Mikä on taidemuseoiden eettinen vastuu teoshankinnoissa?

Miksi eri valtioilla on erilaiset edellytykset sopeutua ilmastonmuutokseen?

Miksi työn prekarisaatio voi johtaa naisen aseman kurjistumiseen?

Millaisia kolonialistisia piirteitä liittyy ympäristöongelmien ratkaisuun kehitettyihin teknologioihin?

Pääkirjoitus: Kotiseutu ja identiteetti – maalainen, kaupunkilainen vai jotain siltä väliltä?

MATLEENA SOPANEN

”Mistä olet kotoisin?” Kysymys on vakiokalustoa erilaisissa tutustumistilanteissa. Vastaus saattaa kertoa ihmisestä yllättävän paljon: nimeääkö uusi tuttavuus kotiseudukseen yksinomaan synnyinpaikkakuntansa, vai kokeeko hän nykyisen asuinympäristönsä enemmän omakseen? Kotiseutuidentiteetin lisäksi vastaus antaa myös viitteitä siitä, miten ihminen sijoittuu kaupunki­–maaseutu-akselille. Kumpaa lähempänä hän syntyjään on, ja millaisen merkityksen hän itse taustalleen antaa?

Kaupungin ja maaseudun dikotomialla on pitkät juuret. Perinteisesti ne on nähty toisilleen vastakkaisina elinympäristöinä: kaupunkiasuminen yhdistyy hektisyyteen, hyvään palvelutarjontaan ja ihmisvilinään, kun taas maaseutua määrittävät rauhallisempi elämänrytmi ja luonnonläheisyys. Todellisuus on toki mielikuvia monisävyisempi, mutta kliseet istuvat tiukassa. Mielikuvien latautuneisuus liki pakottaa jonkinlaiseen kannanottoon – olenko enemmän kaupunkilainen vai maalainen? Valinta kertoo ennen kaikkea ihmisen kaupunkiin ja maaseutuun liittämistä käsityksistä, mutta samalla se todennäköisesti paljastaa jotain myös hänen luonteestaan ja kiinnostuksenkohteistaan. Kaupunki/maaseutu-keskustelua reunustavat erilaiset asutustiheyteen, väkilukuun ja muihin mitattaviin tilastotietoihin perustuvat luokitukset.1 Lienee kuitenkin selvää, etteivät viralliset määritelmät välttämättä vastaa yksilöllistä kokemustasoa: yhden kuhiseva kaupunki on auttamatta jonkun toisen silmissä pahainen tuppukylä.

Vuonna 2015 suomalaisten enemmistö on pakkautunut asumaan kaupunkeihin. Kaupungistuminen on täällä silti verrattain nuori ilmiö. Vanhan agraariyhteiskunnan perusta alkoi murtua 1960-luvulla, kun sotien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat tulivat työikäisiksi. Maatalouden koneellistumisen vuoksi työtä ei kuitenkaan riittänyt kaikille. Ihmisiä virtasi tuhansittain etenkin Etelä-Suomeen, jonka suurissa asutuskeskuksissa kasvavat teollisuus- ja palvelualat kaipasivat työvoimaa. Suuresta muutosta alkaneelle kehitykselle ei toistaiseksi ole näkynyt loppua – kaupunkien vetovoima näyttää vain voimistuvan. Kuihtuuko elämä maaseudulla lopulta olemattomiin? Etenkin nuorten väestökato on monilla harvaan asutuilla seuduilla todellinen ongelma. Palveluiden, työpaikkojen ja opiskelumahdollisuuksien vähäisyys on omiaan ajamaan yhä useammat pois. On kuitenkin myös heitä, jotka palaavat kaupungista maalaisjuurilleen tai hakeutuvat maaseudulle työn tai uudenlaisen elämäntyylin perässä. Kotiseutuidentiteetti voi muuttua ajan myötä, ja toisaalta ihminen voi kokea kuuluvansa useampaan ympäristöön samanaikaisesti. Vesa Rouhiaisen artikkeli ”Suomalaisten maaseutukuvat” on kiintoisaa luettavaa juuri kotiseutuidentiteetin kannalta. Rouhiainen kertoo vuonna 2000 valmistuneesta kyselytutkimuksesta, jolla kartoitettiin suomalaisten maaseutukuvia. Peräti 34 prosenttia vastanneista kertoi identifioituvansa samanaikaisesti sekä maalaisiksi että kaupunkilaisiksi.2 Kesämökkeilyn suosiokin näyttäisi viestivän, että kaipuu syrjäseudun rauhaan ja luontoon polttaa myös lukuisten kaupunkilaistuneiden suomalaisten sieluja ­– jos ei päivittäin niin ainakin kerran vuodessa.