Mikä on taidemuseoiden eettinen vastuu teoshankinnoissa?

Miksi eri valtioilla on erilaiset edellytykset sopeutua ilmastonmuutokseen?

Miksi työn prekarisaatio voi johtaa naisen aseman kurjistumiseen?

Millaisia kolonialistisia piirteitä liittyy ympäristöongelmien ratkaisuun kehitettyihin teknologioihin?

Puheenvuoro: Valinta, vastuu ja rutiini

OLLI NUUTINEN

Valinta ja vastuu ovat käsitteinä yhteydessä toisiinsa inhimillisessä elämässä. Valintaan sisältyy mahdollisuus eli vapaus valita ja sitä kautta vastuu valinnasta. Olemmeko yhtä lailla vastuussa kaikesta toiminnastamme vai onko tässä eroja erilaisen toiminnan tai tekojen välillä? Onko nykyisessä aikakaudessamme kenties joitain erityispiirteitä tässä suhteessa? Lähestyn näitä kysymyksiä yhdestä erityisestä näkökulmasta, sillä otan lähtökohdakseni rutiinimaisen käyttäytymisen.

Rutiinit ja niiden synty

Rutiinilla voidaan ymmärtää monenlaisia asioita, mutta lähes aina siihen liitetään jonkinlainen toiminta tai tekeminen, rutiinin ajallinen jatkuvuus ja rutiinimaisen käyttäytymisen samanlaisuus. Usein rutiinia tarkasteltaessa huomataan myös, että rutiinimaiseen toimintaan kytkeytyy paljon piiloon jäänyttä tietämystä sekä taitoa, joka antaa mahdollisuuden tehostaa toimintaa.

Erotettavissa on periaatteessa kahdenlaisia tapoja ymmärtää rutiinien synty. Toisaalta voidaan ajatella, että rutiinit ovat ihmisille automatisoituneita toimintoja, jotka on opittu tekemään tarkoituksenmukaisesti ja tehokkaasti samanlaisissa tilanteissa, joissa ne ovat aina ennenkin toimineet. Tällaisiin rutiineihin voi sitoutua äärimmäisen paljon tietoa ja taitoa, mikä tulee esille erityisesti silloin, kun poikkeuksellisesti ei ole mahdollista toistaa rutiinia, jolloin toiminnan totuttu kulku häiriintyy ja jokaista seuraavaa toimintoa joutuu miettimään erikseen. Uuden mallin muovautuminen vaatii suurta vaivannäköä, kunnes toiminta jälleen pikkuhiljaa automatisoituu rutiiniksi. Tällaisen rutiinin huomaa esimerkiksi uuden tietokoneohjelman saadessaan ja sen käyttöä opetellessaan ennen käytön automatisoitumista.

Toisaalta rutiinit voivat olla myös sosialisaation kuluessa omaksuttuja taitoja ja käytäntöjä, joiden olemassaoloa ei huomata ennen kuin jokin sattumus nostaa rutiinin olemassaolon esille. Esimerkiksi Berger ja Luckmann ovat kirjassaan Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen (1966) kiinnittäneet huomiota siihen, että ihmiset oppivat hahmottamaan ja toimimaan maailmassa sosialisaatiossaan omaksumiensa kategorioiden mukaisesti, ja nämä kategoriat ohjaavat jokapäiväisiä valintoja.1 Esimerkiksi kategoriaan ”ruoka” kuuluvat usein sellaiset asiat joita omassa lähipiirissä on syöty, eikä asiaa usein kyseenalaisteta, ellei jostain oman yhteisön ulkopuolelta tule kyseenalaistavia impulsseja. Näin esimerkiksi lihansyöntiä ei välttämättä nähdä valintana, vaikka kasvissyöjäksi sosiaalistuneelle se todennäköisesti näyttäytyisi valintana. Myös lihansyöntiin tottuneelle kasvissyöjäksi ryhtyminen olisi valinta, joka rikkoo rutiinin, joka on omaksuttu ja jota ei lähtökohtaisesti kyseenalaisteta. Juuri tämänlajinen rutiini on vaikeasti havaittavissa ja erityisesti sen osalta kysymys valinnan ja vastuun yhteydestä on mielenkiintoinen.

Rutiinit ja vastuu valinnasta

Rutiinit, joihin on sosiaalistuttu vuosien saatossa, eivät ole aitoja valintoja, eikä ihminen ole niistä yhtä lailla vastuussa kuin tietoisesta toiminnastaan. Tämä johtuu siitä, että vaikka ihmisellä olisi potentiaalisesti mahdollisuus muuttaa rutiinejaan, ne toimivat hänen välittömän tietoisuutensa ulkopuolella. Sosiologi Anthony Giddens (1984) on esittänyt, että rutiinit ovat myös keskeisiä mekanismeja, joilla yhteiskunnallinen rakenne uusintuu eli toistuu ja muodostuu jälleen kulttuurisiksi rakenteiksi, jotka ohjaavat toimintaa. Rutiini paitsi jäsentää kokemaamme todellisuutta myös auttaa uusintamaan sitä.2

Rutiinien varassa toistuvat rakenteet ja niistä koostuvat laajemmat kulttuurit eivät ole subjekteja siinä missä ihmiset. Kulttuurit eivät edes periaatteessa pysty toimimaan tai valitsemaan vaan ennemminkin ne ovat toimintaa ylläpitäviä ja sille merkityksiä antavia ja hitaasti muovautuvia rakenteita. Koska kulttuuriset rakenteet ovat kuin monitahoisen esineen toisiaan tukeva sivut, yhden sivun murtuessa on se korvattava toisella tai koko rakennelma on vaarassa sortua. Tämän vuoksi kulttuuristen rakenteiden muutos on joko valtaa tai tahtoa eli muutosresurssia vaativa asia, jota on vastustamassa vahvoja voimia.3

Valintojen näkyväksi tuleminen

Elämme sellaisena aikakautena, jolloin kulttuuriset jäsennykset tulevat vertailun kautta näkyviksi varsin yksinkertaisilla tavoilla. Globalisaatio on lisännyt ihmisten ja kulttuurien kanssakäymistä, mikä lisää helppoutta nähdä toisin tekemisen mahdollisuus. Joukkotiedotusvälineiden ja internetin levittämät elämäntavat ja asenteet hiipivät lähes kaikkien olohuoneisiin. Toimintarakenteet ja alakulttuurit erikoistuvat ja luovat samalla ihmisten tietoisuuksien ja rutiinien kannalta erittäin haastavan tilanteen.

Tietoisuuksien eriaikaisuus tai eritilaisuus voi aiheuttaa sekä tulkinnallisia ongelmia että uusia yhteiskunnallisia ilmiöitä. Suomessakin voi nyt ja jatkossa ehkäpä entistä enemmän tulla tilanteita, joissa toinen osapuoli tulkitsee tilanteen valintaa edellyttäväksi toiminnaksi (valinta) samalla kuin toinen osapuoli jättää tilanteen tulkitsematta ja tekee niin kuin ennen (rutiini). Esimerkiksi tietyn puoleen äänestämisen muuttumattomuus tai äänestyskäyttäytymisen muuttaminen voivat olla seurausta paitsi tietoisesta valinnasta myös entiseen toimintarakenteeseen parhaiten sopivasta reaktiosta. Radikaali valinta jollekin voi näyttäytyä toiselle rutiinin toistamisena uudessa toimintaympäristössä.

Nykyisessä yhteiskunnallisessa ajattelussa ja kirjoittelussa usein kuitenkin lähdetään sellaisesta olettamasta, että ihmisillä on henkilökohtainen tai jopa yhteinen jaettu tietoisuus myös oman välittömän kokemuspiirinsä ulkopuolella olevista asioista. Tällöin vastuu valinnasta ulotetaan ehkä turhankin laajalle. Samalla unohdetaan, että kaikkialla ei ole samanlaisia tietoisuutta luovia resursseja (kuten monikulttuurisuutta, kriittistä taidetta, kriittistä opetusta), jotka haastavat tietoisuuden piilotettujen rakenteiden esiin tuloon. Olisikin hyvä arvioida valintoja koskevien muutosten nopeutta ja niiden merkitystä eri osapuolille ennen kuin aletaan tehdä arvioita niiden yhteiskunnallisesta merkityksestä.

Nimenomaan nopeasti muuttuvina aikakausina valinta ja vastuu rutiinimaisessa käyttäytymisessä ovat ilmiöitä, joita on syytä tutkia. Tällöin keskeiseksi tulee tutkia ja arvioida toimintaa mutta myös sen tiedostamista, ihmisten ajan myötä syntyneen kokemuksen osuutta valintatilanteessa sekä muutosta piiloisesti vastustavia voimia.

Lähteet

BERGER, PETER L. & LUCKMANN, THOMAS (1994). Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen. Gaudeamus, Helsinki (alkuteos: The Social Construction of Reality 1966.)
GIDDENS, ANTHONY (1984). The Constitution of Society. Outline of the Theory of Structuration. Cambridge: Polity Press.
HEISKALA, RISTO (2000). Toiminta, tapa ja rakenne. Kohti konstruktionistista synteesiä yhteiskuntateoriassa. Gaudeamus, Helsinki.

  • 1. Heiskala 2000, 98-99.
  • 2. Heiskala 2000, 187–189.
  • 3. Heiskala 2000, 189