitys on toteutunut. Niin Suomessa kuin maailmalla on tullut entistä enemmän yrityksiä avaruusmarkkinoille. Tunnetuin esimerkki lienee Elon Muskin yritys SpaceX, joka ampui avaruuteen hiljattain oman rakettinsa, jonka kantoraketti voidaan käyttää uudelleen23. Yksityisten toimijoiden nousu avaruusalalle on ollut voimistuva ilmiö maailmanlaajuisesti jo useamman vuoden ajan24.

Avaruusasiain neuvottelukunnan historian aikana yritykset ovat olleet sen jäsenistössä, jäsenten pääpainon pysyessä kuitenkin valtiohallinnolla25. Aineiston perusteella on vaikea sanoa miten paljon yritykset ovat olleet kuultavana asiantuntijoina neuvottelukunnan strategioiden laadinnassa, mutta on oletettavaa, että ainakin osa yrityksistä on ollut kuultavana tai osalta on pyydetty lausuntoa. Näin oli myös kansallisen avaruuslainsäädännön kohdalla.

Avaruuslaki

Oltuaan kolme vuosikymmentä strategiatyön vaiheessa, suomalainen avaruustoiminta otti harppauksen lainsäädäntötyön suuntaan vuoden 2017 alussa, jolloin elinkeinoministeri Mika Lintilä asetti työryhmän valmistelemaan kansallista avaruuslainsäädäntöä Suomeen26. Työryhmän toimikausi oli asetettu vuoden 2017 loppuun, joten lainsäädäntö laadittiin nopealla aikataululla. Ainakin yksi syy siihen, miksi kansallinen avaruuslaki laadittiin, oli yksityisten toimijoiden yleistyminen avaruusalalla, mikä tarkoitti, että puitteet avaruustoiminnalle täytyi asettaa lainsäädännöllä27. Kansallinen avaruuslaki astui voimaan 23.1.2018.

Kansallinen avaruuslaki on ottanut mallia jo olemassa olevista kansallisista avaruuslaeista, joita on muun muassa joissakin Euroopan maissa. Itse laki on suhteellisen lyhyt ja lisäksi kansallista avaruuslakia täydentää Työ- ja Elinkeinoministeriön laatima asetus avaruustoiminnasta28. Mielenkiintoinen huomio laista on, että vaikka kyseessä on avaruuslaki, itse laki ei millään tavalla määrittele avaruutta. Onkin mielenkiintoista pohtia, tuottaako tämä tulevaisuudessa tulkinnallisia eroja avaruudesta eri toimijoiden välillä. Lakia säätäneen työryhmän kuultavana on ollut asiantuntijoita ja Avaruusasiain neuvottelukuntaa on myös kuultu neuvoa-antavana elimenä työryhmän valmistelussa.29

Itse kansallinen avaruuslaki on tiivis teksti, mutta hallituksen esitys antaa laajemmat perustelut lain tarpeelle30. Hallituksen esityksessäkin mainitaan sama, jo aiemmin esille tullut asia, että avaruusalan kasvu on luonut tarpeen sääntelylle. Alalle on siis tullut enemmän yksityisiä toimijoita, jotka tuottavat itse omia avaruusalan tuotteita, kuten esimerkiksi piensatelliitteja, eikä ole ihme, että valtio reagoida tähän muutokseen jollain tavalla. Kyse on kuitenkin markkina-alasta, joka oli ennen lakia, muutamia kansainvälisiä sopimuksia lukuun ottamatta, pääosin säätelemätöntä.

Edellä mainittua seikkaa silmällä pitäen on kovin helppo huomata, kuinka laissa ja sen perusteluissa ilmenee halu säädellä uusia markkinoita. Yrityksien vastuuta lisätään ja yritykset (ja myös julkiset toimijat) velvoitetaan pitämään valtio ajan tasalla heidän avaruustoiminnastaan. Tämä tapahtuu ennen muuta lupamenettelyn avulla, jonka jokainen avaruusalan toimija Suomessa joutuu anomaan Työ- ja Elinkeinoministeriöltä ennen kuin voi harjoittaa avaruustoimintaa31. Lisäksi yritysten ja julkisten toimijoiden avaruusesineistä pidetään jatkossa rekisteriä, joka kuitenkin vielä on verrattain lyhyt32.

Yksityisten toimijoiden yhteistyö julkisten toimijoiden kanssa on osaltaan vaikuttanut myös yksityisten toimijoiden määrän kasvuun avaruusalalla. Joidenkin näkemysten mukaan yksityiset toimijat voivat yhteistyössä julkisten toimijoiden kanssa saavuttaa parhaimman mahdollisen lopputuloksen avaruustoiminnan saralla33. Näin kumpikin sektori ajaa toista eteenpäin. Lain myötä Suomen avaruusmarkkinat eivät kasva markkinoiden ehdoilla, vaan valtio puuttuu aktiivisesti rekisterin ja lupamenettelyjen muodossa avaruustoimintaan.

Lisäksi säädetyssä laissa on mainittuna vakuuttamisvelvollisuus, joka velvoittaa avaruustoiminnan harjoittajan vakuuttamaan kolmannet osapuolet mahdollisten vahinkojen varalta. Uutena seikkana mainitaan myös avaruustoiminnan ympäristövaikutukset. Avaruustoimintaa tulee harjoittaa kestävällä tavalla, joka ei vahingoita ympäristöä missään avaruustoiminnan vaiheessa34. Tällä pyritään ehkäisemään avaruusromun määrää. Avaruustoiminnan kestävyys on kasvava kysymys, johon etsitään maailmanlaajuisesti ratkaisuja35. Erityisesti avaruusromun ongelma kasvaa relevantimmaksi, kun avaruuteen ammutaan yhä aiempaa enemmän satelliitteja ja raketteja yksityisten toimijoiden nousun myötä. Kansallinen avaruuslaki ottaa tämän näkökulman jo ennakoivasti huomioon.

Strategioista löytyi runsaasti mainintoja ESA:sta aina vuoteen 1995 asti, jolloin liittyminen ESA:an oli vahvasti agendalla. Varsinaisessa avaruuslaissa ESA:a ei mainita kertaakaan. Hallituksen esityksessä puolestaan ESA toimii merkittävänä viitekehyksenä lähes kaikelle toiminnalle, kuten avaruusohjelmille, erilaisille kokouksille ja avaruusesinerekisterin perustamiselle. Hallituksen esityksessä mainitaan esimerkiksi ESA:n 2016 laatima avaruusstrategia, joka on ”[…] vastaus kasvavaan maailmanlaajuiseen kilpailuun ja yksityisen sektorin osallistumisen lisääntymiseen.”36

Lakiesityksessä mainitaan Avaruusasiain neuvottelukunnan rooli lain valmisteluprosessissa. Avaruusasiain neuvottelukunta on ollut edustettuna lakityöryhmässä jäsenien muodossa ja lisäksi lakia valmisteleva työryhmä raportoi Avaruusasiain neuvottelukunnalle lain valmistelun etenemisestä. Hallituksen esityksessä mainitaan myös, että vuonna 2016 Avaruusasiain neuvottelukunnassa päädyttiin siihen, että Suomeen täytyisi laatia kansallinen avaruuslaki.37 Ainakin valmisteluvaiheessa Avaruusasiain neuvottelukunnalla oli keskeinen rooli, mutta kansallinen avaruuslaki ja hallituksen esitys eivät kumpikaan kerro, mikä on Avaruusasiain neuvottelukunnan rooli uuden lain voimaantulon myötä. Todennäköisesti neuvottelukunnan rooli jää avaruusstrategioiden laadintaan.

Regulaation mahdollisuudet ja uhkakuvat avaruusalalle

Tässä artikkelissa tarkasteltiin avaruusstrategioiden keskeisimpiä asiakokonaisuuksia ja niiden roolia säädetyssä avaruuslaissa. ESA:n ja yritysten rooli oli keskeisimpiä asiakokonaisuuksia strategioissa. ESA:n näkyvyys avaruusstrategioissa oli merkittävä erityisesti ennen vuotta 1995, jolloin Suomesta tuli ESA:n täysjäsen. Suomen toive liittyä osaksi ESA:a on siten tehnyt ESA:sta merkittävän poliittisen tekijän, joka on ohjannut strategiatyöskentelyä. Täysjäsenyyden jälkeen ESA:n rooli strategioissa jäi kehikoksi, jonka puitteissa Suomen avaruustoimintaa harjoitetaan ja jonka mukaan avaruustoimintaa ohjataan. Kansallisessa avaruuslaissa ESA:n roolia ei mainita ollenkaan, mutta hallituksen esityksessä se näyttäytyi samanlaisena kuin strategioissa vuoden 1995 jälkeen, eli Suomen avaruustoiminnan viitekehikkona. Se, ettei ESA:a mainita laissa, ei tarkoita sen merkityksen vähentymistä, vaan kertoo sen roolin vakiintumisesta Suomen avaruustoiminnan pohjana. ESA on alusta alkaen ollut merkittävässä roolissa Suomen avaruusstrategioissa ja sen merkitys on edelleen säilynyt avaruuslain hengessä ja perusteluissa.

Yritysten rooli on muuttunut siirryttäessä strategiatyöstä säädettyyn lakiin. Strategioissa esiintyi yritysten toimintaa kannustavia kannanottoja enemmän kuin niiden toimintaa säätelemään tai rajoittamaan pyrkiviä kannanottoja. Tämä käy järkeen, sillä ennen avaruuslain voimaantuloa avaruusala on ollut verrattain säätelemätöntä. Avaruuslain voimaantulon myötä yritystoiminta saatettiin luvanvaraiseksi ja rekisteröidyksi sekä yritysten vastuuta merkittävästi lisättiin. Säädetty kansallinen avaruuslaki vastaa osaltaan siihen maailmanlaajuiseen trendiin, jossa yksityisten toimijoiden nousu avaruusmarkkinoille on kiihtynyt ja kasvussa. Suomalaisen avaruusalan yhtiö ICEYE:n mukaan piensatelliittien nousu avaruusmarkkinoille mahdollistaa kaupallisten toimijoiden aiempaa helpomman olemassaolon, sillä piensatelliitit ovat huomattavasti normaaleja satelliitteja halvempia38. Halvemmat kustannukset tuovat mukanaan uusia toimijoita.

On mielenkiintoista jatkossa seurata, kuinka toiminnan luvanvaraisuus ohjaa avaruusalan kenttää Suomessa. Rajaako se kiinnostuneita toimijoita pois? Vakiinnuttaako se olemassa olevien toimijoiden markkina-asemaa? Hidastaako lupamenettely avaruusalan kasvua? Jarruttaako lain ympäristövaikutukset huomioiva pykälä toiminnan kasvua? Joidenkin tutkimusten mukaan yksityisten toimijoiden nousu avaruusmarkkinoilla johtaa siihen, että suuret yritykset ja konsortiot ovat niitä, joiden kanssa valtiot päätyvät tekemään yhteistyötä39. Voiko tämä Suomen osalta johtaa siihen, että nyt jo olemassa olevat yritykset, jotka ovat tehneet yhteistyötä esimerkiksi Suomen valtion tai ESA:n kanssa, ovat niitä, jotka jatkossakin saavat yhteistyötarjouksia näiltä tahoilta? On vielä vaikea ennustaa, miten vaikeaa uuden, aloittelevan avaruusalan yrityksen on nousta varteenotettavaksi toimijaksi suomalaisilla avaruusmarkkinoilla lainsäädännön voimaantulon jälkeen. Näihin kysymyksiin saataneen vastaus vasta ajan kuluessa. Kaikesta huolimatta avaruusalan kasvu ja innovaatioiden synty ovat eittämättä osa Suomen tulevaisuutta.

Lähteet

Avaruusasiain neuvottelukunnan strategiat:

Avaruusasiain neuvottelukunta (1987). Finnish space program 1987–1992; Summary of recommendations. VAPK Kampin VALTIMO. Helsinki.

Avaruusasiain neuvottelukunta (1991). Suomen avaruusohjelma 1991–1996. Valtion painatuskeskus. Helsinki.

Avaruusasiain neuvottelukunta (1994). National Strategy for Space Research and Development in Finland. Kauppa- ja teollisuusministeriö. Helsinki.

Avaruusasian neuvottelukunta (1996). Avaruusalan tutkimus- ja kehittämistoiminnan kansallinen strategia vuosille 1996–1998. Kauppa- ja teollisuusministeriö. Helsinki.

Avaruusasiain neuvottelukunta (1999). Space Activities in Finland: National Strategy and Development Objectives. Kauppa- ja Teollisuusministeriön julkaisuja. Tekes. Helsinki.

Avaruusasiain neuvottelukunta (2002). Avaruustoiminta Suomessa: Kansallinen strategia ja kehittämisen tavoitteet. Kauppa- teollisuusministeriön julkaisuja. Edita Publishing Oy. Helsinki.

Avaruusasiain neuvottelukunta (2005). Avaruustoiminta Suomessa: Kansallinen strategia ja kehittämisen tavoitteet 2005–2007. Kauppa- ja teollisuusministeriön julkaisuja. Edita Publishing Oy. Helsinki.

Avaruusasiain neuvottelukunta (2009). Kansallinen avaruusstrategia 2009–2011: Periaatteet, tavoitteet ja toimenpiteet. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Edita Publishing Oy. Helsinki.

Avaruusasiain neuvottelukunta (2013). Suomen avaruustoiminnan kansallinen strategia vuosille 2013–2020: Euroopan kautta avaruuteen, avaruudesta globaalia hyötyä ja hyvinvointia Suomelle. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työ- ja elinkeinoministeriö. Helsinki.

Kansallinen avaruuslainsäädäntö:

Finlex (2018a). ”Hallituksen esitys eduskunnalle avaruuteen lähetettyjen esineiden rekisteröinnistä tehdyn yleissopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi sekä laeiksi avaruustoiminnasta ja löytötavaralain 2§:n muuttamisesta”. Saatavissa https://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2017/20170157. Luettu 23.7.2018.

Finlex (2018b). ”Laki avaruustoiminnasta”. Saatavissa https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2018/20180063 . Luettu 17.7.2018.

Finlex (2018c). ”Työ- ja Elinkeinoministeriön asetus avaruustoiminnasta”. Saatavissa https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2018/20180074. Luettu 17.7.2018.

Internetlähteet:

Aalto-yliopisto (2017). ”Aalto-2-satelliitti laukaistiin avaruuteen”. Saatavissa http://www.aalto.fi/fi/current/news/2017-04-18-006/. Luettu 28.06.2017.

Business Finland (2018). ”New Space Economy: Rahoitusta Suomalaisille Yrityksille Kasvavaa Avaruusalaa Hyödyntävien Tuotteiden ja Palvelujen Kehittämiseen”. Saatavissa https://www.businessfinland.fi/suomalaisille-asiakkaille/palvelut/verkos.... Luettu 28.6.2018.

Business Insider (2018). ”Space startup ICEYE just launched Finland´s first-ever commercial satellite into orbit”. Saatavissa https://nordic.businessinsider.com/finnish-startup-iceye-just-launched-w.... Luettu 28.6.2018.

European Space Agency (2018). “Latest report on space junk”. Saatavissa https://www.esa.int/Our_Activities/Operations/Latest_report_on_space_junk. Luettu 15.8.2017.

Independent (2018). ”Donald Trump says he could launch `space force´ alongside the traditional branches of the military. Saatavissa https://www.independent.co.uk/news/world/americas/donald-trump-space-for.... Luettu 6.7.2018.

Kuznecova, Linda (2017). “Small States in Space Environment”. Teoksessa Astropolitics: The selected essays. Saatavissa https://geopolitics.fsv.cuni.cz/GEO-8-version1-astropolitics_selected_es.... Luettu 15.8.2018.

Työ- ja Elinkeinoministeriö (2017a). ”Työryhmä valmistelemaan kansallista avaruuslainsäädäntöä”. Saatavissa https://tem.fi/artikkeli/-/asset_publisher/tyoryhma-valmistelemaan-kansa.... Luettu 17.7.2018.

Työ- ja Elinkeinoministeriö (2017b). ”Pykälät edellä avaruuteen: Miksi Suomi tarvitsee oman avaruuslain?”. Saatavissa https://tem.fi/artikkeli/-/asset_publisher/blogi_avaruuslaki_lonnqvist. Luettu 17.7.2018.

Työ- ja Elinkeinoministeriö (2018a). ”Avaruusasiain neuvottelukunta asetettu ajalle 1.4.2016. ¬–31.3.2019.”. Saatavissa https://tem.fi/artikkeli/-/asset_publisher/avaruusasiain-neuvottelukunta.... Luettu 23.7.2018.

Työ- ja Elinkeinoministeriö (2018b). ”Avaruusesineiden rekisteri”. Saatavissa https://tem.fi/documents/1410877/3227301/Registry+of+Space+Objects+Finla.... Luettu 23.7.2018.

Yle (2017a). ”Avaruusteknologia on nouseva bisnes: ”Kasvua voi verrata cleantechiin””. Saatavissa https://yle.fi/uutiset/3-9800377. Luettu 28.6.2018.

Yle (2017b). ”’Tavoitteena yli sadan miljoona myynti’ – avaruusteknologia tuo Suomeen isoa bisnestä”. Saatavissa https://yle.fi/uutiset/3-9419187. Luettu 15.8.2018.

Yle (2018). ”Uusiokäytettäviä raketteja ja Aurinkoa kiertävä avoauto ¬– SpaceX ravistelee tunkkaista avaruusyritysten maailmaa”. Saatavissa https://yle.fi/uutiset/3-10062972. Luettu 23.7.2018.

Kirjallisuus:

Anderson, Chad (2013). ”Rethinking public – private space travel”. Space Policy. Vol. 29. No. 4. 266–271.

Du, Rong (2017). ”China´s approach to space sustainability: Legal and policy analysis”. Space Policy. Vol. 42. 8–16.

Hertzfeld, Henry R. (2007). ”Globalization, commercial space and spacepower in the USA”. Space Policy. Vol. 23. No. 4. 210–220.

Honkanen, Petri & Tarmo Lemola (2004). ”Johdanto”. Teoksessa Innovaatiopolitiikka. Kenen hyväksi, keiden ehdoilla?. Gaudeamus. Helsinki.

Hotakainen, Markus (2016). ”Suomalainen avaruuteen? Kiitos ei.”. Suomen Kuvalehti. N:o 41. 13.10.2016. 26–31. Luettu 17.7.2018.

Newlove-Eriksson, Lindy & Johan Eriksson (2013). ”Governance Beyond the Global: Who Controls the Extraterrestial?”. Globalizations. Vol. 10. No 2. 277–292.

Ruuskanen, Petri (2004). ”Innovaatioiden sosiaalisuus ja sosiaalinen pääoma”. Teoksessa Innovaatiopolitiikka. Kenen hyväksi, keiden ehdoilla?. Gaudeamus. Helsinki.

Seppinen, Ilkka & Risto Pellinen (2009). The History of Finnish Space Activities: from the outset to 1995, when Finland became a full member of the European Space Agency. Kääntänyt Gilbert W. Leppelmeier. Beauchesne Cop. Pariisi.

Tuomi, Jouni & Anneli Sarajärvi (2009). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Toinen painos. Kustannusosakeyhtiö Tammi. Helsinki.

Viikari, Lotta (2008). The Environmental Element in Space Law: Assessing the Present and Charting the Future. Martinus Nijhoff Publishers. Leiden.

Zhao, Yun (2016). ”The role of bilateral and multilateral agreements in international space cooperation”. Space Policy. Vol. 36. 12–18.

  • 1. Avaruusasiain neuvottelukunta 2013.
  • 2. Ks. esim. Yle 2017a.
  • 3. Business Finland 2018.
  • 4. Aalto-yliopisto 2017; Business Insider 2018.
  • 5. Tuomi & Sarajärvi 2009, ¬91–113.
  • 6. Hotakainen 2016.
  • 7. Seppinen & Pellinen 2009, 88–96, 136–140.
  • 8. Seppinen & Pellinen 2009, 12–20, 33–58.
  • 9. Independent 2018.
  • 10. Honkanen & Lemola 2004, 11.
  • 11. Ruuskanen 2004, 32–38.
  • 12. Avaruusasiain neuvottelukunta 2009.
  • 13. Ks. esim. Avaruusasiain neuvottelukunta 1987, Avaruusasiain neuvottelukunta 1991.
  • 14. Avaruusasiain neuvottelukunta 1987.
  • 15. Avaruusasiain neuvottelukunta 1991.
  • 16. Avaruusasiain neuvottelukunta 1994.
  • 17. Kuznecova 2017.
  • 18. Avaruusasiain neuvottelukunta 2005.
  • 19. Zhao 2016.
  • 20. Avaruusasiain neuvottelukunta 1987. Huom. Toimijoita on saattanut olla enemmän, mutta vain kahdeksan mainittiin.
  • 21. Finlex 2018a.
  • 22. Avaruusasiain neuvottelukunta 1999.
  • 23. Yle 2018.
  • 24. Hertzfeld 2007.
  • 25. Ks. esim. Työ- ja Elinkeinoministeriö 2018a; Avaruusasiain neuvottelukunta 2013.
  • 26. Työ- ja Elinkeinoministeriö 2017a.
  • 27. Työ- ja Elinkeinoministeriö 2017b.
  • 28. Finlex 2018b; Finlex 2018c.
  • 29. Esitin keväällä 2017 pyynnön osallistua kyseisen työryhmän kokouksiin osallistuvana havainnoijana, mutta pyyntöni evättiin.
  • 30. Finlex 2018a.
  • 31. Finlex 2018a.
  • 32. Työ- ja Elinkeinoministeriö 2018b.
  • 33. Anderson 2013.
  • 34. Finlex 2018b.
  • 35. Kts. esim. Viikari 2008; Du 2017; European Space Agency 2018.
  • 36. Finlex 2018a.
  • 37. Finlex 2018a.
  • 38. Yle 2017b.
  • 39. Newlove-Eriksson & Eriksson 2013.