Pääkirjoitus: Moniulotteinen sukupuoli
JOSEFINA SIPINEN
Tämän vuoden huhtikuussa media uutisoi, kuinka Suomessa syntyi tiettävästi ensimmäistä kertaa lapsi, jonka synnytti lapsen isä. Kyseessä ei tietenkään ollut kyse muusta kuin siitä, että sukupuolensa naisesta mieheksi korjauttanut ja miehen henkilöllisyystunnuksen ottanut henkilö sai lapsen puolisonsa kanssa. Tapahtuma kuitenkin herätti mielenkiintoisen keskustelun minun ja erään miespuolisen ystäväni välillä. Ystäväni oli suorastaan pöyristynyt, että miksi tämä henkilö haluaisi olla mies jos hän kerran halusi synnyttää lapsen? Minussa asia ei herättänyt vastaavia intohimoja ja vastasin, että no miksipäs ei, miksi mies ei voisi synnyttää? Ystäväni mielestä ”ei vaan voi”.
Keskustelu eteni pisteeseen, jossa otin käyttöön käsiteparin biologinen ja kulttuurinen sukupuoli. En ole sukupuolentutkija enkä muutoinkaan perehtynyt alan kirjallisuuteen, mutta olen nähnyt käytettävän kyseisiä termejä ja kokenut niiden avanneen sukupuolesta käytyä keskustelua. Pohdin ystävälleni, kuinka lapsen saanut mies oli toki biologiselta sukupuoleltaan nainen mutta koki varmasti kulttuuriselta sukupuoleltaan olevansa mies. Henkilötunnuksen osalta kyse puolestaan oli lähinnä juridisesta sukupuolesta, eikä lain kirjain käsitykseni mukaan kerro muusta kuin yhteisön omasta kulttuurista.
Ystäväni ei lämmennyt ajatukselle siitä, että biologisen ja kulttuurisen sukupuolen voisi jollain tapaa eriyttää, sillä hänelle biologinen ja kulttuurinen miehenä oleminen kietoutuivat vahvasti yhteen. Keskustelumme ei oikeastaan edennyt tämän pidemmälle, koska se mikä minulle oli luonnollista, oli ystävälleni vierasta, ennenkuulumatonta.
Vastaavia sukupuoleen liittyviä määrittely- ja rajanvetokeskusteluja käydään jatkuvasti. Sukupuoli kietoutuu voimakkaasti ihmisen käsitykseen itsestä ja muista. Paitsi että biologinen sukupuolemme määrittää kehoamme, liittyy sukupuoleen yhteisössämme kulttuurisia ja sosiaalisia odotuksia ja käytösnormeja, ja se määrittää asemaamme yhteiskunnassa.
Toivotamme tällä numerolla Tiedelehti Hybriksen lukijat pohtimaan sukupuolen merkitystä ennen kaikkea kulttuurisesta näkökulmasta. Jussi Lahtinen pohtii artikkelissaan, miten sukupuoli merkityksellistettiin 1970-luvun suomalaisessa työläiskirjallisuudessa työelämän kontekstissa. Katinka Sarjanoja puolestaan avaa suomalaisten sukupuolikäsityksiä uuden ajan alussa. Konsta Kolehmainen tarkastelee ihannemaskuliinisuutta Wienissä 1900-luvun taitteessa eläneen filosofi Otto Weiningerin kirjoituksissa.
Luettavananne on myös kolme kirja-arviota. Annika Puukka käy läpi Kirsi Vainio-Korhosen tuoreen teoksen Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa – Seksityöläiset 1800-luvun alun Suomessa (2018), joka kertoo seksityötä tehneiden naisten maailmasta ja yhteiskunnassa toimimisen reunaehdoista. Ville Vahosalmi arvioi Antti Kivijärven, Tuija Huukin ja Harry Lunabban toimittaman kokoomateoksen Poikatutkimus (2018), jossa poikia ja poikuutta tarkastellaan eri näkökulmista aina varhaislapsuudesta nuoreen aikuisuuteen. Sukupuoli-tematiikasta hieman poiketen Tuomas Rantala arvioi Pekka Valtosen teoksen Kosmopoliitteja ja kansallismielisiä (2018), joka käsittelee maailmansotien välistä aikaa Suomessa ja erilaisten aatteiden välistä kamppailua kyseisenä ajanjaksona. Toisaalta juuri kosmopoliittisuus ja globalisaatio ovat saaneet myös suomalaiset ymmärtämään, kuinka käsitys sukupuolesta voi maailman kulttuurien kirjossa olla hyvinkin erilainen kuin millaisena se meillä on totuttu näkemään.