Mikä on taidemuseoiden eettinen vastuu teoshankinnoissa?

Miksi eri valtioilla on erilaiset edellytykset sopeutua ilmastonmuutokseen?

Miksi työn prekarisaatio voi johtaa naisen aseman kurjistumiseen?

Millaisia kolonialistisia piirteitä liittyy ympäristöongelmien ratkaisuun kehitettyihin teknologioihin?

Tutkinnon tuhannet mahdollisuudet

Akavan Erityisalojen HumanistiURA 2013 -tapahtuma

TEEMU SILTANEN, teksti // KATRI ROSENBERG & TEEMU SILTANEN, kuvat

”Jos humanisti ei rikastuta työelämää, työelämä on rakennettu väärin”, kolumnisti, esseisti ja mediapersoona Jukka Relander on vauhdissa. Hänen mukaansa Nokian olisi pitänyt huomioida humanistit jo 1990-luvulla. Applessa tekniikka ja sisältö kohtasivat menestyksekkäällä tavalla. ”En sano, että humanistin pitäisi mennä tietotalouden palvelukseen, vaan sen, ettei tietotalous pärjää ilman humanistia.” Relander korostaa, että humanismi tuottaa uutta: uusia aatteita, uusia tapoja ymmärtää yhteiskuntaa. Aikamme haaste onkin se, osaammeko hyödyntää tätä pääomaa.

Kuuntelen uppoutuneena yhtä HumanistiURA 2013 -tapahtuman pääpuhujista. Akavan Erityisalojen järjestämän tapahtuman tarkoituksena on esitellä humanistin työllistymismahdollisuuksia ja urapolkuja. Mutta mitä humanisti sitten oikein tekee? Tämän kysymyksenhän esittävät myös monet humanistit itse.

Esimiehiä, asiantuntijoita ja toimihenkilöitä

HumanistiURA käynnistyi Akavan Erityisalojen humanistitutkimuksen julkistamisella.1 Akavan Sonja Mikkola esitteli tutkimuksen tuloksia, joiden mukaan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista suuri osa työllistyy esimies- ja asiantuntijatehtäviin, alemman korkeakoulututkinnon omaavat puolestaan eniten toimihenkilöiksi. Lähes 70 prosentilla tutkimukseen osallistuneista työsuhde on määräaikainen. On hyvä muistaa, että OAJ ei ole Akavan Erityisalojen alainen järjestö, eikä näin ollen mukana tutkimuksessa.

Humanistitutkimuksessa selvisi myös, että puolet tutkimukseen vastanneista sai töitä jo opiskeluidensa aikana. Vaikka opiskelu koetaan liian teoreettiseksi, monet näkevät koulutuksen hyväksi puoleksi valmiudet tehdä tutkimusta. Myös kieli- ja viestintätaidot sekä kulttuurien ja historian tuntemus nähdään hyödyllisinä työelämätaitoina. Koulutusta kehitettäisiin lisäämällä siihen projektinhallintaa, asiakaspalveluvalmiuksia ja ICT-taitoja.

Humanistin työ koettiin mielekkääksi, sillä moni vastaaja koki olevansa unelma-ammatissaan. Monet toivovat silti paksumpaa tilipussia. Koulutukseen pettyneitä on selvä vähemmistö.

Miksi palkata humanisti?

Seuraavana lavalle astuu tapahtuman juontaja, itsensä ”twitteristiksi” esittelevä Tuomas Enbuske. Tunteita herättävä mediapersoona isännöi paneelia aiheenaan ”Miksi palkkaan humanistin”. Paneeliin osallistuvat Tampereen kaupungin apulaispormestari Mikko Aaltonen, tasa-arvo- ja moninaisuuskonsultti Malin Gustavsson, Kirkon ulkomaanavun toiminnanjohtaja Antti Pentikäinen, Fountain Park Oy:n Tuomo Lähdeniemi ja Opetushallituksen henkilöstön kehittämispäällikkö Tuija Heikkinen. Kaikilla heistä on valtaa päättää kenen kanssa he haluavat työskennellä.

Antti Pentikäinen on kohdannut työssään vaikeita tilanteita ympäri maailmaa. Hän näkee, että suuri osa ulkopolitiikasta hoidetaan ”ihan päin honkia.” Hän lainaa ystävänsä Martti Ahtisaaren mielipidettä, jonka mukaan Supoa tulisi johtaa humanisti: ”Teknokraatti ajaa maailman konflikteihin, eikä järjestelmä edes toimi. Tarvitaan ihmisten ymmärtäjiä, sillä kaikki vastakakkainasettelut olisivat ratkaistavissa”.

Aina kyse ei ole tutkinnosta. Tuomo Lähdeniemen mukaan tärkeintä on, että hakija on ”hyvä tyyppi, joka tekee työnsä ja on sisäsiisti”. Pentikäinen puolestaan korostaa intohimoa. ”Ihmisen mielikuvitus on rajaton”. Tästäkin syystä humanisteille on kysyntää, sillä he ovat usein omien mielenkiinnonkohteidensa asiantuntijoita.

Malin Gustavsson on tästä elävä esimerkki. Filosofian maisteriksi opiskelevalta Gustavssonilta kyseltiin opiskeluaikoina, miksi tämä on valinnut ”miss match” -aloja. Suhtautuminen on muuttunut. ”Mä tiedän mitä teen, ja nyt myös ihmiset tietää mitä mä teen”, toteaa tasa-arvokonsulttina ja yrittäjänä työskentelevä humanisti.

Yleisöstä nousee kysymys: ”Lisää liksaa! Miten sitä saa?”

”Tekemällä enemmän”, vastaa Lähdeniemi. Hänen mukaansa Fountain Parkissa kukaan ei valita palkastaan, jossa tili määrittyy työmäärän perusteella. Aaltonen muistuttaa, että esimerkiksi julkisella sektorilla asiat eivät ole näin yksinkertaisia, koska palkkoja määrittävät työsopimukset.

Panelistit ovat yhtä mieltä siitä, että stereotypiat tulisi heivata roskiin. Lähdeniemi näkee, että humanistit ovat parempia myyjiä kuin ekonomit, koska ”myyminen, jos mikä on ihmisten tuntemista.” Kaikki myös peräänkuuluttavat erilaisia ihmisiä työyhteisöihin. ”Olen oppinut niin paljon eri työyhteisöistä” ikiopiskelijaksi tunnustautuva Heikkinen toteaa.

Kolme urapolkua innoittajina

Seuraavaksi lavan saavat päivän pääpuhujat, ensimmäisenä Jukka Relander. ”En oikein hahmota työtäni. Jos jollekin se on hahmottunut, niin tulkaa kertomaan minullekin”, historiaa opiskellut ja ”sählääjäksi” itseään kutsuva Relander vitsailee.

Hän analysoi nykyistä yhteiskuntaa, jossa uusia asioita syntyy hirveää vauhtia: ”60 prosenttia ihmisistä työllistyy sellaisiin ammatteihin, joita ei ole heidän syntymishetkellään edes olemassa”. Hän tarjoaa ratkaisuna mahdollisimman yleisten asioiden opiskelua. ”Jos opiskelee parhaaksi kapealla sektorilla, on suuri todennäköisyys, ettei työtä tulevaisuudessa ole.” Relander uskoo, että humanismi on lääke alamaissa olevalle taloudelle, mutta myös humanistien pitää ymmärtää tämä.

Viima Gamesin toimitusjohtaja Jussi Autio oli peliteollisuudessa jo ennen nykyistä pelibuumia. Autio kertoo yleisölle, kuinka tärkeää bisnesmaailmassa on ymmärtää ”hiljaisia signaaleja” eli tulevia trendejä. Humanisteilla on hyvät valmiudet tähän.

Niin ikään historiaa opiskellut Autio kertoo, että kantapään kautta on opittu: ”Yksikään peli ei ole menestynyt ilman markkinointia. Tämä pitää ymmärtää, jotta siistit jutut menestyy”. Oulu Game Labissa mukana oleva Autio korostaa poikkitieteellisyyttä ja on siksi ”vittuuntunut” Suomen koulutusjärjestelmään: ”Game Lab on esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun eritaustaiset ihmiset laitetaan yhteen”. Game Labista on kehkeytynyt jo kuusi startup-yritystä.


Riikka Kämpin mielestä jokaisessa tiimissä tulisi olla vähintään yksi humanisti.

Illan viimeisenä esiintynyt Riikka Kämppi on nimi Nenäpäivän ja Pekka Haaviston presidenttikampanjan takaa. Näistä menestystarinoista molemmat kohtasivat aikoinaan kovaa vastustusta. ”Ulkomailla ihmiset voivat olla tyhmännäköisiä ja vetää punaisen nenän naamalleen, mutteivät Suomessa”, Kämppi kuvailee Ylen ensireaktiota. Nyt Suomessa on lapsia, jotka ovat tottuneet, että hyväntekeväisyyttä voi tehdä myönteisellä mielellä. Tätä Kämppi pitää suurena saavutuksenaan. Usein ihmiset kypsyvät hitaasti hyviinkin ideoihin.

CV kuntoon ja työnhakuun

Tapahtuman osallistujien oli mahdollista käydä CV-klinikalla pyytämässä vinkkejä ansioluettelon laadintaan ja kuuntelemassa UP Partnersin Heidi Viljamaan luentoa työnhausta. Lyöttäydyn englantilaista filologiaa opiskelevan Laura Pesosen seuraan, jonka hakemukset eivät olleet poikineet oman alan töitä.

CV-klinikan Marianne Hovi kehottaa Lauraa olemaan persoonallisempi. CV:ssä pitää erottautua, sillä rekrytoijat saattavat lukea satoja työhakemuksia. ”Joku kirjoitti joskus CV:n loppuun maratonaikansa. Hän jäi mieleen. Tuskin kukaan pahastuu persoonallisuudesta.”

Laura oli tyytyväinen vinkkeihin. ”Periaatteessa tiesin kaiken ennestään, mutta en vain ole toiminut niin. Omaa CV:tä on vaikea arvioida.” Laura kamppailee samojen ongelmien kanssa kuin monet muut: ”Kokemuksia, joista ei ole paperia todisteena, on vaikea listata.”

Humanisteja kannustettiin omien vahvuuksien esilletuomiseen. Heidi Viljamaa toteaa luennollaan: ”Itsetuntemus ei ole itsekehua. Pitää tehdä oma osaaminen ymmärrettäväksi toiselle”. Kullanarvoinen ohje varsinkin humanistille.


Marianne Hovi (oik.) kehottaa Laura Pesosta laatimaan persoonallisen CV:n.

Humanistina olemisen sietämätön helppous

Humanistina oleminen on helppoa, koska kaikki on mahdollista. Ainakin jos on uskominen HumanistiURAn esiintyjiä. Kaikki ovat toimineet monissa eri projekteissa ja saavuttaneet menestystä. Toki on ollut vastoinkäymisiä, mutta ne on osattu kääntää hyödyksi. Nyt kriittinen sana Akavalle: seuraavassa HumanistiURAssa olisi kiva kuulla palkkasuhteessa työskentelevää perusjamppaa, joka ei matkusta työn perässä ympäri maailmaa ja pidä tulella sataa rautaa yhtä aikaan. Tällainen ura vaatii onnistuakseen oikean asenteen lisäksi valtavan suhdeverkon, jota ei varsinkaan työuraansa aloittelevilta löydy takataskusta.

Tästäkin puutteesta huolimatta tapahtuma oli erittäin tyylikkäästi toteutettu, ja tunnelma oli innostava. Tarvetta humanistien itsetunnon kohennukselle löytynee tulevaisuudessakin, joten vastaavalle tapahtumalle on varmasti tilausta myös jatkossa.

Mutta mitä tekee humanisti? Vastaus: Vain mielikuvitus asettaa rajat.