”Johtajalla pitää olla käyttäytymisestään vain yksi mitta: puheen ja toiminnan täytyy vastata toisiaan”, kiteyttää johtajuudesta kirjoittanut dosentti Leena Kurki teoksessaan Machiavellista samuraihin.¹ Kurjen mukaan Angela Merkel on machiavellilainen johtaja hyvällä tavalla. Hän kuuntelee kansaa, katsoo eteenpäin, eikä hänellä ole henkilökohtaisia valtapyrkimyksiä. Vuoden 2014 vaikutusvaltaisimmaksi naiseksi valittua Saksan liittokansleria, kristillisdemokraattien Merkeliä, pidetään koko Saksan äitinä.

Minkälainen johtaja Merkel olisi Suomen pääministerinä? Olisiko hänestä kansakuntamme äitihahmoksi? Saksalaisen Humboldt-yliopiston politiikan professori Herfried Münklerin mukaan Merkel ei ole yrittänyt saada liittokanslerina olostaan hyötyä itselleen: hän tekee politiikkaa mainostamatta saavutuksiaan ja niin, ettei näkyviä voittoja ole. ² Suomalaisetkin arvostavat vaatimattomuutta, jota hän edustaa. Merkel ei ole mediaystävällinen tai karismaattinen, vaan hän pitää kiinni tavallisuudestaan ja käyttäytyy hyvin sekä poliittisia kumppaneita että vihollisia kohtaan.

Suomen pääministerin asema on perustuslain nojalla hyvin vahva. Vuoden 2000 perustuslakiuudistus vahvisti pääministerin valtaoikeuksia entisestään. Meillä viimeisimmät pääministerit ovat kerta toisensa jälkeen ”kuluneet loppuun”. Poliittisen painolastin tai kohujen uuvuttamina he ovat eronneet joko omasta tahdostaan tai olosuhteiden pakosta. Vahvan johtajan tarve ei ole kuitenkaan hävinnyt, sillä myös pohjoismainen edustuksellinen demokratia vaatii johtajuutta. Presidentti Niinistö on osin täyttänyt poliittisen johtajuuden tyhjiötä ottamalla aiempia presidenttejä isompaa sisäpoliittista roolia. Jossain määrin tämä on tapahtunut pääministerin sekä hallituksen kustannuksella.

Tarvitsemme hyvän johtajapersoonan erityisesti pääministeriksi, mutta myös eri puolueiden puheenjohtajiksi kaivataan ihmisiä, jotka osaavat valita taitavia alaisia ja tulevia johtajia. Tähän viittasi aikoinaan myös Yhdysvaltain presidentti Theodore Roosevelt, joka onnistui uudistamaan puoluettaan: ”Paras johtaja on se, jolla on tarpeeksi järkeä valita oikeat ihmiset haluamiinsa hommiin, ja tarpeeksi itsehillintää olla häiritsemättä heidän työtään.” Demokratiassa tarvitaan juuri tällaista johtamistapaa, ei sanelevaa johtajuutta. Vallan tulee olla sidottu arvoihin, eikä vallan itsessään tule olla tavoite. Sitä ei tule myöskään käyttää etuoikeuksien saamiseen.

Angela Merkel tunnetaan EU:n voimanaisena, jonka ääni on usein myös Euroopan ääni. Yksi konkreettinen osoitus tästä oli luettavissa vähän aikaa sitten myös suomalaisessa mediassa. Helsingin Sanomat kirjoitti sivun jutun siitä, miten Merkel vetosi juutalaisten turvallisuuden puolesta Saksassa. ³ Turkin EU-jäsenyydestä hän on linjannut rohkeasti vastoin EU:n aiemmin hyväksymää linjaa: Turkin kanssa voidaan kyllä neuvotella, mutta Merkel näkisi maan ennemmin etuoikeutettuna kumppanina kuin täysivaltaisena jäsenenä. ⁴

Utopiani olisi, että Suomea johtaisi Angela Merkelin kaltainen kristillisdemokraattinen johtaja.

Kirjoittaja on 31-vuotias kansanedustajan avustaja, KD Nuorten entinen puheenjohtaja ja aviomies. Kiuttu haluaa, että päätöksenteossa kuuluu paremmin ihmisen ääni. Hän suhtautuu politiikkaan hyvin käytännönläheisesti, arjen ongelmiin ratkaisuja etsien. Kirjoittajan rakkaisiin harrastuksiin kuuluu maailmanmatkailu yhdessä aviovaimon kanssa.

Julkaistu 3/2015.