Miksi raittiuden puolesta vannoneet Penedon suomalaissiirtolaiset haksahtivat alkoholiin?

Miksi kieltolaki säädettiin, vaikka niin moni kansalainen rikkoi lakia sen alusta lähtien?

Kuinka antiikin kreikkalaiset ja roomalaiset suhtautuivat alkoholiin?

Nähdäänkö alkoholi lähtökohtaisesti haitallisena huumausaineena vai yksilöllisenä nautintoaineena?

Esoteerinen viikonloppu

Edges of Freemasonry -konferenssi 7.–8.9.2012

MATLEENA SOPANEN

On sateinen syyskuun aamu, ja Tampereen yliopiston Päätalolla käy kova kuhina. Käytävillä kopisevat kiireiset askeleet, kun opasteita kiinnitetään ilmoitustauluille ja vesikannuja kiidätetään juhlasalin puhujanpöydälle. Edges of Freemasonry – Western Esotericism and the Enlightenment -konferenssi on alkamaisillaan, ja ilmassa on odotuksen tuntua. Olen ilmoittautunut konferenssiavustajaksi paitsi saadakseni työkokemusta myös päästäkseni osallistumaan kansainväliseen akateemiseen tapahtumaan, ja kun vieraat alkavat hiljalleen valua kohti ilmoittautumispistettä, on ilmiselvää, että toiveeni tulevat täyttymään: Päätalon yläaula täyttyy nopeasti vilkkaasta puheensorinasta, ja suurin osa keskusteluista käydään englanniksi, joka on tapahtuman virallinen kieli. Vieraita on saapunut muun muassa Englannista, Yhdysvalloista, Virosta ja Unkarista. Nimikylttejään jonottavien ihmisten jono liikkuu nopeasti, ja me avustajat ojennamme kirkkaanoransseja konferenssisalkkuja kuin liukuhihnalta. Osa vieraista suuntaa suoraan juhlasaliin odottamaan avajaispuheen alkua, osa viipyilee aulaan tuotujen lasivitriinien luona, joihin on koottu näytteille vanhoja vapaamuurareiden rituaaleissaan käyttämiä essuja, käätyjä ja riipuksia. Yliopistolla muilla asioilla liikkuvat sivulliset katselevat konferenssiväkeä uteliaina – mistä oikein on kysymys?

Vapaamuurareita ja esoteerisia liikkeitä käsittelevä Edges of Freemasonry – Western Esotericism and the Enlightenment -konferenssi on Tampereen yliopiston Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikön sekä Minerva-tutkimusloosin yhdessä organisoima tapahtuma. Minerva-loosissa tutkitaan vapaamuurariutta ja se toimii suomalaisten vapaamuurareiden kattojärjestön Suomen suurloosi ry:n alaisuudessa. 7.–8.9. järjestettävään konferenssiin odotetaan noin 150 kävijää. Opiskelijoille ja tiedotusvälineiden edustajille osallistuminen on maksutonta, muille mukaan pääsyn hinnaksi kertyy 80 euroa. Vapaamuurareiden historia on yksi konferenssin itseoikeutetuista pääteemoista, mutta tarkoituksena on myös tarkastella esimerkiksi länsimaisen esoterismin ja modernin tieteen kehittymisen yhteyskohtia ja leikkauspintoja sekä pohtia laajemminkin esoteeristen liikkeiden yhteiskunnallista merkitystä. Esoteerisiin liikkeisiin luetaan esimerkiksi teosofia ja spiritualismi. Sanalla ’esoteerinen’ viitataan tietoon tai kokemukseen, joka on luonteeltaan salaista tai joka on tarkoitettu vain rajatun kuulijakunnan tietoon. Esoterismin tutkimuksen piiri on kuitenkin laaja eikä sillä ole selkeitä tieteenalakohtaisia rajoja: konferenssin aikana kuullaan luento muun muassa Suomen kenties tunnetuimman vapaamuurarin eli Jean Sibeliuksen säveltämästä rituaalimusiikista, Akseli Gallen-Kallelan maalausten symboliikasta sekä teosofian ja naisasialiikkeiden välisistä yhteyksistä. Median huomio on kuitenkin ollut kiinnittyneenä ennen kaikkea vapaamuurareihin sekä tutkimuksen kohteena että konferenssin osa-organisoijina. Konferenssitoimikunnan edustajat ovat saaneet vakuuttaa muun muassa Tampereen yliopiston tiede- ja kulttuurilehti Aikalaisessa1, että kyseessä todella on aito tieteellinen kokoontuminen, ei mikään ainoastaan vapaamuurareille suunnattu tapahtuma.

Myönnän, että konferenssin ympärillä vellonut pienimuotoinen kohu sekä omat melko vähäiset tietoni vapaamuurareista saavat minutkin aluksi tarkkailemaan väkeä tavallista tarkemmalla silmällä. Väsyn kuitenkin melko nopeasti arvailemaan, kuka vieraista kuuluu loosiin ja kuka ei – muutamalla arvovaltaisen näköisellä miehellä on kaulassaan esimerkiksi harpilla tai jollakin muulla vapaamuurarisymbolilla varustettu riipus, mutta muuten infotiskin takaa levittyvässä näkymässä ei ole mitään tavallisesta poikkeavaa. Siisteihin tummiin pukuihin sonnustautuneet keski-ikäiset miehet hallitsevat osanottajien joukkoa, mutta myös opiskelijoita on paikalla ilahduttavan iso määrä.

Kaksipäiväisen konferenssin neljä pääpuhujaa eli keynote speakeria ovat kansainvälisesti tunnustettuja tutkijoita ja oman alansa asiantuntijoita. Tilaisuuden avaa Bristolin yliopistossa opettava professori Ronald Hutton, joka tunnetaan ennen kaikkea tutkimustyöstään uusnoituuden parissa. Tohtori Róbert Péter Szegedin yliopistosta Unkarista puolestaan on erikoistunut vapaamuurareiden historiaan ja uskontoteorioihin. Hän on suorittanut maisterin tutkinnon sekä matematiikasta että englantilaisesta filologiasta. Pääpuhujien joukkoon kuuluu myös suomalainen Antti Talvitie. Talvitie on korkea-arvoinen vapaamuurari ja tunnettu arkkitehti, joka on perehtynyt vapaamuurareiden rakennusten symboliikkaan. Neljäs puhuja on Göteborgin yliopistossa opettava tohtori Henrik Bogdan. Vapaamuurareiden lisäksi hän on tehnyt tutkimusta muun muassa länsimaisesta esoterismista. Bogdanin perjantaina kuultu esitelmä on yksi niistä valituista luennoista, joita ehdin konferenssiavustajan velvollisuuksiltani seuraamaan. Karismaattinen Bogdan saa yleisön jakamattoman huomion puhuessaan länsimaisesta esoterismista ajattelun muotona ja käydessään läpi tutkimusalan historiaa. Henkilökohtaisesti pidin luennon mielenkiintoisimpana antina analyysia vapaamuurarijärjestön luonteesta. Järjestäytyneen vapaamuurariuden voidaan katsoa saaneen alkunsa 1700-luvun aikana, jolloin loosijärjestelmä oli jo pitkälle kehittynyt. Muurariveljiin kuulumista ei ole aina katsottu hyvällä, vaan järjestön jäsenille on saatettu jopa jakaa rangaistuksia, mikä on osaltaan houkutellut toiminnan salaamiseen. Vaikka ajat ovat muuttuneet ja monet kertovat nykyään vapaamuurariudestaan täysin avoimesti, mielletään muurarijärjestöt usein edelleen salaseuramaisiksi. Toki esimerkiksi vapaamuurareiden rituaaleihin liittyy tietynlaista mystisyyttä ja monitulkintaisuutta, Bogdan myöntää. Hänen mielestään vapaamuurariuden salaisuus ei kuitenkaan piile rituaalin muodossa, vaan kyse on kokemuksesta: initiaatiomenot läpi käyvä kokelas pääsee osalliseksi jostain sellaisesta, mitä vapaamuurareihin kuulumaton ei voi ymmärtää. Rituaalista kertominen ei siis sinänsä ole salaisuuden paljastamista, sillä todellinen salaisuus eli itse kokemus jää ulkopuoliselle edelleen mysteeriksi. Bogdanin näkökanta vapaamuurareista jäsenensä valikoivana ja suljettuna, vaan ei salaisena, yhteisönä on nykyään laajalti hyväksytty myös monien suomalaisten vapaamuurarijärjestöjen keskuudessa.

Bogdanin luennon ja kahvitauon jälkeen vuorossa ovat konferenssin ensimmäiset sessiot: kolme tuntia kestävissä tilaisuuksissa on kussakin kuusi puhujaa sekä puheenjohtaja. Noin kahdenkymmenen minuutin pituisissa puheenvuoroissa tutkijat pääsevät kertomaan omista tutkimuskohteistaan, minkä jälkeen kuulijat saavat esittää aiheeseen liittyviä kysymyksiä. Perjantain rinnakkain järjestetyissä sessioissa keskusteltiin esimerkiksi teemoista “The Historical Constitution of Freemasonry” ja “The Connections between Western Esotericism and the Development of Modern Science”. Puhujina kuultiin muun muassa sellaisia tutkijoita kuin Leonard H. Lubitz, Tiina Miettinen ja Risto Pulkkinen.

Kello 17.00 ensimmäisen konferenssipäivän tieteellinen osuus on ohi ja on aika suunnata illan rientoihin. Tuomiokirkossa järjestetyssä konsertissa vieraat pääsevät kuuntelemaan Sibeliuksen vapaamuurareille säveltämää rituaalimusiikkia, minkä jälkeen ilta jatkuu juhlaillallisella Finlaysonin palatsissa. Kun astun sisään palatsin ovesta, takkatulen savuinen tuoksu toivottaa minut tervetulleeksi. Hienoista puitteista huolimatta tunnelma on rento, pukukoodikin on smart casual. Illalliselle ovat tervetulleita kaikki, mutta 50 euron illalliskortti lienee vaikuttanut siihen, että ainakin opiskelijat loistavat poissaolollaan. Meille tarjoillaan kolmen ruokalajin ateria, ja täpötäydessä salissa kuulen keskustelun pätkiä niin englanniksi, suomeksi kuin saksaksikin. Finlaysonin palatsi tyhjenee melko nopeasti jälkiruokalautasten korjaamisen jälkeen. Ilta ja keskustelut kenties jatkuvat Tampereen yössä, mutta itse suuntaan suoraan kotiin valmistautumaan toisen konferenssipäivän tapahtumiin.

Lauantai alkaa tohtori Róbert Péterin luennolla ”The Enlightenment, Freemasonry and the British Press”. Péter on ollut kehittämässä kotiyliopistossaan Szegedissä uudenlaista kvantitatiivista tilastollista menetelmää, jonka avulla on mahdollista käydä läpi erilaisia arkistolähteitä: tätä menetelmää Péter on testannut myös omissa tutkimuksissaan, joskin hän muistaa jatkuvasti korostaa myös kvalitatiivisen otteen tärkeyttä. Pääpuhujista viimeisenä kateederin taakse asettuu arkkitehti Antti Talvitie. Talvitie luennoi siitä, miten arkkitehtuuria voidaan käyttää keinona vapaamuurariuden tulkitsemisessa. Väkeä on tänään selvästi vähemmän kuin perjantaina, mutta toisaalta mukana on myös uusia kasvoja. Ulkona sataa lähes taukoamatta, silti Päätalon yläaulassa tunnelma on lämmin ja innostunut: ihmiset kerääntyvät pieniksi ryhmiksi mustille nahkapenkeille, naurua kuulee paljon.

Myös lauantaina järjestetään kaksi useista lyhyemmistä esitelmistä koostuvaa sessiota. Lauantain aiheet ovat ”Gender and Nationality in the History of Western Esotericism” sekä “Extending the Rational: Symbols, Intuition and Religious Experience in Western Subjectivity”. Pääsen itse seuraamaan sukupuolta ja kansallisuutta koskevaa sessiota saliavustajan roolissa. Suomalaisista tutkijoista puhumassa ovat muun muassa Maarit Leskelä-Kärki, Nina Kokkinen sekä Antti Harmainen. Amsterdamin yliopistosta puolestaan on saapunut puhumaan Justine Bakker. Hänen luentonsa ”’They Know Who We Are’. The Nation of Islam's 'Conspiracy Theory' About American Freemasonry” on siinä mielessä mielenkiintoinen, että se avaa vapaamuurariutta koskevia käsityksiä poikkeuksellisesta näkökulmasta eli yhdysvaltalaisen Nation of Islam -järjestön silmin, jonka jäsenet tunnustavat islamin uskoa ja ajavat Yhdysvaltojen mustan väestön oikeuksia.

Konferenssin päätössanat lausuu Tampereen yliopiston hallintotieteiden professori Risto Harisalo. Kansainvälisen konferenssin virallisena kielenä on ollut englanti, mutta päätössanoja seuraa vielä suomeksi käytävä paneelikeskustelu. Halukkaat saavat jatkaa iltaa tamperelaisten vapaamuurareiden omistaman Pirkan Killan tiloissa ydinkeskustassa. Illallisen lisäksi tarjolla on mahdollisuus päästä tutustumaan Killan tiloihin, kuten esimerkiksi temppeliin, jossa rituaaleja järjestetään. Hektinen viikonloppu on vienyt ainakin tästä avustajasta mehut, mutta kävelen silti yliopistolta kotiin hyvillä mielin.

Haastattelen konferenssitoimikunnan varapuheenjohtaja Marko Nenosta puhelimitse muutama viikko konferenssin päättymisen jälkeen. Miten tapahtuma lopulta onnistui? ”Olen itse 133 % tyytyväinen järjestelyihin ja antiin”, Tampereen yliopiston historian oppiaineessa dosenttina toimiva Nenonen toteaa. Hän on tutkinut muun muassa magiaa ja okkultismia ja on se henkilö, jonka puoleen media useimmiten kääntyi konferenssia koskevan kohun aikana. Joka haastattelun yhteydessä Nenonen on myös saanut vakuuttaa, että hän itse ei ole vapaamuurari. Kysyttäessä, olisiko tilaisuutta voitu järjestää ilman vapaamuurareiden osallistumista, Nenonen vastaa myöntävästi. Hän kuitenkin näkee tiedemaailman ja vapaamuurareiden välisen yhteistyön keinona luottamuksellisen ilmapiirin luomiseen: kun kaikki osapuolet voivat olla varmoja siitä, että heidät ja heidän kiinnostuksen kohteensa otetaan vakavasti, on uudelle tutkimukselle ja avoimelle keskustelulle luotu hedelmällinen maaperä.

Nenonen on yksi konferenssin alkuperäisistä ideoijista. Hän kertoo ajatelleensa tällaisen tapahtuman järjestämistä ensimmäisen kerran jo yli kymmenen vuotta sitten. Vuonna 2000 Reijo Ahtokari väitteli historian tohtoriksi vapaamuurareiden julkisuuskuvaa ja asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa tutkineella väitöskirjallaan. Ahtokarin vastaväittäjänä toiminut Nenonen havahtui siihen, kuinka vähän vapaamuurareita koskevaa akateemista tutkimusta itse asiassa tehdään vapaamuurareiden ulkopuolisissa piireissä. Idea vapaamuurareita ja heidän historiaansa koskevasta konferenssista kypsyi hitaasti vuosien aikana ja huipentui nyt järjestettyyn Edges of Freemasonry -konferenssiin. On pakko kysyä tapahtuman tieteellisyydestä epäilyjä kuulleelta Nenoselta, miten esoterismista ja muista konferenssissa esiin tuoduista aiheista innostuneeseen tutkijaan suhtaudutaan. Nenonen myöntää auliisti, että hän on silloin tällöin saanut tiedepiireissä osakseen kummeksuntaa kiinnostuksen kohteidensa vuoksi. Ihmettelijöitä hän muistuttaa siitä, että oudoiksikaan koetut ilmiöt eivät kuitenkaan ole muusta yhteiskunnasta koskaan täysin irrallaan. Esimerkiksi esoteeristen liikkeiden tutkimus voi kertoa meille paljon uutta modernisaation ajasta. Vapaamuurareiden Nenonen puolestaan katsoo onnistuneen siirtämään esoteerista tietoa nykypäivään saakka, mikä jo itsessään tekee heistä mielenkiintoisen tutkimuskohteen.

Henkilökohtaisesti koen saaneeni uusien kontaktien ja työkokemuksen lisäksi aiempaa avaramman ja ennen kaikkea monisävyisemmän käsityksen vapaamuurareista ja esoteerisista ilmiöistä ylipäänsä. Tampereen yliopistossa ei ole tällä hetkellä suunnitteilla varsinaisesti vapaamuurareihin liittyvää tutkimusta, mutta sen sijaan historian oppiaineessa tutkitaan esimerkiksi teosofiaa ja uususkonnollisuutta yleensä. Toivottavaa on, ettei yliopisto kavahtanut konferenssin herättämää kohua ja että yliopistolla järjestetään jatkossakin tällaisia hieman epätavallisemmiksi miellettyjen aiheiden tutkimiselle omistettuja tapahtumia – kiinnostusta selvästi on.