Mikä on taidemuseoiden eettinen vastuu teoshankinnoissa?

Miksi eri valtioilla on erilaiset edellytykset sopeutua ilmastonmuutokseen?

Miksi työn prekarisaatio voi johtaa naisen aseman kurjistumiseen?

Millaisia kolonialistisia piirteitä liittyy ympäristöongelmien ratkaisuun kehitettyihin teknologioihin?

Tiukkatunnelmainen Tietokirjaraati pohti tiedon popularisoinnin problematiikkaa

SUSANNA LINDGREN, teksti & LINNEA TÖYRYLÄ, kuva

Maanantaina 26.8.2013 järjestettiin Kansallisteatterin Lavaklubilla Helsingin Juhlaviikkojen ja Runokuu-festivaalin yhteistyönä Tietokirjaraati. Tapahtumapaikka täyttyi heti ovien avaamisen jälkeen, ja kun tietokirjailijat ja raatilaiset astelivat puheenjohtajana toimineen kirjailija Minna Lindgrenin johdolla lavalle, tunnelma yleisössä oli jo varsin hikinen ja tiivis. Kaikki halukkaat eivät edes mahtuneet sisälle.

Tietokirjaraadin idea on yksinkertainen. Valitaan neljä ajankohtaista tietokirjaa, kutsutaan niiden kirjoittajat paikalle esittelemään teoksiaan ja annetaan neljän tuomarin arvioida ja pisteyttää jokainen kirja vuorollaan. Kukin kirjailija saa muutaman minuutin esittelypuheenvuoron, jonka jälkeen tuomarit tekevät työnsä. Lopuksi kirjailijalla on vielä mahdollisuus puolustuspuheenvuoroon. Puheenjohtaja mittaa aikaa ja johdattelee mahdolliset hairahdukset takaisin itse asiaan.


Toimittaja Minna Lindgren, professorit Jaakko Hämeen-Anttila, Kari Enqvist ja Esko Valtaoja sekä poliitikko Emma Kari Lavaklubilla.

Tällä kertaa mukaan oli pyydetty poliitikko Emma Kari, joka on julkaissut Itämeren tilaa ja ryöstökalastusta koskevan teoksen Kalavale – Tyhjenevä meri ja ihmiset sen rannalla (Into-kustannus 2012) yhdessä Kukka Rannan kanssa sekä professorit Jaakko Hämeen-Anttila teoksellaan Islamin miekka – Idän ja lännen konfliktien historia (Otava 2012), Kari Enqvist kirjallaan Uskomaton matka uskovien maailmaan (WSOY 2012) sekä Esko Valtaoja myyntihitillään Kaiken käsikirja (Ursa 2012).

Tuomaristossa istuivat kirjailija ja kriitikko Matti Mäkelä, ohjaaja ja Voima-lehden toimituspäällikkö Susanna Kuparinen, esseisti Antti Nylén sekä toimittaja Kaarina Hazard. Tuomarit olivat valmistautuneet iltaan lukemalla kaikki neljä teosta ja pohtimalla niiden hyviä ja huonoja puolia. Pisteasteikkona toimivat yhden käden sormet.

Ruodinta aloitettiin Jaakko Hämeen-Anttilan teoksesta Islamin miekka – Idän ja lännen konfliktien historia. Helsingin yliopiston arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori on julkaissut pitkän uransa aikana useita kirjoja aiheesta ja tehnyt jo moninkertaisesti osuutensa tiedonvälittämisen eteen. Hän saikin tuomaristolta kiitosta rauhallisesta ja asiallisesta argumentoinnista sekä Matti Mäkelän sanoin huomattavasta kypsyydestä verrattuna poikamaisempiin kilpakumppaneihinsa. Antti Nylénille kirja toi mieleen sivistävän radiokuunnelman, ja Kaarina Hazard totesi kirjan olevan selvästi opettajan kirjoittama. Susanna Kuparinen kiitteli kirjaa uskonnon ja politiikan erottelusta sekä myyttien ja pelkojen purkamisesta antamalla sille täydet viisi pistettä. Kritiikkiä ei kuitenkaan unohdettu. Paikoin kirjaa pidettiin toisteisena (Mäkelä), eikä sitä oikein osattu erottaa kirjailijan muusta tuotannosta (Nylén). Kaarina Hazard kiteytti kirjan merkityksen toteamalla sen olevan maltillisella tavalla hyvä ja tasainen – niin kuin puuro. Susanna Kuparinen piti Islamin miekan tyyliä välttämättömänä: se toimii ääripäiden välisenä vaahtosammuttimena. Yhteensä Islamin miekka keräsi tuomaristolta 16 pistettä.

Uskontoteema jatkui seuraavan kirjan parissa. Helsingin yliopiston kosmologian professori Kari Enqvistin kirjoittama Uskomaton matka uskovien maailmaan on uskonnottomaksi itsensä määrittelevän miehen tutkimusmatka suomalaisen kansankirkon syvempään olemukseen ja erikoiselta tuntuviin traditioihin ja ilmenemismuotoihin.

Kirja herätti tuomaristossa edellistä huomattavasti enemmän kuhinaa ja mielipiteitä. Susanna Kuparinen kehui Enqvistiä tutkivan journalismin otteesta ja taidosta viedä lukija paikkoihin, joihin tämä ei välttämättä muuten eksyisi, mutta moitti ajoittaista ”mopon karkaamista käsistä” ja kirjailijan vajoamista ”tarpeettomaan pikkuvittuiluun”. Kaarina Hazardin mielestä kirja tuntui tunnustukselliselta, eikä hän ymmärtänyt laisinkaan uskonnottomuuden käsitettä. Matti Mäkelä ihmetteli kirjan motiivia ja moitti ­– kenties hieman ironiseen sävyyn – sen poikamaista vitsailua vakavista aiheista, mutta piti loppujen lopuksi teosta sekä ristiriitaisena että tärkeänä. Katolista uskoa tunnustava Antti Nylén piti kirjaa tyylillisesti ylivoimaisena ja siitä kumpuavaa ajoittaista aggressiota tekstille ansiokkaana. Hän antoi silmää räpäyttämättä teokselle täydet viisi pistettä. Uskomaton matka uskovien maailmaan sai yhteensä 17 pistettä.

Emma Karin ja Kukka Rannan Kalavale – Tyhjenevä meri ja ihmiset sen rannalla sai aikaan kenties kiivaimman keskustelun – nimenomaan tuomariston kesken. Kari totesi aloituspuheenvuorossaan, että kirjan kirjoittamiselle oli äärimmäisen poliittinen ja henkilökohtainen motiivi: hän joutui pitkään seuraamaan Kymijoella ikänsä kalastaneen isoisänsä kamppailua elinkeinonsa puolesta. Tästä syystä kiinnostus aiheeseen on ollut pitkään pinnalla, ja kirja näki päivänvalon syksyllä 2012.

Tuomaristokierroksen aloitti Antti Nylén, joka kiitti kirjaa sen tärkeästä aiheesta ja uusista näkökulmista. Esimerkiksi luku kaloista elävinä olioina oli ollut Nylénille mieleen. Sen sijaan hän moitti kirjaa hätäisesti tehdyksi: loppusilaus ja toimittaminen olivat selvästi kärsineet nopeasta aikataulusta. Nylén oli kuitenkin kirjan luettuaan valmis tarttumaan aseisiin Itämeren puolesta. Kaarina Hazard sen sijaan koki tulleensa lähes pahoinpidellyksi kirjan luettuaan. Hänestä kirja manipuloi lukijaansa ja pääsi useaan otteeseen yllättämään kertomalla ensin pehmeitä yksityiskohtia ja läiskimällä sitten varoittamatta kovilla faktoilla vasten kasvoja. Hazard ei kokenut voimaantuneensa kirjan avulla tekoihin, vaan pikemminkin luhistuvansa syyllisyyden alle.

Yksi illan kiivaimmista hetkistä koettiin, kun Matti Mäkelä ja Susanna Kuparinen arvioivat Kalavaletta. Tuomarit olivat kirjasta ja sen aihepiiristä täysin eri mieltä, mikä myös selvästi tuotiin esiin. Mäkelä piti kirjaa puhdaspiirteisenä propagandana ja lastenkirjamaisena hyvän ja pahan mustavalkoisena kamppailuna. Lisäksi hän tuhahteli kirjan lähteille, joita ovat muun muassa – mutteivät suinkaan ainoana! – Greenpeacen raportit. Kuparinen sen sijaan ihmetteli muiden tuomareiden kommentteja ja piti kirjaa illan parhaana. Se pakottaa pohtimaan syy–seuraus-suhteita ja ottamaan asiat niin kuin ne ovat. Kuparinen koki, toisin kuin Hazard, kirjan kannustavan toimintaan. Hän olisi halunnut antaa kirjalle 15 pistettä. Kalavaleen yhteispisteet olivat 13 pistettä.

Viimeisenä vuoroon pääsi tähtitieteen professorin ja tieteen popularisoinnin tulenkantajan Esko Valtaojan viimesyksyinen hittikirja Kaiken käsikirja. Kirja on reilun 200 sivun mittainen tiivistelmä ”kaikesta, mitä jokaisen tulisi tietää”.

Kaarina Hazard ihasteli kirjan lähes raamatullista sisällysluetteloa, johon tiivistyy kaikki olennainen. Hän sanoi nauttineensa kirjan keveydestä ja siitä, että vastaavanlainen tiedettä popularisoiva kirjallisuus on Suomessa kasvussa. Lukukokemusta hän sen sijaan piti vähemmän onnistuneena, sillä hän jäi kaipaamaan aistikokemuksia ja oman tietonsa lisääntymistä. Galaksien liikkeet eivät olleet tulleet yhtään selvemmiksi kirjan avulla. Lisäksi Kaiken käsikirja sortuu Hazardin mielestä ulossulkevuuteen ja pompöösiin kirjailijan oman viriiliyden korostamiseen. Myöskään Matti Mäkelää Valtaojan tyyli ei miellyttänyt. Hän ei kokenut ymmärtävänsä kvanttifysiikan lausekkeita yhtään sen paremmin kuin ennenkään, vaikka ne oli ympäröity vitsein. Mäkelä piti kirjaa kuitenkin tärkeänä ”kaiken tarpeellisuuden päivityksenä aikana, jolloin kaikesta merkittävästä ei voi pitää lukua”. Susanna Kuparinen ei ollut pitänyt kirjasta. Hänen mielestään siinä korostui liikaa kirjailijan oma yltäkylläisyys, josta käsin hän julistaa näkemystään maan matosille avaruusmatkailijan kylmyydellä. Kuparinen löysi kirjasta suoranaista nihilismiä. Antti Nylén totesi pitävänsä Valtaojan tyylistä, joka toi hänen mieleensä Aku Ankan ja kaikin puolin ”rahvaanomaisen läpän”. Kirja oli Nylénille joutuisaa luettavaa, joskin se löperöityi loppua kohden. Poliittis-eettisen näkemyksen puuttuminen jäi myös vaivaamaan Nyléniä.

Siinä missä Emma Karin kirja herätti 50 prosenttia tuomaristosta uneliaisuudesta, Valtaojan kirjasta kaikilla tuomareilla tuntui olevan nurisemista. Tämä tuntui hivenen yllättävältä ottaen huomioon, kuinka avoimin kortein myös Valtaoja pelaa. Hän on todennut jo kauan sitten olevansa tieteen popularisoija ja Tietokirjaraadissa hän korosti asemaansa puolustuspuheenvuorossaan. ”Kirjoitan tiedepitoista kioskiviihdettä niille 99:lle ihmiselle sadasta, jotka eivät muutoin tietokirjaan tartu. Voi sitä kai sitten esseistiikaksikin sanoa”, Valtaoja hymähti. Yhteensä Kaiken käsikirja keräsi 11 pistettä.

Kaiken käsikirjan käsittelyn jälkilöylyissä sekä tuomaristo että kirjailijat äityivät pohdiskelemaan tiedon popularisointia ja tietokirjan kautta linjan epämääräistä käsitettä. Matti Mäkelä ilmoitti tiedon popularisoinnin olevan maailmalla hyvinvoiva huijauksen muoto, joka on Suomessa vasta lapsenkengissään. Sen enempää muut lavalla olijat kuin yleisökään eivät yhtyneet Mäkelän näkemykseen. Sen sijaan suurempi yhdenmielisyys saavutettiin Valtaojan todettua, että on tiedettävä maailmasta, jotta voi toimia sen eteen.

Tietokirjaraadin tiukan mittelön voitti tarkistuslaskennan jälkeen Kari Enqvist teoksellaan Uskomaton matka uskovien maailmaan. Tulos herätti voittajassa hurjan tuuletuksen, eikä yleisökään jäänyt kylmäksi.

Tapahtuma oli erittäin kiinnostava ja onnistunut. Tosin kenties suurempi tila voisi jatkossa olla paikallaan, mikäli tapahtuma herättää yhtä suurta kiinnostusta kuin tällä kertaa. Paikalle oli saatu mielenkiintoisia ihmisiä hyvin valmistautuneina. Sekä kirjailijoiden että tuomareiden risteävät mielipiteet ja paikoin tiukkasanaiseksi yltänyt väittely pitivät muutenkin kuuman Lavaklubin tunnelman suorastaan sähköisenä. Tietokirjallisuudesta ei tosiaan puhuta liikaa!

Tietokirjaraati on katsottavissa myös Kirjastokaistalla.