Jos katsotaan bruttokansantuotteiden kehitystä tai muita kansantalouden mittareita, on maailmassa tällä hetkellä kolme johtavaa talousblokkia: Yhdysvallat, Euroopan Unioni ja Kiina.¹ Suuren finanssikriisin 2007–2009 jälkeen Kiina on noussut maailmanpolitiikan suurimmille näyttämöille. Vuosituhannen vaihteessa omaksuttu ”go out” -strategia – eli valtiollisten tahojen pyrkimys rohkaista kiinalaisia yrityksiä toimimaan ulkomailla – on toiminut historiallisen tehokkaasti. Tällä hetkellä Kiinan taloudellinen vaikutusvalta ulottuu globaalisti lähes kaikkialle, on kyseessä sitten infrastruktuurin rakentaminen kehitysmaihin tai oman yrityskentän ja teknologioiden levittäytyminen länsimaihin. Kiina on toden totta tullut pitkän tien halvan teollisuustyön maasta – niin sanotusta maailmantehtaasta – nykypäivän moderniksi globaaliksi toimijaksi.²

Tässä kirjakatsauksessa keskityn Aasian mahtimaasta luotuun kuvastoon nykypäivän Suomessa. Tarkastelukohteena on viimeisen viiden vuoden aikana Suomessa julkaistu Kiina-aiheinen kirjallisuus. Tavoitteena on nostaa esiin ajankohtaista keskustelukenttää, ei luomaan pidemmän aikavälin analyysiä suomalaisesta Kiina-kuvastosta. Aineiston koonti on suoritettu kirjastojen tietojärjestelmiä hyväksikäyttäen. Olen tehnyt asiasanalla ”Kiina” hakuja Pirkanmaan yleisten kirjastojen PIKI-verkkokirjastoon³ sekä Kansalliskirjaston ylläpitämään Finna-verkkoportaaliin⁴. Hakuja tehdessä rajasin julkaisuajankohdaksi vuodet 2017–2021 ja aineistolajiksi suomen kielellä kirjoitetut painetut kirjat. Haku tuotti tulokseksi noin kaksikymmentä teosta, jotka ovat puoliksi kiinalaista käännöskirjallisuutta ja puoliksi suomalaisten kirjoittamia – vain pari teosta on muiden maiden kansalaisten käsialaa. Mukaan mahtuu niin perinteistä runoutta kuin modernia kaunokirjallisuutta, runsaasti omakohtaisiin kokemuksiin perustuvaa tarinankerrontaa sekä kiinalaista todellisuutta kriittisesti tarkastelevaa tietokirjallisuutta. Katsauksessa tieto- ja kaunokirjallisuutta käsitellään erikseen. Huomautettakoon, että leipätekstissä käytän käännöskirjallisuuden kohdalla teosten suomennettuja nimiä. Alkuperäiset nimet löytyvät kirjakatsauksen lopun kirjallisuusluettelosta.

Tarkastelussa kiinalainen yhteiskunta

Yleisteoksia Kiinasta on julkaistu vuosikymmenten ajan Suomessa runsaasti. ⁵ Viime vuosina historian suurta kaarta on esitellyt erityisesti Itä-Aasian tutkimuksen professori Lauri Paltemaa teoksessaan Lyhyt johdatus Kiinan historiaan (2018). Myös vuosi sitten laajennettuna painoksena ilmestynyt artikkelikokoelma Lohikäärme, tiikeri ja krysanteemi – Johdatus Itä-Aasian yhteiskuntiin (2020) johdattelee suomalaisen lukijan kiinalaisen yhteiskuntahistorian pariin. Molemmat kirjat on julkaissut Turun yliopiston Itä-Aasian tutkimus- ja koulutuskeskus, ja ne luovat selkeäsanaista yleiskuvaa alueen historiasta aina muinaisajoista nykypäivään asti. ⁶ Historiallisen katsauksen jatkeeksi voi nostaa esiin kahden espanjalaisen toimittajan – Juan Pablo Cardenalin ja Heriberto Araújonin – teoksen Kiinan maailmanvalloitus (2011, suomennettu 2017). Kirjoittajien mukaan tavoitteena on ollut koostaa kokonaisvaltainen tietopaketti Kiinan 1990-luvulla alkaneesta ”maailmanvalloitusoperaatiosta” – eli johdannossa mainitusta ”go out” -strategiasta – joka on toteutettu ennen kaikkea taloudellisen vaikutusvallan avulla. Uskallan väittää, että esimerkiksi kirjassa esiintyvä käsite ”Uusi Silkkitie” tulee olemaan tulevaisuudessa yhä suuremman mielenkiinnon kohteena. ⁷

Katseen siirtyessä pois yleisteoksista on julkaisujen näkökulma verrattain monimuotoinen. 2010-luvun alussa Pekingissä asuneen toimittaja Mari Mannisen teosta Kiinalainen juttu – 33 Kiina-myyttiä, jotka vaativat kumoamista (2018) voidaan pitää nykyajan tuotteena. Kiinan vaikutusvallan lisääntyessä myös kuvaa tästä valtiosta halutaan monipuolistaa. Manninen haluaakin omien sanojensa mukaan ennen kaikkea ravistella stereotypioita. Hän kokoaa yhteen mittavan määrän yllättäviä ja ei-niin-yllättäviä huomiota, joita länsimaiset ihmiset saattavat pitää tyypillisesti kiinalaisina. Hän muun muassa muistuttaa, että Kiinalla ei ole 5000-vuotista historiaa, vaan yhtenäisenä kulttuurialueena sen on voinut tunnistaa noin 200 eaa. alkaen, jolloin Han-dynastia perustettiin. Toisin sanoen ”Kiina” ⁸ kulttuurisena entiteettinä on syntynyt samoihin aikoihin antiikin Rooman kanssa. ⁹ Muita Mannisen mainitsemia myyttejä ovat esimerkiksi, että kiinalaiset syövät koiria, kiinalaiset ovat lyhyitä, maan media on täysin sensuroitu, Kiinassa saa synnyttää vain yhden lapsen ¹⁰ , kansalaisjärjestöt eivät saisi toimia Kiinassa, kiinalainen tuote on huonolaatuinen sekä Kiinan muuri näkyy kuuhun. Kaiken kaikkiaan Mannisen kirja on mielenkiintoinen, ja se avaa silmiä siitä, miten yksipuolisesti saatamme jättivaltioon suhtautua. Kirjan suurin ansio on muistuttaa meitä kaikkia siitä, että keskusjohtoisenakin Kiina ei ole monoliitti, vaan valtavan moniulotteinen kulttuurialue. Kirjan heikkoudeksi voi toisaalta lukea ylikorostuneen neutraaliuden. Teoksessa ei kyseenalaisteta tai kritisoida Kiinan valtiojohdon toimia juuri lainkaan.

Monoliittimaiseen kuvaan säröjä tuottaa myös kirjailija Yu Hua, jonka teos Kiina kymmenellä sanalla (2011, suomennettu 2019) luo runollisen kokonaiskuvan kiinalaisesta yhteiskunnasta sisältä päin. Teoksessa käsiteltävät kymmenen sanaa ovat: Kansa, Johtaja, Lukeminen, Kirjoittaminen, Lu Xun, Erot, Vallankumous, Ruohonjuuret, Jäljitelmä, Höynäytys. Huanin listassa on mielenkiintoisesti mukana myös erisnimi, joka kuuluu yhdelle 1900-luvun alun merkittävimmälle kiinalaiselle kirjailijalle. Lu Xun oli erityisesti keisarillisen ajan lopun ja tasavallan syntymisen aikoihin väkevä yhteiskuntakriitikko, jonka 1949 jälkeinen kansantasavaltalainen – tai kommunistinen – Kiina otti omakseen. Toinen silmiinpistävä sana listassa on höynäytys, jonka Hua sanoo nousseen muotisanaksi 2000-luvun alun suositun stand-up koomikon Zhao Benshan toimesta. Huan mukaan höynäytys: ”[…] tunkeutui vauhdilla suoraan kiinalaisten sydämiin. Samaan tapaan kuin jäljitelmä antoi uudenlaisen merkityksen kopiolle ja piraattiversiolle, höynäytys puki petkuttamisen ja perättömät huhut hyväksyttävyyden vaatteisiin”. ¹¹ Valehtelu ja huijaaminen olivat saaneet neutraalimman sisarsanan.

Teoksen uuden painoksen epilogi on myös syytä nostaa esiin. Vuonna 2018 kirjoitettu teksti luo muutamassa sivussa värikkään ja provosoivan kuvan jättimaasta, joka keisarillisten aikojen ja 1960–70-lukujen kulttuurivallankumousten kautta on siirtynyt nykyjohtajan Xi Jinpingin ja mobiililaitteiden aikaan. Maa on kehittynyt niin monimuotoisesti, että siitä on lähes mahdotonta tehdä kattavaa yhteenvetoa. Mielenkiintoisena kiteytyksenä Hua kuitenkin toteaa teoksen lopussa:

Koska sitä sanotaan, että lapsissa on tulevaisuus, yritän tähän lopuksi piirtää karkean kuvan Kiinan muutoksen tiestä selvittämällä, mikä eri aikakausien kiinalaispoikien silmissä on elämässä tärkeää ja ponnistelemisen arvoista. Uskoakseni vastaukset poikkeavat toisistaan suuresti. Kulttuurivallankumouksen poika olisi voinut vastata: ”Vallankumous ja kamppailu.” Poika uudistusten ja avautumisen aikakaudelta 90-luvun alusta olisi ehkä sanonut: ”Ura ja rakkaus.” Ja lopuksi vielä tämän päivän kiinalaispojan vastaus: ”Raha ja kaunottaret.” ¹²

Välähdyksen toisenlaisesta Kiinasta voi nähdä singaporelaisen juristin Choo WaiHongin matkakirjassa Naisten valtakunta – Kiinalaisen vuoristoheimon salattu maailma (2017, suomennettu 2018). Teos perustuu singaporelaisen hyväosaisen kirjoittajan omaan oravanpyörästä irrottautumisen kokemukseen ja matkaan Himalajan vuoriston itäreunalle, jossa asuu ikiaikainen mosuo-heimo. Heimon tarina on kuin matriarkaattinen utopia – sukupuoliroolit ovat kääntyneet päälaelleen, jolloin naiset ovat päävastuussa esimerkiksi puolison valinnassa. Heimon perinteinen elämäntapa on kuvattu hyvin luonnonläheiseksi. WaiHong kuitenkin korostaa tämän elämäntavan olevan vaarassa kadota. Ironisesti virallisella tasolla kapitalismikriittisessä Kiinassa vaikuttaa siltä, että markkinalogiikalla toimiva matkailutalous on muuttamassa heimon elämäntyyliä radikaalisti. Kuten Yu Huan kiteytyksessä, myös WaiHongin modernissa Kiinassa keskiössä on raha.

Totalitaristiset piirteet nostetaan esiin

Myös kiinalaisen yhteiskunnan totalitaristiset puolet ovat päätyneet suomalaisten kansien väliin. Tiedotusopin professori Heikki Luostarisen kirjassa Kiinan median suuri harppaus (2017) maalaillaan kuvaa Kiinan seuraavasta maailmanvalloituksesta, joka tapahtuu mediakentän puolella valtiojohtoisen propagandan avulla. Luostarinen korostaa teoksen alussa mielenkiintoista näkökulmaa asiaan: ”Propaganda mielletään yleensä kielteiseksi ilmiöksi, mutta Kiinassa termin kielellinen ja poliittinen historia on toinen. Kiinan kielessä ero tiedonvälityksen ja propagandan välillä on pieni, jollei olematon […] Poliittisesti propagandaa ja uutisvälitystä tarkastellaan ensisijaisesti yhteisöllisen vastuun näkökulmasta.” ¹³ Tästä johtuen kiinalaisten on helppo myöntää, että he tuottavat ulkomaille propagandaa, sitä heidän nimittäin juuri kuuluukin tehdä. Luostarinen kuvaa toisaalta Kiinan vaikuttamisyrityksiä etenkin länsimaissa varsin tehottomiksi. Nähtäväksi jää kuinka suuren otteen Kiina saa esimerkiksi Hollywoodista – on nimittäin todennäköistä, että sankarillisia kiinalaisia Hollywood-hahmoja tullaan näkemään enenevässä määrin, ja Kiinaa suoraa arvostelevia ”blockbustereita” vähemmän. ¹⁴

”Suuri harppaus” on tällä hetkellä selvästi suomalaiskustantamoiden lempivertauskuva, koska sitä käytetään Luostarisen mediatutkimuksen lisäksi myös kahdessa muussa viime vuosina ilmestyneessä kirjassa. Mikko Knuutilan Suuri harppaus huipulle – Kiinan tie urheilun suurvallaksi (2021) kuvaa sitä järjestelmällistä työtä, jota Kiinassa on viime vuosikymmenten aikana tehty, jotta suurvaltastatus näyttäytyisi myös urheilun puolella. Kirjassa tulee ilmi dopingin läpäisemä, myös urheilukentillä ihmisoikeuksia rikkova ”häikäilemätön” ¹⁵ tarve päästä maailman huipulle. Esimerkiksi Kiinan ensimmäisen NBA-tähden – Yao Mingin – kohdalla Knuutila puhuu jopa rodunjalostamisesta, koska hänen urheilullisia ja pitkiä vanhempiaan painostettiin menemään yhteen virallisen tahon toimesta. ¹⁶ Huippu-urheilijan elämää Kiinassa Knuutila kuvaa kaksijakoisesti: toisaalta urheilijan on ”myytävä sielunsa” valtiolliselle urheilukoneistolle, mutta samalla hänen on mahdollista saavuttaa keskivertokansalaista huomattavasti korkeampi elintaso. Pienenä yksityiskohtana todettakoon, että nykyinen Kiinan kansantasavalta osallistui ensimmäisen kerran valtiona urheilukilpailuihin vuonna 1952. Tällöin näyttämönä oli Helsingin olympialaiset. ¹⁷

Toimittaja Katarina Baerin ja valokuvaaja Kalle Koposen matkakirjaa ja tietokirjaa yhdistelevä Kiinan suurin harppaus – Päämääränä maailman valvotuin kansa (2020) keskittyy nimensä mukaisesti Kiinan valtavaan valvontakoneistoon, joka teoksen aikana saa arkijärjen ylittävät mittasuhteet. Kauhutarinoiden lisäksi teoksessa nostetaan esiin myös tavallisten kiinalaisten tarinoita koronapandemian ravistelemasta todellisuudesta. Sykähdyttäviä teoksessa ovat kohdat, joissa tavalliset kiinalaiset anonyymisti korostavat olevansa tyytyväisiä elämäänsä valvotussa yhteiskunnassa. Koronapandemian hoitoon vaikutetaan olevan suurelta osin tyytyväisiä. ¹⁸ Sitä kuinka vilpittömiä haastateltavat olivat, voi vain arvuutella. On hyvä pohtia myös sitä, että 800 miljoonaa kiinalaista on Maailmanpankin tilastojen mukaan ”nostettu” köyhyydestä viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana. ¹⁹ Kuinka paljon kansalaiset – erityisesti valtaväestö, eli han-kiinalaiset – antavat anteeksi hallinnon väärinkäytöksiä tätä kontekstia vasten?

Kiinalaisten yhteiskunnallisten keskustelijoiden kirjoja ei ole juurikaan suomennettu. Merkittävä poikkeus on kirjailija Fang Fangin koronapäiväkirja Kun kaupunki suljettiin – Wuhanin kohtalonhetket (2020, suomennettu 2021). Merkinnät on alun perin julkaistu alkuvuodesta 2020 Kiinan sosiaalisessa mediassa Weibossa. Tällöin Fangin kotikaupunki Wuhan kärvisteli täydellisessä koronasulussa. Kirjan takakannessa todetaan, että ”monille muistiinpanot olivat ainoa sensuroimaton tietolähde suljetusta kaupungista”. Fang Fangin myös tulkittiin kritisoivan viranomaisten epämääräisiä toimia pandemian alussa, minkä johdosta hänen Weibo-päivityksensä joutuivat lopulta sensuurin kohteeksi. ²⁰ Länsimaiseen keskusteluun verrattuna Fangin kritiikki vaikuttaa tosin varsin säyseältä. Ahdistavan tylsyyden, epätietoisuuden ja ärtymyksen representaationa päiväkirjamerkinnät kuitenkin saatiin julkaistua myös Kiinan ulkopuolella. Fangin työn arvon noteerasi muun muassa BBC, joka nosti hänet vuoden 2020 vaikutusvaltaisimpien naisten listalle. ²¹

Kaunokirjallinen Kiina

Kiinalaista kaunokirjallisuutta on suomennettu jo 1900-luvun alusta asti. Ensimmäiset käännökset olivat ennen kaikkea kiinalaisia historiallisia klassikkotekstejä vuosisatojen takaa, mutta 1950-luvulla erityisesti vasemmistolainen kirjailijakenttä heräsi kääntämään kansantasavallaksi muuttuneen Kiinan kirjallisuutta. Esimerkiksi edellä mainittua Lu Xunia käännettiin suomeksi ensimmäisen kerran vuonna 1959. Suomalainen käännösbuumi tyrehtyi Kiinan ajauduttua konfliktiin Neuvostoliiton kanssa 1950-luvun aikana. Länsimaisen maolaisuuden nousu seuraavana vuosikymmenenä nosti hieman käännösmääriä, muttei ratkaisevasti. Pertti Niemisen suomentajan uran merkitystä ei voi liioitella, kun puhutaan kiinalaisesta kaunokirjallisuudesta. Aina 1960-luvulta 2000-luvulle asti kestäneen uransa aikana Nieminen käänsi valtavan määrän kiinalaista kirjallisuutta, ja tätä kautta nosti etenkin kiinalaista korkeakirjallisuutta suomalaisten tietouteen. ²²

2000-luvulla erityisesti kääntäjät Rauno Sainio ja Riina Vuokko ovat meritoituneet kiinalaisen kaunokirjallisuuden kääntämisessä suomen kielelle. ²³ Uudemman, nykymaailmaa käsittelevän kaunokirjallisuuden saralta on syytä nostaa esiin kirjailija Ge Fein teos Näkymättömyysviitta (2012, suomennettu 2021). ²⁴ Helsingin Sanomien mukaan Kiinan tärkeimpiin nykykirjailijoihin luettu Ge Fei ²⁵ kertoo teoksessaan tarinan pekingiläisestä Cuista, joka rakentaa työkseen huippulaadukkaita stereolaitteita. Tarinassa luodaan kontrastia vaurastuvan valtion ja paikallaan pysyvän, köyhän miehen elämän välille. Myös teoksen nimi viittaa köyhyyteen. Helsingin Sanomien arviossa todetaan: ”Uudessa uljaassa maailmassa varallisuus määrittelee ihmisen näkyvyyden. Varaton näkyy ja kuuluu vain palvellessaan.” ²⁶ Toisin sanoen köyhä on kuin näkymättömäksi tekevän viitan ylleen pukenut, jolla on lupa luopua viitasta vasta rikastuttuaan tarpeeksi.

Nykymaailmassa kiinni olevan kiinalaisen kirjallisuuden vastapainoksi Pertti Seppälä on kääntänyt ja toimittanut runoantologian Vaeltavat pilvet – Kiinalaisia erakkorunoja (2021). Kuten Seppänen teoksen johdannossa toteaa, erakkokulttuuri on juurtunut syvälle kiinalaisen perinteen ja yhteiskunnan sisälle. Varhaisimpien erakoiden on legendojen mukaan sanottu olleen itsepäisiä individualisteja, jotka syystä tai toisesta hylkäsivät hallitsijan tarjoamia virkoja – tai jopa alueellisen hallintavallan – ja päätyivät asumaan yksin vuoristoon. Historiallisten aineistojenkin perusteella erakkoja on vuosisatojen ajan määritellyt halu päättää itse omista asioista. Teoksessa runoja on aina ajanlaskumme alusta 1300-luvulle asti. Erityiskiitoksen voi antaa Seppälän tiiviille johdantotekstille, joka avaa erinomaisesti kiinalaisen erakkouden tematiikkaa. ²⁷

Nykyaikaa kuvaavaa proosaa tai klassisia erakkorunoja väheksymättä ehkä mielenkiintoisimpana tuoreena käännöskirjasarjana voi pitää jo 1950-luvun lopulla alun perin lehdissä julkaistua Kotkasoturin taru -saagaa, jonka on kirjoittanut Jin Yong. Edellä mainittu Riina Vuokko on suomentanut massiivisesta tarinakokonaisuudesta neljä ensimmäistä osaa, ja ne on julkaistu Suomessa vuosina 2018–2021. Toimittaja Janne Sunqvistin Ylelle kirjoittaman laajan artikkelin mukaan teossarja on todellinen wuxia-kirjallisuuden klassikko, joka on inspiroinut muun muassa elokuvantekijöitä näihin päiviin asti. Wuxia-kirjallisuutta voidaan pitää fantasiakirjallisuuden lajina, jossa vaikutteita haetaan ennen kaikkea muinaisesta Kiinasta. Wuxia-teoksissa keskiössä ovat yleensä kiinalaiset perinteiset taistelulajit ja -tyylit. Genre sai tiettävästi alkunsa vuonna 1954, jolloin kahta eri koulukuntaa edustaneen Kung Fu -mestarin välinen ottelu keräsi valtavan mediahuomion Aasiassa. Tästä innostuneena hongkongilaiset sanomalehdet alkoivat julkaista taistelulajeja ja fantasiaa sekoittavia jatkokertomuksia. ²⁸

Kuten Sunqvistin artikkelista tulee ilmi, Jin Yongin on länsimaissa aika ajoin kuvattu ”Kiinan Tolkieniksi” Kotkasoturi-saagan eeppisen mittakaavan takia. J.R.R. Tolkieniin vertautuu myös Yongin suosio, hänen teossarjaansa on nimittäin myyty maailmanlaajuisesti arviolta satoja miljoonia kappaleita. Yongin teokset olivat kuitenkin Kiinan kansantasavallassa – sekä Taiwanissa – pitkään kiellettyjen listalla, ja väkivaltaviihteenä wuxiaa pidettiin nuorisolle paheellisena kirjallisuuden lajina. Itse Yong vaikutti Iso-Britannian hallinnassa olleessa Hong Kongissa. Osin Yongin inspiroimana Hong Kongista muodostui 1960-luvun lopulta lähtien Kung Fu -elokuvien tuotantokeskus, josta elokuvagenre valloitti myös länsimaat – ennen kaikkea supertähden statuksen saaneen Bruce Leen avulla. Modernin Kiinan isänä pidetyn Deng Xiaopingin aikakaudella 1980-luvulla Yong vapautui sensuurista, ja 1990-luvulle mentäessä hänestä tuli Kiinan juhlitti merkkikirjailija. Yongin teoksissa seikkailevat sankarit ovat nykyään kiinalaisille samantapaisia kansallisia ikoneita kuin Tuntemattoman sotilaan tai Kalevalan keskushahmot suomalaisille. ²⁹

Suomen ja Kiinan suhteista

Edellä mainitun Kotkasoturi-saagan suomentamisen voidaan tulkita olevan osa kiinalaisen vaikutusvallan kasvua. Kiinalaisen populaarin kulttuurin esiinmarssi saattaa olla aluillaan myös Suomessa. Toisenlaista kiinnostusta Kiinaa kohtaan osoittaa verrattain suuri määrä julkaistuja teoksia, joissa määritellään – tavalla tai toisella – suomalaisten suhdetta Kiinaan. Suomalaisilla on ollut Kiinaan erityisesti lähetysseurakuntien kautta suhteita jo 1900-luvun alusta asti ³⁰ , ja Kiinan kansantasavallankin kanssa suhteita solmittiin jo nuoren valtion ensimmäisten vuosien aikana, 1950-luvulla.

Todellisena kulttuuritekona voidaan pitää Timo Soikkasen, Henna Lohennon ja Pirkko Lähteenkorvan kokoamaa teosta Sylvin matkassa – Yksityiset päiväkirjat Kiinasta (2020). Kirja käsittelee Sylvi Kekkosen luotsaaman kulttuuriryhmän vierailua Kiinan kansantasavaltaan vuonna 1953. Kekkosen päiväkirjojen sekä mukana olleiden kulttuuripersoonien – kuten Pentti Haanpään, Matti Kurjensaaren, Kustaa Vilkunan ja Aira Sinervon – alkuperäistekstien avulla lukija pääsee seuraamaan eksoottisen matkan vaiherikkaita tapahtumia. Teos on sekä harvinainen matkakertomus Kiinasta että kuvaus suomalaisten kulttuuripersoonien värikkäistä ihmissuhteista. Delegaation matkaa voidaan pitää yhtenä ensimmäisistä Suomen ja Mao Zedongin Kiinan välisistä kulttuurivaihdoista. Matkaseurueen jäsenistä Matti Kurjensaari julkaisi teoksen Kiinalainen päiväkirja – Uutta Kiinaa suomalaisin silmin (1953) ja Pentti Haanpään teoksen Kiinalaiset jutut – Muistikuvia (1954), jotka omilta osiltaan kuvasivat erityislaatuisen matkan antia. Yleisellä tasolla vaikuttaa siltä, että matkaajat olivat ennen kaikkea kiinnostuneita Kiinan muinaiskulttuureista, kauniista maalaismaisemista ja henkeäsalpaavista luonnonmuodostelmista. Kiinalaisten kommunistien sankariteot eivät seuruetta juurikaan kiinnostaneet, ja kaupungeista kiehtovin vaikutti olevan Matti Kurjensaaren ”paheiden pesäksi” nimittämä Shanghai.

Ei liene yllättävää, että Kiinan vaikutusvallan kasvaessa myös kiinnostus Kiinan ja Suomen suhteisiin on kasvanut. Omanlainen matkakertomus on tekniikan tohtori Eero Paloheimon teos Kiinalainen juttu (2018), jossa hän kertoo omakohtaisen tarinan vuonna 2005 alkaneesta, ja lopulta epäonnistuneesta projektistaan rakentaa Kiinaan moderni ekokaupunki. Ville Kaitilan ja Markku Kotilaisen tietokirja Leijona ja lohikäärme – Suomen ja Kiinan taloussuhteet (2017) taas pureutuu nimensä mukaisesti kahden valtion taloussuhteisiin, jotka ovat olleet 2000-luvulle mentäessä murroksessa. Taloussuhteiden merkitystä varmasti korostaa myös vuonna 2022 julkaistava Hannamiina Tannisen teos Kauppapaikkana Kiina – Opas liiketoimintaan Kiinassa.

Perinteisinä diplomaatin muistelmina voidaan pitää Arto Mansalan muistelmia Kiinan vuosistaan – hän toimi Pekingin suurlähettiläänä 1980–90-lukujen vaihteessa. Teoksessa Asemapaikkana Peking – Suomen ja Kiinan kansantasavallan suhteiden neljästä ensimmäisestä vuosikymmenestä sekä tehtävästä Pohjois-Koreassa (2020) Mansala kertaa Kiinan historiaa ja omaa suhdettaan jättivaltioon. Teoksessa käydään läpi suomalaisen diplomatian haasteita. Kiinan ja Neuvostoliiton välirikko rajoitti merkittävästi Suomen ja Aasian kansandemokraattisen jättivaltion suhteita. Teoksessa käsitellään myös dramaattisia vuoden 1989 tapahtumia – erityisesti Taivaallisen rauhan aukion mielenosoitusten väkivaltaista tukahduttamista. Mansala oli tuolloin aitiopaikalla Pekingissä suurlähettiläänä. ³¹

Lopuksi

Kaiken kaikkiaan viimeisten vuosien aikana Kiina-aiheista kirjallisuutta on julkaistu Suomessa runsaasti, eikä tahti tunnu laantuvan. Ensi vuoden julkaisukalenterissa on muun muassa Mikael Mattlinin, Lauri Paltemaan ja Juha A. Vuorisen teos Kiinan poliittinen järjestelmä, Sayragul Sayragulin ja Alexandra Caveliuksen käännösteos Avaintodistaja – Pako Kiinan nykypäivän keskitysleireiltä sekä Geoffrey Cainin käännösteos Totaalinen poliisivaltio – Tutkimusmatka Kiinan valvontakoneiston uumeniin. Näyttäisi siltä, että teoksia on viime vuosina alettu julkaista kiihtyvään tahtiin. Tosin paremman kuvan siitä kiinnostuksesta, joka Kiinaa kohtaan näyttäisi koko ajan kasvavan, saa kun katseen siirtää lehdistön puolelle. Esimerkiksi Helsingin Sanomien ja Ylen uutistoimituksen verkkosivustoilla asiasanalla ”Kiina” saa valtavan laajan katsauksen artikkeleista, jotka käsittelevät jättivaltion yhteiskuntaa ja kulttuuria. ³²

Yhtä kaikki, Kiinan on ennustettu nousevan maailman suurimmaksi talousmaaksi kymmenen vuoden sisällä. ³³ On siis oletettavaa, että talouden lisäksi myös kiinalainen kulttuuri tulee nousemaan yhä enemmän esille myös länsimaissa. Jo tällä hetkellä Huawein matkapuhelimet, sosiaalinen media TikTok ja verkkokauppa Alibaba ovat tuttuja useimmille suomalaisista. Saattaa olla, että esimerkiksi Jing Yongin Kotkasoturin taru -saaga nousee myös Suomessa myyntilistojen kärkeen, jos teoksesta tehdään esimerkiksi ison rahan elokuvasarja. Itse asiassa suositun kiinalaisen tieteiskirjailijan Liu Cixin tuotannosta – jota myös on suomennettu – ollaan tällä hetkellä suunnittelemassa Netflix-sarjaa. Nähtäväksi jää tuleeko sarjasta uusi jättihitti. Muutenkin Hollywoodissa on alkanut esiintyä viitteitä kiinalaisten markkinoiden tärkeydestä. Nostettakoon esiin esimerkiksi Disney-elokuvastudion tuottama sarjakuvaelokuva Shang-Chi and the Legend of the Ten Rings (2021), joka on studion ensimmäinen aasialaisten päähenkilöiden varaan rakennettu Marvel-elokuva. Se tosin ei onnistunut innostamaan kiinalaista yleisöä. ³⁴

Oma tulkintani on, että tämänhetkinen suomalainen kuva Kiinasta vastaa tietyiltä osin 1970–80-lukujen kuvaa Neuvostoliitosta. Luonnollisestikaan suomalainen media ei ole mittavissa määrin ”suomettunut” suhteessaan Kiinaan ³⁵ , vaan esimerkiksi uiguurien kohtaama vaino tai Hong Kongin mielenosoitukset ovat jatkuvasti uutisoinnin aiheita. Enemmänkin näyttää siltä, että epäkohtien lisäksi Kiinan vaikutusvaltainen asema myönnetään, ja kiinalaisesta nykykulttuurista aletaan nostaa myös ”neutraalimpia” ilmiöitä esiin – ja päästetään muitakin kiinalaisia ääneen kuin toisinajattelijoita. Historiallisesta perspektiivistä katsottuna suurin osa suomalaisista ei hyväksynyt Neuvostoliiton toimia koko sen olemassaolon ajan. 1970–80-luvuilla vaikutti kuitenkin siltä, että sosialistinen jättivaltio tulee olemaan aina Suomen naapurina. Tällöin muun muassa neuvostoliittolaista kaunokirjallisuutta käännettiin suomen kielelle ja osa kansasta katseli neuvostoliittolaisia elokuvia. Myös kulutushyödykkeet ja matkailu yhdistivät kahden valtion kansalaisia. Nyt vaikuttaa siltä, että niin sanottu kansandemokraattinen Kiina on tullut jäädäkseen, ja sen kanssa ”on vain elettävä” – ja ehkä myös opittava tiettyyn rajaan asti ymmärtämään kiinalaisen yhteiskunnan erilaisia ajattelumalleja. Tästä kertoo osaltaan myös runsas Kiina-aiheisten julkaisujen määrä.

Tietokirjallisuus

Arvo H. Nurmi -kokoelma 1901. Kiinan sisämaan lähetyksen periaatteet ja käytännöt. Tampereen kivipaino, Tampere.

Baer, Katarina & Koponen, Kalle 2020. Kiinan suurin harppaus. Päämääränä maailman valvotuin kansa. Teos, Helsinki.

Cardenal, Juan Pablo & Araújo, Heriberto [2011] 2017. Kiinan maailmanvalloitus, alkuperäisteos La sclenciosa conquista (kääntäjä Arto Konttinen). Into Kustannus Oy, Helsinki.

Fang, Fang [2020] 2021. Kun kaupunki suljettiin. Wuhanin kohtalonhetket, alkuperäisteos Wuhan fengcheng riji (kääntäjä Rauno Sainio). Into Kustannus Oy, Helsinki.

Haanpää, Pentti 1954. Kiinalaiset jutut. Muistikuvia. Otava, Helsinki.

Hua, Yu [2011] 2019. Kiina kymmenellä sanalla, alkuperäisteos Shige cihui li Zhongguo (kääntäjä Rauno Sainio). Aula & Co., Helsinki.

Huotari, Tauno-Olavi & Seppälä, Pertti 1990. Kiinan kulttuuri. Otava, Helsinki

Jung Chang & Jon Halliday [2005] 2006. Mao, alkuperäisteos Mao – The Unknown Story (kääntäjä Jaana Iso-Markku). Otava, Helsinki.

Kaitila, Ville & Kotilainen, Markku 2017. Leijona ja lohikäärme. Suomen ja Kiinan taloussuhteet. Etla, Helsinki.

Kallio, Jyrki & Leitzinger, Antero 1994. Taiwan. Kiinan tasavalta. Kirja-Leitzinger, Helsinki.

Karjalainen, Erkki & Valta, Raija 1982. Kiina. Weilin + Göös, Helsinki.

Keva, Silja (toim.) 2020. Lohikäärme, tiikeri ja krysanteemi. Johdatus Itä-Aasian yhteiskuntiin (2., uudistettu painos). Itä-Aasian tutkimus- ja koulutuskeskus, Turun Yliopisto, Turku.

Knuuttila, Mikko 2021. Suuri harppaus huipulle. Kiinan tie urheilun supervallaksi. Like Kustannus, Helsinki.

Kurjensaari, Matti 1953. Kiinalainen päiväkirja. Uutta Kiinaa suomalaisin silmin. Tammi, Helsinki.

Luostarinen, Heikki 2017. Kiinan median suuri harppaus. Into Kustannus Oy, Helsinki.

Manninen, Mari 2016. Yhden lapsen kansa. Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret. Atena, Jyväskylä.

Manninen, Mari 2018. Kiinalainen juttu. 33 Kiina-myyttiä, jotka vaativa kumoamista. Atena, Jyväskylä.

Mansala, Arto 2020. Asemapaikkana Peking. Suomen ja Kiinan kansantasavallan suhteiden neljästä ensimmäisestä vuosikymmenestä sekä tehtävästä Pohjois-Koreassa. Siltala, Helsinki.

Miettinen, Danielle & Jalavisto, Rauno 2019. Onnellinen. Rauno Jalaviston elämä ja työ Kiinan vainotun seurakunnan rinnalla. Avainmedia, Kerava.

Mykkänen, Pekka 2004. Kiina rynnistää huipulle. Nemo, Helsinki.

Paloheimo, Eero 2018. Kiinalainen juttu. Kiuas Kustannus, Helsinki.

Paltemaa, Lauri 2012. Kiinan kansantasavallan historia. Gaudeamus, Helsinki.

Paltemaa, Lauri 2018. Lyhyt johdatus Kiinan historiaan. Itä-Aasian tutkimus- ja koulutuskeskus, Turun yliopisto, Turku.

Paltemaa, Lauri 2020. ”Kiina muuttuva jättiläinen”. Teoksessa Silja Keva (toim.), Lohikäärme, tiikeri ja krysanteemi. Johdatus Itä-Aasian yhteiskuntiin (2., uudistettu painos). Itä-Aasian tutkimus- ja koulutuskeskus, Turun Yliopisto, Turku, 22–79. https://www.researchgate.net/publication/344809065_KIINA_-MUUTTUVA_JATTILAINEN (viitattu 1.12.2021).

Saarti, Jarmo 2007. ”Kiinan kirjallisuus.” Teoksessa H.K. Riikonen, Urpo Kovala, Pekka Kujamäki & Outi Paloposki (toim.), Suomennoskirjallisuuden historia 2, Suomen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 261–272.

Saarti, Jarmo 2014. Kiinalaisen kaunokirjallisuuden suomennokset 1900-luvulla. Kääntämisen ja vastaanoton kulttuurinen konteksti. Tieteessä tapahtuu 5/2014, 10–15.

Saraste, Petri 2010. Nälkäinen lohikäärme. Kiinan marssi maailman talousmahdiksi. Kirjapaja, Helsinki.

Soikkanen, Timo; Lohento, Henna; Lähteenkorva, Pekka 2020. Sylvin matkassa. Yksityiset päiväkirjat Kiinasta. Otava, Helsinki.

Taipale, Ilkka (toim.) 1982. Neuvostoliitto ja Kiina. Suomen Sadankomitealiitto, Helsinki.

Taylor, Hudson [1918] 1936. Hudson Taylor ja Kiinan sisämaanlähetys eli mies, joka uskoi Jumalaan, alkuperäisteos Hudson Taylor and the China Inland Mission. The Growth of a Work of God (kääntäjä Anna-Liisa Mattson). Raamatullinen aikakauskirja, Pietarsaari.

WaiHong, Choo [2017] 2018. Naisten valtakunta. Kiinalaisen vuoristoheimon salattu maailma, alkuperäisteos The Kingdom of Women. Life, Love and Death in China´s Hidden Mountains (kääntäjä Sirpa Saari). Minerva Kustannus Oy, Helsinki.

World Bank 12.10.2021. The World Bank in China. https://www.worldbank.org/en/country/china/overview#1 (viitattu 4.12.2021).

Kaunokirjallisuus

Cixin, Liu [2008] 2018. Kolmen kappaleen probleema, alkuperäisteos sān tǐ (kääntäjä Rauno Sainio). Aula & Co, Helsinki.

Cixin, Liu [2008] 2019. Synkkä metsä, alkuperäisteos Hēi'àn sēnlín (kääntäjä Rauno Sainio). Aula & Co, Helsinki.

Cixin, Liu [2010] 2020. Kuolema on ikuinen, alkuperäisteos Sǐshén yǒngshēng (kääntäjä Rauno Sainio). Aula & Co, Helsinki.

Fei, Ge [2012] 2021. Näkymättömyysviitta, alkuperäisteos Yinshenyi (kääntäjä Rauno Sainio). Aula & Co., Helsinki.

Seppälä, Pertti (toim.) 2021. Vaeltavat pilvet. Kiinalaisia erakkorunoja (kääntäjä Pertti Seppälä). Basam Books, Helsinki.

Yong, Jin [1959] 2018. Kotkasoturien taru 1. Soturin oppivuodet, alkuperäisteos Shediao Yingxiong Zhuan 1 (kääntäjä Riina Vuokko). Moebius, Helsinki.

Yong, Jin [1959] 2019. Kotkasoturien taru 2. Yhdeksän Yinin totuus, alkuperäisteos Shediao Yingxiong Zhuan 2 (kääntäjä Riina Vuokko). Moebius, Helsinki.

Yong, Jin [1959] 2020. Kotkasoturien taru 3. Yue Fein perintö, alkuperäisteos Shediao Yingxiong Zhuan 3 (kääntäjä Riina Vuokko). Moebius, Helsinki.

Yong, Jin [1959] 2021. Kotkasoturien taru 4. Etelä ja pohjoinen, alkuperäisteos Shediao Yingxiong Zhuan 4 (kääntäjä Riina Vuokko). Moebius, Helsinki.

Lehdistö- ja muu media-aineisto

BBC 23.11.2020. BBC 100 Women 2020. Who is on the list this year?https://www.bbc.com/news/world-55042935 (viitattu 4.12.2021).

Helsingin Sanomat 30.9.2021. Tutkimus: Kiinan valtava Vyö ja tie -hanke on kerryttänyt kohdemaille jopa yli 330 miljardia euroa piilovelkaa. https://www.hs.fi/talous/art-2000008297001.html (viitattu 15.12.2021).

Helsingin Sanomat 23.9.2021. Häikäilemätön urheilun supervalta. https://www.hs.fi/urheilu/art-2000008276107.html (viitattu 4.12.2021).

Helsingin Sanomat 20.7.2021. Kiinassa kulutuskulttuuri on valtava voima, ja maan tärkeimpiin nykykirjailijoihin kuuluva Ge Fei kuvaa sitä. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007998938.html (viitattu 4.12.2021).

New York Times 17.9.2021. “Shang-Chi” Wins a Warm Asia Greeting. Then There’s China. https://www.nytimes.com/2021/09/17/business/shang-chi-china-marvel.html (viitattu 4.12.2021).

Yle 26.11.2021. Kiinasta voi tulla maailman suurin talousmaa 10 vuoden kuluttua, ja siihen liittyy riskejä länsimaille – "kannattaa ainakin olla silmät auki". https://yle.fi/uutiset/3-12191305 (viitattu 4.12.2021).

Yle 29.10.2021. Kalle Haatanen. Kiinan suuri harppaus urheilun huipulle (Yle Audio). https://areena.yle.fi/audio/1-50935596 (viitattu 15.12.2021).

Yle 4.5.2021. "Kiinan Tolkienia” käännetään nyt suomeksi – Kotkasoturien taru oli sensuroitu kirjasarja, josta tuli tärkeä osa kiinalaista nykykulttuuria”. https://yle.fi/uutiset/3-11899022 (viitattu 4.12.2021).

Yle 4.1.2021. Yle haastatteli maailmankuulua kirjailijaa, Fang Fangia, joka raportoi koronaeristyksestä ja jonka Kiina haluaa vaientaa – "Nimeäni ei saa mainita, minusta ei saa kirjoittaa". https://yle.fi/uutiset/3-11712917 (viitattu 4.12.2021).

Tulevat

Cain, Geoffrey [2021] (tulossa 2022). Totaalinen poliisivaltio. Tutkimusmatka Kiinan valvontakoneiston uumeniin, alkuperäisteos The Perfect Police State. An Undercover Odyssey into China's Terrifying Surveillance Dystopia of the Future (kääntäjä Riina Vuokko). Atena, Jyväskylä.

Mattlin, Mikael; Paltemaa, Lauri & Vuori, Juha A. (tulossa 2022). Kiinan poliittinen järjestelmä. Vastapaino, Tampere.

Sayragul, Sayragul & Cavelius, Alexandra [2021] (tulossa 2022). Avaintodistaja. Pako Kiinan nykypäivän keskitysleireiltä, alkuperäisteos The Chief Witness. Escape from China’s Modern-Day Concentration Camps (kääntäjä Jukka-Pekka Pajunen). Tammi, Helsinki.

Tanninen, Hannamiina (tulossa 2022). Kauppapaikkana Kiina Opas liiketoimintaan Kiinassa. Alma Talent, Helsinki.