Pääkirjoitus: Eurooppa

jussi lahtinen

Kun syksyn alussa pohdimme toimituskunnan piirissä vuoden viimeisen Hybriksen teemaa ja päädyimme ”Eurooppaan”, mietin, kuinka dominoivan aseman mannerta ja sen viereisiä saaria ravistelevat akuutit kriisit ja konfliktit numerossa saisivat. Lopulta Brexit, populismin nousu, euroskeptisyys tai pakolaisuus eivät nousseet numeron keskiöön, vaan artikkeleissa lähdettiin pikemminkin etsimään näkökulmia siihen, miten kansallisvaltiot, eri aatesuuntausten edustajat tai tavalliset kansalaiset asemoituvat suhteessa Eurooppaan erilaisissa historiallisissa tilanteissa.

Hybriksen tarjoama matka eurooppalaisuuden ytimeen alkaa 1800-luvulta. Lari Wennström pohtii vuonna 1867 järjestetyn Geneven rauhankongressin kontekstissa sitä, minkälaisia visioita aikansa rauhanaktivisteilla oli ”Euroopan yhdysvalloista”. Kaikkea muuta kuin rauhallisena edennyt kongressi osoitti, kuinka moniulotteinen kysymys Euroopan integraatio oli jo tällöin: anarkistien, sosialistien tai vaikkapa liberaalien tasavaltalaisten ajatukset erosivat toisistaan kuin yö ja päivä.

Aikamatkamme jatkuu Tuomas Rantalan kirjoittaman kirja-arvion mukana maailmansotien väliseen aikaan. Rantala käy tarkasti läpi Risto Volasen teoksen Nuori Suomi sodan ja rauhan Euroopassa 1918–1922 pääväitteet, jotka osoittavat Suomen olleen jo tällöin tiivis osa suurvaltojen Eurooppa-politiikkaa. Samaa tematiikkaa käsittelee myös Pauli Heikkilä, joka vie lukijan toisen maailmansodan pyörteisiin. Heikkilän artikkelista saadaan tuore näkökulma siihen, miten natsi-Saksan Euroopan laajuiset taloussuunnitelmat otettiin vastaan Suomessa 1930–1940-luvuilla.

Laura Kolan artikkelissa menemme muutaman vuosikymmenen eteenpäin, 1980-luvulle, jolloin Iso-Britannian pääministeri Margaret Thatcher konservatiivitovereineen loi pohjaa nykyiselle saarivaltion ja Euroopan integraatiopolitiikan vastakkainasettelulle. Numeron viimeisessä artikkelissa Johanna Turunen, Aino-Kaisa Koistinen, Tuuli Lähdesmäki ja Katja Mäkinen päättävät aikamatkan 2010-luvulle. Jyväskylän yliopistossa työskentelevä työryhmä pohtii useiden kyselytutkimusten kautta sitä, miten kansalaiset ympäri Eurooppaa suhtautuvat eurooppalaiseen kulttuuriperintöön: mitä erityisesti eurooppalainen kulttuuri merkitsee ja ovatko kansalliset kulttuurit osa tätä? Lisäksi numerosta löytyy Jenni Lareksen kirja-arvio Karolina Kouvolan mainiosta teoksesta Sodan kuningattaret amatsoneista valkyrioihin.

Käytyäni läpi artikkelit aloin pohtia myös omaa suhdettani kotimantereeseeni. Käsitykseni ”Euroopasta” rakentuvat suurelta osin historiallisten kehityskulkujen kautta, mutta henkilökohtainen suhteeni liittyy ennen kaikkea elämänkulkuuni. Teini-iässä Eurooppa merkityksellistyi minulle jalkapallon ja lomamatkojen viitekehyksessä. Yliopisto-opintojen ja Erasmus vaihto-opiskelun myötä suhteeni Eurooppaan kuitenkin mullistui. Vaihto-opiskeluaikana ja sen jälkeen solmitut kymmenet ystävyyssuhteet ovat säilyneet jo vuosikymmenen, suurelta osin sosiaalisen median mahdollistaman yhteydenpidon ansiosta.

Olen pitänyt suhdettani eurooppalaisiin itsestäänselvyytenä. Mutta mihin Eurooppaan todella olen yhteydessä? Tein pääkirjoitusta varten pienimuotoisen gallupin ja kysyin eurooppalaisilta ystäviltäni, mitä Eurooppa tai eurooppalaisuus heille merkitsee. Noin 30-vuotiaiden, akateemisesti kouluttautuneiden ystävieni vastaukset olivat kuin samasta puusta veistettyjä: niissä korostui erityisesti liikkumisen vapaus, ylikansalliset ystävyyssuhteet, maanosan rikas kulttuuriperintö sekä Euroopan Unioni rauhan projektina. Allekirjoitan itse nämä ajatukset sataprosenttisesti. Samalla huomaan asemoituvani tiettyyn ylirajaiseen yhteiskunnalliseen kategoriaan, jota voisi kuvata vaikkapa liberaaliakateemiseksi. Jos olen kansallisten rajojen sisällä ”kuplautunut”, uskon olevani sitä vielä paljon enemmän kansainvälisesti. Samalla tavalla myös tämän numeron artikkeleissa kuvatut historialliset hahmot toimivat omien kansallisten ja kansainvälisten identiteettiensä puitteissa. 

Tämä Hybris-numero on oman päätoimittajaurani ensimmäinen ja olen syvästi kiitollinen toimituskunnan jäsenille tästä mahdollisuudesta. Kiitokset ansaitsee myös edellinen päätoimittaja Josefina Sipinen, jonka viitoittamalla tiellä tulen jatkamaan. Näillä sanoilla, hyviä lukuhetkiä Hybriksen Eurooppa-numeron parissa!