Johdanto

Amerikkalaisen tieteis- ja fantasiakirjailija Ursula K. Le Guinin (1929–2018) ura kantoi 1960-luvun lopusta aina uudelle vuosituhannelle saakka. Le Guinin teoksia palkittiin usein alan kirjallisuuspalkinnoin, ja hänet on nimetty kulttuurillisten panostustensa ansiosta sekä Yhdysvaltain Kongressin kirjaston että Library of American pysyväksi osaksi yhdysvaltalaista kirjallisuusperimää.¹ Le Guinia ei pidetä teknologiaan keskittyvän niin sanotun kovan tieteiskirjallisuuden edustajana, sillä hänen kirjansa enemmänkin pohdiskelevat erilaisia tulevaisuudenvisioita fiktiivisten maailmojen kautta. Teoksissaan Le Guin käsittelee monipuolisesti ympäristöpolitiikkaan, sukupuoleen, seksuaalisuuteen, hallintoon ja valtaan liittyviä kysymyksiä.

Esseeni perehtyy Le Guinin kirjoista löytyviin tulevaisuudenvisioihin kolmen tematiikan – sukupuoliroolien, poliittisten järjestelmien ja ekologisuuden – kautta. Jokainen teema käsitellään järjestyksessä yhden kirjan kontekstissa: romaani The Left Hand of Darkness (1969), romaani The Dispossessed (1974), sekä novelli The Word for World is Forest (1976). Uudemmat painokset on huomioitu lähteissä asianmukaisesti. Tarkastelun kohteeksi valitsemani teokset luetaan yleisesti tieteiskirjallisuuden klassikoihin. Ne ovat voittaneet arvostettuja tieteiskirjallisuuden palkintoja, kuten Nebula- ja Hugo-palkinnot, minkä lisäksi niitä käsitellään toistuvasti genreä koskevassa tutkimuksessa.² Tekstit sisältävät myös Le Guinin laatimat, toisinaan myöhemmin lisätyt esipuheet, jotka taustoittavat hänen motivaatiotaan.

Esseessä peilaan Le Guinin teosten teemoja oman aikamme keskusteluihin sukupuolesta, ekologisuudesta ja poliittisista järjestelmistä. Kirjailijan liki 40 vuotta vanhoista teoksista on mahdollista ammentaa yhä ajankohtaisia tulevaisuuden visioita.

Fiktion poliittisuus ja tulevaisuuden mielikuvituksellisuus

Populaarikulttuurin teosten voidaan realistisesti odottaa heijastelevan ajankohtaisia kysymyksiä sekä omaavan välillisesti suurempaa yhteiskunnallista vaikutusvoimaa.³ Näin ollen kirjallisuus, populaarikulttuurin osana, on keino reflektoida yhtäältä nykyaikaa, mutta toisaalta myös tulevaisuudenvisioita. Populaarikulttuuri mahdollistaa esimerkiksi politiikan tarkastelun radikaalisti erilaisista lähtökohdista.⁴ Tulevaisuus tarjoaa paikan ja ajan peilata oman aikakauden kipeitä ja kyseenalaisia kohtia erilaisessa kontekstissa. Le Guin on kertonut näkevänsä tulevaisuuden laboratoriona, jonka puitteissa uusia ja erilaisia ideoita voi ajatuksellisesti kokeilla.⁵ Tieteiskirjailijan tehtävä ei ole ennustaa, vaan kuvailla tulevaisuudenvisioita.

Menestys laajan lukijakunnan tai palkintojen muodossa antaa myös taiteen alalla tiettyä auktoriteettia. Le Guin katsoi roolinsa kirjailijana olevan rinnastettavissa aktivismiin. Hän näki itsensä kuitenkin ensisijaisesti taiteilijana, ei poliitikkona, vaikka tulevaisuudenvisiot ovat usein väistämättä poliittisia.

Romaanin The Left Hand of Darkness (THOD) johdannossa todetaan, että tieteiskirjailija ottaa jonkin trendin tai pinnalla olevan ajatuksen nyky-yhteiskunnasta, voimistaa sitä, ja siirtää sen toisaalle. Näin tehdessään kirjailija voi esittää hypoteesin siitä miltä tulevaisuus näyttää, kun tiettyä nyky-yhteiskunnan piirrettä korostetaan ja sen loogista kehityskaarta pidennetään. Le Guin lisää, että koska tieteiskirjailijat keskittyvät yleensä negatiivisiin piirteisiin, tulevaisuuden visiot ovat dystooppisia ja masentavia.⁶ Hän peräänkuuluttaa tieteiskirjallisuuteen laajempaa mielikuvitusta ja luovuutta, jotta kaikki visiot eivät kallistuisi äärimmäisyyksiin.

Le Guin toteaa eksplisiittisesti, että tieteiskirjallisuus ei kerro tulevaisuudesta; se kertoo nyky-yhteiskunnasta ja meistä ihmisinä.⁷ Tieteisromaanin lukeminen on itsessään mielikuvituksellista, sillä lukija tiedostaa lukevansa fiktiota – keksittyä hölynpölyä (nonsense)⁸ – mutta joutuu lukiessaan hyväksymään kirjan esittämät premissit tosiksi. Jos kirja on hyvä, sen keksitty hölynpöly saattaa jopa muokata ihmisen ajattelua, vaikka hän ei vieläkään hyväksyisi sen esittämiä premissejä tosiksi.

Le Guin esittää tämän haasteen jo THODin ensimmäisellä sivulla: lukija lähetetään uudelle planeetalle ja tuntemattomaan ajanlaskuun. Romaanin kertojaääni on subjektiivinen ja myöntää itsekin kertovansa tarinaa. Tämä tarina ei ole hänen omansa, eikä hän ole ainoa, joka sitä kertoo, mutta kertojan mielestä kertomuksen voima on yhtä tärkeä kuin niin kutsutut faktat.

Sukupuoli

THOD lienee kuuluisin tavastaan käsitellä perinteisiä sukupuolirooleja uudenlaisella tavalla. Le Guin esittää uskottavan kuvitelman toisenlaisesta maailmasta, Gethenistä, jota eivät määrittele binäärisesti sukupuolet rooleineen. Le Guin oli edelläkävijä, joka tarttui ajatukseen sukupuolen sosiaalisesta rakentumisesta jo 1970-luvulla. Erilaisuus – toiseus – esitetään romaanissa tavalla, jonka on tarkoitus puhutella lukijaa subjektiivisen kertojaäänen kautta. Kertoja on vierailija tällä erikoisella planeetalla, jossa hän joutuu sopeutumaan luotaantyöntävään jatkuvaan kylmyyteen sekä itselleen täysin vieraaseen sukupuoliroolien maailmaan. Hän tunnustaa katsovansa sukupuolettomia asukkaita ensin miehinä, ja sitten vasta naisina. Ajatuksissaan hän pakottaa toiset kategorioihin ja rooleihin, jotka ovat näille vieraita, mutta kertojalle itselleen keskeisiä. Hänen mielestään hermafrodiittisen humanoidin yhteiskunnan monimutkaisuus, jossa usean lapsen äiti voi toimia yhtä usean isänä, ylittää tavanomaisen kulttuurishokin.⁹

Kertojan konservatiivinen reaktio on tunnistettavissa yhä vuonna 2018, mitä tulee sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien esiintuomiseen. Kertoja perehtyy planeetan oloihin kuin vieraileva antropologi ikään: romaani sisältää pitkähkön tieteellistä raporttia muistuttavan luvun,¹⁰ jossa Gethenin sukupuolettomuutta analysoidaan ulkopuolisen näkökulmasta. Romaanin kertojaäänen omaksuma ulkopuolisuus peilaa normaalia ja toiseutta objektiiviselta vaikuttavasta tieteellisestä näkökannasta käsin, vaikka käytännössä kertojalle itselleen se on kaikkea muuta. Tämä voidaan rinnastaa nykypäivän sukupuolikeskusteluun, jossa samoin äärimmäisen henkilökohtaista asiaa käsitellään näennäisen rationaalisesti, mutta usein – väistämättä – tunteellisesti.

Henkilökohtainen on poliittista tilanteessa, jossa erilaisuus leimaa voimakkaasti. Toiseus kääntyy luonnollisesti romaanissa ympäri: vaikka kertojan näkökulmasta sukupuolettomat olennot ovat ongelmallisia, paikalliset vastavuoroisesti pitävät ”yksisukupuolista” kertojaa jonkinlaisena hirviönä, jopa perverssinä. Gethenin sukupuolettomuus on kuitenkin lopulta heteronormatiivista. Le Guinin aikalaisajattelussa LGBTQ-identiteettien kirjoa ei osattu tuoda vielä esiin. Vaikka seksuaalisen toiseuden määrittäminen on omassa ajassamme yhä tuttua, normaalin seksuaalisuuden pelkistäminen binäärisiin tulkintoihin tuntuu vanhentuneelta.

Romaanin keskeisiä epäsuoria väitteitä on, että sukupuoleton inhimillinen yhteiskunta ei merkittävästi eroa sukupuoliroolittuneesta yhteiskunnasta. Tämän representaation kautta Le Guin esittää, että etenkin seksuaaliseen ja sukupuoliseen toiseuteen liittyvien piirteiden ylikorostus on harhaanjohtavaa. Vailla vakiintuneita sukupuolirooleja olevassa yhteiskunnassa kaikki ovat yhtä lailla vapaita niin patriarkaalisista kuin matriarkaalisista rakenteista. Näin ollen sukupuoliin liittyviä stereotypioita, kuten heikon suojeltavan naisen ja vahvan suojelevan miehen dualismia ei esiinny.¹¹ Ottaen huomioon kuinka paljon yhteiskunnallista jännitettä perinteisten sukupuoliroolien asteittainen rikkominen on Suomessakin synnyttänyt, visio ongelmattomasta sukupuolettomasta yhteiskunnasta tuntuu virkistävältä.

Koska Gethenillä mieheys ja naiseus eivät ole pysyviä piirteitä, ne eivät sulje toisiaan pois. Yhteiskunnan tasa-arvoisuus rajaa ulos modernista sukupuolidiskurssista tutut käsitteet kuten toksisen tai hegemonisen maskuliinisuuden,¹² joka yhtäältä alistaa naista rakenteellisella tai suoralla väkivallalla, mutta rajaa myös miehen mahdollisuutta itseilmaisuun tai tunteiden käsittelyyn. Toisin sanoen, sukupuolen merkitys Gethenillä ei määritä naisen tai miehen asemaa tai käytöstä yhteiskunnassa. Myös seksin harrastaminen ilman suostumusta on Gethenillä fysiologisesti mahdotonta. Suostumukseen perustuva ymmärrys seksistä on aiheuttanut yhteiskunnallista keskustelua eri puolilla maailmaa, ja herättänyt Suomessakin kansalaisaloitteen.

Poliittiset järjestelmät

Romaanissa The Dispossessed (TD) tieteiskirjallisuudelle ominainen toiseus ei löydy avaruusolioista, vaan yhteiskunnasta. Tarina rakentuu Urras-nimisen planeetan ja sen Anarres-nimisen kuun yhteiskuntamuodon erojen välille. Siinä missä Urras on pitkälti toisinto maapallosta kylmän sodan aikakaudelta suurvalta-blokkeineen ja sijaissotineen, Anarreksella on vain yksi, yhteisöllisille ja uskonnollisille periaatteille rakennettu keskushallinto. Koska Anarreksen ilmasto on ankara, omistaminen ja omistajuus yhdistetään yksilön egoismiin, kun taas Urraksen hallitseva yhteiskuntajärjestys nojaa täysin sääntelemättömään kapitalismiin.

Kirjan päähenkilö Shevek on tiedemies, joka ideoidensa takia joutuu epäviralliseen maanpakoon Anarrekselta Urrakselle. Vaikka Anarreksella ihminen on sinänsä vapaa, hänet on alistettu yhteisön tarpeille.¹³ Anarreksen hallintomuoto on nimellisesti anarkistinen mutta käytännössä keskushallinnollinen, sillä ankarat olosuhteet vaativat resurssien tarkkaa ohjausta. Le Guin esittää anarkistiselle vallankumoukselle pohjanneen järjestelmän lopulta kuitenkin perinteiseen autoritaariseen byrokratiaan jähmettyneenä.

Urraksella tilanne on Shevekin näkökulmasta päinvastainen, koska planeetan keskeisessä suurvallassa, A-Iossa, tunnutaan elävän yltäkylläisyydessä, mutta sitä ei jaeta tasaisesti kaikille: ihmiset elävät täysin rahalle ja vallalle – yhteiskuntaluokille – alistettuina. Omistettu omaisuus heijastaa ihmisen arvoa. Vaikka Shevekiä kunnioitetaan Urraksella nerokkaana tutkijana, kasvatuksensa vuoksi hän pitää paikallisten pakkomiellettä omistamiseen ja omistajuuteen vastenmielisenä. Kun Shevek tempautuu mukaan köyhien työläisten laittomaksi julistettuun yleislakkoon, hän näkee kuinka A-Ion turvallisuusjoukkojen vastaus on tappava väkivalta.¹⁴

Tässä suhteessa TD käsittelee yksilönvapautta suhteessa yksilöä ympäröivään yhteiskuntaan, etuineen ja ongelmineen. Vapauden sijaan ehkä mielenkiintoisempi mittari näiden kahden yhteiskunnan arviointiin voisi olla oikeudenmukaisuus. A-Ion yhteiskunta vaikuttaa rakentuneen Robert Nozickin¹⁵ kuuluisaksi tekemän ”yövartijavaltion” ideaalin ympärille, jossa valtio kantaa vastuun yhteiskunnan tasapainosta ja omaisuuden turvaamisesta, muttei juuri mistään muusta. Näin yksilöiden negatiiviset vapaudet – vapaudet toteuttaa itseään ja kerryttää omaisuutta ilman valtion tai muun ulkopuolisen voiman rajoitteita – ovat turvatut. Markkinoiden ympärille rakentunut yhteiskunta käsitetään tällöin oikeudenmukaiseksi.

Nozick esitti oman ideaalinsa vastauksena John Rawlsin liberaalin yhteiskunnan oikeudenmukaisuusteorialle¹⁶, joka korostaa mahdollisuuksien tasa-arvoa. Rawlsin mielestä oikeudenmukaisuus edellyttää, että ymmärrämme yhteiskunnallisten rakenteiden asettavan ihmiset epätasa-arvoisiin lähtökohtiin. Rawls luultavasti suosisi oikeudenmukaisuuden suhteen Anarresta, jossa yhteiskuntaluokkia ei ole, eikä siten eroja mahdollisuuksien tasa-arvon osalta. Urraksen A-Iossa alaluokkaan syntynyt ihminen on epäoikeudenmukaisessa asemassa (mutta teoreettisesti vapaa) verrattuna yläluokkaan syntyneeseen ihmiseen, kun taas Anarreksella tällaista eroa ei ole.

Romaani kutsuu siis lukijan kuvittelemaan millaiseen suuntaan tulevaisuuden yhteiskuntaa kannattaa kehittää, vaikka utopistiseksi Anarresta tai Urrasta tuskin voi kutsua. Erilaisten poliittisten hallintomuotojen kuvittelu korostaa pikemminkin sitä, ettei tulevaisuutta ole määritetty minkään deterministisen polun mukaisesti. Toisin sanoen utopia rakentuu monipuolisista vaihtoehdoista, ja vaatii tiettyä dynaamisuutta. Staattiset, jähmettyneet utopiat muuttuvat herkästi, kuten romaanissa nähdään, dystooppisiksi. Utopian tavoittelu rinnastuu herkästi marxilaiseen jatkuvan vallankumouksen ideaan – lopullista ideaalitilaa ei koskaan saavuteta, vaan keskeistä on liike eteenpäin, eli kehittyvän tulevaisuuden prosessi.¹⁷

Ekologia

Novellin The Word for World is Forest (TWFWIF) synkkänä innoittajana toimii Vietnamin sota. Le Guin lähestyy aihetta pasifistisen, ekologisen ja feministisen kritiikin kautta. Kirjailija kuvailee esipuheessa, kuinka novellin kirjoittaminen oli vaivatonta, mutta äärimmäisen häiritsevää sen tematiikan vuoksi. Kirjailijana sotaa vastustava aktivisti kokee ajautuneensa ikään kuin yhteiskunnallisen saarnatuoliin.¹⁸ Novellia voisikin tulkita tieteiskirjallisena manifestina.

Novellissa ihmiset ovat saapuneet Athshe-nimiselle planeetalle hyväksikäyttämään häikäilemättä sen resursseja. Ihmiskunta riistää luonnonvaroja ja eläviä olentoja avaruusmatkailun aikakaudella samoin periaattein kuin eurooppalaiset löytöretkeilijät aikanaan. Symbioosissa luonnon kanssa elävät athshelaiset alkuasukkaat eivät osaa – aluksi – lainkaan vastustaa teknologian turvin valta-asemansa lujittavia ihmisiä. Planeetan alkuasukkaat ovat etäisesti sukua ihmisille, mutta tarpeeksi erilaisia, jotta kolonialistit voivat oikeuttaa näiden orjuutuksen ja maan anastamisen. Uuskolonialistinen tai imperialistinen ajattelumalli on novellin mukaan seurannut ihmiskuntaa avaruuteen asti kaikesta – näennäisestä – sivistyksestä huolimatta. Le Guin itse koki, että hyväksikäytön etiikka levisi väistämättömän tuhoisasti jokaisen läntisen yhteiskunnan läpi¹⁹.

Le Guin toteaa esipuheessaan, ettei usko absoluuttisen pahuuden olemassaoloon. Silti hän myöntää, ettei novellin antagonistia, Yhdysvaltain valtakoneistoa ja armeijaa symboloivaa eversti Davidsonia, ole mahdollista tulkita muuten kuin pahana.²⁰ Davidson on kiistämättömän rasistinen ja suoranaisen sadistinen hahmo, jonka alaisuudessa muutoin vähemmän korruptoituneet siirtokuntalaiset kuitenkin toimivat. Kirjailija toisin sanoen tuottaa fiktiivisen vertauskuvan omasta Vietnamin sodan aikalaistulkinnastaan, siirtää sen tulevaisuuteen ja toiselle planeetalle sekä esittää moraalisen ja normatiivisen tuomion ihmiskunnan tilasta ja sen kyvystä kehittyä paremmaksi. Suhteessa ihmisiin athshelaiset ovat hengellisiä, rauhanomaisia, heikkoja, luonnon kanssa eläviä ja matriarkaalisia – helposti alistettavia.

Kutsuessaan lukijan athshelaisten puolelle Le Guin samalla korostaa, että aitoa sortoa on mahdoton vastustaa rauhanomaisesti. Athshelaiset ovat novellin inhimillinen pelastuksellinen voima, mutta samaan aikaan sorto ja väkivalta ovat jättäneet lähtemättömät jäljet heidän kulttuuriinsa: paikalliset vastaavat lopulta sortoon omalla brutaalilla väkivallallaan. Tarvitaan radikaaleja toimia, jotta voidaan saada aikaan merkityksellistä muutosta. Novelli kieltäytyy siis romantisoimasta poliittista ja aseellista kamppailua sortoa vastaan.

Ekologia ei tarkoita Le Guinille vain luontoa, vaan valtasuhteita ja hyväksikäyttöä. Le Guinin kritiikki ihmisten valmiudesta hyväksikäyttää luonnonvaroja etenkin etäällä kotoaan, paikallisiin kohdistuvista seurauksista välittämättä, vaikuttaa yhä ajankohtaiselta, etenkin mikäli maailmanlaajuisten resurssien kulutus kiihtyy. Kuten novellin nimestä voi päätellä, Atshen suurin luonnonvara ovat sen mittaamattoman laajat metsät, joiden tuhoisat avohakkuut ihmiset aloittavat. Vielä 1970-luvulla avohakkuut olivat yksi selkeimmistä kohteista, joita ympäristöliikkeet vastustivat, ja vaikka ne eivät ole menettäneet merkitystään 2010-luvulla,²¹ ilmastomuutos nähdään nykyään merkittävästi kokonaisvaltaisempana uhkana.²²

Voiko fiktio pelastaa tulevaisuuden?

Le Guin on harmitellut yhdysvaltalaisen tieteiskirjallisuuden kyvyttömyyttä käsitellä itselleen vieraita identiteettejä.²³ Politiikan tutkijat Molly Patterson ja Kristen Monroe toteavat niin ikään, että muiden kuin valkoisten miesten roolit ja tarinat ovat yhä äärimmäisen rajoittuneita.²⁴ Myös kaikissa kolmessa Le Guinin tekstissä kertojaääni tai protagonisti on ollut heteronormatiivisesti tunnustautuva mies. Maasta kotoisin oleva ihminen on näiden tarinoiden ”peruspiste”, vaikka erilaisuutta lähestytään sekä Gethenin että Athshen asukkaiden kautta. Samoin vaikka TLHOD esittää sukupuoliroolittoman maailman, TWFWIF toistaa stereotyyppiä hengellisestä feminiinistä ja sotaisesta maskuliinista. Yhdysvallat tai Yhdysvaltojen politiikka esitetään tieteiskirjallisuudessa usein uudelleen tunnistettavassa muodossa.²⁵ Le Guin vaikuttaa toistavan samoja malleja, joita hän itse on genressä kritisoinut.

Ongelmistaan huolimatta Le Guinin fiktiossa paikantuu aidosti haastavia tulevaisuudenvisioita. Esimerkiksi toiseksi tekemisen (engl. othering) keskeinen elementti on poistaa merkityksellinen kyky toimia, ja muuttaa elävä olento esineeksi: tämä oli TWFWIFin jälkikolonialistisen kritiikin ytimessä. Luonnonvarojen hyväksikäyttö, ihmisten hallinta ja rahan valta ovat toistuvia teemoja Le Guinin tuotannossa, jotka korostavat valtasuhteita. Erilaisuuden sietäminen ja vaihtoehtojen etsiminen ovat Le Guinin tulevaisuusvisioiden keskiössä.²⁶ Teknologia ei ihmistä pelasta, vaan ihmisyyden kehittyminen. Esimerkiksi TLHODssa Gethenillä teknologian taso on merkittävästi maapalloa alhaisempi, mutta kuten romaanin kertoja toteaa, planeetta ei ole myöskään joutunut maksamaan teknologisesta kehityksestään sodan ja ympäristötuhojen hintaa.²⁷

Voivatko fiktion tulevaisuudenvisiot sitten opettaa lukijoita ajattelemaan uusin tavoin? Tutkimukset osoittavat, että fiktion kautta erilaiset mielikuvat ja tulevaisuudenvisiot jäävät lukijoiden mieliin, vaikka ne olisivat ”epärealistisia”, tai jopa vääräksi osoittautuneita.²⁸ Toisaalta Gavalerin ja Johnsonin²⁹ mukaan lukijat oppivat vähemmän tieteiskirjallisuudesta kuin muista kirjallisuusgenreistä. Le Guin luultavasti toteaisi, että kuvitteellisten tulevaisuusvisioiden – hölynpölyn – suhteen oppiminen ei ole tärkeää, vaan kuvitteleminen. Tulevaisuutta ei tule nähdä lineaarisena kehityskaarena: askeleet taaksepäin ja vanhojen virheiden, kuten TWFWIF:n uuskolonialismin toistaminen on myös mahdollista. Ongelmistaan huolimatta Le Guinin 40 vuotta vanhoilla tulevaisuudenvisioilla on vielä annettavaa nykyisiin keskusteluihin.

Lähteet ja kirjallisuus

Connell, R. W. & Messerschmidt, James W. 2005. “Hegemonic Masculinity: Rethinking the Concept.” Gender & Society, 19 (6): 829–859.

Davis, Laurence 2005. “Introduction.” The New Utopian Politics of Ursula K. Le Guin’s 'The Dispossessed’. Davis, Laurence & Stillman, Peter (toim.). Lexington Books, Lanham MD.

Gavaler, C. & Johnson, D. R. 2017. “The genre effect: A science fiction (vs. realism) manipulation decreases inference effort, reading comprehension, and perceptions of literary merit.” Scientific Study of Literature, 7 (1): 79–108.

Gunn, Eileen 2014. “How America’s Leading Science Fiction Authors Are Shaping Your Future.” Smithsonian Magazine, May 2014. https://www.smithsonianmag.com/arts-culture/how-americas-leading-science....

James, Edward & Mendelsohn, Farah (toim.) 2003. The Cambridge Companion to Science Fiction. Cambridge University Press, Cambridge.

Le Guin, Ursula K. 1975. “American SF and the Other.” Science Fiction Studies 7 (2/3). https://www.depauw.edu/sfs/backissues/7/leguin7art.htm.

Le Guin, Ursula K. 2002 (1974). The Dispossessed. SF Masterworks series. Gollancz, Lontoo.

Le Guin, Ursula K. 2010 (1969). The Left Hand of Darkness. New York: Ace Books & Penguin Group.

Le Guin, Ursula K. 2015 (1976). The Word for World is Forest. SF Masterworks series. Gollancz, Lontoo.

Mulligan, Kenneth & Habel, Philip. 2013. “The implications of fictional media for political beliefs.” American Politics Research 41 (1): 122–146.

Neumann, Iver & Nexon, Daniel H. (toim.) 2006. Harry Potter and International Relations. Rowman & Littlefield, New York.

Nozick, Roberth 1974. Anarchy, State, and Utopia. Basic Books, New York.

Ordway, Elsa M., Asner, Gregory P. & Lambin, Eric F. 2017. ”Deforestation risk due to commodity crop expansion in sub-Saharan Africa.” Environmental Research Letters 12 (4). http://iopscience.iop.org/article/10.1088/1748-9326/aa6509/pdf.

Patterson, Molly & Monroe, Kristen R. 1998. “Narrative in political science.” Annual Review of Political science 1: 315–331.

Poushter, Jacob & Manevich, Dorothy 2017. “Globally, People Point to ISIS and Climate Change as Leading Security Threats.” Pew Research Center, 1.8.2017. http://www.pewglobal.org/2017/08/01/globally-people-point-to-isis-and-cl....

Poutanen, Mikko 2018. ”Elokuva Black Panther politiikan tutkijan silmin.” Alusta!, 22.04.2018. http://alusta.uta.fi/artikkelit/2018/04/20/elokuva-black-panther-politii...

Rawls, John 1971. A Theory of Justice. Harvard University Press, Cambridge.

Streitfield, David 2016. Ursula Le Guin Has Earned a Rare Honor. Just Don’t Call Her a Sci-Fi Writer. The New York Times, 28.8.2016. https://www.nytimes.com/2016/08/29/books/ursula-le-guin-has-earned-a-rar....

Weldes, Jutta (toim.) 2003. To Seek Out New Worlds: Exploring Links between Science Fiction and World Politics. Palgrave, New York.