Taustaa

Tässä esseessä pohdin kokemuksiani henkisyyden merkityksestä osallistavissa tutkimuskonteksteissa, joissa olen työskennellyt muslimitaustaisten nuorten suomalaisten kanssa. Kuvailen erityisesti kolmivuotista tutkimushanketta Musliminuoret ja resilienssi (2016–2018)¹, jossa osallistujat tutkivat luoviin ja taiteellisiin menetelmiin tukeutuen paikantumisiaan ja voimavarojen lähteitään. Tutkimustulokset olivat esillä Helsingissä Kulttuurikeskus Stoassa 2017 ja Turussa Siirtolaisinstituutissa 2018 pidetyissä näyttelyissä².

Alusta alkaen hankkeessa oli mukana viisi nuorta aikuista naista ja miestä. Heidän lisäkseen toisena ja kolmantena vuotena Helsingissä ja Turussa pidettyihin näyttelyihin osallistui taideteoksillaan kuusi naista ja kolme miestä. Näyttelyiden oheistapahtumien – kuten työpajojen, seminaarien ja esiintymistilaisuuksien – järjestämiseen osallistui lukuisia paikallisia tekijöitä ja esiintyjiä. Osallistujien ikähaarukka oli 18–35 vuotta.

Tutkimukseen osallistuneiden naisten vanhemmat tai toinen vanhemmista olivat muslimeja tai kotoisin muslimimaista. Useimmille heistä uskonto oli yksi paikantuminen muiden joukossa. Kaikki kuitenkin kokivat, että perhetaustansa vuoksi heillä oli jonkinlainen suhde islamiin tai islamilaiseen kulttuuriin. Lähes kaikki heistä myös korostivat henkisyyden merkitystä henkilökohtaisena voimavaranaan. Viittä eri taustoista lähtöisin olevaa nuorta miestä yhdisti aktivismi samassa uskonnollisessa nuorten muslimien järjestössä. Yksi heistä oli kristillisestä perheestä ja muslimiksi kääntynyt. Myös oheistapahtumissa oli mukana muutamia islamin uskoon kääntyneitä miehiä ja naisia.

Myös aiemmissa maahanmuuttajataustaisten nuorten kuulumisia valottavissa tutkimuksissani muslimitaustaiset osallistujat ovat käsitelleet tutkimuksen puitteissa tehdyissä näyttelyissä ja teoksissa suhdettaan uskontoon ja uskoon pohtiessaan kokemuksiaan ja asemoitumisiaan.³ Joillekin nuorille uskontoon ja islamiin liittyvien kysymysten ja paikantumisten pohtiminen on ollut tärkeämpää kuin toisille, mutta lähes kaikkia on yhdistänyt kokemus sitä, että oletetun uskonnon ja myös etnisen taustan ja ihonvärin vuoksi heidät usein nähdään suomalaisessa arjessa ulkopuolisina ja jopa uhkana.⁴

Nuorille on myös tuttua, että heille esitetään mitä kummallisempia islamin uskoon liittyviä näkemyksiä ja odotetaan vastausta kysymyksiin, joihin he eivät ole perehtyneet.⁵ Aivan kuin kristittytaustaisillakin suomalaisilla, muslimitaustaisten nuorten suhde uskontoon ja tieto sen perusteista vaihtelee. Jollekulle uskon harjoittaminen voi olla keskeinen osa arkea, toinen osallistuu muodollisiin tapahtumiin, kolmas ei ole kiinnostunut uskonnosta. Kaikki kuitenkin tunnistavat niitä usein myös etnisyyteen, kieleen ja ihonväriin kietoutuneita sosiokulttuurisia jännitteitä, joita muslimitaustaisuus suomalaisessa yhteiskunnassa herättää, ja usein he jopa laskevat asiasta leikkiä.⁶

Musliminuoret ja resilienssi -projektiin osallistuneet nuoret aikuiset tulivat hyvin monenlaisista taustoista, ja he olivat myös hyvin tietoisia itseensä ja muslimitaustaisiin yleensä kohdistuvista ennakkoluuloista ja rasismistakin. Varsinkin naispuoliset mukana olijat pohtivat myös erilaisen muslimiryhmien välisiä ristiriitoja ja sitä, mitä muslimiuus tarkoitti meidän hankkeessamme ja kenellä oli oikeus edustaa muslimeja. Ikään kuin lavean määrittelyn mahdollisia eteen nousevia ristiriitoja ennakoiden, osallistujat peräänkuuluttivat moninaisuuden ja erilaisten lähtökohtien hyväksymistä tutkimusprosessin aikana.

Islam näyttelyteoksissa

Näyttelyä suunnitellessamme muutamat naispuoliset kanssatutkijat asettivat osallistumisensa ehdoksi, että sen yhteydessä puhuttaisiin muslimitaustaisista eikä muslimeista, sillä he eivät halunneet tulla kategorisoiduiksi oletetun uskontonsa tai kulttuuritaustansa vuoksi. Sen vuoksi he myös ehdottivat näyttelyn nimeksi Islam ja minä, sillä se kuvasi heidän mielestään heidän oman työskentelynsä kysymyksenasetteluja. Hankkeeseen osallistumiseen heitä oli innoittanut mahdollisuus taiteellisin keinoin pohtia omaa, joskus ristiriitaistakin suhdettaan erilaisiin kuulumisiinsa ja arkeansa tukeviin asioihin, uskonto mukaan lukien.

Näyttelyjen oheisohjelmien sisältö painottui uskontoon ja muslimina olemiseen liittyviin kysymyksiin, mutta näyttelytöissä, kuten valokuvissa, videoissa, installaatioissa ja runoissa, liikuttiin monenlaisissa osallistujien henkilökohtaisiin kokemuksiin liittyvissä todellisuuksissa ja kohtaamispinnoilla. Useimpien naisten teoksissa – samoin kuin niihin liittyvissä taustahaastatteluissa – sukupuoleen liittyvät kysymykset olivat vahvasti läsnä, ja muslimitaustaisena naisena olemista tarkasteltiin esimerkiksi valtaväestön ennakkoluuloja ja erilaisten muslimiryhmittymien odotuksia kyseenalaistaen. Heidän työskentelyssään heijastui kriittinen suhtautuminen dogmaattisiin uskonnon tulkintoihin. Monissa näyttelytöissä painotettiin myös sekä islamin eri suuntausten että Lähi-idän uskontojen yhteistä taustaa.

Islamilaisen taiteen perinne näkyi esimerkiksi kalligrafisissa jumalan olemusta symboloivissa maalauksissa ja tietokoneen avulla suunniteltujen kalligrafioiden vedoksissa. Kalligrafiaa, taidetta ja henkisyyttä lähestyttiin myös kokeilevammin esimerkiksi yhdistämällä perinteisiä elementtejä valokuvissa, kollaaseissa, runoissa, tekstiili-, koru- ja veistotaiteessa. Runous ja tarinan kerronta olivat teoksissa mukana monissa muodoissa. Oheisohjelmassa ne näkyivät esimerkiksi räppi ja open stage -esityksinä.

Islamin henkinen perinne teosten tukena

Suomessa asuvilla muslimitaustaisilla on juuria eri puolilla maailmaa ja erilaisissa traditioissa. Tämä näkyi myös tutkimusprojektissamme ja näyttelyssä: esimerkiksi persialainen, palestiinalainen, pohjoisafrikkalainen ja kurdiperinne olivat edustettuina. Useimmat osallistujat nostivat myös esiin paikantumisensa kahden tai useamman kulttuurin väliin sekä vahvan kokemuksen suomalaisuudestaan.

Moni osallistuja oli kiinnostunut suufilaisuudesta ja islamin henkisistä ja mystisistä suuntauksista ja tukeutui niihin myös teoksiaan suunnitellessaan. Tulkintani mukaan tämä liittyi osaltaan siihen, että esoteeriset islamin selitykset yhdessä luovan lähestymistavan kanssa mahdollistivat heidän arjessaan olevien erilaisten perinteiden, kielten sekä ajattelu- ja toimintatapojen synkronisen läsnäolon ilmaisemisen ja käsittelyn.⁷

Mystiseen ajatteluun nojautuminen tuki taiteellista työskentelyä ja erilaisten poeettisten ja visuaalisten keinojen yhdistämistä ja auttoi myös purkamaan vanhoillisia sukupuolten olemukseen ja rooleihin liittyviä näkemyksiä. Monet osallistujat painottivat henkisyyttä ihmiskunnan jaettuna voimavarana, joka ei tunne uskontojen, kansojen, etnisyyksien, ”rotujen”, sukupolvien tai sukupuolten rajoja.

Näkyvimmin suufilaisuus oli läsnä kurditaustaisen naisosallistujan tekemässä näyttelytilan kattoon kiinnitetyn dervissitanssijan hahmossa. Tämän alati kannoillaan pyörivän meditoijan hameeseen oli kirjailtu sanat ”Al Khabir”, mikä tarkoittaa syvää olemassaolon ymmärrystä. Takin selustassa luki ”As Salaam” eli rauha, ja korkean hatun kupolin ”Shams Tabriz” viittasi Rumin ja hänen aikalaisensa ja kumppaninsa Shams-i-Tabrizin ystävyyteen. Esittelytekstissä hän kertoi, että hän halusi lähestyä teoksensa tekemistä rauhalla ja kärsivällisyydellä innoittajansa Rumin⁸, persialaisen uskonoppineen ja runoilijan, sanomaa kunnioittaen.

Muutkin naisosallistujat viittasivat usein haastatteluissa ja teoksissa islamin henkiseen perinteeseen. Esimerkiksi iranilaissuomalaista naista innoittivat persialaiset suufilaiset taiteilijat ja ajattelijat. Hänen videoteoksensa Kirje tyttärelleni seurasi hänen tyttärensä ensimmäistä vuotta synnytyssalista lähtien. Kirjeessä, joka oli mukana myös kirjoitetussa muodossa, hän pohti äidin ja tyttären suhdetta ja sen merkitystä omalle henkiselle ja ammatilliselle kasvulleen sekä erilaisten yhteiskunnallisten rooliensa toteuttamiselle. Uskoa hän lähestyi teoksessaan henkilökohtaisena valintana.

Suomalaislibanonilainen naisosallistuja toi valokuvissaan sekä maalauksia, runoja ja valokuvia yhdistävissä kollaaseissaan esiin queer-näkökulmaa ja käsitteli sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä erilaisia islamin tulkintoja vasten. Monien, erityisesti diasporassa vaikuttavien muslimifeministien ja HLBTIQ-aktivistien mielestä islamin kirjoituksia voidaan tulkita myös queer-myönteisesti ja erityisesti suufilaiset tekstit ovat suvaitsevaisia ja monitulkintaisia.⁹ Tällaiseen näkökulmaan pohjautuen osallistuja leikki teoksissaan kaksijakoista sukupuolikäsitystä ja patriarkaalista hegemoniaa vahvistavien tulkintojen absurdiudella sekä islamin symboliikkaan liittyvillä merkityksillä. Esimerkiksi teoksessa Jumalan kasvot saattoi maalauksen alta hahmottaa hunnutetun naisen piirteet. Toinen teos oli Imam Husseinin, shiiojen oppi-isän, mustanpuhuvaa lippua esittävä valokuva, joka vangitsi lipun sekä liehumassa alkuperäisessä asussaan että sateenkaariglitterillä koristeltuna.

Kahden naisen teoksissa pohdittiin kulttuurienvälisiä transversaaleja tiloja ja niissä paikantumisia. Suomalaissudanilaisen osallistujan käsin kirjoittamissa, sudanilaiselle helmikirjotulle kankaalle vitriiniin asetelluissa runosäkeissä sanottiin:

Skin of the colour of heated sand in the Sahara Desert. Sins washed by river Nile, where my name is carried on the lands of the black Pharaohs. Still my heart belongs to the country of crystal snow and Santa Claus. Here is where my home is.

Säkeissään taiteilija kuvasi myös ulkopuolisuuden kokemusta, jonka kuuluminen erilaisiin kulttuurisiin ja uskonnollisiin maisemiin voi herättää omien ainutlaatuisten kokemusten tai muiden kategorisoinnin vuoksi.

Inside/Outside the Box oli suomalaissomalialaisen naisen installaatio, jossa mustan kankaisen kammion sisällä pyöri taukoamaton video, jossa tekijä liikkui Helsingin keskeisillä kansallismuistomerkeillä ja Ateneumin kansalliskokoelman taideteosten äärellä. Teoksen ulkopuolelle oli ripustettu valokuvia hänelle tärkeistä paikoista, harrastuksista ja tapahtumista. Taustatyöskentelyssään hän painotti, kuinka hänet nuorena taiteesta ja designista kiinnostuneena somalitaustaisena naisena asetetaan usein valtaväestön taholta ja myös oman etnisen ryhmän parissa mielikuvien, odotusten ja rajoitusten laatikkoon. Videon kohtaamiset suomalaisissa kulttuurimaisemissa pölyttivät taiteemme ja arkkitehtuurimme ”valkoista” ja maskuliinista hipiää ja raottivat katsojalle vaihtoehtoisia sisä- ja ulkopuolisuutta kyseenalaistavia kansallistarinoita.

Tällaisia vaihtoehtoisia kansallistarinoita kertoi myös suomalaispalestiinalainen miesosallistuja. Hän kertoi ammentaneensa Lähi-idän kulttuurien mystiikasta inspiraatiota Turun näyttelyssä esillä oleviin, eri kulttuurien symboleja ja alueiden puulajeja yhdisteleviin koruihin ja puisille laatoille koverrettuihin runoihin. Hänelle sekä Koraani että Raamattu ovat teoksia, joista voi löytää totuuden jyväsiä, muttei absoluuttista vastausta. Runossa Ihminen hän kirjoitti:

Myös runoilijan sisar osallistui näyttelyyn teoksella, jossa hänen valokuvansa ja suomalaissudanilaisen miehen kirjoittamat runot pohtivat ”huivipäisiin” nuoriin musliminaisiin kohdistuneita ennakkoluuloja ja kuvasivat ystävyyttä, joka ylittää peilikuvien heijastumat. Runoilija kertoi olevansa ihastunut mahdollisimman luonnolliseen ja reiluun elämään ja sitoutuneensa tiettyihin rituaaleihin. Ystävyydestä hän räppäsi: Kuin olla ystävä ilman jaata ja juuta. Siitä ei kenenkään tarvitse suuttua. Eikä toisistamme oteta any mittaa. Yksin kukaan ei kärsi murehdintaa. Valokuvaajalle oma tausta oli herättänyt kiinnostuksen pohtia vaikeitakin identiteettikysymyksiä ja aihealueita. Teoksen esittelytekstissä hän kirjoitti:

I ask myself if we are really different? For a thousand time I will have to answer this again. I’m losing my head. Thought all the stupid things I said. Do we want to heart each other? When is enough, enough. Everyone is seeking love; such from different perspective.

Suufilaisuudesta ja islamin esoteerisista suuntauksista

Näyttelyssä erilaiset henkiset lähestymistavat, joilla on linkityksiä suufilaisuuteen ja islamin esoteerisiin lahkoihin, nousivat esiin erityisesti niiden osallistujien keskusteluissa ja teoksissa, jotka jollakin tavoin pyrkivät rikkomaan tai kyseenalaistamaan dogmaattisia uskonnon tulkintoja ja etsimään henkisyyden merkitystä erilaisia kulttuureja, kansakuntia, sukupuolia ja yksilöitä yhdistävänä voimavarana.

Kun islam levisi Muhammedin kuoleman jälkeen (632 jaa.) Aasiaan, Pohjois-Afrikkaan, Indonesiaan ja eteläiseen Eurooppaan, erilaiset kulttuurit kohtasivat ja syntyi synkretistisiä ajattelutapoja ja monikulttuurisia yhteisöjä. Usein islamiin kääntyneet hallitsijat sulauttivat uuden uskonnon paikallisiin traditioihin ja monin paikoin muslimit elivät sopuisasti rinnakkain muiden uskontoryhmien kanssa.¹⁰ Erityisesti suufilaiset ja islamin muut esoteeriset suuntaukset omaksuivat elementtejä sekä juutalaisuuden ja kristinuskon mystiikasta, zarathustralaisuudesta, buddhalaisuudesta, hindulaisuudesta ja muista paikallisista uskonnoista ja ajattelutavoista.¹¹

Monet muslimihallitsijat tukivat suufilaisuudelle myönteisiä ajattelijoita ja perustivat oppikeskuksia ja kirjastoja, joissa oli saatavilla monenlaista tietoa. Esimerkiksi Persiassa nykyisen Bagdadin tienoilla sijainneensa Kalifi Al’Mansurin perustamassa Viisauden talossa¹² filosofit, eri uskontokuntiin kuuluvat kirjailijat ja tiedemiehet kokoontuivat vaihtamaan ajatuksia ja opiskelemaan. Näiden keskusten ansiosta esimerkiksi intialainen laskuoppi, kiinalainen paperin- ja kirjantekovalmistus ja antiikin Kreikan keksinnöt ja filosofia tulivat tutuiksi myös eurooppalaisille ajattelijoille.¹³

Myöhemmin dogmaattisempien uskonnontulkintojen ja lahkojen vallatessa islamilaista ajattelua kiinnostus tieteen uudistuksiin väheni, ja suufilaisia alettiin pitää monin paikoin kerettiläisinä. Eri puolilla islamilaista maailmaa on kuitenkin ollut ja on erilaisia esoteerisia islamilaisia ryhmittymiä ja paikallisiin perinteisiin nojautuvia uskontoa vapaamuotoisemmin tulkitsevia ajattelutapoja. Suufilaista ja esoteerista filosofiaa ja kirjallisuutta luetaan paljon ja Rumi lienee maailman luetuimpia ja siteeratuimpia runoilijoita.

Syyrialaislibanonilainen kirjailija Adonis¹⁴ vertaa suufilaisuutta surrealismiin todeten, että ne molemmat vastasivat omana aikanaan ihmisiä kiinnostaviin kysymyksiin, joita järki, uskonnollinen ortodoksisuus ja tiede eivät havainneet tai osanneet selittää. Molemmissa ismeissä poeettinen ja taiteellinen ilmaisu on ollut keino samanaikaisesti sulautua ykseyteen ja kurkottaa kohti tuntematonta. Ehkä näistä syistä monet hankkeemme osallistujat tukeutuivat suufilaisuuteen ja islamin esoteerisiin suuntauksiin taideteoksiaan tehdessään ja niiden taustoja avatessaan.

Monet diasporassa elävät muslimitaustaiset nuoret jakavat kokemuksen erilaisiin yhteisöihin kuulumisesta ja niiden normien, ajattelu- ja toimintatapojen yhteensovittamisesta. Monet myös tuntevat islamilaistuneiden alueiden historiallisia kertomuksia kulttuurien kohtaamisista ja uskontojen rinnakkaiselosta. Nämä kertomukset tukevat heidän omien paikantumisiensa etsimistä sekä suhteessa uskontoon että tämän päivän konflikteihin, vastakkainasetteluihin ja uudenlaisiin yhteisöihin.¹⁵

Suufilaisuudelle ominainen uteliaisuus ja avoimuus tuntemattoman äärellä innoitti näyttelyhankkeessa mukana olleita nuoria tutkimaan suhdettaan islamiin monenlaisia lähestymistapoja soveltaen. Ihmisen sisäistä tietoa ja kokonaisvaltaisuutta korostava ajattelutapa loi myös tilaa vaikeasti sanoitettavien ja vaiettujen asioiden käsittelylle. Tämä auttoi haastamaan dogmaattisia opinkappaleita, uskomuksia ja ennakkoluuloja, jotka kategorisoivat ihmisiä ja yhteisöjä.

Suufilaisuudella on myös yhtymäkohtia eri kulttuuripiireistä omaksuttuihin ja länsimaisiin ajattelutapoihin synkronoituihin toiminnallisiin ja henkisiin menetelmiin.¹⁶ Tällaiset ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia, itsetuntemusta, henkistä kasvua ja globaalia tasa-arvoa painottavat lähestymistavat olivat monelle osallistujalle läheisiä ja vahvistivat heidän kokemustaan sekä globaalien että paikallisten yhteisöjen jäseninä.

”Sinä olet tämän maailman ydin ja juuri sinä olet sen keskuksessa.” toteaa suufilainen filosofi Shabestari (1288–1340). Luke Nikkanen¹⁷ vertaa hänen sanojaan juutalaisuuden mystiseen perinteeseen nojanneen itävaltalaisisraelilaisen Martin Buberin¹⁸ ajatuksiin ja toteaa, että jälkimmäinen olisi luultavasti ilmaissut asian seuraavasti: ”Me olemme yksi monista maailman muodostavista hengistä. Riippuu meidän kohtaamisistamme näiden henkien kanssa, miten koemme jumalan.” Dialogisuutta ja ei-objektivoivaa läsnäoloa – myös Lähi-idässä – peräänkuuluttanut Buber ajatteli suufilaisten tavoin, että jumala on metaforisesti läsnä kaikissa kohtaamisissa toisen ja meille vieraan kanssa. Tällainen suhde jumalaan oli tunnistettavissa myös monissa näyttelyhankkeemme taideteoksissa.

Uudenlaisia kohtaamisia ja määrittelyjä

Viime vuosikymmeninä jyrkät islamin tulkinnat ovat usein olleet median kiinnostuksen kohteina ja muokanneet mielikuvaa muslimeista konservatiivisina toisina. Saudi-Arabiassa ja Arabian niemimaalla vaikuttava ortodoksinen wahhabilaisuus ja 1980-luvulta Iranissa vallassa ollut vanhoillinen pappisvalta ovat ruokkineet vastakkainasetteluja. Diasporassa ääriliikkeet ja terroristiorganisaatiot ovat vahvistaneet muslimiväestöön liitettyjä oletuksia.

Vähemmän on keskusteltu länsimaiden taloudellisten ja poliittisten intressien vaikutuksesta ja jopa fundamentalististen ryhmien välillisestä tukemisesta islamilaisessa maailmassa. Pikemminkin on vahvistettu mielikuvia ja stereotypioita länsimaisista ja suomalaisistakin muslimiyhteisöistä ja niihin kuuluvista yksilöistä tiukan uskonnollisen ja patriarkaalisen hegemonian kannattajina ja kantajina.¹⁹

Kuitenkin niin Euroopassa, Australiassa kuin Amerikassakin on muslimien perustamia liikkeitä, jotka painottavat esimerkiksi feminismiä, sukupuolen moninaisuutta, sekulaarisuutta ja/tai modernia islamin tulkintaa.²⁰ Tanskalainen naisimaami Sherin Khankan²¹, jonka äidinpuoleiset juuret ovat Suomessa ja isänpuoleiset Syyriassa, näkee nuoret naiset modernin islamin airuina. Hänen edustamansa muslimifeminismi solmii siltoja yli kulttuurirajojen ja taistelee sekä islamofobiaa että islamin patriarkaalisia rakenteita vastaan. Tavoitteena on rakentaa yhdessä eri uskontokuntien edustajien kanssa kriittisesti dogmaattisuuteen suhtautuvaa, demokraattista ja avointa yhteiskuntaa.

Myös useimmat suomalaiset muslimitaustaiset nuoret haluavat etsiä uudenlaisia tapoja tulkita ja elää uskontoaan ja osallistua kulttuurisina kansalaisina moninaisuutta kunnioittavan yhteiskunnan visiointiin. Heidän näkemyksensä – esimerkiksi taiteen muodossa – voivat purkaa jähmettyneitä käsityksiä ja uskomuksia muslimeista ”pelottavina toisina” ja tukea muita muslimitaustaisia nuoria etsimään paikkaansa erilaisten kuulumisten risteämissä.

Lähi-idän uskontojen historiasta löytyy paljon esimerkkejä uskontokuntien rauhanomaisesta rinnakkaiselosta. Erityisesti suufilainen perinne ja islamin esoteeriset suuntaukset, jotka korostavat ihmiskunnan henkistä ykseyttä ja avointa mieltä, tukevat muslimitaustaisia nuoria etsimään omia polkuja globaalin maailman monenlaisilla kohtaamispinnoilla. Tästä jaetusta perinteestä olisi hyvä keskustella enemmän, esimerkiksi kouluopetuksessa. Ajattelumme yhteisten juurien laajempi tunnistaminen vaikeuttaisi myös islamin markkinointia ja julistamista väkivallan ja sääntöjen oppina.

Kirjallisuusluettelo

Adonis 2005. Sufism and Surrealism. Käännös J. Cumberbatch. Saqibooks, Lontoo.

Balchin, Cassandra 2010. “Emergence of a transnational Muslim Feminist Consciousness among Women in the WENAAZ (Western-Europe, North- America, Australia and New Zealand Context).” Teoksessa Haideh Moghissi & Halleh Ghorashi (toim.), Muslim Diaspora in the West. Negotiating Gender, Home and Belonging. Ashgate, UK.

Buber, Martin 1970 (1923). I and Thou. T. & T. Clark, Edinburgh.

El Younssi, Anouar 2018. Maajid Nawaz, Irshad Manji, and the Call for a Muslim Reformation. Politics, Religion and Ideology 19 (3), 305–325.

Ernst, Carl 2003. Following Muhammad. Rethinking Islam in the Contemporary World. The University of North Carolina Press, USA.

Farahani, Fataheh 2010. “Sexing Diaspora: Negotiating Sexuality in a Shifting Cultural Landscape.” Teoksessa Haideh Moghissi & Halleh Ghorashi (toim.), Muslim Diaspora in the West. Negotiating Gender, Home and Belonging. Ashgate, UK.

Green, Nile 2012. Sufism. A Global History. Wiley Blackwell, Oxford.

Habib, Samar 2009. Arabo-Islamic Texts on Female Homosexuality, 850–1780 A.D. Teneo Press, NY.

Jama, Afdhere 2013. Queer Jihad. LGBT Muslims on Coming Out, Activism and the Faith. Oracle Releasing, USA.

Khankan, Serin 2018. Nainen on Islamin tulevaisuus. Minun tarinani. Käännös T. Helkamo. Kustantamo S&S, Helsinki.

Kugle, Scott Siraj Al-Hagg 2007. Sufis and Saints' Bodies: Mysticism, Corporeality, and Sacred Power in Islam. The University of North-Carolina Press, USA.

Nizamie, Hague, Katshu, Mohammad & Uvais N.A. 2013. Sufism and Mental Health. Indian Journal of Psychiatry. Jan.2013 vol. 55, 215–23.

Juntunen, Marko & Laakkonen, Ville 2019. ”Mitä te tutkitte? Että mikä meissä mamuissa on vikana? – Muslimien yhteiskuntakriittinen ironia Turun Varissuolla”. Nuorisotutkimus 2/2019, 70–82.

Nikkanen, Luke 2016. The Divinity in our Relationships: An Dialogue Between Buber and Shabestari. https://languages.oberlin.edu/blogs/relg270/luke-nikkanen-dialogue-between-buber-and-shabestari-final-paper/.

Lyons, Jonathan 2009. Viisauden talo. Länsimaiden arabialainen perintö. Into, Helsinki.

Oikarinen-Jabai, Helena 2019. “Young Finnish people of Muslim background creating ‘spiritual becomings’ and ‘coming communities’ in their art works.” Of Sacred Crossroads – Cultural Studies and the Sacred. Open Cultural Studies 2019; 3, 148–160.

Oikarinen-Jabai, Helena 2018. “Young Finnish Somalis Exploring their Belonging within Participatory Performative Research.” Teoksessa Kathy Davis, Halleh Ghorashi & Peer Smets (toim.), Contested Belongings: Spaces, Practices, Biographies. Emerald Publishing, UK.

Oikarinen-Jabai, Helena 2017. ’Mulla on kans suomalaisuutta alitajunnassa’ – somalitaustaisten nuorten näkökulmia suomalaisuuteen. Lähikuva 2017/4, 38–56.

Sardar, Ziauddin & Davies, Merryl Wyn 2016 (2007). Islam. Into, Helsinki.

Tjurfell, David 2010, “The Struggle to Stay on the Middle Ground: The Radicalzation of Muslims in Sweden.” Teoksessa Haideh Moghissi & Halleh Ghorashi (toim.), Muslim Diaspora in the West. Negotiating Gender, Home and Belonging. Ashgate, UK.

Wadud, Amina 1999. Qurʼan and woman rereading the sacred text from a woman's perspective. Oxford University Press, NY.

Wadud, Amina (2006). Inside the gender Jihad: women's reform in Islam. Oneworld, Oxford.