Mikä on taidemuseoiden eettinen vastuu teoshankinnoissa?

Miksi eri valtioilla on erilaiset edellytykset sopeutua ilmastonmuutokseen?

Miksi työn prekarisaatio voi johtaa naisen aseman kurjistumiseen?

Millaisia kolonialistisia piirteitä liittyy ympäristöongelmien ratkaisuun kehitettyihin teknologioihin?

Menetetyt, saavutetut ja neuvoteltavat jäsenyydet

Nuorten suomensomalialaisten miesten arki Suomessa

MARIKO SATO & JOHANNES NUUTINEN

Viime vuosina maahanmuuttopolitiikka on noussut yhteiskunnallisen keskustelun keskiöön Suomessa. Tänä syksynä media on uutisoinut näkyvästi mm. somalialaisista Suomen syrjityimpänä vähemmistönä, suomensomalialaisiin kohdistuneista terroriepäilyistä,1 ja gallupista jonka mukaan yli kolmasosa suomalaisista pitäisi somalialaisperhettä epämieluisena naapurina.2 Vähemmän keskustellaan kuitenkaan suomensomalialaisten omista näkemyksistä ja kokemuksista. Erityisesti nuorten suomensomalialaisten näkemykset paikantumisestaan ja jäsenyydestään suomalaisessa yhteiskunnassa jäävät huomiotta. Miten nuoret miehet, jotka ovat konfliktin pakottamina saapuneet Suomeen lapsipakolaisina, entisen kotimaansa menettäneinä, löytävät oman paikkansa uudessa yhteiskunnassa? Miten he jäsentävät omaa kansallisidentiteettiään ja kansalaisuuttaan?

Tätä artikkelia varten haastattelimme kolmea nuorta somalialaistaustaista miestä. Nuorin heistä oli 17-vuotias, keskimmäinen 22-vuotias ja vanhin 24-vuotias. He olivat kaikki syntyneet Somaliassa, mutta saaneet Suomen kansalaisuuden. Nuorin heistä oli asunut Suomessa 7 vuotta ja vanhin 20 vuotta. Nuorin haastateltava oli lukiossa, yksi opiskeli ammattikorkeakoulussa ja yksi oli haastatteluhetkellä työtön. Haastattelu toteutettiin temaattisena ryhmähaastatteluna. Teemahaastattelulla haluttiin antaa tilaa haastateltavien omille tulkinnoille ja merkityksenannoille. Haastattelun keskeisenä teemana oli kansallisuus ja kansalaisuus suomalaisessa yhteiskunnassa.3

Somalialaissuomalaisen diasporan muotoutuminen

Suomeen saapui vähäinen määrä somalialaisia turvapaikanhakijoita jo 1980-luvun lopulla. Somalialaisten määrä Suomessa lisääntyi merkittävästi kuitenkin vasta 1990-luvulla.4 Monet Suomeen tulleista somalialaispakolaisista tulivat maahan Venäjän kautta Neuvostoliiton hajottua. Myöhemmin Suomeen saapui seuraava aalto somalialaisia perheenyhdistämisohjelmien perusteella.5 Somalialaiset olivat ensimmäinen suuri pakolaisten ryhmä, joka saapui Suomeen spontaaneina turvapaikanhakijoina pakolaiskiintiöiden ulkopuolelta.6 Somalialaispakolaisista uutisoitiin laajasti mediassa – usein hyvinkin negatiiviseen sävyyn. Julkisessa keskustelussa puhuttiinkin ’somalishokista’.7

Tänä päivänä, kaksi vuosikymmentä ensimmäisten somalialaisten Suomeen tulon jälkeen, somalialaiset muodostavat Suomen suurimman ei-eurooppalaisperäisen väestöryhmän ja neljänneksi suurimman vieraskielisen väestöryhmän.8 Somalialaiset ovat myös Suomen suurin muslimiryhmä.9 Suomessa asuu yli 6 000 Somalian kansalaista ja äidinkielenään somalia puhuu noin 13 000 ihmistä.10 Suomen väestö on etnisesti hyvin homogeeninen, ja maahanmuuttajat muodostavat väestöstä vain pienen osan, joten mittava somalialaisdiaspora on tehnyt Suomesta kansainvälisestikin kiinnostavan puhuttaessa maahanmuutosta ja diasporayhteisöistä Euroopassa.11

Kansalaisuus, kansallisidentiteetti ja maahanmuutto

Tässä artikkelissa keskitymme nuorten maahanmuuttajien kansallisidentiteetteihin ja heidän käsityksiinsä omasta kansalaisuudestaan. Kansalaisuus määrittyy tässä artikkelissa ulkoapäin annettuna ja kansallisidentiteetti taas yksilön koetun kansallisuuden ilmentymänä. Perinteisesti kansalaisuus on ensisijaisesti tarkoittanut jäsenyyttä poliittisessa yhteisössä ja siitä kumpuavaa tasa-arvoa kansalaisten välillä; käsitykseen kansalaisuudesta liittyy siis kiinteästi oletus kansalaisvaltiosta ja näkemys kansalaisista kielellisesti, kulttuurisesti ja ideologisesti mahdollisimman yhtenäisenä joukkona.12 Kansalaisuus voidaan nähdä toisaalta puhtaan hallinnollisena kategoriana, joka on ulkoinen oikeuksista ja velvollisuuksista muodostuva asema yhteisössä, mutta kansalaisuus ja erityisesti kansallisidentiteetti pitävät sisällään myös yksilön oman näkemyksensä kuuluvuudesta yhteisöön.13 Kansalaisuuden voidaan nähdä rakentuvan dualistisesti, sillä kansalaisuus määrittyy usein vastakkainasettelun ja poissulkemisen kautta – ketkä kuuluvat ’meihin’ ja ketkä eivät.14

Miten kansalaisuus ja kansallisidentiteetti muotoutuvat keskinäisessä vuorovaikutuksessa, kun ihminen muuttaa toiseen maahan? Mitkä tekijät vaikuttavat identiteetin muotoutumiseen? Identiteetti on konstruktio, joka kehittyy ihmisen sisäisten ja ulkoisten tekijöiden välisessä vuorovaikutuksessa, tietyn sosiaalisen kontekstin asettamassa viitekehyksessä.15 Aiemmin maahanmuuttoa koskevassa tutkimuksessa on oletettu, että ihmisen muuttaessa toiseen maahan hän menettää aiemman identiteettinsä ja sosiaaliset suhteensa ja olisi identiteetin suhteen tietyllä tavalla tabula rasa saapuessaan uuteen kotimaahansa.16

Viime vuosina tutkimuksessa on kuitenkin alettu korostaa yhä enemmän identiteettien tilannekohtaisuutta ja liukuvuutta. Samoin, kuin ihminen voi olla kaksikielinen, hänellä voi olla useampi kulttuurinen ja yhteiskunnallinen identiteetti. Maahanmuuttajat saattavatkin muodostaa ns. hybridejä identiteettejä, jolloin he identifioituvat joustavasti kontekstin mukaan. Identiteettiä ei tällöin nähdä pysyvänä tilana, vaan pikemminkin prosessina. Tällaiset identiteetit toimivat yhteiskunnissa monimuotoisen poliittisen vaikuttamisen ja toiminnan perustana.17 Tutkimusten mukaan Somalian ulkopuolella elävien somalialaisten identiteetti saattaa ajan myötä muuttua hyvin monimuotoiseksi. Somalian ulkopuolella asuminen voi toisaalta vahvistaa heidän somalialaista kansallisidentiteettiään, mutta Somaliassa vierailu saattaakin toisaalta yllättäen aiheuttaa vierauden tuntemuksia. Tämä saattaa johtaa ns. 'kaksinkertaiseen vieraantumiseen' tai toisaalta 'kaksois-nationalismiin'.18

Suomensomalialaisten näkemyksiä

Haastattelun aikana haastateltavat kertoivat omasta elämästään laajasti. Suuri osa heidän kuvailemistaan seikoista oli varsin tavallisia nuorten miesten aikuistumiseen liittyviä kokemuksia ja pohdintoja heitä koskettavista asioista: ajatuksia armeijasta, ihmissuhteista, koulutuksesta, työnteosta ja tulevaisuudesta. Esiin nousi myös monenlaista arjen kulttuurista neuvottelua, erityisesti koskien miesten suhdetta omaan perheeseensä, sosiaaliseen ympäristöönsä ja yhteiskuntaan.19

”En mä pysty sanomaan, että mä olen suomalainen, vaikka mulla on passi.” Suomen kansalaisuudestaan huolimatta kaikki haastateltavamme kertoivat olevansa kansallisuudeltaan somalialaisia. Tämä oli heidän mielestään selvää, ja se näkyi muun muassa heidän ystäväpiirissään ja kotikasvatuksessaan. Huomattavaa oli, että erityisesti kaksi vanhinta haastateltavaa totesi ystäväpiirin koostuvan nykyään suuremmalta osin somalialaisista kuin aikaisemmin; syyksi tähän he esittivät nimenomaan kokemansa vahvemman yhteyden somalialaisten kanssa. Haastateltavien perheissä vaalittiin somalialaista kulttuuria ja kieltä sekä pidettiin yllä sosiaalisia yhteyksiä Somaliaan. Haastateltavat itse korostivat somalialaisen kulttuurin vahvaa perhekeskeisyyttä.20 Perinteisesti somalialaisessa kulttuurissa on laaja perhekäsitys ja suvulla on keskeinen rooli ihmisten elämässä. Pakolaisuus on kuitenkin tuonut muutoksia perinteiseen perhe-elämään.21 Somalialaisperheet voidaan nähdä muuttuvina, joustavina ja vahvoina yhteisöinä.22 Yksilön kannalta se merkitsee kuitenkin jonkinasteista kollektiivista sitoutumista oman yksilöllisyyden kustannuksella.23

Siitä huolimatta, että haastateltavilla oli vahva somalialainen kansallisidentiteetti, ei heidän suhtautumisensa somalialaisuuteensa kansallisuutena suinkaan ollut yksiselitteinen. Tämä tuli esiin heidän kuvaillessaan suhteitaan vanhempiinsa, jotka näyttäytyivät heidän näkökulmastaan somalialaisen kulttuurin ylläpitäjinä heidän elinpiirissään. Haastateltavat kuvailivat tapauksia, joissa heidän suhtautumisensa erosi heidän vanhempiensa näkemyksistä liittyen erityisesti seurusteluun, ystäväpiiriin ja muuhun sosiaaliseen toimintaan. On toki selvää, että tämänkaltaiset asiat ovat aina läsnä sukupolvien välisissä neuvotteluissa, mutta haastateltavien nuorten miesten arjessa näillä ristiriidoilla vaikutti olevan vahva merkitys. Haastateltavat kertoivat erityisesti seurustelun ja liikkumisen vanhempien näkökulmasta "väärässä seurassa" vaativan monenlaista neuvottelua, piilottelua ja mukautumista.24

Vaikka haastateltavat itse korostivat olevansa selkeästi ja ainoastaan somalialaisia, heidän kansallisidentiteettinsä ei näyttäytynyt haastatteluissa staattisena. Se oli pikemminkin vahvan muuttuva ja monin tavoin riippuvainen kulloisestakin tilanteesta ja sosiaalisesta ympäristöstä. Haastattelussa kävi nopeasti ilmi, että haastateltavat olivat oppineet hyvinkin neuvokkaiksi kulttuurisiksi toimijoiksi ja kykenivät neuvottelemaan erilaisten ristiriitojen ja odotusten ristiaallokossa.25

Kansallisidentiteetin joustavuus, mutta myös identiteetin ristiriitaisuus, tuli esille haastateltavien kokemuksissa. He kertoivat esittäytyvänsä ulkomailla ensisijaisesti suomalaisina ja vasta toissijaisesti somalialaistaustaisina. ”Jos mä olisin matkalla Espanjassa, ja joku kysyis mistä mä oon, ni kyllä mä sanoisin olevani Suomesta. Jos ne kysyis jotain, ni sit mä voisin selittää enemmän”. Toinen erityinen tilanne, jossa kansallisidentiteetin joustavuus tuli esiin, oli keskustelu asepalveluksesta. Kaksi haastateltavista oli suorittanut varusmiespalveluksen, eivätkä he pitäneet varusmiesaikaansa ongelmallisena, vaan korostivat sen tärkeyttä ja mielekkyyttä itselleen. Kuitenkin osa palveluksesta oli tuntunut toiselle haastateltavista omituiselta ja hän liitti tiettyihin asepalveluksen patrioottisiin osiin ulkopuolisuuden tunteita. Yksi haastateltava kuvasi, että tuntui oudolta katsella, kun Suomen lippua nostettiin salkoon, mutta halusi korostaa, että armeijaan meno oli hänelle tärkeää. Hän kertoi kokevansa, että on tärkeää tällä tavalla osoittaa kunnioitusta esimerkiksi veteraaneja kohtaan. Toisella armeijan käyneellä haastateltavalla oli hieman erilainen kokemus. Hän kertoi olleensa komppaniansa ainut tummaihoinen, mutta kokenut olleensa selkeästi yksi muiden joukossa. Hänen mielestään myös sotilasvalan vannominen, lipunnosto ja muut kansalliset symbolit olivat tuntuneet luontevilta. Esitellyt esimerkit tuovat havainnollistaen esille haastateltavien kansallisidentiteettien tietynlaisen mukautuvaisuuden. Vaikka haastatellut itse määrittivät kansallisuutensa somalialaiseksi, heidän omissa kertomuksissaan kansallisidentiteetti näyttäytyi tietoisesti ja tiedostamatta muuntuvana.26

Muuntuvat kansallisidentiteetit ja muutoksen rajapinnat

Haastateltavat vaikuttivat kokevan monilta osin osallisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa, he näkivät esimerkiksi armeijan itselleen tapana osallistua yhteiskuntaan. He korostivat useassa yhteydessä kokevansa rasismin vähentyneen Suomessa viime vuosina, ja suhtautuivat hyvin maltillisesti sekä ymmärrystä hakien perussuomalaisten arvojen esille nousuun yhteiskunnassa. Kaikki haastateltavat myös pystyivät kuvittelemaan itselleen työn, perheen ja tulevaisuuden Suomessa. Silti he joutuivat monin tavoin eritellyiksi ihonvärinsä ja somalialaistaustaisuutensa vuoksi. Heidän aikuistuessaan olivat kantaväestöön kuuluvat kaverit jääneet vähitellen pois. Suomen kansalaisina heitä saatettiin puhutella kadulla englanniksi, ja he olivat kohdanneet rasismia esimerkiksi armeijassa. Ja Suomen kansalaisuudestaan huolimatta he määrittivät kaikki itsensä somalialaisiksi.27

Kun Petri Hautaniemi tutki nuorten somalialaismiesten elämää ja olosuhteita pääkaupunkiseudulla vuosikymmen sitten, keskeisiä kysymyksiä miesten elämässä olivat heikko työllistyminen, katuväkivalta, kokemukset rasismista ja pelot Somaliaan palauttamisesta. Hautaniemen mukaan nuoret miehet eivät kokeneet itseään tervetulleiksi suomalaiseen yhteiskuntaan ja osa suunnitteli ulkomaille muuttamista.28 Haastattelemiemme nuorten miesten kuvaukset omasta elinpiiristään näyttivät kuitenkin varsin erilaisilta. Vaikkakin kaikki haastateltavista olivat kokeneet rasismia elämässään, vaikutti rasismi näyttelevän melko marginaalista osaa heidän elämässään. Erityisesti he korostivat, että heidän mielestään rasismi on Suomessa vähentynyt, eivätkä he kokeneet sitä erityiseksi uhkaksi tai rajoitteeksi heidän elämässään. He myös suhtautuivat varsin maltillisesti maahanmuuttokriittiseen keskusteluun, mikä kielii siitä, etteivät he koe tätä keskustelua kovinkaan uhkaavana omassa elämässään.29

Tämä nykyisin paljon käytössä oleva identiteetin hybridisyyden ajatus luo kuitenkin kuvan täydellisen joustavasta ja vapaasti muuntuvasta identiteetistä, joka ei näyttäisi täysin vastaavan todellisuutta. Haastatteluissa tulivat esiin myös identiteetin sopeuttamisen rajoitteet, joita nuoret kohtasivat: arkipäivän ennakkoluulot ja vaatimukset, joita ilmeni monilta suunnilta niin kotoa kuin ympäröivästä yhteiskunnasta. Nämä nuoret kuitenkin luovivat tässä heille asetettujen vaatimusten kehikossa hyvin. Tästä syystä he joutuivatkin miettimään identiteettiään hyvin eri tavalla kuin nk. kantasuomalaiset yleensä, sillä heidän kansallisidentiteettinsä eivät olleet valmiina annettuja.30

Huolimatta näistä muuntuvista identiteeteistä haastateltavat nuoret miehet kokivat, että heistä ei tule koskaan suomalaisia. Jokainen heistä näki itsellään tulevaisuuden Suomessa, eikä heistä kukaan aktiivisesti suunnitellut ulkomaille muuttoa, vaikka halusivatkin pitää sen avoimena vaihtoehtona tulevaisuudessa. Yksi haastateltavista kertoi, että hän uskoo kuitenkin suomensomalialaisten jonain päivänä vielä "suomalaistuvan", mutta uskoi tämän vievän vielä monta sukupolvea. Hän ei uskonut, että hänen lapsensa ovat vielä suomalaisia, mutta kenties hänen lapsiensa lapsenlapset ovat jo suomalaisia. Tällöin he voisivat muistella, kuinka heidän isoisoisänsä tuli aikoinaan Somaliasta.31 Tämä saattaa ollakin melko realistista, sillä tutkimusten mukaan monet Suomen toisen polven maahanmuuttajista, siis Suomessa syntyneistä Suomen kansalaisista kokevat olevansa ulkomaalaisia synnyinmaassaan.32

Lähdeluettelo

AALLAS, E. (1991). Somalishokki. Helsinki: Pakolaisapu.
ESMAN, M. J. (2009). Diasporas in the Contemporary World. Lontoo: Polity Press.
HAIKKOLA, L. (2010). "Etnisyys, suomalaisuus ja ulkomaalaisuus toisen sukupolven luokitteluissa." Teoksessa T. Martikainen, Maahanmuutto ja sukupolvet. Helsinki: SKS.
HARINEN, P. (2000). Valmiiseen tulleet. Tutkimus nuoruudesta, kansallisuudesta ja kansalaisuudesta. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto.
HAUTANIEMI, P. (2004). Pojat! Somalipoikien kiistanalainen nuoruus Suomessa. Helsinki: Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 41.
Helsingin Sanomat (HS), 12.11.2011. "Rasismi teki pesän Suomeen."
Helsingin Sanomat (HS), 30.9.2011. "Terrorismiepäily hämmensi somaliyhteisöä."
KATISKO, M. (2011). Kansalaisuus työyhteisön arjessa: maahanmuuttajien kertomuksia työelämästä. Helsinki: Sosiaalitieteiden laitoksen julkaisuja.
KLEIST, N. (2007). "Somali-Scandinavian: A Dreaming When "the Diaspora" Returns to the Desert." Teoksessa N. N. Sörensen, Living Across Worlds: Diaspora, Development, and Transnational Engagement (107–128). Geneva: IOM.
KYLMÄNEN, M. (1994). "Johdanto." Teoksessa M. Kylmänen, Kulttuurit, identiteetit, toiseus (5–14). Tampere: Vastapaino.
LEWIS, I. M. (2008). Understanding Somalia and Somaliland – Culture, History, Society. Lontoo: Hurst Publishers.
MARTIKAINEN, T. S. (2006). "Ylirajainen liikkuvuus ja etniset vähemmistöt." Teoksessa T. Martikainen, Ylirajainen kulttuuri – etnisyys Suomessa 2000-luvulla (9–41). Helsinki: Hakapaino.
MYKKÄNEN, P (2011). "Mustien hyväksyntään matkaa." Helsingin Sanomat, 17.11.2011.
MYLLYNIEMI, S. (2010). Puolustuskannalla, Nuorisobarometri 2010, Nuorisotutkimusverkoston julkaisu 107. Helsinki: Yliopistopaino .
TIILIKAINEN, M. (2003). Arjen islam – somalinaisten elämää Suomessa. Tampere: Vastapaino.
Tilastokeskus. (2011). Väestörakenne. Suomen virallinen tilasto (SVT):
http://www.stat.fi/til/vaerak/index.html. Luettu 1.10.2011.
Ulkoministeriö. (2009). Synnyinmaassa tarvitaan diaspora-somaleiden apua. Ulkoministeriön kehitysviestintä: http://formin.finland.fi/Public/Print.aspx?contentid=172703&nodeid=15145.... Luettu 1.10.2011.
VERTOVEC, S. (2009). Transnationalism. New York: Routledge.

Muut lähteet

NUUTINEN, J. JA SATO, M. 2011. Ryhmähaastattelu somalialaistaustaisten nuorten miesten kanssa. 29.10.2011.

  • 1. Ks. esim. HS, 12.11.2011 ja HS, 30.9.2011
  • 2. Mykkänen, 2011
  • 3. Nuutinen ja Sato, 2011
  • 4. Tiilikainen, 2003, 51.
  • 5. Lewis, 2008, 133.
  • 6. Tiilikainen, 2003, 51.
  • 7. Aallas, 1991.
  • 8. Tilastokeskus, 2011.
  • 9. Ulkoministeriö, 2009.
  • 10. Tilastokeskus, 2011.
  • 11. Lewis, 2008, 132–133.
  • 12. Katisko, 2011, 16.
  • 13. Harinen, 2000, 40–41.
  • 14. Kylmänen, 1994, 5–7.
  • 15. Vertovec, 2009, 85.
  • 16. Tiilikainen, 2003, 14.
  • 17. Esman, 2009, 7 ja Martikainen, 2006, 18–20.
  • 18. Kleist, 2007, 121–122.
  • 19. Nuutinen ja Sato, 2011.
  • 20. Nuutinen ja Sato, 2011.
  • 21. Hautaniemi, 2004.
  • 22. Tiilikainen, 2003.
  • 23. Hautaniemi, 2004, 51.
  • 24. Nuutinen ja Sato, 2011.
  • 25. Nuutinen ja Sato, 2011.
  • 26. Nuutinen ja Sati, 2011.
  • 27. Nuutinen ja Sato, 2011.
  • 28. Hautaniemi, 2004, 35–36.
  • 29. Nuutinen ja Sato, 2011.
  • 30. Nuutinen ja Sato, 2011.
  • 31. Nuutinen ja Sato, 2011.
  • 32. Myllyniemi, 2010 ja Haikkola, 2010.