Kirja-arvio: Matkalla lohikäärmeen maassa

Josefina Sipinen

Länsimaalaisille nyky-Kiina näyttäytyy vastakohtien maana. Kiinan pitkään kulttuuritraditioon kuuluvat suuret viisaudet, ajattelijat ja syvälle kurottavat perinteet, mutta samalla ”made in China” viittaa kuluttamiseen markkinavetoisessa maailmassa, jossa Kiina on asettunut Yhdysvaltojen rinnalla toiseksi maailmanmahdiksi. Maassa elää rinta rinnan suunnattoman rikkaita ja äärimmäisen köyhiä. Samalla kun Kiina on miljoonien mahdollisuuksien maa, se on uhrannut talouskasvun alttarilla jo määrättömästi niin omia kansalaisiaan kuin luonnonrikkauksiaan. Ripeä talouskasvu on jo saattanut maan ympäristökriisin partaalle.

Kirjailija ja kirjallisuudentutkija Tero Tähtiselle puoli vuotta Kiinassa on näyttänyt maasta toisenlaisetkin kasvot. Teos Lohikäärmeen päivät – puoli vuotta Shanghaissa on puolen vuoden matkakertomus, jossa Tähtinen kuvaa Kiinaa ja sen olemusta keskeltä Shanghaita, Manner-Kiinan suurinta talousveturia. Ennenkin Kiinassa käynyt Tähtinen jaksaa yhä hämmästellä maan tapoja ja päivittäisessä ihmisvilinässä kohtaamiaan hahmoja. Vanhojen pagodikattoisten rakennusten yllä hehkuvat McDonald’sin, Zaran ja Hennes & Mauritzin neonvalokyltit. Metroissa ja busseissa ihmiset ovat kiinni tablettitietokoneissaan ja puhelimissaan. Samalla kadulla voi kävellä vastaan pyjama-asuinen takaperinkävelijä, muodikkaaseen pukuun verhoutunut liikemies tai kerjäläinen. Tähtinen tutustuu matkallaan monimuotoisuuteen Kiinan kommunistisen puolueen rakentaman yhtenäiskulttuurin takana. Maata riuhdotaan kahtaalle ja kiinalaiset tuntuvat elävän alituisessa ristipaineessa – toisaalla elämään vaikuttaa ikivanha kiinalais-kungfuzelainen perinne ja toisaalla länsimainen rahatalous kaikkine houkutuksineen.

Tähtinen tuntuu kuitenkin löytävän paikkansa kiinalaisesta elämänmenosta melko luontevasti. Hän on yksinkertaiseen elämään mieltynyt yksinäinen vaeltaja suurkaupungin keskellä. Mieltään hän ravitsee kirjoilla ja kehoaan teellä. Ainoat seikat, jotka tätä hipahtavaa ajattelijaa tuntuvat shanghailaisessa elämänmenossa häiritsevän, ovat suurkaupungin melu ja tungos. Humanistin roolin lisäksi Tähtinen tarkastelee kiinalaisten arkea suomalaisesta näkökulmasta. Oma kansallinen identiteetti vaikuttaisi muuttuvan sitä yksiselitteisemmäksi, mitä kauemmas matkustaa. Toisinaan on matkustettava kaukomaille tutustuakseen itseensä. Matkakirja kertoo nimittäin sekä matkasta Kiinaan että Tähtisen matkasta omaan itseensä vieraassa maassa, jossa elämän peruselementit ovat tuttuja, mutta samalla niin kovin erilaisia.

Kiinalaisen ja suomalaisen kulttuurin välisissä eroissa on osittain kyse puhtaasta matematiikasta. Siinä missä Shanghaissa yhden neliökilometrin alueella asuu keskimäärin 3700 henkilöä, vastaava luku on Suomessa 17. Erilaisten arjen käytänteiden ja tapojen lisäksi tämä valtaisa ero johtaa kokonaan toisenlaisiin psykologisiin malleihin ja ehdollistumiin. Metrossa tungeksiminen ja jonossa etuileminen kytkeytyvät laajemmin osaksi ”minä ensin” -mentaliteettia, joka yli miljardin asukkaan maassa on päivittäinen selviytymiskeino. Ihmisiä on yksinkertaisesti liikaa, jotta kiinalainen voisi ulottaa solidaarisuutensa lähipiiriään etäämmäksi. Siten kiinalaiset elävät sekä yhdessä että samalla erikseen.

Matkakertomus on esseististä ajatuksen virtaa. Kerronnan aineksina ovat päivittäiset havainnot ja kohtaamiset, joiden lisäksi Tähtinen kuvaa kiinalaista kieltä, runoutta ja kirjallisuutta sekä maan politiikkaa ja historiaa. Esiin nousevat itäisen ja läntisen kulttuuripiirin erot. Tähtinen niveltää omat kokemuksensa ja kirjallisuusviittaukset sulavaksi liitoksi. Siltä varalta, että lukija kiinnostuu matkakertomuksen luettuaan enemmänkin Kiinasta ja maan kulttuurista, Tähtinen pudottelee kertomuksen lomassa useita vinkkejä teoksista, joista luku-urakan voi aloittaa. Myös teen juontiin kirjoittaja suhtautuu vähintään yhtä hartaasti kuin kiinalaiseen runouteen. Vaikkei teestä mitään tietäisikään, kuvailee Tähtinen kiinalaisia teelaatuja niin yksityiskohtaisesti, että lukija voi kuvitella istuvansa samassa teehuoneessa.

Kiinan globaalin merkityksen yhä kasvaessa lähes jokaisen on osoitettava jonkinlaista kiinnostusta maata kohtaan. Tähtinen onkin tutkimusmatkalla lohikäärmeen maassa. Hän astuu kaiken tiimellyksen keskelle ja pyrkii löytämään arkipäiväiset elämän ihmeet. Teoksen kerronta on koristeellista. Tähtinen erittelee havaintojaan niiden ydintä myöten. Sade, tuoksut ja äänet saavat hänen kuvauksissaan erilaisia olomuotoja, joilla lukija tuodaan keskelle niin Shanghain sykkivää värivaloa kuin hiljaista puutarhaa. Tähtinen heittäytyy kiinalaisten hyörinää seuratessaan myös filosofiseksi. Elämästä tulisi nauttia tässä ja nyt, alituinen tulevaisuuteen kurkottaminen vie hetkeltä sen kauneuden. Kiina on kuitenkin hyvä esimerkki maasta, joka ponnistaa voimallisesti eteenpäin. Sen väestö on valjastettu toteuttamaan kansallista tehtävää ja puurtamaan kellon ympäri.

Tähtinen kirjoittaa ajatuksistaan kiinnostavalla tavalla yhdistäen niihin pieniä kertomuksia sieltä täältä. Päiväkirjamerkintöjen perusteella hänessä on aimo ripaus romantikkoa, sillä kaunista ja kiinnostavaa on hänelle kaikki pieni ja huomaamaton. Hän on ajattelija, joka yrittää hahmottaa kiinalaisuuden sisintä olemusta kääntämällä kiinalaisia runoja suomen kielelle ja uppoutumalla tarinoihin menneisyyden viisaista. Teos ei ole tietokirja Kiinasta, kaikessa kaunopuheisuudessaan se ei myöskään ole kaunokirjallisuutta. Matkakertomus on sukellus kirjoittajan omiin kokemuksiin ja tulkintoihin, joita aika vieraan kulttuurin keskellä herättää. Teoksen lukeminen sujuu kepeän kerronnan vuoksi nopeasti ja vie mielen hetkeksi pois joulukuisesta Suomesta, matkalle itäiseen Aasiaan, keskelle yhtä maailman vanhimmista sivilisaatioista, joka on tehnyt uutta tulemistaan viime vuosikymmenten aikana vauhdilla.

Tero Tähtinen. Lohikäärmeen päivät – puoli vuotta Shanghaissa. Helsinki: Basambooks, 2014. 266 s.