Tyttöjen ja poikien välisissä suhteissa sen sijaan on täällä tapahtunut entiseen verrattuna huomattava muutos. Ennen katsottiin ainakin lievästi sopimattomaksi nuorten seurustelu päiväsaikaan ja yöjalassa kulkeminen oli tavallinen seurustelumuoto, joskaan ei yksinomainen. Kirkkomatkoilla tapaamista taasen paremmin suvaitiin. Mutta kansakoulujen ja edistysseuratoiminnan tultua yleisemmäksi muuttuivat myöskin tyttöjen ja poikien seurustelun tavat enemmän ”päivän puoleisiksi”: iltamia valmisteltiin yhdessä eikä pojan ja tytön yhdessä kävely esim. maantiellä ollut mikään tavaton näky.¹

Uukuniemeläisen Einon muistelussa nousee esille kaksi jakolinjaa aikalaisten seurustelusuhteissa esi-tetylle ja koetulle mieheydelle: 1) perinteinen ja 2) uudenaikainen miehuus. Jakolinjat näkyvät aineiston seurustelusuhteita kuvaavissa kohdissa erityisesti yöjuoksua ja nuorisoseuroissa käyntiä käsittelevissä kohdissa. Käytän artikkelissani termiä yöjuoksu², joka tunnetaan myös käsitteillä luhtielämä, yöjalka tai aittaelämä, hahmottamaan erityisesti nuoren työväestön ja palkollisten miesten vierailua kesäisin talon aitassa nukkuvien nuorten naisten luona. Tutkijat jakavat Einon kertoman mukaisen hierarkkisuuden seurustelussa ja avioliitossa. Yhtä lailla muistelijan tulkinta kansakoulujen ja muun nuorisotoiminnan vaikutuksista seurustelusuhteiden ja samalla sukupuolikäsitysten muuttumiseen on jaettu tutkijapiireissä.³ Aikaisemmista tutkimuksista poiketen olen kiinnostunut seksuaalisuuden ja valta-aseman tarkastelun sijaan mieheyksien eri muotojen yhtäläisyyksien ja eroavaisuuksien kokemisen tutkimisesta yöjuoksussa palkollisten ja työväestön parissa. Tässä artikkelissa käsittelen, miten monimuotoinen miehuus koettiin yöjuoksussa ja millaisia eroja ja yhtäläisyyksiä löytyy miehisyyksien esittämisessä.

Yhteiskunnalliset ja kulttuuriset muutokset heijastuivat mieheyksien muutoksiin. Säädyt säilyttivät asemansa merkittävinä yhteiskunnallisina ryhminä Venäjän valloittaessa Ruotsin kuningaskunnan itäiset maakunnat ja muodostaen näistä Suomen suurruhtinaskunnan vuonna 1809. Aikalaisten maail-mankuva säilyi tiukasti rajattuna, ja jokaisella yhteiskuntaryhmällä eli säädyllä oli omat tehtävänsä. Säätyjen merkitys kasvoi valtiopäivätoiminnan jatkuessa vuonna 1863. Eduskuntauudistus vei pohjan säädyiltä virallisen vallan vuonna 1906, mutta säätyjen kulttuurinen vaikutus tapoihin jäi voimaan vielä pitkään säätypuhtautena. Säätypuhtauden uhkana pidettiin säätyrajojen ylityksiä seksuaalisissa suhteissa ja avioliitossa.⁴

Jatkuvuuksista huolimatta suurruhtinaskuntaisuus toi mukanaan monia mahdollisuuksia ja rajojen kokeilua. Varhainen teollistuminen ja väestönkasvu erityisesti säädyttömien joukossa omalta osaltaan murensivat pohjaa säätyjakoa 1800-luvun loppupuolella. Reformit elinkeinojen vapauttamisesta ja laajemmin sivistysliike rakensivat perustuksia vanhojen rajojen ylittämiselle ja aikaisemmin sivuun jätettyjen ihmisten osallistumiselle yhteiskunnalliseen elämään. Varallisuuden kasvu ja reformien vai-kutus alkoivat näkyä maaseudulla vuosien 1880–1910 välillä.⁵ Samanaikaisten muutosten aikana aikaisemmat sukupuolinormistoa määrittäneet ja ohjanneet mallit joutuivat puolustuskannalle. Miehuus muuttui ja mukautui miesten ja muiden maalaisten toiminnalla.⁶

Artikkelini aineistona käytän Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkistossa säilytettyä vuonna 1939 Kansantieto-lehdessä kerättyä kyselyä maaseudun uusista elämäntavoista. Kyselyaineisto koostuu 87 vastauksesta monipuolisiin teemoihin, joita olivat esimerkiksi muutokset viljelytavoissa, asuinrakennuksissa, vaatetuksessa, politiikassa ja nuorten seurustelusuhteissa.⁷ Tutkimusaineiston luonne ja sisältö tuovat tutkimusartikkeliin omat erityispiirteensä ja haasteensa.

Artikkelissa miehuuden rajojen määrittely ja keruukyselyiden vastaajien äänen esille nostaminen ovat ensisijaisia. Tutkimusaineistossani monessa muistelussa mainitaan erikseen selvästi vain muistelun lähettäjän nimi. Usein tiedot on koottu useammalta henkilöltä, kuten osoittavat viittaukset ”kylällä puhutaan”, ”nuoret kertovat” tai ”vanhat kertovat”. Käsittelen näitä tiedonvälittäjinä erotuksena tiedonantajista. Käytän tiedonantajan synonyymeinä termejä informantti ja vastaaja. Tämä tiedonantajien vääristymä koskee samalla muistelijoiden otantaa heidän sukupuolensa ja yhteiskunnallisen asemansa perusteella. Enemmistö tiedonvälittäjistä on miehiä, mutta monet näiden muisteluiden kertojista ovat naisia. Tiedonantajat ja tiedonvälittäjät rajautuvat suomenkielisiin ja alueellisesti Ahvenanmaata lukuun ottamatta Suomen suurruhtinaskunnan alueelle. Määrittelen nuoruuden 14–25 ikävuoden väliin, jonka alussa enemmistö maalaisnuorista työskentelivät omalla sukutilalla tai palkollisena toisen palveluksessa.⁸ Perinteisesti nuoruuden katsottiin loppuneen lasten siirtyessä ”oikeisiin töihin”, kuten lastenhoitajana toimimisesta maanviljelyyn ja karjanhoitoon. Varsinaisen aikuisuuden tulkittiin alkaneen avioliitosta ja lähempänä kolmenkymmenen ikävuoden saavuttamista.⁹

Tutkimuseettisesti ja lähdekriittisesti muistitiedon epävarmuus aiheuttaa haasteita. Tämä tulee esiin myös tutkimani aineiston kohdalla. Eettisiä kysymyksiä helpottaa se, että kyselyssä ilmoitettiin selvästi tarkoitukseksi kerätä tietoa tutkijoita ja tutkimuksia varten. Keruukyselyitä tutkineiden asiantuntijoiden mukaan tutkijalla on velvollisuus huolehtia, että menneisyyden ihmisten oma ääni nousee esille tutkimuksessa totuudenmukaisesti. Samalla tutkijan on tasapainoteltava tarkkuuden ja yksityisyyden välillä.¹⁰ Tämä tasapainoilu on läsnä tutkimuksessani. Tiedonvälittäjien kohdalla tämä on erityisesti haasteellista, sillä tutkijalle jää epäselväksi esimerkiksi kyläläisten suostumus perhe-elämän tai raha-asioiden kirjaamiseen. Lähtökohtaisesti käytän viitteissä viittauksena vain tapahtumapaikkoja ja lainauksissa etunimiä. Muisteluiden sisällön ja kertojan perusteella teen valintoja katkelmien soveltuvuudesta osaksi artikkeliani.

Muistitietotutkimuksen menetelmistä ja teoriasta kirjoittaneiden Kirsi-Maria Hytösen ja Antti Häkkisen mukaan muistelijat muodostavat lapsuuden ja nuoruuden muistoista monikerroksisen elämäntarinsa, jossa menneisyyden tapahtumat on liitetty itsereflektion kautta osaksi heidän elämäntarinaasa.¹¹ Keruuaineiston kirjaamiset ja haastattelut tapahtuivat vuonna 1939, jolloin tapahtumahetkestä oli kulunut useampi vuosikymmen. Tutkimusartikkelissani yhdistän sekä kokemus- että muistitietohistorian tutkimusperirinnettä. Hahmotan kokemushistorian ja muistitietotutkimuksen välistä suhdetta niin, että kokemushistoria on kiinnostunut varsinaisesta historiallisesta ilmiöstä ja tapahtumista erotuksena muistitietotutkimuksesta, jossa pääpaino on siinä, miten muistelijat kokivat ja hahmottivat omaa elämäänsä sekä ympäröivää maailmansa.¹²

Historiallisen ilmiön ja muistelijoiden kokemusten esittämiseksi hyödynnän kielen, merkitysten ja narratiivien analysointia selvittääkseni yöjuoksuperinnettä sekä sitä, miten miehisyys koettiin ja nähtiin yöjuoksussa. Käytännössä tämä tarkoittaa aineiston kokonaisvaltaista lukemista, minkä jälkeen merkitsen yöjuoksua ja laajemmin miehuutta käsittelevät muistelut. Kolmantena luen kerätyn aineiston uudelleen ja muodostan yhdistäviä ja erottavia maskuliinisuuden kertomuksia, joita tulkitsen hyödyntäen aikaisempia tutkimuksia saavuttaakseni ilmiön historiallisen kontekstin.¹³

Tutkimusartikkelini keskeisiä käsitteitä ja analysoimisen kohteita ovat sukupuoli ja miehisyys. Sonya Rose painottaa muiden sukupuolihistorioitsijoiden tavoin sukupuolieron merkitystä miehisyyden määrittelyssä. Miehisyys koostuu biologisista ja kulttuurisista eroista naisiin. Miehisyys määriteltiin miesten keskuudessa heidän vähemmän naisellisilla piirteillä erityisesti 1800-luvun maailmassa. Piirteet eivät olleet niinkään biologisia, vaan toimintatapoja. Samalla miehisyydessä on kyse monista miehisyyksistä, jotka kilpailevat ja ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Kilpailevien maskuliinisuuksien joukossa on vallitsevan miehisyyden muoto eli hegemoninen miehisyys, joka määrittelee sopivan miehisyyden muodot ja rajat.¹⁴ Sukupuolen tapoja, esittämistä ja uusintamista kuvastaa Judith Butlerin käsite performanssi, jossa kulttuuristen normien myötä rakentuu sukupuoli-identiteetti. Sukupuolen esittäminen suoraan mahdollista sukupuolen vaihtamista performanssia muuttamalla. Kulttuurin sukupuolinormien vastainen toiminta yksilöiden ja ryhmien tasolla on haasteellista.¹⁵ Hahmotan tässä artikkelissa sukupuolen tutkimusaineistooni sopivasti miehen ja naisen sukupuolieron mukaan. Keskityn performanssissa miehisyyden moninaiseen esittämiseen, muutokseen ja jatkuvuuteen.

RAJATTU MUTTA MONINAINEN MIEHISYYS

Suurruhtinaskuntalaisten elämä oli hyvin säädeltyä kulttuuristen normien avulla lainsäädännöllisen vapautumisen jälkeenkin vielä 1800-luvun loppupuolella. Esimerkiksi pukeutumisessa materiaaleja rajoittaneet ylellisyyssäädökset kumottiin vuonna 1816, joka mahdollisti aikaisemmin säätyläisille tarkoitettujen vaatteiden leviämisen säätyrajojen sisällä ja niiden ulkopuolella.¹⁶ Ylellisyyssäädösten purkaminen ei kuitenkaan poistanut kulttuurisia normeja säätyrajat ylittävästä pukeutumiskiellosta.¹⁷ Luonnollisella jaolla aikalaiset tarkoittivat ensisijaisesti säätyjakoa aatelisiin, papistoon, porvaristoon ja talonpoikiin. Maaseudulla säätyjaon portaiden yläpuolella oli maataomistavia talollisia, mistä porrastetusti alaspäin löytyivät eri vuokraviljelijät, palkolliset, työväestöt ja lopulta irtolaiset. Tämän jaon yksi ulottuvuus oli säädyn lisäksi sukupuoli.¹⁸

Aikakaudella miehuus käsitettiin pääasiallisesti kaksijakoisesti: 1) perinteisenä ja 2) uudistusmielisenä miehuutena. Jakolinjat miehuuden hahmottamisessa eivät kuitenkaan noudattaneet orjallisesti kyseisiä päälinjoja, vaan identiteetit olivat jatkuvassa liikkeessä esimerkiksi yksilön aseman ja paikallisten normien vaikutuksesta. Hahmotan Saara Tuomaalan, Anne Ollilan ja Sonya Rosen tavoin Judith Butlerin hengessä perinteisen miehuuden hegemonisena miehuutena, jota haastamaan nousi uudenaikainen miehuus.¹⁹ Monitasoisesta nuorten miehuuden tulkinnasta huolimatta aikalaisten muisteluista on mahdollista nostaa esille yhteisiä ja erottavia piirteitä. Perinteiseen miehuuteen kytkettiin yhteiskuntaluokka²⁰, kunniallisuus²¹ ja voimakkuus²². Puolestaan uudistusmielisessä näkemyksessä yhteisiä piirteitä olivat vapautuneisuus²³, yhteiskuntaluokkaisuus²⁴ ja muutoshaluisuus²⁵.

Ensimmäisessä perinteisen miehuuden piirteessä miesten oletettiin noudattavan säätyläistä ja ajan hierarkkista normistoa. Yhteiskuntaluokkaisuus piti sisällään sosiaalisen kontrollin muotoja, kuten rehvastelua seksuaalisuudella ja normeista poikkeaviin kohdistunutta pilkkaa. Jussi Hanskan, Kirsi Vainio-Korhosen ja Marjatta Rahikaisen sekä Marja Jalavan mukaan säätyläisyys perustui Jumalan antamaan hierarkkiseen järjestykseen, jossa säätykierron sijaan tärkeintä oli pysyä omassa asetetulla paikalla.²⁶ Arjessa omaa asemaansa ilmaistiin esimerkiksi pukeutumisella. Merja Uotilan tutkimuksessa säätyläiset talonpojat erottuivat muusta maalaisväestöstä parempilaatuisten ammattilaisten valmistamilla ja luonnonväreistä poikkeavilla vaatteilla. Kotikutoinen sarkakangas katsottiin maalaisille soveliaaksi kankaaksi kalliimman verkakankaan jäädessä säätyläisille.²⁷

Kunniallisuus kiinnittyy osaltaan yhteiskuntaluokkaisuuteen, mutta erotuksena edellä mainittuun kunniallisuus sisälsi 1800-luvulla sivistyneistön levittämä ideologisuuteen viittaava siveellisyysajattelu. J.J. Tengströmin ja J.V. Snellmanin vaikutuksesta siveellisyydellä tarkoitettiin miestä, joka poliittiseen elämään osallistumalla otti kantaa oman kulttuurisen arvomaailmansa muutokseen.²⁸ Jalavan mukaan ajatusmaailmassa periaatteessa kuka tahansa ajan vaatimuksen ja ihmiskunnan yhteisen edun ymmärtävä ihminen oli sivistynyt ja siveellinen. Edistyksellisyydestä huolimatta siveellisyys ei kannustanut sosiaaliseen nousuun tai muihin yksilönvapauksiin, jos kehitys oli yhteisen edun vastaisia.²⁹

Voimakkuus rakentui fyysisen työn arvostukseen ja voimakkuuden näyttämiseen esimerkiksi väkivallalla. Tarja Kakko tutkimuksessaan yhdistää työn ja voimakkuuden osaksi 1900-luvun vaihteen luterilaista kasvatusaatetta. Hänen mukaansa työn tekeminen ja riittävän toimeentulon saavuttaminen kuuluivat erottamattomasti kristilliseen elämään, missä työ nähtiin dualistisesti samalla sekä Jumalan rangaistuksena ihmisten tottelemattomuudesta että harvojen ja valittujen etuoikeutena armon lahjan muodossa.³⁰

Uudistusmielisyyden vapautuneisuudella tarkoitettiin aikaisempien rajojen rikkomista ja nousemista tavoilta, varakkuudelta ja statukselta parempaan ryhmään. Muutos näkyi muun muassa nuorten talollisten, vuokraviljelijöiden ja palkollisten poikien omaksuessa uusia, aikaisemmin maaseudulla herroille kuuluneita tapoja. Tämä liittyy yhteen yhteiskuntaluokkaisuuteen, joka osittain korvasi aikaisemman kunniallisuutta korostanutta eetosta. Nuorten miesten oli pyrittävä nostamaan ja turvaamaan perheensä elintasoa ja tapoja. Viimeisenä merkittävänä piirteenä oli muutoshaluisuuden näyttäminen, mikä merkitsi avointa suhtautumista esimerkiksi koulutukseen, uusiin hygieniatapoihin ja pukeutumiseen. Seuraavaksi havainnoin näitä miehisyyden muotoja yöjuoksun kehityksessä vuosien 1880–1910 välillä.

IHANTEENA PERINTEINEN MIEHISYYS

Kaipasivathan ennen nuoret toistensa seuraa, kun ei saanut päivällä niin täytyi tehtä yöllä. Sillä ennen jos tyttö ja poika käveli päivällä rinnakkain niin se oli suuri vika ja aivan synti, vaan yöllä tehtiin salaa niin ei vanhemmat tienneet mitään. Välistä sattu tyttöjen yövieraille aikamoisia kommelluksia, milloin ne sattu alastoman mummon täin kohtelu tanterille, milloin ne salvattiin pönkän taa tyttöjen aittaan aamuun asti, välistä tytöt varasi vesikiulun ja laittoivat vasten naamaa epämieluiselle vieraalleen.³¹

Kertojan muistelu kuvastaa hyvin nuorten ystävyys- ja seurustelusuhteissa tapahtunutta tasapainoilua sallitun ja kielletyn välillä Pohjois-Karjalan Nurmeksella. Tematiikkaan liittyvät muistot ovat aineistossa yleisiä. Sallittu seurustelu käsitti vanhempien, sukulaisten ja talon isäntäväen hyväksymää kanssakäymistä esimerkiksi kirkkomatkoilla. Kielletyt seurustelumuodot käsittivät kaiken vanhempien, suvun ja yhteisön vanhimpien hyväksynnän ulkopuoliset suhteet.³² Oman osuutensa illan ja yön puoleiseen nuorten väliseen seurusteluun oli raskailla ja pitkillä päivätöillä maa- ja metsätalouden parissa. Yhteisöllisissä tiloissa yhteisön jäsenet valvoivat hyvinkin tarkasti erityisesti nuorten sukupuolikäyttäytymistä ja normien noudattamista.³³

Samaan aikaan vanhemmat ikäryhmät ristiriitaisesti hyväksyivät ja tuomitsivat yöjalassa kulkemisen. Tosin tuomittavuus ja hyväksyttävyys vaihtelivat muistelijoiden mukaan osapuolten aseman perusteella: työväestön ja palkollisten keskinäisiin aittavierailuihin suhtauduttiin hyväksyttävämmin kuin yhteiskuntaluokkarajat ylittäviin suhteisiin.³⁴ Kunnian ja voimakkuuden näyttäminen on kuulunut osaksi maskuliinisuuden esittämistä. Tämä tulee erityisesti esiin 1800-luvun agraarisessa käsivoimin tehdyn maanviljelyn ja metsänhoidon alueilla Suomen suurruhtinaskunnassa. Henkilön arvostus riippui jopa sukupuoleen katsomatta pitkälti hänen kyvystään ja halustaan tehdä töitä. Kuitenkin perinteisen sukupuoleen sijoitetun työjaon perusteella suuremmat fyysiset suoritukset kuuluivat miehille, joista suoriutuminen oli miehisyyden vähimmäisvaatimus.³⁵ Voimakkuuden ja kunniallisuuden näyttämiseen kuului väkivaltaisuus.

[…] oli ennen tapana, että kylän pojat kesäöisin kerääntyivät suuriksi ryhmiksi vaanien naapurikylien poikia, jotka myös joukolla saattoivat tulla toiseen kylään ”kolistelemaan” – pyrkimään tyttöjen aittoihin – tai tekemään muuta pahaa, tai sitte tehtiin vastaavanlaisia retkiä naapurikylään. Näissä yöllisissä yhteenotoissa ei kumminkaan käytetty koskaan puukkoja, vaan turvauduttiin seipäisiin, kiviin, halkoihin, tien yli viritettyihin köysiin, yleensä kumminkin semmoisiin välineisiin, jotka eivät tuottaneet kovin suurta tuhoa.³⁶

Väkivalta tapahtui valkealaisen kertojan mukaan miesten keskuudessa ja pääasiallisesti poissa nuorten naisten silmien edestä. Varsinaiset yhteenotot koskivat muisteluissa pikemminkin oman kylän tai pitäjän ulkopuolisia henkilöitä. Väkivalta oikeutettiin oman paikkakunnan naisten ja tyttöjen suojelemisella. Yhteenotot olivat muisteluiden perusteella varsin rajuja, mutta asiat eivät aina edenneet oikeudenkäynteihin asti. Toimintaa pidettiin normaalina yöjuoksuun kuuluvana seikkana. Väkivallan lisäksi nurmeslaisen kertojan mukaan kilpailijoiden sulkeminen aittaan oli hyvin yleistä, jolloin monin paikoin aamulla ovella odotti talon isäntä seipään kanssa vastaanottamassa yövierasta.³⁷ Väkivalta ei ollut pelkästään miesten asia. Naiset eivät aina halunneet yövierasta seurakseen, jolloin ovi pysyi kiinni tai nuoret naiset saattoivat esimerkiksi lyödä tunkeutuvaa miestä vesikiululla.³⁸ Aineistosta ei ilmene pyrkivätkö miehet uudelleen väkisin aittoihin, mutta vesikiululla lyöminen antaa ymmärtää sinnikkäästä pyrkimyksestä tunkeutua sisälle kielloista huolimatta.

Väkivaltaisuus ei jäänyt pelkästään puolustukseksi ja kilpakumppanien sabotoimiselle, vaan samat ryhmät kävivät naapurikylissä pyrkimässä heidän aittoihinsa. Muisteluiden mukaan henkilöt olivat enemmän oman yhteisönsä ja alueensa jäseniä, kuin suomalaisia tai yhteiskuntaryhmänsä edustajia. Esimerkiksi uusimuotista hattupäistä, tärkkikauluksista ja kalossit jalassa pitävää nuorta miestä saatettiin hyvinkin pilkata eritoten hänen ollessa palkollinen. Ulkopaikkakuntalaiset saivat kokea pilkan lisäksi suoranaista väkivaltaa.³⁹ Miesten keskinäinen toistensa pilkkaaminen jäi vähäiseksi verrattaessa nuorten naisten kokemaan haukkumiseen.

[…] kun naiset rupesi pitämään alushousuja niin piti naiset ne ensin salassa pyykilläkin kun ne pesi niitä niin ne vietiin metsään kuivumaan että niitä ei kukaan nähny […] ja on mitätehty pieni laulupätkä että Pumalan likalla nirkatut pökyt, virkatut pöksyt, niihinpä pöksyin se ryssäkin eksyi ryssäkin eksyi eikä tahtonut venäjälle osata ennenko Suomalaiset tiepää näytti.⁴⁰

Folkloristi Satu Apo on luonnehtinut kansankulttuurissa uusien tapojen ja erityisesti herraskaisiksi pidettyjen asioiden pilkkaamista arkipäivään kuuluneeksi tapahtumaksi. Maalaiset vahvistivat omaa identiteettiään suhteessa kaupunkilaisiin ja tässä tapauksessa myös muihin ryhmittymiin.⁴¹ Yllä olevassa Koskenpään tapahtumien kuvauksessa miehet samalla pyrkivät kontrolloimaan naisten käyttäytymistä ja korostamaan toiminnallaan miehisyyttään ryhmänsä sisällä.

MUOKKAUTUVAT JA MUUTTUVAT MIEHISYYDET

Oman asemansa osoittaminen sisäisessä hierarkiassa ja erityisessä suhteessa vieraisiin nuoriin miehiin oli keskeinen osa perinteisen mieheyden identiteettiä ja identifikaatiota. Perinteiseksi seurustelutavaksi mielletystä yöjuoksusta löytyy myös huomattavasti uudenaikaiseen miehuuteen kiinnitettyjä piirteitä, jotka vahvistuivat kansakoulujen ja erilaisten nuorisoseurojen rantautuessa maaseudulle.

Joka keskiviikko, lauvantai ja sunnuntai ilta kesän aikana tuli poikia tyttöjen luttihin riioihin, ensiksi mentiin tansseihin yhdessä ja laulettiin matkoilla. Kun tansseista palattiin takaisin, mentiin yhdessä poikain kanssa nukkumaan ja pojat toivat mukanaan n.s. hyvältä tuoksuvia minttuja joita he poimivat pellon pientareilta. Siten lutit tuoksuivat hyvältä. Pojilla oli usein mukanaan vehnästä ja makeisia joita ne antoivat lutissa tytöillen ja laulu ei puuttunut myöskään. Ne olivat hauskoja aikoja!⁴²

Yöjuoksu ei rehvastelulauluista ja puheista huolimatta ollut pelkästään seksuaalisen suhteen hakemista ja oman miehisyyden näyttämistä. Vaikka luhtielämässä pyrittiin sekä pitkiin että lyhyempiin yhden yön vastaisiinkin suhteisiin, niin monessa muistelussa pyrkimyksenä oli kuitenkin yhteisen ajan viettäminen varsinaisen suhteen sijaan.⁴³ Tällöin mieheltä ja samalla miehisyydeltä odotettiin erilaisia piirteitä kuin mitä miehuuteen liitettiin seurustelusuhteiden ulkopuolella ja miesryhmissä. Esimerkiksi seinäjokelaisen muistelijan mukaisesti miehuus tarkoitti myös hienotunteisuutta. Nuorten miesten ajanviettoon ei tässä tapauksessa kytkeytynyt oman kylän naisten suojelun tai oman kunnian vaalimista, joihin liittyvissä konflikteissa käytettiin usein myös väkivaltaa. Muistelukatkelmasta voi sen sijaan lukea herkkyyden osoittamista sekä tunteiden näyttämistä naisille. Perinteisen miesihanteen esittäminen ja toistaminen olivat jo tällöin tilannesidonnaisia.

Samalla tavalla pilkkasivat sellaisia tyttöjä joilla takissa karva kaulus tai puuuhka nekin kuuluivat herras kampsuihin, Sykiälän kylästä […] Helena oli uskaltanut ensimmäisenä mennä iltamaan karvakaulus kaulassaan, ja silloin olivat pojat alkaneet pilkata Helenaa ja ruvenneet määkimään pää! pää! kenes pärriltä sie nahan otit? ja Helenan täytyi lähteä talosta pois pilkan takia. Mutta kun useampi tyttö kylässä tuotti itselleen Pietarista karva kauluksi täytyi poikien tyyntyä.⁴⁴

Yllä olevan muistelijan kertomus kertoi perinteisen miehuuden kokemasta haasteesta ja muutoksesta nuorten miesten harjoittamassa sosiaalisen kontrollissa ja miehuuden esittämisessä. Miesten pilkka Helenan karvakauluksesta kaatui pilkkaajien omaan niskaan muiden kylän tyttöjen alkaessa käyttää myös samanlaista uutuutta. Mahdollisten yöjuoksun kohteiden ja seurustelukumppanien uusien tapojen omaksuminen lopetti suurimmaksi osaksi julkisen pilkkaamisen. Vastaavasti naisten suoranainen uusimuotisten miesten vaatteiden ja tyylien, kuten lyhyiden hiuksien, verkakangasvaatteiden ja kalossien ihailu muutti nuorten miesten suhtautumista aikaisemmin herraskaisiin vaatteisiin.⁴⁵

Kyläläisten keskuudessa tapahtuva pilkkaaminen oli ristiriidassa yksityisesti ja huomattavasti pienemmissä ryhmissä tapahtuvan käytöksen kanssa. Näkemys kuvastaa hiljalleen muuttuvia miehuuden esittämisen ja toistamisen muotoja. Yhä useampi käytöksellään kyseenalaisti ja haastoi perinteisen miehuuden. Toisaalta artikkelissani on jo käynyt selvästi ilmi, että perinteisen miehuuden sisälle mahtui ainakin tilannesidonnaisesti uudenmallisen miehuuden tapoja. Syntipukeiksi joutuivat maaseudulle rantautuneet kansakoulut ja erilaiset nuorisoseurat.⁴⁶

[…] opettajana E.E. Snelman joka sai parissa vuodessa osakseen koko koulu piirin suosion ja lasten rakkauden sekä vanhempien luoton […] oli tosin niitäkin vanhempia jotka moitti opettajaa siitä että se rinnasti kaikki oppilaansa saman arvoisiksi niinpä saattoi köhän sauna kestin poika istua rikkaan talon tyttären kanssa samassa pulpetissa ja opettaja saattoi kilometrin pituisen kouluun johtavan kujan kävellä köyhän tytön kanssa pitäen sitä kädestä ja valvoa ettei heikompia sorrettu… ⁴⁷

Vanhemmat maalaiset pitivät yleisesti luku- ja kirjoitustaitojen ulkopuolista oppia hyödyttömänä herrojen asiana. Sysmäläisen sanavalinnoista voi tosin huomioida, että luottamuksen saamisessa meni opettajalta muutama vuosi. Samalla katkelmassa huomioidaan muutamien vanhempien eriävä mielipide aikaisempien säätyrajojen ylittämisestä. Nuorten keskuudessa kansakoulut ja nuorisoseurat olivat suosittuja täydentäen aikaisempaa yöjuoksun perinnettä. Laajentunut perinteinen miehuus ja uudenaikainen miehuus eivät tehneet hyväksyttäviksi pitkään vallinneita käsityksiä säätyrajojen ylittävistä seurustelusuhteista tai avioliitoista.⁴⁸ Muutos oli kuitenkin alkanut.

JOHTOPÄÄTÖKSET

Artikkelissani olen käsitellyt miehisyyttä yöjuoksun yhteydessä vuosisadan vaihteen suurruhtinaskunnassa. Olen kiinnittänyt huomiota hegemonisen perinteisen miehisyyden sisältämiin piirteisiin ja kyseisten piirteiden kokemiseen käytännön tasolla seurustelusuhteissa. Kiehtova tutkimuskohde on ollut perinteisen miehuuden sisältämien normien tilannesidonnaisuus ja joustavuus yöjuoksun eri vaiheissa. Kansakoulun, nuorisoseurojen ja muiden uudistusten saapumista pidettiin syyllisenä vanhojen tapojen haastamiseen, mutta uudenaikaisen miehuuden piirteet saapuivat maaseudulle jo aikaisemmin. Arjessa koetut miehuuksien väliset ja myös sisäiset konfliktit näkyivät tapojen muuttumisessa yöjuoksussa.

Miehuus rakentui 1880-luvulla hegemonisen perinteisen miehuuden ympärille, joka sisälsi yhteiskuntaluokkaan, kunniallisuuteen ja voimakkuuteen liitettyjä miehisyyden piirteitä. Valta-asemastaan huolimatta perinteinen miehisyys eli jatkuvassa muutoksessa. Esimerkiksi miehen yhteiskuntaluokan ja kunniallisuuden esittäminen muuttui erityisesti maataomistavien talollisten joukossa aikaisemmin herraskaisiksi laskettujen vaatteiden levittäytyessä maaseudulle. Nämä edut ja muutokset katsottiin soveliaiksi vain talollisten joukossa, jolloin maaseutuväestön enemmistö jäi uudistusten ulkopuolelle. Rinnalle nousivat uudenaikaisen miehuuden piirteet, kuten vapautuneisuus, luokkarajojen ylittäminen ja uudistusmielisyys haastamaan perinteistä miehuutta.

Nämä yhtäläisyydet ja eroavaisuudet näkyivät nuorten miesten keskuudessa ja yöjalassa kumppanilleen esittämissä miehuuksissa. Huomiota herättävästi nuorten miesten tavat muuttuivat perinteisenkin miehisyyden sisällä. Fyysisen voimakkuuden ja kunniallisuuden esittäminen esimerkiksi maa- ja metsätaloustyön tekemisen yhteydessä kuului osaksi tuolloin hegemonista miehisyyttä. Tunnollinen ja hyvä työntekijä näyttäytyi huomattavasti houkuttelevammalta seurustelukumppanilta kuin laiskaksi kuvailtu mies. Näiden lisäksi miesten keskuudessa oman ja kotikylänsä kunnian puolustaminen tarvittaessa väkivallalla oli hyväksytty toimintapa. Kuitenkaan nuorten naisten seurassa voimakkuutensa näyttäminen ei ollut keskiössä. Muisteluissa huomaavaisuuden ja hellyyden osoittaminen asettuivat, jos eivät suoranaisesti perinteistä miehuutta vastaan, niin silloisen hegemonisen miehuuden reunoille. Lahjojen antaminen, lemmenlaulujen laulaminen ja muutoinkin pehmeämpi käyttäytyminen rikkoi mieheydelle asetettuja vaatimuksia tullen lähemmäksi naiselliseksi katsottua käyttäytymistä.

Nuorten miesten keskuudessa huomaavaisuus ja hellyys eivät ulottuneet perinteisessä miehuudessa naisista puhumiseen yöjuoksun ulkopuolella. Yhteiskunnallisen asemansa, kunniansa ja voimakkuutensa näyttämiseksi nuoret miehet pilkkasivat ja kävivät käsiksi toisin käyttäytyviin miehiin, mutta varsinaisen pilkkaamisen kohteeksi joutuivat naiset ja ulkopaikkakuntalaiset. Erityisen kiinnostavaa oli käyttäytymisen tilannesidonnaisuus, sillä yöjuoksuun osallistujat eivät vaikuta nähneen toimissaan mitään ristiriitaisuutta. Varovaisesti tulkitsen perinteisen miehuuden pitävä sisällään joustavuutta ja valmiuksia omaksua piirteitä vuosisadan vaihteessa laajalle levittäytyvästä uudenaikaisesta miehuudesta.

Uudenaikainen miehuus mursi luokkarajoja ja yhteiskunnallisen aseman merkitystä, mikä näkyi vapautuneisuutena ja muutoshalukkuutena. Piirteet yhdessä muodostavat kuvan edistyksellisestä miehuudesta, jossa on tilaa muutoksille toisin kuin perinteisessä miehuudessa. Uudenaikainen miehuus ei kiinnittänyt samalla tavalla huomiota kunniallisuuden ja voimakkuuden näyttämiseen kuin aikaisemmassa miehuudessa. Muutos ei poistanut miesten keskinäistä ja naisten odotusta työtä tekevästä miehestä ja luokkajakoisuudesta, mutta perinteistä poiketen aikaisemmin säätyläisille ja maataomistaville kuuluneet tavat tulivat osaksi nuorten maalaisten elämää. Uuden muodin mukaisiin vaatteisiin pukeutuneet herättivät huomattavasti enemmän kiinnostusta naisten puolelta kuin perinteiset, yksinkertaisuutta korostaneet vaatteet. Nuorten naisten pilkkaaminen menetti sosiaalisen kontrollin ja miehisyyden vahvistamisen sekä esittämisen asemansa uusien tapojen vakiintuessa osaksi maaseutunaisten elämää. Uudenaikainen miehuus laajensi aikaisemmin maaseudun vähemmistölle kuuluneita tapoja koskemaan valtaväestöä.

Muisteluiden perusteella kansakoulut ja nuorisoseurat eivät aloittaneet suurempaa normiston muutosta, vaan tavat olivat jo muutoksessa. Julkisesti ja muiden miesten keskuudessa nuoret noudattivat selvästi tunnollisemmin yhteisönsä tapoja kuin yksityisemmin naisten seurassa. Kansakoulut ja seurat toivat uudistukset lähinnä näkyvimmiksi ja yleisemmiksi. Artikkelissani olen keskittynyt yleisellä tasolla maaseudun alempien yhteiskuntaluokkien kokemuksiin. Jatkotutkimuksien kohdalla tarkempi selvitys maaseudun eri yhteiskuntaluokkien sisäisistä ja välisistä miehuuden kokemuksista olisi hedelmällinen tutkimuskohde. Lisäksi yksittäisten ilmiöiden, kuten sukupuolieron, kokemisen tarkastelu muutoksien ja jatkuvuuksien näkökulmista pidemmällä aikavälillä toisi uutta väriä lapsuuden ja nuoruuden historian tutkimukseen.