Peliarvio: Historian oppia lautapeleistä

 REETTA EIRANEN

Hybris testasi Suomen historiapelien uusinta tuotetta, Karjala – runon ja rajan mailla -lautapeliä, historian opiskelijoista koostuneen neljän hengen ryhmän voimin. Minna-Mari Mäkinen ja Jukka Vieri ovat myös auskultoineita opettajaopiskelijoita, Jari Järvenpää ja Reetta Eiranen edustivat Hybriksen toimituskuntaa.

Suomen historiapelit tuottaa historiallisia Suomeen sijoittuvia lautapelejä, ja Karjala-peli on yhtiön kuudes tämän tyyppinen tuote. Kyseessä on perinteinen noppapeli, jonka ohjekirja sisältää tietyissä ruuduissa esitettäviä kysymyksiä tai muita tapahtumia sekä historiallisen katsauksen kustakin pelilaudalla mukana olevasta kaupungista tai kunnasta. 

Testiryhmämme koostumus ei ollut paras mahdollinen, sillä pelit on ensisijaisesti suunnattu lapsille. Historiallisen tiedon ja lautapelien yhdistäminen oli mielestämme joka tapauksessa hyvä ajatus, ja opettajiksi opiskelevat totesivat, että voisivat hyvinkin pelauttaa peliä oppilaillaan. Minna-Mari arveli, että peli sopisi esimerkiksi seiskaluokkalaisille. Pelin kohderyhmäsuuntaus herätti myös kysymyksiä. Pelattavuudeltaan se on melko yksinkertainen ja perinteinen noppapeli, toisaalta taas osa kysymyksistä oli vaikeita jopa neljän historian opiskelijan seurueellemme.

Normaalin nopalla etenemisen lisäksi pelaaja osuu toisinaan kaupunkiin tai kuntaan, jonka kohdalla ohjevihkosta luetaan, mitä tästä seuraa. Pelaaja saattaa vastata kysymykseen ja saada esimerkiksi uuden heiton tai häntä saatetaan ohjeistaa ”pohtimaan” vastausta yhden vuoron ajan. Jälkimmäinen variaatio herätti testiryhmässämme ihmetystä, sillä säännöt eivät antaneet ymmärtää, että tässä tilanteessa pelaaja olisi saanut mitään etua, vaikka olisi tiennyt vastauksen. Peli oli maantieteellisesti ja visuaalisesti onnistunut, vaikka kartta oli jonkin verran mukailtu. Ihmetystä tosin herätti se, että niinkin tärkeä itäsuomalainen kaupunki kuin Kuopio puuttui laudalta kokonaan. Pelejä tuotetaan yhteistyössä aluiden kuntien kanssa, joten lieneekö syy siinä, että Kuopio ei ollut lähtenyt hankkeeseen mukaan?

Säännöt ovat melko suppeat, ja niiden tulkinnasta heräsikin kysymyksiä. Olisimme paikoitellen toivoneet tarkempia ohjeita. Jos esimerkiksi pelaaja Jari on jo vastannut Viipurissa esitettyyn kysymykseen, voiko pelaaja Reetta enää vastata samaan kysymykseen ja saada uutta heittovuoroa? Selvisimme tulkintaerimielisyyksistä, sillä olimme noudattaneet pelin sääntöjä: ”Peli alkaa siten, että jokainen pelaaja lupaa ja vannoo, ettei suutu pelin aikana.” Päätimme , että toinen pelaaja ei saa enää vastata samaan kysymykseen, sillä se olisi ollut kohtuuttoman helppoa.

Ohjekirja ei itse asiassa sisällä suoraan oikeita vastauksia, vaan pelaajaa kehotetaan tarkastamaan vastaus pelikavereilta tai ohjekirjan historiaosuudesta. Tämä kannustaa tutustumaan kirjasen sisältämiin tietoihin, mutta toisaalta kaikkia vastauksia ei ollut saatavilla, kuten Kalevalan hahmojen nimiä, joita tiedusteltiin Vienan Karjalan kohdalla. Pienin muutoksin pelattavuutta ja käyttöikää voisi melko helposti lisätä. Peli voisi esimerkiksi sisältää useampia kysymyksiä kutakin kaupunkia kohti perustuen jo olemassa olevaan ohjekirjan historiaosuuteen.

Karjala-pelin anti on ennen kaikkea lapsille suunnatussa paikallistuntemuksessa, kansanperinteessä ja kulttuurihistoriallisessa tiedossa. Se soveltuukin koululuokkiin tai vaikkapa sukupolvien väliseen pelimittelöön, jossa vanhempi sukupolvi voi toimia lasten tietopankkina ja opastajana.

Karjala – runon ja rajan mailla. 25 €. Peli sisältää ohjekirjan, pelilaudan, viisi pelinappulaa ja nopan. Suomen historiapelit.