Kristillinen teologia paini ympäristöeettisten kysymysten kanssa jo ennen kuin puhuttiin antroposeenin ajasta. Nyt, tiedostaessamme ihmisen jatkuvan, käänteentekevän ja tuhoisan vaikutuksen biosfääriämme kohtaan, ¹ ekoteologia on noussut entistä keskeisemmäksi aiheeksi. Ihmisen voi nähdä luomakunnan hallitsijana tai sen vastuullisena tilanhoitajana, ja Raamatusta löytää tukea molemmille väitteille. ² Ekoteologisen keskustelun vuonna 1967 virvoittanut Lynn White esitti, että abrahamilaiset uskonnot ovat monoteistisinä ja ihmiskeskeisinä aiheuttaneet ekologisen kriisin, mutta lisäsi, että uskonnot voivat tarjota ongelmaan myös ratkaisun. ³ Sittemmin seurannut henkisyyden monimuotoistuminen (mm. ekopakanuus ⁴ ) ja uskonnon esitetty vihertyminen ⁵ tarjoavat uusia tapoja lähestyä niin kutsuttua luontoa kunnioittavammin – vaikka onkin vielä epäselvää, kuinka paljon vaikutusta uskonnollisella asennoitumisella kestävämmän elämäntavan rakentamisessa on. ⁶

Viisikymmentä vuotta Whiten artikkelin The Historical Roots of Our Ecologic Crisis jälkeen Paul Schraderin ohjaama ja käsikirjoittama elokuva First Reformed (2017) tarinallistaa kristinuskon ja ympäristökriisin yhteyden. Sen näkeminen toiveikkaana kuvana henkisen ekologisuuden mahdollisuuksista on kuitenkin haasteellista. Schraderin pelkistetty, ahdistava elokuva yhdistää eskatologisen ⁷ kristillisen kehyksen tiedepohjaiseen ympäristöradikalismiin luoden jotain, mitä voisi kutsua apokalyptiseksi realismiksi.

First Reformed kertoo Ethan Hawken esittämästä pastori Tollerista. Hän ylläpitää New Yorkin osavaltiossa fiktiivistä historiallista protestanttikirkkoa, jonka mukaan elokuva on nimetty. Toller on ennen elokuvan alkua menettänyt poikansa Irakin sodassa, eronnut vaimostaan ja ajautunut alkoholismiin. Yksin elävä Toller on seurakuntineen osa niin ikään fiktiivistä Abundant Life -megakirkkoa (jatkossa AL). Megakirkot ovat suuria, tuhansia ihmisiä viikoittain osallistavia kristillisiä organisaatioita, joita on syntynyt Yhdysvalloissa sadoittain viimeisen 30 vuoden aikana. ⁸ Tollerin pieni First Reformed Church on täyttämässä 250 vuotta, mitä AL aikoo juhlistaa näyttävästi.

Paul Schrader, joka tunnetaan varsinkin Taksikuski-elokuvan ⁹ (1976) käsikirjoittajana, on profiloitunut kertomaan tarinoita ääriajatteluun sortuvista, marttyyrihenkisistä miehistä, ja myös First Reformed päätyy kuvaamaan pastori Tollerin luisua uskonnon värittämään ekologiseen radikalismiin. Samalla teos käsittelee 2000-luvun henkisyyden haasteita ja myöhäismodernien maailmankuvien sekoittumista, mitä artikkelini tutkii neljän elokuvassa havaitsemani temaattisen risteyksen kautta.

Ensin erittelen tilanteita, joissa Tollerin henkilökohtainen usko kohtaa megakirkon institutionaalisuuden. Toisessa risteyksessä sekoittuvat iäkäs kristillinen apokalyptismi ja tieteellinen maailmankuva, joka näkee ihmisen aiheuttaman ilmaston lämpenemisen ja kuudennen sukupuuttoaallon Maapallon merkittä-vimpinä uhkina. ¹⁰ Kolmanneksi tutkin First Reformedin tapaa käsitellä amerikkalaisen protestanttikirkon suhdetta kapitalismiin, jonka ehdoilla myös Toller ja Abundant Life toimivat.

Näiden teemojen vaikutuksesta elokuvan keskeiseksi kysymykseksi nousee näkemykseni mukaan se, voiko antroposeenin ajan henkisyys olla yksityistä maailmalta vetäytymistä, vai johtaako se väistämättä suoraan toimintaan, jopa väkivaltaan. Valinta etääntymisen ja aktivismin välillä on neljäs risteyskohta ja elokuvan kristillisessä kontekstissa ratkaiseva. Schrader ei suoraan vastaa kysymykseen, ja First Reformed onkin pitkälti poikkeuksellista aikaa elävän, kriisiytyneen yksilön henkilökuva. Kontekstit, joissa Tollerin hahmo muuttuu, ovat kuitenkin eritoten länsimaissa yleisiä ja ajankohtaisia.

Schrader on luonnehtinut itse elokuvaansa henkiseksi siksi, ettei hän käytä tyypillistä melodramaattista kuvakieltä, jolla passiiviselle katsojalle syötetään tunteita niin sekulaareissa kuin uskopohjaisissa (faith-based) Hollywood-tuotannoissa. ¹¹ Painostava tunnelma ja omalaatuiset tulkinnanvaraisuudet tekevätkin First Reformedista kertomuksen, joka osoittaa nykyhenkisyyden notkeuden ja haasteet – antroposeenin syvempien merkitysten avautuessa ihmisen ja maailman suhde muuttuu tavalla, joka on vaikea ja mullistava. ¹²

Yksinäiset sudet instituution katveessa

Elokuvan käynnistyessä pastori Toller aloittaa päiväkirjan, jonka kautta hän toimii kertojana ranska-laisohjaaja Robert Bressonin elokuvan Papin päiväkirja ¹³ (1951) tapaan. Tollerin on tarkoitus kirjata vuoden ajan mietteitään antamatta itselleen armoa, minkä päätteeksi hän aikoo tuhota vihkonsa. Se on hänelle ”kommunikaation tapa”, sillä kuten pian selviää, hän on kadottanut yhteyden Jumalaan. ”Jos vain kykenisin rukoilemaan”, hän murehtii. Päiväkirja yksityisenä puheena täyttää aukon.

Sosiaalisessa Abundant Lifessa monet ovat huolissaan Tollerista. Pastori Jeffers (Cedric Antonio Kyles) ja Tolleriin vetoa tunteva Esther (Victoria Hill) houkuttelevat häntä mukaan AL:n toimintaan. ”Jopa pastori tarvitsee pastoria”, Jeffers muistuttaa. ”Tule tänne olemaan osa asioita.”

Toller ajautuu kuitenkin osaksi toisenlaista toimintaa omassa seurakunnassaan. Esikoislastaan odottava Mary (Amanda Seyfried) pyytää Tolleria puhumaan miehelleen Michaelille (Philip Ettinger), sillä ympäristöaktivismiin uppoutunut Michael suhtautuu negatiivisesti raskauteen. ”Hänestä on väärin synnyttää lapsi tähän maailmaan”, Mary selittää. Kun Toller ehdottaa, että pariskunnan olisi parempi kääntyä AL:n asiantuntijoiden puoleen, Mary kertoo, ettei Michael pidä isoista instituutioista. Näin jo elokuvan alkumetreillä Toller ja Michael vertautuvat toisiinsa organisaatioista etäällä pysyttelevinä ”yksinäisinä susina”, jollaiseksi Mary miestään luonnehtii.

Toller ei saa Michaelia vakuutettua siitä, että tulevaisuus on ihmiselämälle kelvollinen. Siinä missä Michael argumentoi tiedepohjaisesti koko maailman olevan uhattuna, Toller saattaa vedota kristillisesti vain ihmisen sisäiseen toivoon ja rohkeuteen. Alussa pastori tuntee vielä vastuuta seurakuntaa ja sen jäsenten hyvinvointia kohtaan. Päiväkirjalleen hänkin tunnustaa tietävänsä, ”ettei toivoa ole”.

Myöhemmin Mary löytää Michaelin tekemän itsemurhapommiliivin, jonka Toller vie mukanaan. Tällöin pastori on jo sitoutunut henkilökohtaisesti tapahtumiin eikä ilmoita asiasta viranomaisille – ei vielä sittenkään, kun Michael ampuu itsensä läheisessä puistossa menetettyään mahdollisuuden suunniteltuun terrori-iskuun.

Tässä pisteessä, ikään kuin Michaelin perintönä, käynnistyy Tollerin radikalisoituminen. Hän säästää liivin ja alkaa perehtyä samoihin dokumentteihin ilmastonmuutoksen vääjäämättömyydestä ja suuryri-tysten moraalittomuudesta. Toller säilyttää yhä yhteytensä megakirkkoon, joka osoittautuu instituutiona kyvyttömäksi puuttumaan ympäristöongelmiin, mutta etääntyy siitä entisestään havaitessaan kirkon ja ilmastonmuutosta vähättelevän Balq-yhtiön tiiviit suhteet.

Elokuvan kuluessa Toller kokee päiväkirjan turhaksi. Alussa hän vannoo säilyttävänsä uskollisesti merkinnät mutta päätyy repimään sivuja pois. Vaikka Toller kiintyy leskeksi jääneeseen Maryyn ja rukoilee tämän kanssa, yhteys toiseen ihmiseen ei riitä sen enempää kuin itsetutkiskelukaan. Vain ajatus suorasta, itsenäisestä toiminnasta tuo toivoa. Mahdollisesti ratkaiseva käänne on hetki, jolloin Toller päättää toteuttaa terrori-iskun kirkkonsa 250-vuotisjuhlassa, johon myös Balqin johtajat saapuvat. ”Olen löytänyt uuden tavan rukoilla”, Toller kertoo katsellessaan auringonnousua myrkytetyllä jättömaalla. Tämä kohtaus on ensimmäinen, jossa hänen yksityinen kommunikaationsa onnistuu.

Schraderin elokuvallisista esikuvista Papin päiväkirja on selkeä viittauskohde muistivihkon lisäksi siinä mielessä, että myös Bressonin päähenkilö asettuu uudistusmielisenä sekä kyläyhteisöään että kirkon ylempiarvoisia vastaan. Oma henkinen polku ei vastaa sosiaalisia odotuksia ja organisaation tavoitteita. Toisin kuin Bressonin ranskalaiselokuvassa, First Reformedissa päähenkilö löytää (väkivaltaisen) tarkoituksen elämälleen tästä kriisiytyneestä suhteesta ympäröivään järjestelmään. Luonnonsuojelusta tulee uskonnollisesti virittynyttä aktivismia, joka vailla yhteisön tukea – ja henkilökohtaisten ongelmien pohjustamana – muuttuu yhä vaarallisemmaksi.

Schrader rinnastaa läpi elokuvan Tollerin yhteisöllisen, kristillisen toiminnan (mm. saarnat) ja yksityiselämän teot osoittaen niiden vastakohtaisuuden. Toller piilottelee alkoholismiaan muilta ja paljastaa sekä tuskansa että radikaalit aikeensa vain päiväkirjalle. Miehen tavoitteeksi muodostuu kuitenkin lopulta henkilökohtaisen ja institutionaalisen yhdistäminen: hän jättää julkisen itsemurhaviestin päiväkirjaansa ja aikoo hyödyntää organisaation juhlaa saadakseen teolleen näkyvyyttä. Oma kärsimys antaa pohjan väkivaltaiselle iskulle ja AL:n resurssit mahdollistavat sen. Näin Toller sovittaa elämänsä ristiriitaisimmat elementit, ja hänen toimintansa saa suuremman merkityksen.

Ilmastonmuutos ja apokalyptinen kristillisyys

Tuo suurempi merkitys on pitkälti apokalyptinen. Saatuaan vielä tietää sairastuneensa syöpään elokuvan jälkipuoliskolla Toller alkaa katsoa yhä uudelleen videota erään itsemurhapommittajan viime hetkestä. Toisin kuin niin ikään sairas Bressonin pappi, hän tahtoo saavuttaa jotain konkreettista kuollessaan. Pian Toller siteeraa Ilmestyskirjaa:

Kansat ovat vihan vallassa, mutta nyt on sinun vihasi hetki. On tullut kuolleiden tuomion aika, aika palkita profeetat, sinun palvelijasi, ja kaikki pyhät ja kaikki jotka kunnioittavat sinun nimeäsi, pienet ja suuret. On aika tuhota ne, jotka tuhoavat maata. ¹⁴

Toller on perinyt Michaelin välineet ja tavoitteet, ja läpi elokuvan hän pitää ilmastonmuutosta totena puolustaen sitä tieteen argumentein. Samalla hän kuitenkin asemoi itsensä ja maailman kehityskulun kristilliseen tulkintakehykseen ja eritoten sen premillennialistiseen versioon. Siinä Kristuksen paluu tapahtuu lopunaikojen profetian mukaan ennen tuhatvuotisen valtakunnan ja kulta-ajan koittoa, siis silloin, kun asiat Maan päällä ovat synkimmillään. ¹⁵

Valtauskontojen pyhiä tekstejä on mahdollista lähestyä luonnonsuojelua ja kestäviä elämäntapoja suosivin näkökulmin, kuten jo White ja moni ennen häntä on esittänyt. ¹⁶ Tollerin tulkinta Raamatusta ei ole kuitenkaan tällä tavoin kehittävä. Pikemminkin hän oikeuttaa vihansa ja tuskansa kirjan äärimmäisimmällä sisällöllä – hyvän ja pahan välisellä ikuisella sodalla, joka ratkeaa vasta viimeisellä tuomiolla. Tollerin luenta on toisin sanoen eskatologinen, ¹⁷ mutta samalla toiminnan taustalla ovat sekulaarit huolet ja argumentit. Hän uskoo käyvänsä taisteluun ei niinkään ihmisiä ”vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan”. ¹⁸ Tällainen kieli yksinkertaistaa ilmastonmuutoksen mutkikkuuden ja mahdollistaa helpot ratkaisut.

Apokalyptisten luentojen perinteet ovat Yhdysvalloissa pitkät. Jo varhaiset puritaanit asemoivat itsensä vihollisten saartamaksi valituksi kansaksi uskoessaan Paholaisen paenneen kristinuskoa Euroopasta Uuteen maailmaan, mikä teki uudisasutetusta Amerikasta kirjaimellisesti pahan vallassa olevan maan. ¹⁹ 1600-luvulla alkoi (mutkikasta kehityskulkua hieman yksinkertaistaen) protestanttien jakautuminen pre- ja postmillennialistisiin leireihin. Jaon on esitetty perustuneen siihen, pidettiinkö Kristuksen paluuta kirjaimellisena vai allegorisena tapahtumana, mikä määritti myös, kuinka profetia suhteutettiin maalliseen kehitykseen: optimistisemman postmillennialismin mukaan Kristuksen palaamiseksi ihmiskunnan täytyy ensin rakentaa ihanneyhteiskuntansa. Protestanttien valtavirta sanoutui näin irti välittömästä, hirvittävät ajat päättävästä maailmanlopusta, mutta säilytti Raamatun todistuksen lopun väistämättömyydestä – apokalypsi oli yhä läsnä, se vain etäännytettiin historian taustalle ja kauas tulevaisuuteen. ²⁰ Progressiivinen, maallisia sävyjä saanut postmillennialismi johti kuitenkin pessimistisen vastavoiman vakiintumiseen. Etenkin 1800-luvun lopulta alkaen on syntynyt monia fundamentalistisia liikkeitä, jotka usein marginaalista käsin haastavat valtavirran tulkinnat. ²¹ Kun Tollerin kaltaiset hahmot ajautuvat törmäyskurssille isojen instituutioiden henkisten näkemysten kanssa, tiedostettu premillennialistinen vaihtoehto houkuttelee. Ekologisen suurtuhon skenaario asettuu tunnettuihin malleihin luontevasti.

Sekä vastakohdaksi että rinnakkaisnarratiiviksi tälle maailmanselitykselle asettuu Michaelin kuvaus Maapallon lähitulevaisuudesta. Hän hyödyntää tieteellisen kielen vakiintuneita käsitteitä (kuten tipping pointit ja neljän asteen raja) maalatessaan yhtä synkkää kuvaa tulevaisuudesta: ”Maailma muuttuu niin nopeasti silmiemme edessä. Kolmasosa luonnosta on tuhottu elämämme aikana. Planeetan lämpötila tulee olemaan kolme astetta korkeampi…” Hän listaa ”vakavia, laajamittaisia, peruuttamattomia vaikutuksia” kuten merenpinnan nousun, kuivuuden, ilmastopakolaisuuden, epidemiat ja äärimmäiset sääilmiöt. Narratiivi on yhtä ehdoton, mutta vailla helppoa ratkaisua.

Viime kädessä elokuvan läpi kaikuu Michaelin kysymys: ”Voiko Jumala antaa meille anteeksi sen, mitä teimme maailmalle?” Toller itse toistaa kysymyksen myöhemmin, mutta Michaelille puhuessaan vetoaa vielä siihen, ettei ihminen voi tietää Jumalan tahtoa. Näin hän hyväksyy tieteen, mutta kieltää tulevaisuutta koskevat kohtalonomaiset väitteet. Varhaismoderni apokalyptinen kehys on kuitenkin alati voimallisempi ja Tollerin epätoivon lisääntyessä paras väline, jolla voi selittää maailman pahuuden, esittää varmoja päätelmiä myös tulevaisuudesta ja oikeuttaa väkivallan osana dualistista kamppailua. ²²

Asetelman kolmanneksi hahmoksi nousee AL:n pastori Jeffers. Myöskään Jeffers ei kiistä ihmislähtöistä ilmastonmuutosta. Sen sijaan hänen argumenttinsa on radikaalimpi: ehkä ihmisen loppu on Jumalan tahto. ”Hän tuhosi luomuksensa jo kerran aiemminkin”, Jeffers muistuttaa viitaten vedenpaisumukseen: ”40 päivää ja 40 yötä…” Väite eroaa merkittävästi sekä Tollerin että Michaelin eri tavoin aktiivisesta apokalyptismista. Jeffersin väite on passiivista ja jättää ihmisen merkityksellisen toiminnan ulkopuolelle. Onkin tutkittu, että usko Jumalan kaikkivaltiuteen vähentää kiinnostusta luonnonsuojeluun ja ilmaston-muutoksen pysäyttämiseen. ²³ Kyseessä on joka tapauksessa taas uusi tulkinta, joka hyödyntää esimodernia pyhää tekstiä rakentaessaan suhdetta myöhäismoderniin todellisuuteen.

Näen, että First Reformed dramatisoi antroposeenin ja sen uhkien ymmärrystä seuraavan tilanteen, jossa nyt myös tieteelliset todisteet voivat perustella perinteisen apokalyptisen ennustuksen. Toller on siis Michaelin ja Jeffersin välimuoto, sekä uskonnon että tieteen diskurssien hyödyntäjä. Vaikka näistä lähtökohdista viriävää ja vaikutusvaltaista uskonnollisekologista liikettä ei (ainakaan vielä) ole todella olemassa, ²⁴ Schraderin kehitelmä on uskottava ainakin siinä mielessä, että apokalyptismi on joustavaa, vaivatta sovitettavissa vallitseviin oloihin ja tehokas työkalu ulkopuolisiksi itsensä kokeville. ²⁵

Kirkko osana kapitalismia

First Reformedin kuluessa tulee selväksi, ettei megakirkko Abundant Life toimi vallitsevan talousjärjes-telmän ulkopuolella. Instituutioita kohtaan epäluuloinen Michael kieltäytyy AL:n tarjoamasta henkisestä neuvonnasta, koska hänestä AL on ”pikemminkin yritys kuin kirkko”. Samoin Toller on tympääntynyt siihen, että opastaessaan turisteja historiallisessa rakennuksessa hän ohjaa heidät lopuksi ostamaan kannatustuotteita kuten mukeja, paitoja ja lippalakkeja. ”Miksi sinä kirkkoasi kutsuitkaan? Museoksi?” vitsailee pastori Jeffers. ”Matkamuistomyymäläksi”, vastaa Toller – hymyilemättä.

Vaikka kaupallisuus ei miellytä Tolleria, se jää arjessa epämukavaksi sivuseikaksi. Kun epäpoliittisena pidetystä arjesta siirrytään ottamaan kantaa ympäristöasioihin, Toller saa havaita kapitalistisen järjestel-män armottoman oman edun suojelun ja kuinka se määrittää AL:nkin toimintaa. Tämä käy ilmi muistotilaisuudessa, jossa Michaelin tuhkat sirotellaan hänen toiveestaan, protestina, saastuneelle jättömaalle kirkkokuoron esittäessä Neil Youngin kappaleen Who's Gonna Stand Up And Save The Earth?. Tilai-suuden järjestänyt Toller kohtaa Balq-yhtiön johtajan Edward Balqin (Michael Gaston), joka hyökkää häntä ja kirkkoa vastaan: ”Se oli poliittinen teko. Sinä ja kuoro edustitte Abundant Lifea.”

Toller puolustaa ensin tapahtumaa vainajan tahdon kunnioittamisella, mutta ajautuu nopeasti toiseen diskurssiin, kun Balq toteaa, että ”ympäristön muutoksista on liikkeellä paljon holtitonta puhetta”. Toller vetoaa tieteelliseen konsensukseen, yhdeksäänkymmeneenseitsemään prosenttiin tiedeyhteisöstä. Balq väittää aiheen olevan ”mutkikas”, johon Toller vastaa: ”Ei oikeastaan.” Hän viittaa sekä Raamatun tilanhoitajuuteen että maalliseen logiikkaan kysyessään: ”Kuka hyötyy siitä, että sotkemme oman pesämme?”

Keskustelu on monivaiheinen. Kun Balq keskittyy ilmiön poliittisuuteen, Toller painottaa kysymyksen olevan lopulta uskosta ja siitä, mitä Jumala tahtoo. Abundant Lifen, ja siten myös Tollerin, hengellisen toiminnan kuitenkin mahdollistavat pitkälti juuri Balqin lahjoitukset. Yhtiön tahto on siten Balqille tärkeämpää myös uskon asioissa, eikä hän myönnä pastorille auktoriteettiasemaa Jumalan tahdon tuntijana. Hänen, tieteen monimutkaistamiseen tähtäävä tyylinsä taas pohjaa ”epäluulon kauppiaiden” taktiikoihin. ²⁶ Tollerin argumentit törmäävät siis joka rintamalla kyseenalaistuksiin, jotka on rakennettu suojele-maan yhtiön etua. Keskustelu havainnollistaa henkisyyden ja kapitalismin olevan myöhäismodernissa kulutusyhteiskunnassa toisaalta törmäyskurssilla ja toisaalta erottamattomalla tavalla toisiinsa kietoutuneita. ²⁷

Paikalla on myös AL:n edustaja pastori Jeffers, joka pyrkii rakentamaan siltaa näkemysten välille. Enimmäkseen hän saattaa kuitenkin vain seurata väittelyä vierestä – symboloiden passiiviseksi jäävää kirkkoa, joka jakaantuu kahtaalle osaamatta valita luomakunnan herruuden ja tilanhoitajaeettisen ekologisuuden väliltä. ²⁸ First Reformedissa myöhäiskapitalistisen järjestelmän vaikutus kirkkoon on lamauttava. Schrader tavoittaa AL:n representaatiolla myös Yhdysvalloissa huippusuosituiksi kasvaneiden megakirkkojen joustavan, sovittelevan ja markkinataloudesta vaikutteita ottaneen tyylin. ²⁹

Suora toiminta vai vetäytyminen?

Abundant Lifen pastori Jeffers hyödyntää kristillisiä maailmasta vetäytymisen ja Jumalan tahdon tietämättömyyden diskursseja perustellakseen lähinnä taloudellisten intressien ajaman passiivisuuden. Omalla tahollaan Toller taas löytää uskonnollisista teksteistä paitsi apokalyptisen motiivin toimilleen myös jatkuvaa marttyyrien ihannointia. Ristiriita on ilmeinen: kirkko muistelee näyttävästi uskonsa vuoksi uhrautuneita, niitä jotka ovat historiallisesti asettuneet vallitsevaa järjestystä vastaan, mutta yrittää estää samanlaisen aktivismin nykyhetkessä. First Reformed -kirkon menneisyyteen kuuluu muun muassa etelävaltioista paenneiden orjien suojelu. Kirkon aiempi pappi oli tunnettu abolitionisti, Toller kertoo koululaisryhmälle nähden epäilemättä itsensä osaksi samaa protestitraditiota.

2000-luvulla useampi kristitty aktivisti yhdistää Lynn Whiten jalanjäljissä Raamatun keskeisen sanoman ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun. Esimerkiksi James W. Perkinson ymmärtää kristinuskon lähtökohdiksi ympäristöä kunnioittavan paimentolaiskulttuurin, joka pakenee ”imperiumin” (empire) alistavuutta. ³⁰ Hänelle Raamatun apokalyptinen luenta osoittaa, että vaikeina aikoina kristillisyyden ydin on kapina järjestelmää vastaan, jotta yhteys maahan säilytetään. ³¹ Luomiskertomuksessa painottuu näin ihmisen vastuu hänelle annettua Maata kohtaan eikä luomakunnan alistaminen omaksi eduksi.

Perinteistä ammentavan ekokapinan hyväksyy myös Toller. ”Säilyttäminen on luomista”, hän kertoo kohtauksessa, jossa löysi ”uuden tavan rukoilla”. Samalla hän kuitenkin menee johtopäätöksissään pal-jon Perkinsonin kaltaisia aktivisteja pidemmälle – suoraan terrorismiin, jonka oikeuttaa Luomiskerto-muksen tilanhoitajuusetiikkaa enemmän Ilmestyskirjan ehdottomuus ja apokalyptinen sota. Toller omak-suu äärimmäisimmän uskonnollisen symbolismin kietoutumalla lopuksi piikkilankaan ja tahraamalla val-kean kaapunsa verellään. Elokuva tiivistyy kamppailuksi tulkintojen kirjaimellisuuden sekä Raamatun alun ja lopun välillä.

Aktivismi syntyy tarinassa yksityisenä ratkaisuna, kun instituutio tahtoo ensisijaisesti säilyttää tuhoisan status quon. Schrader ei kuitenkaan ihannoi yksilöllisyyttä. Toller muuttuu arvaamattomaksi ja pahantahtoiseksi ajautuessaan kauemmas yhteisöstä ja maailmasta ihmisten jakamana tilana. Hän kadottaa uskon kompromisseihin, joita poliittisuus usein vaatii. Pommiliivistä tulee panssari, joka suojaa yhtä lailla omatunnolta kuin vihollisarmeijoilta. Vaikka Tollerissa yhdistyvät monet myöhäismodernin aikakauden ominaispiirteet (individualismi, antikapitalismi, luonnonsuojelu, tiedemyönteisyys), hän omaksuu silti luontevimmin narratiivin, joka on pitkäikäinen ja vastauksena antroposeenin kompleksisuuteen karkea.

Johtopäätökset

First Reformed kertoo haasteista. Pastori Tollerin hauras usko muuttuu ilmastonmuutoksen valtavuuden edessä ja edellä kuvattujen risteysten paineessa. Kirkko, jota hän palvelee, ei kykene kapitalistiseen järjestelmään sulautuvana instituutiona toimenpiteisiin, vaikka perustelut tilanhoitajuuteen löytyisivät sen pyhistä teksteistä. Ratkaisua on haettava eri luennalla samoista lähteistä. Apokalyptinen perinne ja marttyyri-ihanne johtavat tässä tapauksessa hybridimuotoiseen ja joustavaan uskoon. Maailmankuvia luovasti yhdistelevänä, pitkälti itse muotoiltuna ja instituutioiden kanssa ristiriitautuvana se on notkeaa ja myöhäismodernia ³² , mutta samalla täynnä vihaa ja fundamentalistia. Voiko väkivalta olla sen ainoa ilmentymä?

Vaikka luonnehdintani First Reformedista apokalyptisena realismina on perusteltua tyylin ja teemojen osalta, Schrader sisällyttää tarinaan kaksi kohtausta, joita voi luonnehtia vähintään tulkinnanvaraisiksi. Toiveikkaita nekään eivät ole, mutta viittaavat henkisyyteen, joka on sekä henkilökohtaista että maailmaan myönteisesti yhdistyvää.

Ensimmäisessä transsendentaalisessa kohtauksessa Toller muodostaa (hyvin uushenkisesti värittyneen) suhteen Maryn kanssa: he makaavat lattialla päällekkäin ja hengittävät samaan tahtiin, mikä saa molemmat levitoimaan. Unenkaltaisella matkalla Toller leijuu idyllisestä Eedenistä saasteiseksi helvetiksi muuttuvan Maapallon yllä. Toisessa kohtauksessa, elokuvan viimeisessä, äärimmäiseen tekoon valmis Toller kohtaa Maryn vielä kerran, mahdollisesti harhana, ja elokuvan staattinen kamera herää eloon. Se kieppuu toisiinsa painautuvan parin ympärillä ikään kuin he yhdessä muodostaisivat kokonaisen oman planeettansa, jonka elämää Mary kantaa sisällään.

Nämä kaksi kohtausta tuottavat yhden kehityskulun. Antroposeenin kauhistuttava uhkakuvasto yhdistää ihmiset ja ei-inhimilliset toimijat toisiinsa tavalla, joka osoittaa, että monet paikalliset loput – lajien kuolemat, elinkelvottomiksi saastuneet alueet, merien happamoituminen – johtavat yhä kiihtyvää tahtia yhteen, suurempaan loppuun. ³³ First Reformedissa tietoisuus tästä mutkikkaasta järjestelmästä, yhdistettynä vanhoihin uskonnollisiin malleihin, johtaa epätoivon kautta (itse)tuhoisuuteen. Laajemman kuvan hahmottaminen tuottaa kuitenkin myös uudenlaisen arvostuksen ympäröivää maailmaa ja siihen muodostettuja suhteita kohtaan: Toller tavoittaa lopulta henkisyyden, joka pitää kaikkea elonkehän elämää pyhänä. Vaikka se olisi vain harha, se palkitsee hänet.

MAINITUT ELOKUVAT

Bresson, Robert 1951. Papin päiväkirja. Alkukielinen teos Journal d'un curé de campagne. Union Gener-ale.

Schrader, Paul 2017. First Reformed. Killer Films, Omeira Studio Partners. Fibonacci Films, Arclight Films & Big Indie Productions.

Scorsese, Martin 1976. Taksikuski. Alkukielinen teos Taxi Driver. Columbia Pictures.

KIRJALLISUUSLUETTELO

Boyer, Paul 2000. ”The Growth of Fundamentalist Apocalyptic in the United States.” Teoksessa Stephen J. Stein (toim.), The Encyclopedia of Apocalypticism Volume 3. Apocalypticism in the Modern Period and the Contemporary Age. Continuum, New York & Lontoo.

Butter, Michael 2020. ”Conspiracy Theories in American History.” Teoksessa Michael Butter & Peter Knight (toim.), Routledge Handbook of Conspiracy Theories. Routledge, Abingdon & New York.

Chakrabarty, Dipesh 2009. ”The Climate of History: Four Theses.” Critical Inquiry 35 (2) 197–222.

Danowski, Déborah & Viveiros de Castro, Eduardo 2017. The Ends of the World. Kääntänyt Rodrigo Nunes. Polity Press, Cambridge & Malden.

Gauthier, François; Martikainen Tuomas & Woodhead, Linda 2013. ”Acknowledging a Global Shift: A Primer for Thinking about Religion in Consumer Societies.” Implicit Religion 16 (3) 261–276.

Hunt, Stephen 2020. ”Introduction: The Megachurch Phenomenon.” Teoksessa Stephen Hunt (toim.), Handbook of Megachurches. Brill, Leiden.

IPCC, 2014. AR5 Synthesis Report: Climate Change 2014. https://www.ipcc.ch/report/ar5/syr/, viitattu 30.7.2020.

Latour, Bruno 2017. Facing Gaia. Eight Lectures on the New Climatic Regime. Kääntänyt Catherine Porter. Polity Press, Cambridge & Malden.

Moorhead, James H. 2000. ”Apocalypticism in Mainstream Protestantism, 1800 to the Present.” Teoksessa Stephen J. Stein (toim.), The Encyclopedia of Apocalypticism Volume 3. Apocalypticism in the Modern Period and the Contemporary Age. Continuum, New York & Lontoo.

O’Leary, Stephen D. 1994. Arguing the Apocalypse. A Theory of Millennial Rhetoric. Oxford University Press, New York & Oxford.

Oreskes, Naomi & Conaway, 2010. Merchants of Doubt. How a Handful of Scientists Obscured the Truth on Issues from Tobacco Smoke to Global Warming. Bloomsbury, Lontoo.

Perkinson, James W. 2015. Political Spirituality in an Age of Eco-Apocalypse. Communication and Strug-gle Across Species, Cultures, and Religions. Palgrave Macmillan, New York.

Pesonen, Heikki & Kurenlahti, Mikko 2020. ”Ympäristökysymys.” Teoksessa Heikki Pesonen & Tuula Sakaranaho (toim.), Uskontotieteen ilmiöitä ja näkökulmia. Gaudeamus, Helsinki.

Pihkala, Panu 2014. Vieraskynä: Uskonto ja luonnontieteet -keskustelu ja ekoteologia. https://www.areiopagi.fi/2014/03/vieraskyna-uskonto-ja-luonnontieteet-keskustelu-ja-ekoteologia/, viitattu 21.7.2020.

Raamattu 1992. Kirje efesolaisille 6 – Raamattu 1992 (KR95) – RAAMATTU.FI. https://raamattu.fi/raamattu/KR92/EPH.6/Kirje-efesolaisille-6, viitattu 22.7.2020.

Raamattu 1992. Ilmestys 11 – Raamattu 1992 (KR95) – RAAMATTU.FI. https://raamattu.fi/raamattu/KR92/REV.11/Ilmestys-11, viitattu 22.7.2020.

Smolinski, Reiner 2000. ”Apocalypticism in Colonial North America.” Teoksessa Stephen J. Stein (toim.), The Encyclopedia of Apocalypticism Volume 3. Apocalypticism in the Modern Period and the Contemporary Age. Continuum, New York & Lontoo.

Stein, Stephen J. 2000. ”Apocalypticism Outside the Mainstream in the United States.” Teoksessa Stephen J. Stein (toim.), The Encyclopedia of Apocalypticism Volume 3. Apocalypticism in the Modern Period and the Contemporary Age. Continuum, New York & Lontoo.

Taira, Teemu 2006. Notkea uskonto. Eetos, Turku.

Taylor, Bron 2011. ”Editor’s Introduction: Toward a Robust Scientific Investigation of the ‘Religion’ Variable in the Quest for Sustainability.” Journal for the Study of Religion, Nature and Culture 5 (3) 253–262.

Taylor, Bron 2016. ”The Greening of Religion Hypothesis (Part One): From Lynn White, Jr and Claims That Religions Can Promote Environmentally Destructive Attitudes and Behaviors to Assertions They Are Becoming Environmentally Friendly.” Journal for the Study of Religion, Nature and Culture 10 (3) 268–305.

Taylor, Bron; Van Wieren, Gretel & Zaleha, Bernard 2016. ”The Greening of Religion Hypothesis (Part Two): Assessing the Data from Lynn White, Jr, to Pope Francis.” Journal for the Study of Religion, Nature and Culture 10 (3) 306–378.

Uro, Risto 2020. Raamatuntutkimus ja ympäristökriisi. https://katsomukset.fi/2020/02/12/raamatuntutkimus-ja-ymparistokriisi/, viitattu 21.7.2020.

von der Ruhr, Marc 2020. ”Megachurches in the Religious Marketplace.” Teoksessa Stephen Hunt (toim.), Handbook of Megachurches. Brill, Leiden.

White, Lynn 1967. ”The Historical Roots of Our Ecological Crisis.” Science 155, 1203–1207.

Wilkinson, Alissa 2018. Paul Schrader on First Reformed: ”This is a troubling film about a troubled person”. https://www.vox.com/summer-movies/2018/6/18/17468308/paul-schrader-interview-first-reformed-ending-apocalypse-faith-based-movies, viitattu 21.7.2020.