Kotimaisten poliitikkojen valtakamppailu on kiihkeimmillään moniin aikoihin mutta Hybris irtisanoutuu vaalien kommentoinnista ja tuo pyytämättä ja yllättäen oman näkemyksensä vallasta ja sen vastavirrasta julki. Vaalikone, -tentti, -lupaus, -takuus, -vakuus, -kynnys, -kysymys, -hedelmä ja -lippalakkiähkyn uhkaamina lähestymme valtaa muodikkaasti marginaalista ja vältämme perinteisen tyylin poliittis-taloudelliset valtaprobleemit. Valtamediassa on vain yhtä, Hybriksessä toista.

Tieteellinen ajattelu ja analyysi voivat osoittaa, missä valta lymyilee ja piilottelee. Sen jälkeen on mahdollista ajatella asioiden toisin oleminen. Vallitsevia ja hallitsevia käsityksiä voidaan kutitella, ravistella ja murskata vastavirralla. Vastavirta voi olla analyyttistä kritikointia, nurkissa jupisemista ja syleskelyä, kaduille menemistä ja kotona ahdistumista.

Vastavirran syntymisen ja synnyttämisen motivaatiota voi miettiä hakeutuen kirjailija Albert Camus’n filosofisen ajattelun pariin. Hän kirjoittaa kapinoivasta ihmisestä samannimisessä teoksessaan. Kapinaa ei ole ellei kapinallisella ole tunnetta siitä, että hän on oikeassa. Kapina sisältää siis arvoarvostelman. Lisäksi voidaan vaatia, että aito kapinallinen on itseriittoinen eikä lankea lainaamaan vasta-arvostelmaansa muilta.

Vastavirran polttoaineena on rohkeus tehdä itsenäinen arvoarvostelma ja toimia sen mukaisesti. Sille voi luonnostella tehtävän, joka on luonteeltaan eettinen: se ei välttämättä näytä vain toisin olemisen vaan myös paremmin olemisen mahdollisuuden.