Tom of Finland – salaisuuksin sinetöity

ANNE LAHTINEN, teksti

Tom of Finland, miehiset miehet etumukset pullottaen tukkeja uittamassa, kadunkulmassa notkumassa ja poliiseina prätkien päällä huristelemassa. Maskuliinisen eroottinen Tom of Finland -kuvasto on nykypäivänä monelle varsin tuttu juttu. Jopa niin tuttu, että Tom of Finlandin sanotaan olevan kansainvälisesti tunnetuin suomalainen taiteilija, joka omassa maassaan on jäänyt auttamattoman vähäiselle huomiolle. Taiteilijan työn merkittävyyteen havahduttiin vasta vuonna 1990, vuosi ennen pitkään ulkomailla asuneen taiteilijan kuolemaa, jolloin Suomen sarjakuvaseura ry myönsi Tom of Finlandille arvostetun Puupäähattu-palkinnon. Edelleenkään taiteilija ei ole leimallisesti juuri Suomessa tunnettu tai arvostettu. Taitelijan elinaikana näyttelyitä järjestettiin yhteensä 25 kappaletta vuosina 1973–1991, näistä jo ensimmäinen ulkomailla, Hampurissa. Taidekokoelmaa hallinnoiva Tom of Finland Foundation ei sekään toimi Suomessa. Jotakin suomalaista taiteilijassa kuitenkin on, viittaahan nimimerkkikin jo tänne. Kuka oikein on mies Tom of Finlandin takana?

Postimuseon erikoisnäyttely "Salaisuuksin suljettu – kirjeiden Tom of Finland" pyrkii vastaamaan juuri tähän kysymykseen. Jo nimestä voi tarkkaavaisin arvata, että kyseessä ei ole taidenäyttely. "Kirjeiden Tom of Finland" keskittyy nimensä mukaisesti kirjeisiin, joita nimimerkin taakse kätkeytyvä henkilö aikanaan kirjoitti. Näyttelyn ilme onkin siis vahvasti tekstiin ja kirjeisiin nojaava, ja kirjeiden kautta pyritään tavoittamaan taiteilijan henkilökohtaista minää.

Tom of Finland -nimimerkin takaa löytyy Touko Laaksonen. Hänen henkilöllisyytensä oli aikanaan tarkoin varjeltu salaisuus, eikä Laaksonen esimerkiksi perheelleen kirjoittamissa kirjeissään sanallakaan mainitse taiteilija-nimimerkkiään tai tekemäänsä taidetta. Näyttely koostuu Laaksosen 1940-luvulta aina kuolinvuoteen 1991 saakka kirjoittamista henkilökohtaisista yksityiselämän kirjeistä. Suurin osa kirjeistä on osoitettu lempisiskolle Helylle, mutta mukana on myös ystäville kirjoitettuja kirjeitä. Ystäville ja perheelle osoitetut kirjeet poikkeavat jonkin verran toisistaan. Ystävilleen Laaksonen on ollut avoimempi lähipiirinsä tapahtumista, perheelleen kirjoittaessaan hän jätti henkilökohtaisimmat asiansa pois.

Näyttelyn äärellä jää pohtimaan, onko perheen jättäminen henkilökohtaisimman elämän ulkopuolelle tietoinen valinta vai sattuman kauppaa. Ehkä perheen kanssa jotkin asiat ovat joko niin itsestään selviä, ettei niistä ole tarvetta erityisesti kirjoittaa, tai toisaalta yhteisesti niin vaiettuja, ettei niille löydy sopivaa kohtaa. Tällä tarkoitan tietenkin Laaksosen homoseksuaalisuutta sekä hänen taiteensa eroottisluontoisuutta, jotka ulkopuolisen ihmisen silmiin vaikuttavat taiteilijan elämän keskeisiltä asioilta. Näitä ei kuitenkaan Hely-siskolle osoitetuissa kirjeissä edes sivuta, ja esimerkiksi Laaksosen elämänkumppani Veli “Nipa” Mäkinen tunnettiin Laaksosen perheen kesken Toukon kämppäkaverina. Homoseksuaalisuus toisaalta oli Suomessa kriminalisoitu aina vuoteen 1971 ollen sen jälkeen sairaus vielä kymmenen vuotta, joten on selvää, ettei rikoksiksi katsottuja suhteita ehkä edes perheen kesken koettu tarpeelliseksi tai mahdolliseksi käsitellä. Lisäksi Laaksonen asui pitkään Yhdysvalloissa ja matkusteli paljon, jolloin jokapäiväinen elämä oli jo ihan fyysisessä mielessä melko kaukana perhepiiristä.

"Salaisuuksin suljettu" tuntuu tämän vuoksi oikein osuvalta valinnalta näyttelyn nimeksi. Se tuo mieleen 60-luvun hittibiisin “Sealed with a kiss”, jossa päivittäinen rakkauskirje sinetöidään suudelmalla. Laaksosen tapauksessa kirjeitä kirjoitettiin selvästi rakkaalle siskolle, mutta kuitenkin monesta asiasta vaieten, salaisuuksien verhon takaa. Näin salaisuudet sinetöivät Touko Laaksosen kirjeenvaihtoa rakkaimmilleenkin.

Näyttely on rakennettu pieneen tilaan Postimuseon yläkertaan. Etenemistapa näyttelyssä on kronologinen, ja näyttelyvieras pääsee kulkemaan läpi Touko Laaksosen elämän vuonna 1920 syntyneestä pikkupojasta muusikon ja mainosalan kautta taiteilijaksi ja lopulta sairauden väsyttämäksi mieheksi saakka. Touko Laaksosesta piirtyy kuva humaanina musiikkia ja taiteita rakastava miehenä. Hän toteaakin yhdessä kirjeessä Sibelius-akatemian opintojensa aikana näin: “Mä olen ihan hullu, sekaisin. Rakastunut luultavasti. Mutta kehen? Emmä tiedä mutta ainakin musiikkiin”. 

Näyttely seuraa kirjeiden kautta tätä elämäntaivalta nostaen esiin tavallisen miehen taideikonin takaa. Kirjeitä on esillä niin vitriineissä, planssiteksteissä kuin multimediapisteissäkin. Näyttelyn ilme on siis erittäin tekstipainotteinen. Multimediapisteistä kirjeitä voi lukea tarkemmin, mutta näyttelyä katsellessa herää kysymys, että miten ja miksi juuri tietyt kirjeet on valittu esille. Näyttelyvierailulla mukana ollut toveri kaipaili jotakin tarkempaa kontekstitietoa multimedioiden yhteyteen, koska muutoin kirjeet tuntuvat jäävän irrallisiksi nostoiksi. Voisiko esimerkiksi kirjeiden valintapainikkeissa olla jo jokin lyhyt seloste siitä, mitä kyseisen kirjeen on ajateltu valaisevan Laaksosen elämästä tai mitä kirje käsittelee? Kirjeet on toki jaksoteltu paitsi ajallisesti, myös kontekstin mukaan eri elämänvaiheisiin sijoittuviksi, mutta helposti yksittäiset kirjeet tuntuvat jäävän juuri siksi – yksittäisiksi kirjeiksi.

Laaksosen kirjeet ovat lisäksi monesti varsin pitkiä ja käsittelevät eläväisesti ja kielellisesti rikkaasti hyvin arkipäiväisiä asioita säästä lähtien. Tämä saa pohtimaan kirjenäyttelyn toimivuutta ja mielekkyyttä yleensäkin. Kuinka paljon yksityinenkään kirjeenvaihto lopulta valaisee ihmisen persoonaa ja tuleeko täysin vieraiden ihmisten kirjeitä lukiessa täytettyä muuta kuin tirkistelyn tarvetta? Muodostuuko Touko Laaksosesta/Tom of Finlandista vain entistä ristiriitaisempi hahmo kirjeiden perusteella, kun taiteen tekeminen ja sisältö jää niissä lähes kokonaan mainitsematta? Ehkä tämä on myös näyttelyn vahvuus. Laaksosesta ei missään nimessä muodostu ainakaan kliseistä homoerotiikkahahmoa, vaan hyvinkin ristiriitainen, herkkä ja salaperäinen henkilö.

Valtava määrä tekstiä myös helposti uuvuttaa aktiivisenkin näyttelyinnostujan varsin pian. Katse harhailee kuviin, etsii esineitä tai jotakin muuta kiinnekohtaa kirjoituksen lisäksi. Kyllähän sitäkin Salaisuuksin suljettu -näyttelyssä toki on. Varhaisten piirroksien ja runsaan kuvamateriaalin lisäksi näyttelystä löytyy klassisia Tom of Finland -asusteita saapikkaine ja nahkahattuineen, sekä jokunen lyijykynäluonnos tunnetuista mieshahmoista kuten nahka-asuisista poliiseista. Mobiilisovelluksen avulla kirjeitä voi myös kuunnella Ville Virtasen lukemina. Varmana vetonaulana ja hauskuuttajana toimiva tinttamareski löytyy näyttelyn alkuosasta. Siinä näyttelyvieras voi asettua kohua herättäneen 8.9.2014 julkaistun kolmen postimerkin Tom of Finland -arkin hahmojen kasvoiksi ja osaksi. Visuaalisesti komea yksityiskohta on myös näyttelyn alussa oleva Kaltsu Kallion postimerkkikollaasiteos Touko Laaksosesta – Laaksonenhan oli myös itse filatelisti. Paperinmakuisesta lähtökohdastaan huolimatta "Salaisuuksin suljettu" onkin varsin hyvin toteutettu näyttely, joka antaa uudenlaisen tirkistyskulman kulttimaineiseen taiteilijaan jättäen paljon kuitenkin salaisuuksien peittämäksi. "Sealed with a kiss" soi mielessä vielä näyttelytilasta alas kävellessäkin.

Näyttely Tom of Finland - Salaisuuksin suljettu on avoinna Vapriikin Postimuseossa 29.3.2015 saakka.