Mikä on taidemuseoiden eettinen vastuu teoshankinnoissa?

Miksi eri valtioilla on erilaiset edellytykset sopeutua ilmastonmuutokseen?

Miksi työn prekarisaatio voi johtaa naisen aseman kurjistumiseen?

Millaisia kolonialistisia piirteitä liittyy ympäristöongelmien ratkaisuun kehitettyihin teknologioihin?

Kirja-arvio: Kevyesti kumista

Kurkistus kondomin historiaan

SUSANNA LINDGREN

Kaikki tuntevat kondomin, mutta silti – tai juuri siksi – tuo ”itseään suurempi pikkuesine” jää usein vaille ansaitsemaansa huomiota. Raskaudenehkäisy sellaisenaan on ikivanha ihmisen kekseliäisyyden herättänyt aihepiiri, joka säilyi pitkään naisten välisenä salaisuutena. Milloin epätoivottua sikiämistä ehkäistiin krokotiilinlannalla, milloin sitruunapessaareilla tai elohopeaa juomalla. Kun huomio alkoi 1500-luvulla siirtyä nopeasti leviäviin sukupuolitauteihin, peniksen suojaamisesta tuli yhtä tärkeää kuin raskaudenehkäisystä.

Eräänlaisia esikondomeja tunnetaan luolamaalausten ja hautalöytöjen ansiosta jo tuhansien vuosien takaa. Teollinen valmistus alkoi Euroopassa 1700-luvulla, jolloin kondomit valmistettiin lampaan suolesta. Nykyihmisille tutummat kumiset kondomit ovat peräisin 1800-luvun alusta, ja vuosisadan kuluessa ne saapuivat myös Suomeen. Kertakäyttöiset lateksikondomit tulivat markkinoille 1900-luvun alkupuolella, ja sen jälkeen vain mielikuvitus on ollut kondomiteollisuuden rajana – valmistustekniikat, markkinointikeinot ja kansanterveydelliset näkökulmat ja kampanjat ovat olleet joko syynä tai seurauksena kehitykselle.

Kondomikirja on jaettu neljään suurempaan kokonaisuuteen, joissa käsitellään ehkäisyvälineiden yleistä historiaa, ehkäisyyn liittyvien moraalikysymysten historiaa, kondomin kehitystä ja kondomin käyttöä kulttuurisena ilmiönä. Kovin syvällisesti kaikkia aiheita ei tarkastella, ja useat ihmisen lisääntymiseen liittyvät, monimutkaiset kulttuuriset ilmiöt, kuten lapsensurmat ja abortit, käsitellään hyvin yleisellä tasolla. Toisaalta se ei tällaisen kirjan kohdalla ole ongelma, vaan pikemminkin perusteltu ratkaisu, sillä se vahvistaa valittua aiheenrajausta. Vastapainona joittenkin aiheiden ohitukselle toiset, kuten HIV ja AIDS, saavat varsin syvällisen huomion osakseen.

Tiia ja Petja Aarnipuun teksti on yleistajuista, sujuvaa ja huumorilla maustettua. Alle sataan sivuun on onnistuttu tiivistämään monta olennaista kehityslinjaa ja ilmiötä tyylillä, jonka ei pitäisi karkottaa kirjan ääreltä ketään aiheesta tavalla tai toisella kiinnostunutta. Sen lisäksi, että kirjoittajat suhtautuvat aiheeseensa kiihkottomasti, pikemminkin lämpimällä kiintymyksellä, he päästävät myös muita ääneen. Etenkin kirjan loppupuolella mukaan keskusteluun on otettu niin tavallisia kondominkäyttäjiä kuin tavalla tai toisella kondomien tai ehkäisyn kanssa työkseen tekemisissä olevia tutkijoita ja toimijoita. Moniäänisyys tuo keskusteluun laajan kirjon erilaisia näkökulmia, muttei tiiviin esitystapansa vuoksi riko kokonaisuutta.

Aarnipuut ovat kirjoittaneet värikkään ja helposti lähestyttävän tietopaketin kondomista, sen historiasta, käytöstä ja kulttuurisista rooleista. Kondomikirja on kompaktin kokoinen, tiivis ja nopealukuinen teos, joka ei ota itseään liian vakavasti. Populaari ote näkyy niin tekstissä kuin kirjan kuvituksessa: molemmat ovat sujuvia ja informatiivisia, mutteivät hautaudu liian raskassoutuisen selittelyn alle. Kondomikirja ei kepeydestään huolimatta aliarvioi lukijaansa, vaan tarjoaa suorasukaisen mutta paasaamattoman katsauksen aiheeseen, joka on suotta jäänyt vakavamman tutkimuksen jalkoihin.

Tiia Aarnipuu & Petja Aarnipuu: Kondomikirja. Into Kustannus 2012. 95 s.