Pääkirjoitus: Afrikka
ONERVA FLÓRA VÁRKONYI
AFRIKKA-numero lähestyy mantereen useampien maiden menneisyyttä ja nykyisyyttä erilaisista, mutta jossakin määrin myös samankaltaisista näkökulmista. Etelä-Afrikan apartheidia tarkastellaan suomalaisten urheilujärjestöjen reaktioiden kautta. Namibian kielipolitiikkaan luodaan katsaus suomalaisten lähetystyöntekijöiden kertomusten pohjalta. Näin ollen tutkimuksen kohteina ovat myös Suomen suhteet Etelä-Afrikkaan ja Namibiaan. Ghanan lähihistorian käänteentekeviä tapahtumia sekä Afrikan dekolonialisaatiota ja antikolonialistisia visioita erittelevää uutta tutkimuskirjallisuutta taas käsitellään omassa kontekstissaan. Historiallisten aiheiden lisäksi numerossa voi lukea myös Botswanan ja Suomessa asuvan somaliyhteisön nykyisyydestä.
Jerkko Holmi keskittyy artikkelissaan suomalaisten urheilujärjestöjen Espoon Hanasaaressa marraskuussa 1978 pidetyssä neuvottelutilaisuudessa esittämiin näkemyksiin Etelä-Afrikan urheiluboikottiin. Holmi esittelee eri teemoja, jotka olivat esillä urheilujärjestöjen edustajien näkemyksissä, ja tarkastelee, miten ne sijoittuivat ajan ulkopoliittiseen viitekehykseen. Artikkelin ensisijaiset aineistot ovat Suomen Valtakunnan Urheiluliiton kansainvälisen valiokunnan asiakirjat ja muut arkistoaineistot. Artikkeli osoittaa muun muassa sen, että keskustelun keskipisteessä olivat suomalaiselle urheilulle aiheutuvat ongelmat ja järjestöjen kantojen synkronointi politiikan kanssa.
Kristiina Teppo kysyy, millaisena suomalaiset lähetystyöntekijät näkivät kielipoliittisen asemansa ja millaista kielityötä he tekivät Namibiassa vuosina 1968–1990. Namibian itsenäistyessä vuonna 1990 maan viralliseksi kieleksi tuli englanti, vaikka enemmistö puhui äidinkielenään oshiwamboa. Artikkelin aineisto koostuu Suomen Lähetysseuran arkistoimista Namibiassa työskennelleiden lähetystyöntekijöiden vuosikertomuksista, kokouspöytäkirjoista, viiden lähetystyöntekijän haastatteluista sekä United Nations Institute for Namibian vuonna 1981 julkaisemasta kieliohjelmasuunnitelmasta. Teppo lähestyy kielipoliittista toimijuutta ja kielityön merkitystä muun muassa kielipoliittisen vallankäytön näkökulmasta. Hän päättyy kuitenkin siihen tulokseen, että suomalaisten lähetystyöntekijöiden suhtautuminen paikalliskielten käyttöön oli myönteinen.
Martins Kwazeman artikkeli käsittelee Ghanan vuosina 1982−1992 toteutunutta vastavallankumousta, jota on yleensä kutsuttu joulukuun 31. päivän vallankumoukseksi. Sen alku on kytketty maan entinen presidentti ja sotilasjohtaja Jerry Rawlingsin kyseisenä päivänä tekemään vallankaappaukseen presidentti Hilla Limannia vastaan. Rawlingsin muodostaman Provisional National Defence Council -nimisen hallitus asetti tavoitteikseen demokratian kehittämisen ja maan talouden elvyttämisen. Jälkimmäisen tavoitteen saavuttamisesta johtuen Ghanan tilanne nähtiin afrikkalaisena menestystarinana. Kwazema osoittaa, että tämän muutoksen taustalla oli aluksi vasemmistolaisen ja anti-imperialistisen vallankumouksen muuttuminen vastavallankumoukseksi, joka oli käynnissä vuodesta 1983 alkaen. Artikkeli tarkastelee myös Rawlingsin hallituksen ideologista siirtymistä sosialismista vaikutteita saaneista näkemyksistä uusliberalistista poliittista strategiaa kohti.
Roope Kinisjärvi tarkastelee esseessään kolmea viimeaikaista tutkimusta afrikkalaisesta antikolonialismista toisen maailmansodan jälkeen. Kohdeteoksina ovat Adom Getachewin Worldmaking After Empire (2019), Ismay Milfordin African Activists in a Decolonising World (2023) ja Frank Geritsin The Ideological Scramble for Africa (2023). Ne kuuluvat revisionistiseen historiantutkimukseen, hylkäävät käsityksen dekolonisaatiosta suoraviivaisena ja väistämättömänä kehityksenä sekä näkemyksen Afrikan valtioista kylmän sodan osapuolina. Esitellyt teokset kuvailevat panafrikkalaisia visioita uudesta, tasa-arvoisemmasta maailmanjärjestyksestä ja afrikkalaisten valtioiden federaatioprojekteja.
Liisi Luukkonen ja Riku Ranta kuvaavat matkakertomuksessaan viime vuoden kesällä tekemänsä Botswanan matkan tapahtumia, matkalla hankittuja kokemuksiaan sekä maan luonnonvaroihin liittyviä haasteita ja niiden mahdollisia ratkaisuja. Kirjoittajat nostavat esiin esimerkiksi suuren norsupopulaarion aiheuttamat haasteet. He pohtivat luonnonvarojen kestävää hoitoa ja siihen liittyviä haasteita käsittelevällä projektityökurssilla oppimiaan asioita ja jakavat ne lukijayleisön kanssa.
Teatteriarviossani otan arvostelun ja analyysin kohteeksi Ujuni Ahmedin ja Elina Hirvosen Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin -muistelmateoksesta Kansallisteatterissa esitetyn näytelmäsovituksen. Pohdin näytelmän suhdetta todellisuuteen, koska se perustuu ei-fiktiiviseen muistelmateokseen ja käsittelee Ahmedin elämän ja politiikan todellisia tapahtumia. Tarkastelen, millaisena se esittää suomensomalilaisen yhteisön sekä tyttöjen kamppailun ja heidän tasapainottelunsa kahden kulttuurin erilaisten normien välissä. Kiinnitän huomiota myös päähenkilön yksilölliseen kasvutarinaan sekä näytelmän dramaturgisiin ja esteettisiin ratkaisuihin.
Toivotan mukavia kesäisiä lukuhetkiä numeron parissa! Lopuksi kiitän niin toimituskuntaa kuin lukijoita ja ilmoitan lyhyeksi jääneen päätoimittajakauteni odottamattomasta päättymisestä.