Kirja-arvio: The Race for Paradise. An Islamic History of the Crusades

ANTTI HANNUNEN

Ristiretket lienevät yksi keskiajan tunnetuimmista ja tutkituimmista ilmiöistä. Perinteisen määritelmän mukaan ristiretket olivat Pyhälle maalle eli nykyisen Palestiinan alueelle suuntautuneita uskonnollisesti motivoituneita sotaretkiä. Niiden lähtölaukaus oli paavi Urbanus II:n Clermontin kirkolliskokouksessa vuonna 1095 pitämä kuuluisa saarna, ja ne päättyivät vuonna 1291 viimeisenkin kristittyjen palestiinalaisen tukikohdan, Akkon, menetykseen. Tämän määritelmän rinnalla on erityisesti muutamana viime vuosikymmenenä suosiotaan lisännyt ns. pluralistinen näkemys, joka ottaa huomioon myös esimerkiksi Iberian niemimaalle ja Baltiaan aina 1400-luvun lopulle asti suuntautuneet ristiretket. Ristiretkien historiaa on kirjoitettu ja uudelleen kirjoitettu vuosien saatossa jopa väsymykseen asti, ja useimmiten nimenomaan kristittyjen eli ”frankkien” näkökulmasta. Pennsylvanian yliopiston islamin historian professori Paul M. Cobbin A Race for Paradise. An Islamic History of the Crusades lähestyy tätä paljon tutkittua aihetta nimensä mukaisesti keskiaikaisten muslimihistorioitsijoiden kirjoitusten kautta.

Länsimaisessa tutkimuksessa arabiankielisten ristiretkilähteiden arvo on toki tiedostettu pitkään ja niitä on myös käytetty, mutta Cobbin kirjan kaltaista yksinomaan arabilähteisiin perustuvaa ristiretkien yleisteosta ei ole aiemmin julkaistu. Aiempi arabilähteiden vähäinen käyttö johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että arabiankieliset keskiaikaiset lähteet ovat kieltä osaamattomille ristiretkitutkijoille (eli valtaosalle meistä) mahdottomia tulkita. Cobbin mukaan A Race for Paradiseei suinkaan pyri olemaan ristiretkien täydellinen islamilainen historia. Hänen tavoitteenaan on kertoa, miten laajassa islamilaisessa maailmassa, aina Espanjasta Sisilian kautta Egyptiin, Syyriaan ja Irakiin, pohjoisesta tulleiden frankkien sotaretket koettiin ja miten niihin reagoitiin.

Cobbin teos on kiinnostavimmillaan silloin, kun hän keskittyy nimenomaan keskiaikaisten muslimien näkemysten selvittämiseen. Ajalta ennen ensimmäistä ristiretkeä on säilynyt muutama arabiankielinen matkakertomus Euroopasta, joiden kautta Cobb valottaa muslimien käsityksiä frankeista. Eurooppa nähtiin kylmänä, karuna ja köyhänä alueena. Siellä asuvat kansat olivat fanaattisen sotaisia, huonosti käyttäytyviä, epäsiistejä ja heidän uskontonsa oli takapajuinen. Kaiken lisäksi he noudattivat uskonnollisia tapojaan kovin pinnallisesti. Taloudellisesti Euroopalla ei ollut tarjota kuin jonkin verran halpoja raaka-aineita. Eurooppa oli keskiaikaisen islamilaisen maailman kannalta epäkiinnostava periferia, jolla ei oikeastaan ollut mitään tarjottavaa. Myöhemmin, kun kristityt olivat jo valloittaneet laajoja alueita muslimeilta Palestiinassa, aikalaislähteistä käy ilmi muslimien huoli frankkien tuomasta kulttuurillisesta uhasta, ja tätä kautta myös pelko muslimien moraalin yleisestä rappiosta.

Kristittyjen kollegoidensa tavoin keskiaikaiset muslimikirjoittajat eivät olleet juurikaan kiinnostuneita tavallisten ihmisten tuntemuksista tai näkemyksistä. Tästä huolimatta Cobb on onnistunut löytämään lähteistään muutamia hyviä esimerkkejä frankkien ja muslimien yhteiselosta, joka oli muutakin kuin jatkuvaa sodankäyntiä. 1100- ja 1200-luvuilla valtaosa Lähi-idässä asuneista muslimeista ei ollut tekemisissä frankkien kanssa, mutta niiltä osin kuin kanssakäymistä esiintyi, se oli täysin arkipäiväistä, kuten kaupankäyntiä tai vain tavallista naapuruutta. Tämän kaltaista vuorovaikutusta Cobb tuo esille teosta mukavasti elävöittävillä anekdooteilla.

Yksi Cobbin teoksen tärkeimmistä pointeista on, että islamilainen historiankirjoitus ei nähnyt ristiretkiä ilmiönä, jolla olisi ollut selkeä alku (Clermontin kirkolliskokous vuonna 1095) tai loppu (Akkon valloitus vuonna 1291). Muslimikronikoiden mukaan frankit olivat aloittaneet aggressionsa islamilaista maailmaa kohtaan jo vuosikymmeniä ennen ensimmäistä ristiretkeä Sisiliassa ja Espanjassa. Ensimmäinen ristiretki oli heidän näkökulmastaan osa tuota aggressiota, jota motivoi frankkien synnynnäinen sotaisuus ja ahneus. Ristiretkien islamilaisen historiansa Cobb päättää vuoteen 1492, jolloin kristittyjen armeija valloitti Granadan, viimeisen muslimien hallitseman alueen Iberian niemimaalla. Cobb tekee teoksessaan selväksi, että muslimeilla ei ollut yhteistä jaettua kokemusta ristiretkistä eikä niihin reagoitu systemaattisesti organisoidulla ”vastaristiretkellä”, vaikka myöhempi länsimainen historiankirjoitus on niin usein halunnut tulkita. Esimerkiksi frankkien Palestiinassa valtaamien alueitten vaiheittainen takaisinvaltaus kesti liki kaksisataa vuotta, ja vaati vähintään yhtä paljon taitavaa diplomatiaa ja politikointia kuin puhdasta lihasvoimaa.

Paul M. Cobbin A Race for Paradise. An Islamic History of the Crusades on taitavasti kirjoitettu ja pääosin viihdyttävä yleisteos. Se tuo kipeästi tarvitun lisän hyvin eurooppakeskeiseen ristiretkien historian tutkimukseen. Mutta ei niin hyvää, ettei jotain huonoakin. Osassa kirjansa luvuista Cobb keskittyy turhaan tavanomaiseen tapahtuma- ja sotahistoriaan sekä lukuisiin taistelukuvauksiin. Toki osaa lukijoista varmasti toistuvat kertomukset eri kaupunkien näännyttävistä piirityksistä saattavat kiinnostaa, mutta ne eivät juurikaan tuo teokselle mitään lisäarvoa, ja ovat sanalla sanottuna tylsiä sekä välillä hyvin sekavia. Lisäkritiikkiä on syytä antaa kirjan heikohkoille kartoille, jotka ovat lähinnä muista teoksista kopioituja. Vaikka kirjan tapahtumapaikat ovat valtaosalle meistä iltauutisista tuttuja, kunnollinen ja viimeistelty karttaliite olisi ollut kirjassa paikallaan. Cobbin esipuheen rivien välistä on tosin luettavissa, että syy tähän oli ilmeisesti aikataulutekninen.

Erityishuomio ja kiitos täytyy antaa Cobbin ansiokkaille viitteille, jotka ovat ärsyttävästi (todennäköisesti kustantajan vaatimuksesta) kirjan lopussa. Teoksen viitteet eivät sisällä ainoastaan tiedot leipätekstin lähteistä vaan ohjaavat kiinnostuneen lukijan aiheeseen liittyvään tutkimuskirjallisuuteen erittäin kattavasti. Vastaavaan viitseliäisyyteen törmää harvoin.

Paul M. Cobb. The Race for Paradise. An Islamic History of the Crusades. Oxford University Press, 2014. 335 s.