Mikä on taidemuseoiden eettinen vastuu teoshankinnoissa?

Miksi eri valtioilla on erilaiset edellytykset sopeutua ilmastonmuutokseen?

Miksi työn prekarisaatio voi johtaa naisen aseman kurjistumiseen?

Millaisia kolonialistisia piirteitä liittyy ympäristöongelmien ratkaisuun kehitettyihin teknologioihin?

Katsaus: Arkeologi viihdemaailmassa

MINNA LEHTOLA

Tiede antaa ideoita ja aiheita viihdeteollisuuden käyttöön kuten elokuviin, peleihin, kirjallisuuteen ja sarjakuviin. Eri tieteenalojen professorit ja tohtorit seikkailevat tarinoissa, joko pää- tai sivuroolissa. He voivat olla rikollisia, nörttejä tai seikkailijoita. Lastenelokuvissa yleisimpiä ulkoisia tutkijahahmon tunnusmerkkejä 2000-luvulla ovat silmälasit, parta ja valkoinen laboratoriotakki1. Miten viihdemaailma esittää arkeologit ja millainen on arkipäivän arkeologi?

Arkeologit ovat yleisesti viihdemaailmassa hyvin edustettuna. Arkeologeja esiintyy tunnetuissa kirjasarjoissa kuten Agatha Christien Herculet Poirot'ssa ja Elizabeth Petersin Amelia Peabody eli Amelia P. Emerson -tarinoissa. Arkeologit ovat edustettuna useissa elokuvissa 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä lähtien aina nykyhetken asti. Viimeisimpiä esimerkkeinä voi mainita arkeologi Jana Vossin elokuvassa Kirottu aarre (2007) ja vuonna 2089 työskentelevän arkeologi Charlie Holloway'n elokuvassa Prometheus (2012). Kuva arkeologeista on positiivinen, ja he ovat yleensä tarinan sankareita 2.

Tunnetuin viihdemaailman seikkaileva fiktiivinen arkeologisankari on Indiana Jones. Hän ilmestyi valkokankaalle vuonna 1981 elokuvassa Kadonneen aarteen metsästäjä. Sen jälkeen hänet on nähty useissa elokuvissa, televisiosarjoissa, sarjakuvissa, kirjoissa ja peleissä sekä oheistuotteissa.

Muiden tieteenalojen tutkijoista poiketen Indiana Jonesin tunnusmerkit ovat fedora-mallinen hattu, nahkatakki ja ruoska. Hän on tarinan mukaan arkeologian professori, joka etsii muinaisia esineitä eri puolilta maailmaa. Kadonneen aarteen metsästäjät -elokuvassa hän etsii Liiton Arkkia, kadonnutta aarretta, kilpaa natsien kanssa. Viihdeteollisuuden arkeologit eivät ole yleensä pukeutuneet laboratoriotakkiin, mutta todellisuudessa arkeologit käyttävät sitä ajoittain.

Tarinankerronnan näkökulmasta arkeologia antaa useita elementtejä hyvän juonen rakentamiseen. Tarinaan luodaan konflikti esimerkiksi kadonneen aarteen tai arkeologin etsimisellä. Jännitettä synnytetään kilpailevilla etsijöillä. Tarina lähenee käännekohtaa, kun esille tulleet vihjeet selvitetään, ja loppuratkaisu lähenee, kun kadonnut löydetään.

Arkeologian ydin eli esineiden löytäminen antaa vahvat siivet fantasialle viihdeteollisuudessa. Esineisiin voi liittää kirouksia, myyttejä, tarun omaisia hahmoja tai ansoja, joita aarteen omistajat ovat asettaneet rosvoille. Aarteen löytämiseen kuuluu riski, ja löytöjä tehdään erikoisissa olosuhteissa ja eksoottisissa paikoissa. Arkeologiaa voi tarinana verrata salapoliisityöhön, se on samalla tavalla mysteerien ratkaisemista.3

Arkeologia on maailmanlaajuisesti trendikäs tieteenala, vaikka Suomessa sen asema ei ole niin vahva4. Merkittäviä arkeologisen tiedon välittäjistä Suomessa ovat televisio (Yle) ja lehdet5. Suomessa on tehty vähän arkeologiaan liittyviä elokuvia ja dokumentteja, ja suurin osa arkeologisista populaarikirjoista on käännöksiä. Suomessa ei ole vahvaa arkeologihahmoa, jonka suuri yleisö tunnistaisi6.

Suomessa arkeologiassa ihmisiä kiinnostavat kotimaisten kaivausten löydöt, etenkin työvälineet. Muita kiinnostavia löytöjä ovat korut ja haudat sekä kalliomaalaukset, mutta eivät niinkään tekstiilit.7. Yleisö on myös kiinnostunut kokeellisesta arkeologiasta, jossa tutkijat keräävät tietoa esimerkiksi testaamalla, miten ennen on valmistettu kivikirveitä8. Vaikka arkeologian asema ei ole vahva mediassa, sanomalehtien artikkelit antavat hyvän yleiskuvan suomalaisesta arkeologiasta 9.

Indiana Jonesin seuraajat

Indiana Jones -hahmo on jo 32-vuotta vanha. Onko hän siis viihdeteollisuuden10 arkeologien esi-isä? On havaittavissa, että tavoitteena on ollut luoda Indiana Jonesille vahvaa naisvastinetta. Esimerkiksi Tomb Raider eli Lara Croft ja Sydney Fox on luotu tässä tarkoituksessa. Lara Croft luotiin 1990-luvulla videopelisarjan hahmoksi. Ensimmäinen peli julkaistiin vuonna 1996. 2000-luvulla pelistä tehtiin kaksi Angelina Jolien tähdittämää elokuvaa sekä sarjakuvia. Sydney Fox on vuonna 1999 ilmestyneen Aarteenmetsästäjä-televisiosarjan seikkailija-arkeologi. Kummatkin naisarkeologit ovat urheilullisia, älykkäitä ja heillä on pitkät tummat hiukset.

Arkeologeja on kuitenkin ollut elokuvissa ja kirjallisuudessa jo ennen Indiana Jonesia. Lisäksi on hyvä miettiä arkeologiaa ammattina ennen ja nyt. Esimerkiksi vuonna 1933 ilmestynyt elokuva Savage Gold kertoo tositarinan arkeologista, joka katosi Amazonin viidakkoon. Myöhemmin selviää, että arkeologi oli murhattu. Dokumenteissa on havaittavissa omana ilmiönään arkeologien katoamiset. Esimerkiksi Percy Fawcett on todellinen henkilö, joka katosi vuonna 1925 Brasiliassa etsiessään kadonnutta kaupunkia. Aiheesta on tehty dokumentti Lost in the Amazon (2011). Arkeologiaan liitettävä vaara ja jännitys on ennen ollut osa arkeologin ammattia, nykyään vähemmän. Työ ei kuitenkaan ole riskitöntä etenkään kenttätöissä. Arkeologi voi oikeasti jäädä vierivän kiven alle, mutta kivi ei välttämättä ole ansa. Arkeologilta ei vaadita fyysisesti hyvää kuntoa ja arkeologina voi työskennellä tekemättä koskaan kenttätöitä.

Vaikka Indiana Jones on tunnetuin fiktiivinen arkeologihahmo, se on yksi hahmo useiden joukossa. Se on saanut vaikutteita aikaisemmista elokuvista, viihdeteollisuuden tuotteista ja todellisuudesta. Turun seudulla tehdyssä tutkimuksessa arkeologian kiinnostavuudesta selviää, että elokuvat eivät ole päätiedonlähde arkeologiasta vaan dokumentit ja artikkelit11. Huoli siitä, että ihmiset eivät erota fiktiivistä elokuvaa faktasta on turhaa.

Faktaa fantasian taustalla

Viihdeteollisuudessa tulee vahvasti esille muutamia hahmoja, jotka luovat kuvaa arkeologiasta ammattina maailmanlaajuisesti. Todellisuutta ja tiedettä kärjistetään viihdeteollisuudessa alasta riippumatta. Tieteeseen tuodaan uusia näkökulmia fantasian kautta. Mediasta televisio on merkittävin tiedonvälittäjä. Joillekin se voi olla ainoa tieteellisen tiedon lähde.12

Viihdeteollisuuden luoma kuva kenttätöistä jännittävinä seikkailuna ei kuitenkaan vastaa aina todellisuutta. Tutkijan arki ei ole yhden rahallisesti arvokkaan aarteen etsimistä, eivätkä arkeologit ole valmiita tuhoamaan kaikkea muuta arvokasta yhden esineen ympäriltä vain saadakseen sen. Arkeologit etsivät lippalakki tai turvakypärä päässä kulttuurin teknologisesti kehittyneitä esineitä. Ne kertovat menneisyyden ihmisten elämästä. Esineitä kaivetaan merkityltä alueelta lastalla senttimetrien tarkkuudella kerros kerrokselta.

Viihdeteollisuuteen otettu tieteellinen tieto ei ole aina ainoastaan fantasiaa, vaan tuotantojen takana on myös oikeaa tieteellistä tietoa, todellisia löytöjä, kaivauksia ja oikeita tutkijoita vaikuttamassa. Esimerkiksi kirjailija Elizabeth Peters on egyptologian tohtori. Katsojan tai lukijan tulee olla viihdeteollisuudessa esitettyä tietoa kohtaan kriittinen, mutta osa tuotannosta on taidokkaasti tehty tieteellistä tietoa hyödyntäen. Kaikki ei ole vain fantasiaa.

On mielenkiintoista seurata, muuttuuko kuva arkeologeista tulevaisuudessa. Helsingin Sanomissa (16.2.2012) esitetyssä sarjakuvassa tulevaisuuden arkeologi istuu tietokoneen ääressä ja tekee tutkimusta nettisivuilla. Arkeologialle merkittävää on, että tulevaisuuden trendi viihdeteollisuudessa on kohti fantasiaseikkailuja13. Arkeologit saattavat yhä suuremmassa määrin olla elokuvien, pelien, sarjakuvien ja kirjojen päätähtiä. Arkeologian yleisesti tulisi hyödyntää tuleva suuntaus edukseen tieteellisen tiedon välittämisessä suurelle yleisölle.

Arkeologien todellisuudessa tutkimusta on haasteellista rahoittaa, tutkimusvälineet eivät aina ole korkeinta teknologiaa, kenttätöissä tulee vastaan päiviä, jolloin ei tehdä yhtään löytöä eivätkä tutkimuksen tulokset aina tavoita suurta yleisöä.

Brian Faganin teoksessa Writing archaeology (2010) tähdennetään: "Always tell a story." Viihdeteollisuudessa kirjoitetut tarinat ovat hyvä väylä välittää ihmisille tieteellistä tietoa. Tarinoita väritetään, mutta ihmiset erottavat faktan ja fiktion.

Kirjallisuusluettelo

Halinen Petri, Immonen Visa, Lavento Mika, Mikkola Terhi ja Siiriäinen Ari ja Uino Pirjo (toim.) (2008). Johdatus arkeologiaan. Helsinki.

Holtorf Cornelius (2007). Archaeology is a brand. Oxford: Archaeolpress.

Holtorf Cornelius (2010). Popular Archaeology, Archaeology in Popular Culture. http://www.wasteflake.com/tiki-index.php?page=PopularArchaeology.

Muurimäki Eero (2007). "Book review: Book Review Cornelius Holtorf: Archaeology is a brand". Fennoscandia archaeologica XXIV.
http://helsinki.academia.edu/EeroMuurim%C3%A4ki/Papers/833340/Book_Revie....

Partanen Hannele (2007). "Mikä arkeologiassa kiinnostaa? Tapaustutkimus Turun seudulta". Arkeologia ja media, Mikä on muinaisjäännös? Hamina: Suomen arkeologinen seura, 20–26,

Väyrynen Maria-Melina (2009). Tiedemiespresentaatio lasten- ja nuortenelokuvissa vuosina 1999-2008 Oulun yliopisto.

Wickholm Anna (2007). "Millaisen kuvan sanomalehdet antavat arkeolgiasta?" Arkeologia ja media, Mikä on muinaisjäännös?<*/em> Hamina: Suomen arkeologinen seura.

  • 1. Väyrynen 2009, 2
  • 2. Muurimäki 2007
  • 3. Holtorf 2010
  • 4. Muurimäki 2007
  • 5. Partanen 2007, 22
  • 6. Halinen et al. 2008, 486, 488
  • 7. Partanen 2007, 23, 24
  • 8. Halinen et al. 2008, 486
  • 9. Wickholm 2007, 27
  • 10. Viihdeteollisuudella tarkoitetaan tässä elokuvia, televisiosarjoja ja pelejä, joissa arkeologihahmo on fiktiivinen hahmo.
  • 11. Partanen 2007, 23
  • 12. Holtorf 2007, 30
  • 13. Holtorf 2007, 4, 5