Mikä on taidemuseoiden eettinen vastuu teoshankinnoissa?

Miksi eri valtioilla on erilaiset edellytykset sopeutua ilmastonmuutokseen?

Miksi työn prekarisaatio voi johtaa naisen aseman kurjistumiseen?

Millaisia kolonialistisia piirteitä liittyy ympäristöongelmien ratkaisuun kehitettyihin teknologioihin?

Kirja-arvio: Huumekokeiluja

REIJO VALTA

Vuosisata sitten lääketieteellisten kokeiden tekeminen ei ollut niin tarkasti säädeltyä kuin nykyisin. Tutkimuslupia ja eettisten toimikuntien lausuntoja ei juurikaan tarvittu ja tieteen käytännöt olivat muutenkin toiset, joten osa 1800- ja 1900-luvun alkupuolella vakavassa mielessä tehdyistä kokeista saavat nykyisin jopa koomisia piirteitä. Esimerkiksi Sigmund Freudin (1856–1939) itsellään tekemät kokaiinikokeet ovat saaneet lähes urbaanilegendan maineen.

Paljon Freudia suomentaneen Markus Långin Kokaiinista-käännöksen (2010) jälkisanat on kirjoittanut lääketieteen historian tohtori Albrecht Hirchmüller. Hän puolustaa psykoanalyysin isää: kokaiinikokeilut olivat vain lyhytaikainen periodi Freudin elämässä. Itse tekstistäkin käy ilmi, että Freud piti ainetta poikamiehille sopivana. Aviollinen elämä poisti hänen kokemustensa mukaan kokaiinin kaltaisten stimulanttien käytön tarpeen. Freudin kokeet ajoittuivat vuosiin 1884–1885, ja vaikka hän suositteli kokaiinia lääkkeeksi alakuloisuuteen, mahavaivoihin, heikkoudentiloihin, päänsärkyyn ja erityisesti opiaattivieroitukseen, alkuinnostuksen jälkeen hän muutti kantaansa.

Freudin kiinnostus kokaiiniin oli monisyinen. Hän teki esimerkiksi lihasvoiman mittauksia tarkoituksenaan selvittää, miten aine lisäsi ihmisen suorituskykyä. Euroopassa tiedettiin, että Etelä-Amerikassa pureskeltiin kokapensaan lehtiä raskaiden töiden helpottamiseksi. Freud havaitsi puristuskokeissa, että kokaiinin vaikutuksen alaisena hän sai suuremmat maksimilukemat kuin normaalissa tilassa. Freud päätyi kuitenkin toteamaan, ettei kokaiini lisännyt lihasvoimaa. Se aiheutti sen sijaan euforiaa, joka lisäsi suotuisasti suorituskykyä.

Taideteoreetikkona parhaiten tunnetun Walter Benjaminin (1892–1940) hashiskokeilut saivat ilmeisesti alkunsa hänen tuttaviensa, lääkäreiden Ernst Joëlin ja Fritz Fränkelin koehenkilön tarpeesta. Benjaminin käsikirjoitusten lisäksi Hashiksesta-teos koostuu pääasiassa tohtoreiden ja Benjaminin itsensä pitämistä koepöytäkirjoista. Benjamin tarttui aiheeseen tohtoreiden kokeita syvemmin, ja hänellä oli suunnitelmissa tehdä tutkielma hashiksen vaikutuksista. Teos jäi monien muiden Benjaminin suunnitelmien tapaan kesken.

Hashiksesta-suomennokseen esipuheen kirjoittanut Ville-Juhani Sutinen pitää Benjaminin tavoitteita kokeiluissa ainakin osin taiteelliseen ymmärrykseen tähtäävinä. Benjamin tavoitteli tulkintojen takana olevaa inhimillistä tietoa. Kokeiden jälkeen hän oli pettynyt: Baudelairen Pahan kukkia ei taideteoksena avautunut hänelle tulkintaa enempää. Ensimmäisen kokeen pöytäkirjaan Benjamin kirjasi, että hänestä Edgar Allan Poe tuntui huumausaineen vaikutuksen alaisena ymmärrettävämmältä runoilijalta, mutta kokonaisuudessaan koe oli pettymys, sillä ajatus seurasi samoja polkuja, joille tosin oli ripoteltu ruusuja.

Molemmat kuuluisien miesten huumekokeista kertovat kirjat ovat kuriositeetteja, pieniä sivujuonteita uteliaiden tutkijoiden elämässä. Molemmat teokset ovat jälkikäteen tehtyjä koosteita, ja esseiden ja tutkielmien lisäksi samoihin kansiin on koottu paljon muuta. Freudin Kokaiinista sisältää varsinaisen tutkielman lisäksi lisäyksiä, kirjeitä ja pari lyhyttä tietosanakirjamaista tekstiä. Benjaminin Hashiksessa on mainittujen hashis-esseiden ja tutkimuspöytäkirjojen lisäksi kaksi oopiumkokeilun kuvausta ja meskaliinihumalassa tehtyjä sanapiirroksia.

Freud on julkaistuissa kirjoituksissaan tiukan asiallinen. Benjaminin vasta pohja-aineiston asteelle jääneet kirjoitukset sen sijaan sisältävät runsaasti päähänpistomaisia, jopa runollisia havaintoja vääristyvästä todellisuudesta. Yhdeksi hashiksen vaikutukseksi Benjamin kirjaakin vapaan, impulsiivisen puhumisen. Tekeepä Benjamin havainnon Freudistakin huumeissa ollessaan: ”Mikäli Freud psykoanalysoisi luomista eivät vuonot selviäisi kunnialla.”

Nämä kaksi tutkijoiden tekemää teosta eivät ole mitään huumeriippuvaisten tilityksiä. Ne ovat aikoinaan avoimin silmin tehtyjä tarkasteluja. Benjaminin kokeilujen tuloksena syntyi asiallisen lisäksi outoja ajatuskulkuja ja hassuja havaintoja, Freudin kokeiluista ei ainakaan kirjoitukseen asti syntynyt kuin korkeintaan tahatonta huumoria. Molemmista teoksista, ja erityisesti Freudin kokeiluista, kiertää erilaisia juttuja, joten teosten suomentaminen on ollut ihan paikallaan.

Sigmund Freud. Kokaiinista. Suom. Markus Lång Nastamuumio 2010. 174 s. (Über Coca, 1884–1887)
Walter Benjamin. Hashiksesta. Suom. Markus Jääskeläinen. Savukeidas 2011. 134 s. (Über Haschisch, 1927–1934)