Länsimainen media on aktiivisesti uutisoinut Thaimaan vuonna 2020 alkaneista mielenosoituksista positiiviseen sävyyn, korostaen nuorisoaktivismin roolia. Intensiiviset mielenosoitusaallot ovat kuitenkin jatkuneet Thaimaassa jo kymmeniä vuosia. Mielenosoittajien vaatimus vapaista vaaleista on pysynyt ajankohtaisena aiheena läpi sukupolvien. Sotilashallitusta vastustavat punapaidat marssivat kaduilla demokraattisten vaalien puolesta jo 2000-luvun alkuvuosina, kauan ennen nykyisiä, vuosien 2020 ja 2021 mielenosoituksia. Mitkä asiat ovat olleet mielenosoittajille keskeisiä ja mitä yhtäläisyyksiä voi havaita punapaitojen sekä viimeaikaisten mielenosoitusten välillä? Tekstissäni käsittelen thaimaalaisten mielenosoituksien pääpiirteitä mielenosoituskulttuurin näkökulmasta.

Mielenosoitukset ja länsimainen media

Thaimaan politiikka ajautui 1900-luvun loppupuolelta vallankaappausten kierteeseen, jossa perustuslain muuttaminen ja edeltävien hallitsijoiden vainoaminen ei ollut harvinaista. Merkittäviä järjestelmällisiä muutoksia ei näyttävistä mielenosoituksista huolimatta tapahtunut, mikä on johtanut yleiseen näkemykseen politiikan muuttumattomuudesta sekä eräänlaisesta teatterimaisuudesta. Mielenosoitukset näyttäytyvät performanssina, jota thaimaalaisten lisäksi muu maailma seuraa median välityksellä. ¹

Kylmän sodan jälkeen länsimaiden suhtautuminen Thaimaahan on muuttunut kriittisempään suuntaan, sillä antikommunismin tukemiseen ei ollut enää tarvetta. Thaimaan ja Yhdysvaltojen väliset suhteet kylmenivätkin 1990-luvulla, kun Thaimaa ei saanut odottamaansa tukea lännestä talouskriisin iskiessä. ² Myös ulkomaalainen media vaihtoi retoriikkaansa suuntaa; ennen Thaimaata kuvailtiin vapauden saareksi tai Mikä-Mikä Maaksi (eng. Neverland), mutta nykyään mediassa korostetaan negatiivisia ilmiöitä ja haastatellaan vainottuja poliittisia aktivisteja. ³ Suomalaisessakin uutisoinnissa on yhä useammin nostettu kuningas Maha Vajiralongkorniin (Rama X) ⁴ liittyviä skandaaleja tai viimeaikaisia mielenosoituksia. ⁵

Punaisen ja keltaisen sävyjä – hieman historiallista taustaa

Länsimainen media usein maalaa thaimaalaiselle aktivismille nuoret kasvot, painottaen sukupolvien välisiä eroavaisuuksia. Todellisuudessa jo vuoden 2006 vallankaappauksen jälkeen punaisiin paitoihin pukeutuneet mielenosoittajat olivat suurimmaksi osaksi keski-ikäisiä kansalaisia. Tällöin he olivat leiriytyneet Bangkokin kaduille, ja vaatineet maanpaossa olevan entisen pääministeri Thaksin Shinawatran armahtamista. ⁶ Hän oli maan pääministeri vuodet 2001–2006.

Thaksin ⁷ saavutti suosion Koillis-Thaimaassa jo 1990-luvun loppupuolella. 2000-luvun alkuvuosina merkittävä osuus thaimaalaisista asui maaseudulla, joten Thaksin päätti taktisesti miellyttää juuri maaseudun väkeä. ⁸ Thaksin tarjosi köyhemmälle väestölle helppoja lainoja ja käynnisti laajoja ”Thaimaan mainetta puhdistavia”, luonteeltaan populistisia hankkeita, joihin kuuluivat esimerkiksi huumesota sekä taistelu paikallisia rikollisryhmittymien kummisetiä vastaan. Toisaalta Thaksinin rakennushankkeet, kuten Pak Mun -pato, ovat saaneet kritiikkiä sekä luontoaktivisteilta että paikallisten kylien asukkailta. ⁹

Thaksinin hallintakauden aikana tyytymättömyyttä hänen politiikkaansa kohtaan on ilmennyt myös maan eteläosissa. Etelä-Thaimaan malaijimuslimien asuttama Pattani on ollut poliittinen ruutitynnyri jo pitkään. Muslimiväestö on pyrkinyt itsenäisyyteen 1900-luvulta lähtien, jolloin Thaimaassa aloitettiin painottamaan kansan yhtenäisyyttä, mikä käytännössä tarkoitti etnisten vähemmistöjen pakkoassimilaatiota. Kaukana Bangkokista, vuorilla asuvat heimot nähtiin barbaareina, joita oli pakko sivistää. ¹⁰ Tähän tähtäsivät myös vuonna 2003 alkaneet Thaksinin mainepuhdistukset, joiden aikana vihamielisyys saavuttikin kiehumispisteensä; Thaimaan armeijan ja muslimien väkivaltaiset yhteenotot vain yleistyivät. ¹¹ Thaksiniin suhtautui negatiivisesti muslimien lisäksi toisen uskonnon edustajat, nimittäin päihdevastainen Asoke-buddhalaisyhteisö, jonka piirissä ei pidetty pääministerin päätöksestä listauttaa olutpanimot pörssiin. Vuoteen 2006 tultaessa Thaksinia kritisoivien määrä olikin huomattavasti kasvanut – syytöksiä nepotismista ja korruptiosta sateli tiheään tahtiin. ¹²

Lopulta Thaksinin ote vallasta herpaantui ja tapahtui odotettu vallankaappaus. Maanpakoon päätynyt entinen pääministeri jätti taakseen jakautuneen poliittisen kentän. Thaksinin vastustajat pukeutuivat keltaisiin paitoihin ja osoittivat solidaarisuuttaan ennen kaikkea monarkian instituutiolle, jonka he mielsivät moraalisuuden esikuvaksi. Korruptoituneiden poliitikkojen keskellä kuningassuku näyttäytyikin paremmassa valossa monelle kansalaiselle. ¹³ Toisin sanoen keltapaidat edustivat kansalaisyhteiskunnan konservatiivisempaa puolta, joka on taloudellisesti hyötynyt sotilasvallankaappauksista tai kokee asemansa turvatuksi, kun armeija on kontrolloimassa maan politiikkaa. Tilastollisesti keltapaidat ovatkin Thaksinin linjaa puolustavia punapaitoja varakkaampia. ¹⁴

Punapaitojen mielenosoitukset jatkuivat useita vuosia Thaksinin maanpaon jälkeenkin. Suuri voitto punapaidoille oli vuoden 2011 vaalit, joissa Thaksinin sisar, Yingluck Shinawatra, äänestettiin pääministeriksi. Keltapaidat järjestivät näyttäviä mielenosoituksia vaaleja vastaan osoittaakseen tukensa Abhisit Vejjajivan sotilashallitusta kohtaan. Yingluck oli Thaimaan ensimmäinen naispääministeri, jonka valtakausi jäi kuitenkin lyhyeksi – hänet syöstiin vallasta vuonna 2014. ¹⁵ Näin ollen nykyisen pääministeri Prayut Chan-o-chanin johtama sotilashallitus on ollut jo pitkään vallassa, mikä onkin harvinaista thaimaalaiselle politiikalle. Vaikka puna- ja keltapaidoista ei ole kuulunut pitkään aikaan mitään, jännitys sotilashallitusta tukevien ja demokraattisia vaaleja vaativien välillä on yhä olemassa. Vaikka Shinawatran suvulta estettiin pääsy politiikkaan, punapaidat ovat onnistuneet sopeutumaan muuttuneeseen poliittiseen ympäristöön; uutisten mukaan osa punapaidoista on osallistunut viimeaikaisiin mielenosoituksiin. ¹⁶

Viimeaikaisten mielenosoitusten taustalla uudet ja vanhat tekijät

Pandemia on saanut aikaan monipuolista poliittista liikehdintää eri puolilla maailmaa. Valtioiden hallitukset ovat joutuneet kohtaamaan täysin odottamattoman ja kansakuntaa haastavan kriisin. Jo olemassa olevat ongelmakohdat voivat kasautua, kunnes tilanne räjähtää käsiin – lopputuloksena voi olla mielenosoittajien valtaamat kadut. Näin kävi Bangkokissa, jossa ihmiset osoittivat tyytymättömyyttään jo pandemian alkuvaiheessa. Uudistusmielisillä thaimaalaisilla onkin riittänyt syitä nousta barrikadeille.

Mielenosoittajat ovat ottaneet kantaa maan sisäiseen eriarvoisuuteen, jota pandemia on vain vahvistanut. Eniten haittaa pandemiasta on ollut turismille, joka onkin maan tärkeimpiä elinkeinoja. Kaiken kaikkiaan pandemian aikana työttömäksi ovat joutuneet yli 2 miljoonaa thaimaalaista. ¹⁷ Mielenosoitusten taustalla on ollut myös tyytymättömyys vuoden 2019 parlamenttivaaleihin, joiden jälkeen sotilashallituksen enemmistö päätti erottaa opposition kannattaman Uusi tulevaisuus -puolueen vetoamalla vaalilakiin. ¹⁸ Puolueen kannattajat näkevät erottamisessa poliittisia motiiveja. Toisaalta jo ennen Uuden tulevaisuuden erottamista sotilashallitukseen oli kohdistunut kritiikkiä demokratiamielisiltä kansalaisilta. Pääministeri Prayut hallitusta on syytetty muun muassa majesteettirikoksen (Thaimaan rikoslain artikla 112) tiukentamisesta. Majesteettirikos kieltää kansalaisia kritisoimasta monarkiaa, ja lain rikkominen voi johtaa useamman vuoden vankilatuomioon. ¹⁹ Majesteettirikoksesta tuomittujen määrä onkin tutkijoiden mukaan kasvanut huomattavasti vuodesta 2014 lähtien. ²⁰

Mielenosoitukset ja Internet

Ihmisoikeuksia ajava aktivismi – kuten poliittisesti latautuneiden vankilatuomioiden vastustaminen sekä seksuaalivähemmistöjen aseman parantaminen yhteiskunnassa – on myös ollut vahvasti edustettuna protesteissa. Globalisaatio ja Internet ovat merkittävästi vaikuttaneet protestien luonteeseen; näyttävien mielenosoitusten ohelle on noussut toinen, nykyaikaisempi tapa käydä poliittista keskustelua. Thaimaalainen sotilashallitusta kritisoiva nuoriso on ottanut Twitterin vaikuttamiskanavakseen, sillä se mahdollistaa ytimekkäiden viestien lähettämisen sekä avainsanojen käytön.

Uudistusmieliset aktivistit ovat perustaneet vuoden 2019 loppupuolella Vapaa nuoriso -liikkeen (eng. Free Youth), joka sai kerättyä huomattavan määrän ihmisiä lokakuun 2020 mielenosoituksiin. ²¹ Mielenosoituksiin kuuluu symboliikka, joka herättää huomiota ja on helposti tunnistettavissa esimerkiksi nuorisoa puhuttelevan populaarikulttuurin kautta.

Punapaitojen omalaatuinen taistelu monarkiaa vastaan

Punapaitojen järjestäytymistä on tutkittu erityisesti antropologian näkökulmasta. Antropologit ovatkin painottaneet liikkeen sosiaalista merkitystä. Vaikka punapaidat vaikuttavat ensisilmäyksellä yhtenäiseltä ryhmältä, todellisuudessa heidän keskuudestaan löytyy poliittisesti kirjavaa joukkoa; osa puolustaa monarkiaa, toiset kritisoivat sitä. Monarkiaan kriittisesti suhtautuvat kutsuivatkin edesmennyttä kuningas Bhumibolia sokeaksi, tarkoittaen sillä sekä monarkin fyysistä että henkistä sokeutta.²² Monarkia on perinteisesti mielletty sukusuhteeksi, jossa isä on kuningas ja lapsi puolestaan Thaimaan kansa.²³ Mielenosoitusten aikana kuningasperhe ilmaisi sympatiansa keltapaitoja kohtaan, mikä raivostutti osaa punapaidoista – vanhemmanhan pitäisi rakastaa kaikkia lapsiaan yhtä paljon.

Toisaalta punapaitojen katkeroituminen on johtanut uusien viestintätapojen – kuten nettiaktivismin – syntymiseen, josta 2020-luvun nuorisoaktivistit ovat inspiroituneet.²⁴ Majesteettirikoksen tiukentuessa punapaidat ovat ilmaisseet itseään humorististen kuvien kautta. Kuvat ovat tosin täynnä symboliikkaa; kritiikin kohteet – sotilashallitus ja kuningas – esitetään dinosauruksina.²⁵ Dinosaurukset viittaavatkin yhteiskuntajärjestelmän muinaisuuteen ja pelottavuuteen.

Lopuksi

Punapaitojen ja vuonna 2020 alkaneiden mielenosoitusten välillä on huomattavia yhtäläisyyksiä. Ensinnäkin sekä viimeaikaiset että 2000-luvun alkuvuosien mielenosoitukset olivat luonteeltaan sotilashallitusta vastustavia. Tosin monarkismi vieläkin jakaa mielipiteitä. Rikoslain artikla 112 (majesteettirikos) on huomattavasti rajoittanut sanavapautta, mikä onkin johtanut symbolien ja kiertoilmaisujen käyttöön. Thaimaan poliittinen kenttä vaatii tarkempaa ja monipuolisempaa tutkimusta, erityisesti pandemian jättämillä seurauksilla – kuten työttömyydellä – voi olla keskeinen rooli seuraavissa mielenosoitusaalloissa.

Kirjallisuus:

Anonyymi 2018. “Anti-Royalism in Thailand Since 2006: Ideological Shifts and Resistance.” Teoksessa Kevin Hewison (toim.), Journal of Contemporary Asia. Routledge, Lontoo.

BBC 1.8.2020. “Why a new generation of Thais are protesting against the government.” https://www.bbc.com/news/world-asia-53589899 (viitattu 18.12.2021).

Haberkorn, Tyrell 2017. “Dictatorship as occupation in Thailand.” Teoksessa Dik Roth (toim.), The Journal of Legal Pluralism and Unofficial Law, Informa UK, Lontoo, 338–352.

Heikkilä-Horn, Marja-Leena 2020. Kaakkois-Aasian historia. Gaudeamus, Helsinki.

Heikkilä-Horn, Marja-Leena & Kettunen, Erja 2019. ”Kaakkois-Aasian taloudellinen ja poliittinen kehitys.” Teoksessa Erja Kettunen (toim.), Kaakkois-Aasia. Gaudeamus, Helsinki, 15–34.

Iltalehti 13.11.2021. "Thaimaan kuningas palasi Saksaan, mukanaan 250 hengen seurue ja 30"puudelia.” https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/12a9cb65-3a58-4b38-87b0-3059e96c60ef (viitattu 18.12.2021).

Jonsson, Hjorleifur 2010. “Mimetic Minorities: National Identity and Desire on Thailand’s Fringe.” Teoksessa Nasar Meer & Aaron Winter (toim.), Identities, Routledge, Lontoo, 108–130.

Kettunen, Erja (toim.) 2019. Kaakkois-Aasia. Gaudeamus, Tallinna.

Marshall, Andrew MacGregor 2015. A Kingdom in Crisis: Thailand's Struggle for Democracy in the Twenty-First Century. Zed Books Ltd, Lontoo.

Ockey, James 2020. ”Thailand in 2020 Politics.” Teoksessa The Regents of the University of California (toim.), Asian Survey. University of California, Kalifornia, 115–122.

Seo, Bo-kyeong 2019. “Populist becoming: The Red Shirt Movement and Political Affliction in Thailand.” Teoksessa Brad Weiss, Heather Paxson & Christopher Nelson (toim.), Cultural Anthropology, Society for Cultural Anthropology, Texas, 555–579.

Sinpeng, Aim 2021. “Hashtag activism: Social Media and the #FreeYouth Protests in Thailand.” Teoksessa Bulletin of Concerned Asian Scholars (toim.), Critical Asian Studies. Routledge, Lontoo, 192–205.

Voice of America (VOA) 16.8.2021. “Thai 'Gen Z,' Pro-democracy Veteran 'Red Shirts' up Ante on PM Prayuth.” https://www.voanews.com/a/east-asia-pacific_thai-gen-z-pro-democracy-veteran-red-shirts-ante-pm-prayuth/6209635.html (viitattu 18.12.2021).

World Bank 2020. Rural population (% of total population). https://data.worldbank.org/indicator/SP.RUR.TOTL.ZS (viitattu 18.12.2021).

Yle 18.11.2020. "Thaimaassa jälleen suurmielenosoitus – kymmenet tuhannet marssivat Bangkokissa, mielenosoittaja: ´Olemme vihaisia´." https://yle.fi/uutiset/3-11655119 (viitattu 16.12.2021).