JOHDANTO

Seksityö on ilmiönä värittynyt moraalittomuuden, likaisuuden ja toiseuden diskursseilla, ja siihen nivoutuu tiiviisti yhteisöllisesti jaettuja käsityksiä ja odotuksia normeista, asenteista ja moraalista. Seksityössä ei kuitenkaan ole kyse pelkästään seksuaalisuudesta, seksistä ja työstä, vaikka nykypäivän seksityötutkimuksen keskiössä ovat sukupuolten väliset suhteet, seksuaalisuus ja työ, vaan seksityön kautta voi lähestyä muun muassa yhteiskunnan valtasuhteita ja hallinnan rakenteita.¹

Artikkelissani käsittelen suomalaiseen seksityöhön liitettyä moralisoivaa asenneilmapiiriä. Vastaan tekstissäni kysymykseen, millaisena seksityö moraalisesti latautuneena ilmiönä näyttäytyy käyttämäni aineiston perusteella. Pohdin tämän ohella, miten naiseuteen ja äitiyteen liitettävä moraalinen vastuu ilmenee seksityöntekijöiden kokemuksissa.

Teoreettisesti nojaan artikkelissani erityisesti seksityötutkimukseen ja seksuaalisuuteen keskittyviin tutkimuksiin, joiden lisäksi sovellan naiseutta, äitiyttä, stigmaa ja tabuja käsitteleviä tutkimuksia.² Suomalaista seksityötä on käsitelty erityisesti yhteiskunta- ja sosiaalitieteiden lisäksi historiantutkimuksessa sekä oikeustieteessä. Seksuaalisuutta ja naiseutta puolestaan on tutkittu monista eri näkökulmista etenkin yhteiskunta- ja sosiaalitieteissä, kulttuurintutkimuksessa ja uskonnontutkimuksessa. Seksityötutkimus ja sen kysymyksenasettelut eivät ole monoliittisia kokonaisuuksia, vaan ne elävät samojen yhteiskunnallisten asenteiden vaikutuksen alaisena kuin seksityötä koskevat julkinen keskustelu. Eri tieteenalojen lähestymistapoja hyödyntämällä on kuitenkin mahdollista saavuttaa mahdollisimman monipuolinen katsanto ilmiöstä ja sen osa-alueista.

Aineistoni koostuu seksityöntekijöiden suomenkielisistä blogikirjoituksista ja mediahaastatteluista, jotka on julkaistu aikavälillä 1.1.2020–1.10.2022. Aineistoni ulkopuolelle olen rajannut julkaisut, joihin käsiksi pääseminen olisi vaatinut erillisen lukuoikeuden hankkimisen. Tämän jälkeen aineiston kooksi rajautui 20 julkaisua, joista kaksi on kokonaista blogia. Blogeista valitsin analysoitavaksi ainoastaan 2020-luvulla julkaistut kirjoitukset. Aineistoni ulkopuolelle olen rajannut myös ihmiskauppaa käsittelevän media-aineiston. Tämän sijaan olen keskittynyt seksityöntekijöihin, jotka kuvaavat olevansa alalla vapaaehtoisesti.

Menetelmänä käytän diskurssianalyysia, jonka raameissa nojaan Arja Jokisen, Kirsi Juhilan ja Eero Suonisen diskurssianalyysia käsitteleviin teoksiin, joissa kielenkäyttö ymmärretään tekoina ja toimintana.³ Diskurssianalyysi on lähestymistapa, johon sisältyy eri traditioita, jotka ovat metodologisesti yhteneväisiä, mutta usein niihin sisältyy toisistaan eriäviä käsityksiä siitä, miten diskurssi ymmärretään. Artikkelissani määrittelen diskurssin sosiaalisen todellisuuden rakentamiseen käytetyksi merkityssuhteiden kokonaisuudeksi. Kielenkäytön suhteen diskurssi kytkeytyy siihen, miten puheen ja tekstin kautta jäsennellään ilmiöitä. Painotukseni on siis suomalaisen yhteiskuntatieteen omaksumassa suuntauksessa, joka nojautuu brittiläiseen traditioon.⁴ Artikkelini kannalta hyödynnän diskurssianalyysia vakiintuneiden merkitysten sekä valtarakenteiden haastamisen kielellisten keinojen tarkastelemiseen.

SUOMALAISEN SEKSITYÖN LAVEAT RAAMIT

Seksityö leikkaa läpi yhteiskunnan eri kerrostumien monitahoisena ja moniäänisenä ilmiönä, joka on jatkuvassa muutoksessa ajallisen ja paikallisen kontekstinsa puitteissa. Seksityö ei ole muodoiltaan selkeärajainen, eivätkä seksityöntekijät muodosta heterogeenistä joukkoa, vaan alalla toimii ihmisiä erilaisista taustoista. Alan voi kuitenkin todeta olevan vahvasti sukupuolittunut, sillä suurin osa alalla työskentelevistä on naisia, kun taas suurin osa asiakkaista on miehiä.⁵

Seksityöntekijät ovat esimerkiksi ajankäytöllisessä moninaisuudessaan vaikeasti hahmoteltava joukko, sillä ei aina ole nähtävissä johdonmukaista jakoa siinä, työskennelläänkö alalla satunnaisesti vai päätoimisesti. Seksityö jää ilmiönä monilta osiin piiloon, ja runsas liikkuvuus globaalissa mittakaavassa luo omat haasteensa tilastojen muodostamiselle. Nämä piirteet hankaloittavat merkittävästi arvioiden tekemistä seksityöntekijöiden määrästä. Arviot vaihtelevatkin muutamista sadoista kymmeniintuhansiin, mutta niitä on pidetty silminnähtävästi alimitoitettuina.⁶

Karkeasti ottaen seksityöksi voidaan määritellä vähintään kahden osapuolen välinen vaihto, jossa seksiä tai seksuaalista stimulaatiota kustannetaan ei-seksuaalisella korvauksella.⁷ Seksityön alaisuuteen lasketaan muun muassa niin kutsuttu klassinen seksi tai perusseksi, kuten aineistossa palvelua kutsutaan⁸ , intiimihieronta, seuralaispalvelut ja erikoispalvelut, kuten fetissi- ja BDSM-palvelut. Laajassa kuvassa seksityöksi ymmärretään myös sellaiset palvelumuodot, kuten seksimessut, seksikaupat, seksielokuvateatterit, pornografia, seksivideot, eroottinen tanssi ja puhelinseksipalvelut.⁹ Eri palvelut eivät kuitenkaan ole selkeärajaisia, eikä niitä ole aina mahdollista erotella toisistaan.

Seksityön kanssa rinnakkaisia tai lomittaisia käsitteitä ovat muun muassa kaupallinen seksi, seksiala sekä seksi- ja erotiikka-ala. Käsitteillä ei ole tarkkarajaisia tai pysyviä määritelmiä, vaan eri tutkijat tekevät erilaisia käsitteellisiä rajanvetoja. Tässä artikkelissa kirjoitan seksityöstä laajassa merkityksessä lukien sen alaisuuteen kaikki aiemmin mainitut palvelut.

Seksityön toimintaympäristöt muuttuvat alati yhteiskunnallisiin ja muun muassa teknologisiin muutoksiin reagoiden. Ala on viime vuosikymmeninä ollut kytkeytynyt erityisesti globalisaatioon ja liikkuvuuteen, mutta myös seksin viihteellistymiseen ja seksi- ja erotiikka-alan kasvuun.¹⁰ Luonteenomaista on ollut toimintaympäristöjen siirtyminen entistä enemmän julkisista ja puolijulkisista tiloista yksityisiin tiloihin ja digitaalisiin ympäristöihin, joista jälkimmäinen on muuttanut alaa merkittävästi.¹¹ Korona-aika on 2020-luvulla korostanut internetin ja erityisesti OnlyFans-alustan¹² merkitystä entisestään. Moni seksityöntekijä kuvaakin aineistossani siirtyneensä työskentelemään koronarajoitusten pakottamana tai innoittamana OnlyFans-alustalla.¹³

SEKSITYÖNTEKIJÄ NORMIEN RIKKOJANA

Vaikka teen tollasta niin kyl mä tiedän etten tee mitään moraalisesti väärää. Mun seksuaalisuus kuuluu mulle, mun partnereille, ja asiakkaille, sillon kun siitä on neuvoteltu.¹⁴

Aineistossa toistuvat seksityöntekijöiden kokemukset siitä, miten ympäröivän yhteiskunnan asenneilmapiirissä seksityö piirtyy moraalittomana tai moraalisesti vääränä. Päätösvaltaa seksityön puitteissa tapahtuvasta seksuaalisen toimijuuden moraalittomaksi arvioinnista ei haluta antaa yhteiskunnalle, vaan se halutaan pitää henkilökohtaisena asiana ja yksilön omissa käsissä.

Seksityöntekijät kokevat seksityöhön ja seksityöntekijöihin suhtauduttavan yleisessä asenneilmapiirissä monilta osin kielteisesti ja ennakkoluuloisesti. Seksityö määrittyy kyseenalaisemmaksi työksi kuin muut työt, ja seksityöntekijään liitetään moraalittomuuden, likaisuuden, paatuneisuuden ja uhriuden diskursseja. Seksityö myös uhkaa seksuaalisena normirikkomuksena hyväksyttävän naiseuden rakennetta.¹⁵

Seksityöntekijän kuva rinnastuu usein sukupuolittuneesti huonon naisen arkkityyppiin, synnilliseen ja paheelliseen naiseen, jonka vastinparina esiintyy hyveellinen äitihahmo. Huonon ja hyvän naisen arkkityypit eivät rajoitu vain seksityön alaisuuteen, vaan jaottelua hyvään ja huonoon naiseuteen on havaittavissa muissakin naiseuteen ja naisen seksuaalisuuteen liittyvissä asenteissa. Erityisesti naisen mainetta ja seksuaalista toimijuutta peilataan toistuvasti moraalisen vastuun kautta.¹⁶

Seksityön taustalla vaikuttaa runsain mitoin erilaisia asenteita ja käsityksiä, joilla on taustansa historiallisissa, uskonnollisissa, kulttuurisissa ja yhteiskunnallisissa vaikutteissa. Nämä asenteet ja käsitykset antavat raamit merkityssisällöille, joiden pohjalta voi tunnistaa esimerkiksi yhteisössä hyväksyttävän seksuaalisuuden. Merkityssisällöt rakentuvat kulttuurihistoriallisessa kehyksessä, jossa esimerkiksi seksuaalisuuden ja naiseuden hahmottamista määrittää nykypäivänäkin muun muassa uskontoon pohjautuvia moraalikäsityksiä.¹⁷

Moraalisia arvoja pidetään yllä erilaisten uskomusten ja käsitysten avulla. Aineistossa havaitaan, miten seksuaalisesti aktiivista naista kohtaan kohdistuu moraalisesti värittyneitä käsityksiä, joiden mukaan naisen seksuaalinen toimijuus leimautuu jopa tuomittavaksi, jos siihen ei sisälly parisuhteen tavoittelua. Vääränlainen seksuaalinen toimijuus korostuu eritoten seksityöntekijöiden kohdalla, joiden seksuaalisuutta voidaan kuvata muun muassa likaisena tai halpana.¹⁸

Seksityöntekijöihin yhdistetään pyhää ja puhtautta koskevia asenteita, normeja ja valta-asetelmia, jotka eivät rajoitu koskemaan pelkästään seksityötä, vaan ne ulottuvat myös sukupuolia, seksiä ja seksuaalisuutta koskeviin käsityksiin.¹⁹ Naisen seksuaalisuuteen voidaan kokea liitettävän jopa demonisointia. Lisäksi naisen kehosta, sen hallinnasta sekä tavoista, joilla sitä on soveliasta käyttää esimerkiksi työvälineenä, käydään jatkuvia kamppailuja.²⁰ Seksityöntekijöissä nähdään yhdistyvän yksi naiseuden paheksuttavimmista piirteistä. Se, että nainen on seksuaalisesti aktiivinen ja hyötyy siitä taloudellisesti. Seksityöntekijänä toimiminen voikin aiheuttaa kokemuksen normien rikkomisesta, kun moraalikäsitykset ohjaavat ajattelemaan naisen seksuaalista toimijuutta ja naisen kehoa tarkasti varjeltuina ja säädeltyinä.²¹

Naiseuteen, seksuaaliseen toimijuuteen ja naiskehoon liitetyt merkityssisällöt sisältävät runsaasti moraalisesti latautuneita odotuksia ja erilaisia ennakkoluuloja. Seksityöntekijöihin liitetään uhriuttamisen ohella erilaisia vahingollisia stereotypioita, kuten seksityöntekijöiden yliseksualisointia tai syvään iskostuneita kulttuurisia käsityksiä siitä, miltä seksityöntekijä näyttää.²²

Moraalisesti latautuneet odotukset kohdistuvat etenkin äitiyteen, jonka ei nähdä sopivan samaan kategoriaan seksityön kanssa:

Yleinen mielipide yhteiskunnassa tuntuu silti olevan, että raskaana ei sovi seksityötä tehdä. Liittyykö tämä sitten seksityöhön vai ylipäänsä yhteiskunnan haluun kontrolloida naisen seksuaalisuutta ja sen toteuttamista?²³

Äitiyteen liitettävä moraalinen vastuu korostaa seksityöstigman vaikutusta merkittävästi. Seksityöntekijä uhkaa normien rikkojana monien naiseuden, äitiyden, seksin ja seksuaalisuuden rakenteiden ja valta-asetelmien vakautta. Aineistossa kuvataan, miten yhteiskunta suhtautuu erityisen tuomitsevasti niitä naisia kohtaan, jotka työskentelevät seksityön parissa raskaana ollessaan tai äiteinä. Lähipiirissä saatetaan tällaiseen tilanteeseen suhtautua jopa uhkailemalla lapsen huostaanotolla.²⁴

Asenneilmapiiri ja seksuaalinormit eivät suinkaan kaikilta osin pysy stabiileina vuosikymmenestä toiseen, vaan niissä saattaa tapahtua eri aikakausina voimakkaita muutoksia, jotka pohjautuvat sosiaalisiin, juridisiin, uskonnollisiin ja taloudellisiin rakenteisiin. Esimerkiksi lainsäädännön muutoksilla tai talouden suhdannevaihtelulla voi olla hyvinkin merkittävää vaikutusta siihen, miten seksityöntekijöihin suhtaudutaan.²⁵

Yleinen asenneilmapiiri ei ole aina kovinkaan suvaitsevainen seksityötä kohtaan, vaikka yleisellä tasolla seksuaaliasenteet ovat vapaamielistyneet.²⁶ Asenteet seksityötä kohtaan vaikuttavat kuitenkin muuttuvan jähmeämmin, ja niiden muuttaminen vaatisi tiukasti iskostuneiden normien työstämistä. Seksuaalista toimijuutta ja äitiyttä kohtaan olevien käsitysten lisäksi yhteiskunnan ongelmaksi huomataan olevan seksityöntekijöiden asettaminen vain yhteen positioon: työhön. Tällöin työn takana oleva yleisinhimillisten positioiden moninaisuus jää näkemättä. Seksityöntekijät muistuttavat olevansa muutakin kuin työnsä.²⁷ Ongelmana nähdään myös seksityöntekijöiden infantilisointi tai heidän näkemisensä uhrisubjekteina. Seksityöntekijöiden päätäntävaltaa epäillään tuon tuostakin, ja vasta viime vuosina heille on alettu vähitellen antaa enemmän tilaa heitä koskevissa asioissa.²⁸ Seksityöntekijöiden arvostelukyvyn ja päätäntävallan jatkuva kyseenalaistaminen asettaa seksityöntekijät asemaan, jossa heidän on vaikea välttyä yhteiskunnan taholta tulevalta holhoamiselta.²⁹

SEKSITYÖ YHTEISKUNNAN ARVOPUNTARINA

Seksityötä koskevissa käsityksissä vallitsevat jähmeät merkityssisällöt ja diskurssit. Etenkin suhteessa moraaliin ja moralisointiin julkinen keskustelu seksityöstä kulminoituu helposti uhriuttamiseen ja patologisoimiseen.³⁰ Julkisessa keskustelussa on myös vallallaan näkemys kaupallisen seksin toimijoiden kaksijakoisesta asemasta, jossa vastakkain asettuvat ihmiskaupan uhrit ja seksityön voimaannuttavat yliseksualisoidut seksityöntekijät.³¹ Tällaisen lähestymistavan puitteissa ei huomioida niitä moninaisia syitä, joiden takia alalla työskennellään, eikä jätetä tilaa sen ymmärtämiseen, että alalla vapaaehtoisesti toimivat voivat kokea työssään olevan ongelmakohtia. Seksityöstä koetaankin aineistossa olevan alan ulkopuolella vääristynyt kuva.³²

Seksityöhön sisällytetään paikoitellen oletus valta-asetelmasta asiakkaan ja seksityöntekijän välillä. Seksiä myyvä asettuu tällöin mielikuvissa alisteiseksi seksiä ostavalle, mikä pohjautuu laajempiin kulttuurisiin käsityksiin miehen ja naisen rooleista sekä seksityön sukupuolittuneisuudesta.³³

Stigmatisointi ja moralisoivat asenteet eivät kuitenkaan liity ainoastaan seksityöntekijöihin, vaan asiakkaat saavat osansa niistä. Seksin ostaminen on hegemonisten rakenteiden vastaista erityisesti seksiä ostavien naisten kohdalla, vaikka myös seksiä ostaviin miehiin kohdistuu stigmatisointia.³⁴ Seksityön sukupuolittuneisuus ohjaakin ajattelemaan asiakkaita miehinä, jolloin nainen seksityön asiakkaana on kulttuuristen käsitysten vastainen. Valta-asetelmiin liittyy seksityössä vahvasti marginaalin ja hegemonian välinen suhde, joka tarjoaa näkymän siihen, millaisia diskursseja milloinkin on vallallaan ja miten eri diskursseilla vahvistetaan käsityksiä normaaliudesta ja poikkeavuudesta.³⁵

Moraalisista normeista poikkeaminen voi näyttäytyä yksilön tai laajemmin yhteisön hyvinvointia uhkaavana.³⁶ Moraalisessa mielessä seksityötä voidaankin pitää yksilölle tuhovoimaisena, sillä työn moraalittomuuden voi vähintäänkin viedä mielenterveyden ja rikkoa ihmisen.³⁷ Tavanomaista on myös kuvata, miten seksityössä myydään itseään tai jopa sielunsa, vaikka seksityöntekijät itse korostavat myyvänsä palveluita ja haluavat eroon tällaisista stigmatisoivista ilmauksista.³⁸ Seksityöntekijät itse määrittävätkin työn merkittävimmäksi ongelmaksi sen stigmatisoidun yhteiskunnallisen aseman.³⁹

Mielikuvat seksityön moraalittomuudesta kietoutuvat yhteen stigman kanssa, mikä synnyttää tarpeen alalla työskentelyn salaamiseen. 2020-luvulla seksityöntekijöitä on tullut enenevissä määrin julkisuuteen omilla kasvoillaan ja nimillään. Tästä huolimatta iso osa seksityöntekijöistä kokee tarvetta salata työnsä ja kuvaa haluavansa itse säädellä sitä, ketkä työstä saavat tietää.⁴⁰ Yhteiskunnassa vaikuttava seksityöstigma ja moralisoivat asenteet saavat seksityöntekijän helposti varomaan seksityöstä kertomista, vaikka tekemänsä työnsä kanssa olisi sinut eikä pitäisi sitä häpeällisenä.⁴¹ Erityisesti silloin kun läheisten moraalikäsitykset ei salli seksityötä tai pohditaan omien lasten suojelua muiden asenteilta, seksityön salailu muodostuu tärkeäksi. Yhtä lailla läheisetkin saattavat vaatia seksityön salaamista.⁴²

Stigman lisäksi seksityötä koskeviin asenteisiin vaikuttaa seksityön tabuluonteisuus, joka näkyy muun muassa siinä, että vaikka seksityö on lain puitteissa sallittua, mielikuvissa seksityöhön liittyy jotain kiellettyä. Seksityön kuvasto huokuu kulttuurisissa merkityksissä salamyhkäisyyttä, häpeällisyyttä, hämäräperäisyyttä tai jopa syntisyyttä.⁴³ Seksityön kuvataan olevan ”monelle vapaamielisellekin fetisoitu kuriositeetti”.⁴⁴ Seksuaalisuuden koetaan edelleen olevan tabu yhteiskunnassa, ja sen käyttämistä työvälineenä pidetään paheksuttuna.⁴⁵ Seksuaalimoraaliin on iskostunut ajatus seksistä intiiminä ja rajattuna, ja tästä asetelmasta poikkeaminen esimerkiksi seksityötä tekemällä nähdään likaisena ja normeja horjuttavana.⁴⁶ Haureellisiksi määritellyt asiat rikkovatkin helposti yhteisön moraalikäsityksiä vastaan.⁴⁷

Suomalaisessa seksuaalikulttuurissa vallitsevat monilta osin hierarkiat, jotka ohjaavat tulkitsemaan seksiä kontekstisidonnaisena. Kaikki seksin muodot ja seksisuhteet eivät ole tasavertaisia keskenään, vaan ainoastaan osa niistä saa tunnustusta turvallisina, terveellisinä, kypsinä, laillisina tai poliittisesti korrekteina, kun taas normeista poikkeavuus tuomitaan luonnottomaksi ja epäilyttäväksi.⁴⁸

Normaaliksi määritellään hyvin kapea osa ihmisen seksuaalisuutta, vaikka suurimman osan mieltymykset osuvat tavalla tai toisella sen ulkopuolelle. -- Jos aikuiset ihmiset tekevät jotain, mihin kaikki osallistujat suostuvat ja jokaisella on hauskaa, niin miksi ei?⁴⁹

Seksiakteihin ja -suhteisiin liittyy arvottamista, mikä näkyy myös seksityöntekijöiden työssä. Asiakkaat saattavat kokea mieltymyksensä epänormaaleina, tai heillä voi olla vaikeuksia sanoittaa mieltymyksiään ja toiveitaan.⁵⁰ Tämä ei rajoitu yksinomaan seksityön sisälle, vaan samojen ongelmien nähdään kohdistuvan seksuaaliasenteisiin yleisellä tasolla.

Seksin eri muotojen ja seksisuhteiden arvottamisen lisäksi hierarkiat koskevat seksityötä sen sisäisten hierarkioiden kautta. Aineistossani valkoisiksi korkeakoulutetuiksi seksityöntekijöiksi itseään kuvaavat henkilöt tunnistavat oman etuoikeutetun asemansa alan sisällä, kun taas heikossa sosioekonomisessa asemassa olevilla seksityön riskit helposti kerrostuvat.⁵¹ Myös seksityön eri palvelut asettuvat hierarkiassa erilaisiin asemiin. OnlyFans-alusta esimerkiksi rajaa hyväksyttyjen sisältöjen ulkopuolelle tietynlaista fetissisisältöä, jolloin sisällön myymiseen tai jakamiseen joutuu etsimään muita areenoja.⁵²

Suhteellisen uutena palvelumuotona sokerideittailu (sugar dating) herättää keskustelua sen suhteen, miten tällainen vastikkeellinen seuralaispalvelu sijoittuu seksityön hierarkioissa. Siinä missä asiakkaat saattavat ilmaista sokerideittailun olevan siistimpää ja vastavuoroisempaa kuin seksityö, seksityöntekijät näkevät siinä olevan riskejä esimerkiksi rajanvetojen ja lainsuojan suhteen.⁵³

“ISOIN AKTIVISMIN MUOTO ON SANOO, ET ON SEKSITYÖLÄINEN”

Se, että ihmiset uskaltavat tulla esiin omilla kasvoillaan, kertoo stigman pienentymisestä. Se myös normalisoi aihetta: että seksityöntekijät ovat tavallisia ihmisiä, niin kuin kaikki muutkin. Tällainen poistaa stigmaa entisestään ja mahdollistaa yhä useampien ihmisten esiin pääsemisen.⁵⁴

Monilta osin marginalisoidusta asemasta huolimatta seksityö voi saada vastavoiman merkityksen, ja etenkin omilla kasvoillaan julkisuuteen tulleet seksityöntekijät usein kokevat toimivansa seksityöaktivisteina, kuten otsikon sitaatissa kuvataan.⁵⁵ Aineistossa korostetaan, miten seksityötä julkisesti omalla nimellään tekevät henkilöt kohentavat kaikkien seksityöntekijöiden asemaa.⁵⁶ Stigmaa voi vähentää myös se, että käsitys seksityöstä monipuolistuu ja erilaisia palveluita tarjoavat alkavat kutsua itseään seksityöntekijöiksi. Toisaalta juuri stigma aiheuttaa sen, ettei omaa työtä välttämättä halua kutsua seksityöksi, jos siihen ei sisälly niin kutsuttua klassista seksiä, vaan työtä tehdään pelkästään digitaalisten ympäristöjen varassa.

Seksi- ja erotiikkapalveluiden monipuolistuessa yhä useampi voidaan määritellä myyjäksi tai ostajaksi, mikä tekee seksialasta läpinäkyvämmän ja moraalisesti hyväksytymmän laajalle yleisölle. Erityisesti OnlyFansin kaltaiset alustat mahdollistavat sen, että seksi- ja erotiikkapalveluiden tarjoamisesta tulee arkisempaa ja vähemmän piiloteltua. Seksityötä koskevat asenteet muuttuvat vähitellen hyväksyvämmiksi, mutta seksityöstigma ei silti hellitä otettaan. Osa seksityöntekijöistä kokee vaikeaksi seksityön ongelmista puhumisen, jotta se ei leimaisi koko alaa ongelmalliseksi. Seksityöhön kuitenkin nähdään sisältyvän sekä työhön yleismaallisesti liittyviä ongelmia että alalle erityispiirteisiä ongelmia.⁵⁷

Työn salailu on itsessään kuluttavaa, mutta monelle seksityöntekijälle yhteiskunnan asenteiden takia välttämätöntä. Tieto seksityöstä voi merkittävästi hankaloittaa asemaa työmarkkinoilla.⁵⁸ Eräs seksityöntekijä kuvaakin, miten häneltä evättiin paluu vanhaan päivätyöhönsä seksityöhön liittyviin moraalisiin syihin vedoten.⁵⁹ Työn salailun tuoman rasituksen lisäksi alaan liittyvä lainsäädäntö koetaan hankalana ja seksityöntekijöitä syrjivänä.⁶⁰ Seksityöntekijöiltä myös puuttuu tiettyjä oikeuksia esimerkiksi yritystoimintaan liittyen. Seksityöntekijää ei usein huolita asiakkaaksi eri laskutus- tai kevytyrittäjyyspalveluihin, ja häneltä evätään maksupäätteen saaminen.⁶¹

Seksityötä koskevat yhteiskunnalliset rajoitukset eivät pyri seksityöntekijöiden auttamiseen, vaan keinot nähdään kytkeytyvän moralisoiviin asenteisiin.⁶² Seksityön normalisointi kuitenkin tapahtuu vain työtä jatkamalla ja päästämällä seksityöntekijät ääneen sen sijaan, että alasta puhuisivat vain alan ulkopuoliset ja etenkin ne, jotka lähestyvät alaa siihen perehtymättä.⁶³ Seksityön täysin neutraalin aseman saavuttaminen voi olla utopistista, vaikka suhtautuminen onkin kuluneina vuosina muuttunut avoimemmaksi ja hyväksyvämmäksi. Monien normien olisi murruttava ennen kuin seksityötä koskevat moraalikäsitykset ja ennakkoluulot purkautuisivat täysin. Normien murtumiseen löytyy kuitenkin luottoa, vaikka muutos tapahtuu hitaasti.⁶⁴ Esimerkiksi se, että seksityöntekijöillä on nykyään mahdollisuus puhua julkisesti tekemästään työstä, nähdään aineistossa merkkinä normien vähittäisestä murtumisesta.

YHTEENVETO

Seksityö on moraalisesti latautuneena ilmiönä asenteiden, normien ja kulttuuristen käsitysten kyllästämä. Alaa koskevat merkityssisällöt ja diskurssit kietoutuvat erityisesti seksuaalisuuden, naiseuden ja äitiyden ympärille, ja niiden taustalta löytyy kerrostuneita historiallisia, uskonnollisia, kulttuurisia ja yhteiskunnallisia vaikutteita. Seksuaalisena normirikkomuksena seksityö uhkaa hyväksyttävän naiseuden ja soveliaan seksuaalisen toimijuuden rakenteita, ja erityisesti seksuaalisuuden ja naisen kehon käyttäminen työvälineenä nähdään paheksuttuna.

Moraalisoivissa katsannoissa seksityö onkin sekä yksilölle että yhteisölle haitallista, ja siihen liitetään moraalittomuuden, likaisuuden, paatuneisuuden ja uhriuden diskursseja, minkä takia seksityötä koskeva julkinen keskustelu kulminoituu helposti uhkakuviin ja uhriuttamiseen. Seksityön moraalittomuutta koskevat käsitykset myös kietoutuvat yhteen stigman, tabun ja salailun tarpeen kanssa.

Naiseuden kuvastoa hallitsee sen kaksijakoisuus, jossa naiseutta määritellään hyvä–huono, moraalinen–moraaliton ja puhdas–epäpuhdas kaltaisten dikotomioiden kautta. Kaksijakoisuus pitää pintansa etenkin seksuaaliasenteissa ja moraalikäsityksissä. Erilaiset moraaliset odotukset ja käsitykset ilmenevät eritoten suhteessa äitiyteen, johon kohdistuvat moraaliset uskomukset muuttuvat hyvin hitaasti.

Muutoinkin asenneilmapiirissä tapahtuvat muutokset voivat seksuaaliasenteiden kohdalla tapahtua hitaasti, vaikka nykypäivänä seksuaaliasenteet ovat selvästi hyväksyvämpiä ja vapaamielisempiä kuin aiempina vuosikymmeninä. Seksityö kuitenkin sijoittuu erilaisia seksiakteja ja -suhteita koskevissa hierarkioissa epäkorrektimmaksi ja tuomittavammaksi kuin monet muut aktit ja suhteet. Tämän takia suhtautuminen seksityöhön ei kulje täysin samassa linjassa yleisten seksuaaliasenteiden kanssa. Myös seksityötä koskevat asenteet kuitenkin muuttuvat vähitellen hyväksyvämmiksi, vaikka seksityöstigma ei hellitä täysin otettaan.

2020-luvulla seksityöntekijät ovat enenevissä määrin saaneet ääntänsä kuuluviin julkisessa keskustelussa, ja omilla kasvoillaan ja nimellään julkisuuteen tulleiden seksityöntekijöiden määrä on alkanut kasvaa. Vaikka julkinen keskustelu on aineistossani koettu usein moraalisesti värittyneenä, nähdään seksityöntekijöiden julkisemman näkyvyyden murtavan tuomitsevia moraalikäsityksiä. Samalla käsitykset seksi- ja erotiikkapalveluista ovat OnlyFansin kaltaisten alustojen myötä monipuolistuneet, mikä on tehnyt alasta moraalisesti hyväksytympää ja näkyvämpää.