Ihmisten kasvaneen liikkuvuuden ja Euroopan yhteiskuntien monimuotoistumisen myötä maahanmuuttajien integraatio on noussut julkisen keskustelun ja poliittisen kädenväännön keskiöön. ‘Integraatio’ on suhteellisen epämääräinen käsite¹, joka saa erilaisia merkityksiä kontekstista riippuen. Laajasti sillä viitataan maahanmuuttajien sopeutumiseen uuteen ympäristöönsä muun muassa toimeentulon, kielen, kulttuurin, sosiaalisten suhteiden, poliittisen osallistumisen, kuulumisen tunteen ja identiteetin näkökulmista. Integraatioon ajatellaan vaikuttavan yhtäältä vastaanottavan yhteiskunnan rakenteet, lainsäädäntö, sosiaalipolitiikka, avoimuus ja suvaitsevaisuus, sekä kulttuuriset ja sosiaaliset tekijät. Toisaalta siinä huomioidaan maahan saapuvien henkilöiden piirteitä (kuten laillinen status, koulutus, kielitaito, kulttuurinen ja sosiaalinen pääoma), jotka määrittyvät pääasiallisesti kansalaisuuden, etnisen taustan, sukupuolen ja sosiaaliluokan mukaan.

‘Henkisyyden’ ajatellaan yleisimmin viittaavan yksilön sisäiseen yhteyteen yliluonnolliseen ja erilaisiin transsendenssikokemuksiin. Käytämme termiä kuitenkin moninaisemmin, usein uskonnosta ja hengellisyydestä irrallisissa yhteyksissä ja merkityksissä. Sekulaarista lähtökohdasta katsottuna, olemuksellisuutta ilmaisevana määreenä, ‘henkisyys’ voi viitata hyvin monenlaiseen sisäistettyyn oppiin tai tapaan ‘tietää’ ja ‘olla maailmassa’.²

Hahmottelen tässä artikkelissa ‘integraatiohenkisyyden’³ käsitettä keräämäni etnografisen aineiston pohjalta. Se liittyy maahanmuuton tutkimuksen piirissä keskusteltuun ‘hyvän maahanmuuttajan’ -hahmoon⁴, joka vaihtelee ajassa ja paikassa. Ehdotan integraatiohenkisyyden käsitteen olevan hyödyllinen dominoivien integraatiodiskurssien ja integraatiopolitiikan käytännön vaikutusten tarkastelussa. Käsite tuo niissä ilmeneviä keskeisiä elementtejä esille tavalla, joka on herkkä sosiaalisille hierarkioille ja vallan toiseuttavalle dynamiikalle. Lisäksi se korostaa integraatiodiskursseissa ilmenevää maahanmuuttajien arviointia, joka ulkoisten seikkojen ohella kohdistuu sisäistettyyn ja olemukselliseen ‘tapaan olla’ maailmassa. Maahanmuuttajalla voidaan katsoa olevan ‘integraatiohenki’ tai sen voidaan nähdä puuttuvan häneltä. ‘Hyvä maahanmuuttaja’ on integraatiohaluinen ja -kykyinen eli ‘integraatiohenkinen’.

Integraatiodiskurssit on mahdollista esittää historiallisessa kontekstissa, ja tuoda esille niiden yhteys (neo)koloniaalisiin, moralistisiin sivistys- ja kehitysdiskursseihin ⁵ . Yhteiskunnassa vallitsevat valta-asetelmat tulevat esille maahanmuuttajiin kohdistetussa muutospaineessa, joka kärjistetysti pohjaa näkemykselle liberaalien, sekulaarien (tai judeokristillisten) arvojen paremmuudesta ja oletukselle maahanmuuttajien arvojen konservatiivisuudesta, uskonnollisuudesta (erityisesti islamilaisuudesta) ja ongelmallisuudesta. Tällaisena ongelmallisuutena koetaan esimerkiksi maahanmuuttajiin liitetty ennakko-oletus suvaitsemattomuudesta ja sukupuolten epätasa-arvosta - ilmiö, josta Sara Farris käyttää termiä femonationalismi ⁶ .

Tein laadullista, etnografista tutkimusta Berliinissä vuosina 2018 ja 2019 maahanmuuttajataustaisille naisille suunnatussa integraatioprojektissa sekä ruohonjuuritason naapurustoprojektissa, jossa tuetaan Berliiniin turvapaikanhakijoina saapuneita yksilöitä sekä maahanmuuttajia yleisesti ⁷ . Projekteista ensimmäinen on toiminut vuodesta 2004 asti. Se on osa kaupungin virallista integraatiopolitiikkaa ja julkisen sektorin rahoittama. Naapurustoprojekti puolestaan syntyi vuonna 2013 spontaanisti ihmisten auttamis- ja tekemishalusta, ja se pyörii täysin vapaaehtoispohjalta.

Tutkimusmetodeinani olivat teemahaastattelut sekä osallistuva havainnointi. Vietin molemmissa projekteissa aikaa useita päiviä viikossa ja haastattelin sekä projektien ‘vetäjiä’ että niissä mukana olevia maahanmuuttajia ja pakolaisia. Lisäksi haastattelin integraation parissa työskenteleviä henkilöitä paikallishallinnossa ja Berliinin senaatissa sekä tutustuin Berliinin kaupungin integraatiopoliittisiin suunnitelmiin vuosilta 2015 ja 2018 ⁸ .

Integraatiohenkisyys ei esiintynyt terminä aineistossani. Käytän käsitettä tuodakseni esille analyysissa ilmi tulleita integraatiopolitiikan ja -diskurssien luomia maahanmuuttajiin kohdistuvia odotuksia ja heidän kokemaansa integraatiopainetta ja toiseuttamista. Luokittelen integraatiohenkisyyden käsitteen alle muun muassa sellaiset integraatiodiskursseissa usein esiintyvät termit kuin integraatiohalu tai -tahto (Integrationswille), integraatiopotentiaali tai -kyky (Integrationspotential, Integrationsfähigkeit), integraatiosta kieltäytyminen (Integrationsverweigerung) sekä tavat puhua integraatio-ongelmasta (Integrationsproblem) ja integraation puutteesta (Integrationsmangel). Nämä integraatiohenkisyyden semanttisen kehikon sisälle asettuvat termit viittaavat maahanmuuttajien erilaisuuteen (ja heiltä puuttuvaan, tunnistettavaan samanlaisuuteen) sekä erojen pienentämisen tarpeeseen maahanmuuttajien integraation kautta. Keskityn (integraatio)henkisyyden käsitteellä myös integraatio-odotusten olemuksellisen puolen tunnistamiseen.

Esittelen ensimmäiseksi hieman integraatiopolitiikan taustoja Saksassa ja kuvailen sitten haastattelemieni henkilöiden kokemaa integraatiopainetta, ja heidän luomiaan vastanarratiiveja dominoiville integraatiodiskursseille. Lopuksi teen lyhyen yhteenvedon analyysista.

Multikulturalismista ‘realistiseen’ integraatiopolitiikkaan

Maahanmuuttajien kotoutumista edistävästä integraatiopolitiikasta on tullut keskeinen sosiaalipolitiikan muoto. Sen voi nähdä olevan jossain määrin läntisen Euroopan perinteisissä maahanmuuttomaissa vuosikymmeniä vallinneen multikulttuurisen sosiaalipoliittisen trendin seuraaja. Siinä kulttuurien moninaisuus nähtiin pääasiallisesti rikkautena, ja sitä pyrittiin vaalimaan yhteistyössä maahanmuuttajien omien etnisten yhdistysten kanssa ⁹ .

Kriittinen suhtautuminen multikulttuurisuuteen ‘liian suvaitsevaisena’ ideologiana on viimeisten vuosikymmenien aikana yleistynyt ympäri Eurooppaa, kuten maahanmuuttoa tutkivat antropologit Steven Vertovec ja Susanne Wessendorf ovat osoittaneet ¹⁰ . Yhden keskeisen kriittisen argumentin mukaan multikulttuurisuus on synnyttänyt sosiaalista segregaatiota ja niin kutsuttuja ‘rinnakkaisyhteiskuntia’ (Parallelgesellschaft). ¹¹ Saksassa ei ole juurikaan toteutettu multikulttuurista sosiaalipolitiikkaa, ja niin sanottujen integraatio-ongelmien selittäminen sillä on Saksan tapauksessa ristiriitaista. ¹²

Saksassa on yksi Euroopan suurimmista maahanmuuttajaväestöistä ¹³ ja sitä on moitittu niin kansallisissa kuin kansainvälisissäkin keskusteluissa maahanmuuttajien kotoutumista edistävien rakenteiden puutteesta ¹⁴ . Tilanne olikin maassa tässä suhteessa länsi-Euroopassa poikkeuksellinen aina vuosituhannen vaihteeseen asti. Toisin sanoen, monet ‘integraatio-ongelmiksi’ mielletyt seikat ovat johdettavissa maahanmuuttajiin kohdistuvan sosiaalipolitiikan puutteeseen ¹⁵ .

Sittemmin maan kansalaisuuslainsäädäntöä on päivitetty muotoon, jossa maahanmuuttajien Saksassa syntyneillä jälkeläisillä on mahdollisuus maan kansalaisuuteen ¹⁶ . Näiden muutosten myötä (ja maan suurimman puolueen, kristillisdemokraattisen CDU:n otettua maahanmuuttajien integraation osaksi puolueohjelmaansa) myös valtion kotouttamisvelvollisuus on tunnustettu laajemmin, ja siihen on suunnattu lisää resursseja ¹⁷ .

Nykyinen integraatiopolitiikka on ainakin mielikuvan tasolla multikulttuurisuutta kriittisempää, pragmaattisempaa ja monien mielestä ‘realistisempaa’ suhteessa erilaisuuteen, ja siihen liittyviin yhteiskunnallisiin haasteisiin. Erilaisuuteen kohdistuvan suvaitsevaisuuden sijaan sen keskeisenä käsitteenä näyttäytyvät inkluusio (Inklusion), osallistuminen (Partizipation) ja integraatiokeskeisyys, jossa integraatio usein on merkitykseltään lähellä assimilaatiota (toisin sanoen sen odotetaan johtavan tunnistettavan erilaisuuden, ja sen myötä eriarvoisuuden, vähenemiseen). Integraatiopolitiikan katsotaan hyödyttävän maahanmuuttajia yksilötasolla lisäämällä heidän työllistymismahdollisuuksiaan ja edistämällä yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa.

Lisäksi nykyiset integraatiodiskurssit yhdistävät kotoutumisen enenevässä määrin kansalliseen turvallisuuteen ja yhteiskunnassa laajalti esitettyyn huoleen maan monikulttuuristumisen seurauksista ‘saksalaisille arvoille’ ja elämäntavalle (joista monesti puhutaan (epämääräisellä) käsitteellä ‘Leitkultur’ ¹⁸ ). ¹⁹ Tästä näkökulmasta pidetään tärkeänä, että uudet tulokkaat hyväksyvät, ja tietyssä määrin myös omaksuvat, perinteisinä pidettyjä arvoja ja tapoja. Tämä pyritään mahdollistamaan integraatiopolitiikassa esimerkiksi valtion tarjoamien integraatiokurssien avulla. ²⁰ Tällä hetkellä maan integraatiopolitiikka noudattaa ‘Fördern und Fordern’ -periaatetta ²¹ , eli ‘keppiä ja porkkanaa’, toisin sanoen maahanmuuttajia pyritään yhtäältä avustamaan kielenoppimisessa ja muussa integraatiota tukevassa toiminnassa, ja toisaalta heitä ‘kannustetaan’ integraatioon erilaisilla pakotteilla, kuten sosiaalitukien sitomisella integraatiotavoitteisiin.

Kolmansien maiden kansalaisten kohdalla hyvän integraatiopotentiaalin katsotaan olevan edellytys maassa oleskelulle ja etuuksien nauttimiselle ²² . Siinä arvioidaan niin maahanmuuttajan ominaisuuksia kuin vastaanottajamaan, Saksan, integraatiokapasiteettia taloudellisen tilanteen, työmarkkinoiden, poliittisen ilmapiirin, asuntotilanteen ja muiden vastaavien tekijöiden näkökulmasta ²³ . Näistä jälkimmäinen on merkittävä tekijä vastaanotettavien pakolaisten ja maahanmuuttajien kokonaislukumäärästä ja ‘toivottavista’ ominaisuuksista päätettäessä (viittaan tässä myös työperäiseen maahanmuuttoon, jossa hakijan ala ja ammattitaito ovat merkittävässä roolissa työ- tai oleskeluluvan hakuprosessissa) ²⁴ .

Yksittäisen maahanmuuttajan tai pakolaisen integraatiopotentiaalin arviointi ilmenee erinäisissä tilanteissa kuten turvapaikka-, oleskelulupa- tai työviisumihakemuksen arvioinnissa ja siihen liittyvissä haastatteluissa, integraatiokurssin tenteissä, sosiaalitukikelpoisuuden kohdalla ja viime kädessä naturalisointiprosessissa maahanmuuttajataustaisen henkilön hakiessa maan kansalaisuutta. Lisäksi maahanmuuttajat, tai maahanmuuttajiksi esimerkiksi ulkonäkönsä vuoksi toiseutetut henkilöt, kohtaavat arviointia ja ennakkoluuloja hakiessaan työpaikkaa, asuntoa tai vuorovaikutustilanteissa viranomaisen kanssa (ns. etninen profilointi) ²⁵ .

Esitän, että integraatiohenkisyyden käsitteessä kiteytyy tämä monimuotoinen maahanmuuttajiin (ja sosiaaliseen, kulttuuriseen, etniseen, kielelliseen ja uskonnolliseen toiseuteen laajemmin) kohdistuva, toiseuttava integraatiokyvyn, -halun, ja -potentiaalin arviointi. Se on usein hienovaraisuudessaan vaikeasti tunnistettavaa, ja sitä tapahtuu niin virallisten kuin epävirallistenkin toimijoiden taholta. Avaan alla käsitettä tarkemmin esittelemällä haastattelemieni maahanmuuttajien ja pakolaisten näkemyksiä integraatiosta.

Integraatiopaine ja itsensä muuttamisen vaatimus

You can never become German, even if you do the ten things you must do to be integrated … As we came to Germany, we always heard that ‘You have to learn German, you have to stop when the light is red...’ ‘Ok, thank you. I know that.’ It’s always ‘You have to…’ But I don’t have to learn it! I want to do it! … So under the word integration you always have that sentence ‘You have to… It is in Germany like that..’ I know it’s like that in Germany, it is like that in my country, too! (Khalil)

Henkilöt joihin integraatiokeskustelu kohdistuu, kokivat sen usein tuomitsevana, alentavana ja toiseuttavana. Integraatio-odotusten nähtiin olevan saavuttamattomissa, sillä mikään määrä yrittämistä ei heidän kokemuksissaan ollut johtanut hyväksyntään ja ‘inkluusioon’. Haastattelemani henkilöt kertoivat, että heitä kritisoitiin integraation puutteesta, huolimatta siitä, kuinka paljon he tekivät työtä odotusten täyttämiseksi.

Kuten haastattelemani Syyriasta Berliinin pakolaisena vuonna 2015 saapunut 28-vuotias kauppatieteiden opiskelija Khalil yllä kiteyttää, “Et voi koskaan tulla saksalaiseksi, vaikka tekisit ne 10 asiaa, jotka sinun tulee tehdä ollaksesi integroitunut”. Useat haastateltavat kokivat Khalilin tavoin voimakkaan julkisen maahanmuuttokriittisen diskurssin, jossa painottuu maahanmuuttajien epäsopivuus ja integraatiovastustus, kohdistuvan itseensä ja luovan pysyvää toiseutta, jonka ylitse heidän ei ollut omalla toiminnallaan mahdollista päästä.

Integraatiohenkisyyttä ei arvioida ainoastaan suhteessa aktiviteetteihin kuten kielenoppimiseen ja työskentelyyn. Haastatteluista kävi ilmi, että moni maahanmuuttaja ja pakolainen koki tulevansa luokitelluksi ei-integroituneeksi jo pelkästään tummemman fenotyypin tai pukeutumistavan perusteella. Khalil kertoi:

Something that has happened to me many times as I go from where I work with the underground to where my family lives. It's about 20 stops. I sit alone, nobody sits next to me. Everybody looks at me and just changes the walk, like, “ok, I will not sit next to him”.

Tummemman ulkomuodon ja esimerkiksi parran ohella aineistossani esille tullut integraation puutteesta kertova ulkoinen merkki oli musliminaisten tapa peittää hiuksensa. Saksassa ei ole niin kutsuttua Burqalakia, mutta Berliinissä sovellettava ‘Neutralitätsgesetz’ ²⁶ kieltää uskonnollisten symbolien näkyvän käytön julkisissa viroissa (mm. opettajat, poliisit, oikeushenkilöstö), mikä oli vaikeuttanut useiden haastattelemieni musliminaisten työllistymistä. Laki vaikuttaa luoneen sallivan ilmapiirin usein avoimen islamofobisille, huivikriittisille keskusteluille. Lähes kaikki haastateltavani taustasta ja asemasta riippumatta ottivat huivin esille kuvaillessaan omaa tai edustamansa instituution suhtautumista integraatioon.

Kriittisissä diskursseissa huivin tai muun peittävän islamilaisen vaatekappaleen katsottiin symboloivan sukupuolten epätasa-arvoa ja naisten alisteista asemaa ²⁷ . Täten sen tulkittiin rikkovan liberaalia sukupuolten tasa-arvon ihannetta ja olevan merkki pieleen menneestä integraatiosta. Jotkut maahanmuuttajat (etenkin miespuoliset) pyrkivät korostamaan integraatiotaan kertoessaan minulle, etteivät monet naiset Syyriassa käytä huivia, eikä se ole ongelma, ja että on täysin naisen oma asia, kuinka hän haluaa pukeutua tai ilmaista uskonnollista vakaumustaan (jos hänellä sellainen on). Monet naiset puolestaan kertoivat alkaneensa käyttää huivia vasta Saksassa opittuaan uskonnonvapauden olevan liberaali arvo, ja he yhdistivät sen olennaisesti yksilönvapauteen – molemmat arvoja, joita opetetaan integraatioprojekteissa ja -kursseilla ²⁸ .

Vuosina 2014–16 Berliiniin saapuneet pakolaiset viittasivat usein aikaisempaan maahanmuuttajasukupolveen pessimistisissä arvioissaan integraatiomahdollisuuksistaan. Pakolaisena Berliiniin saapunut 24-vuotias syyrialainen taiteilija, Mahmud, kertoi suoraan, ettei pystyisi integraatioon, sillä se vaatisi suurta henkilökohtaista uhrausta, ja siltikin integraatio jäisi luultavasti vain haaveeksi:

For me integration sounds like you have to change yourself, the way you think, you have to be able to be the perfect person. ... Because you have to adapt to a certain way of dealing with events and people around you. Therefore, I think it is something that I could never do. I can speak German and I want to have a job, but even then, there are Germans who are not considered Germans for some Germans because of their look, so what do we say about these people? That they are also not integrated. (Mahmud)

Mahmud tulkitsee integraatiota vaatimuksena muuttaa ‘kuka olet’ ja omaksua uudenlainen tapa olla maailmassa. Lisäksi hän huomauttaa, että joitain vähemmistöihin kuuluvia saksalaisia ei pidetä integroituneina heidän ulkonäkönsä vuoksi, joten hänenkään ei ole realistista odottaa hyväksyntää.

Vastanarratiivit selviytymiskeinona

Aineistossani pakolais- ja maahanmuuttajataustaiset henkilöt käsittelivät heihin negatiivisesti vaikuttavia diskursseja kriittisesti tehden omia tulkintojaan siitä, millainen ‘hyvä maahanmuuttaja’ on, ja kyseenalaistaen integraation dominoivia määritelmiä. Heidän näkemyksissään hahmottuu vaihtoehtoinen tulkinta ‘integraatiohenkisyydestä’, joka haastaa toiseuttavan diskurssin. Osa tutkittavista oli valmis hylkäämään integraation täysin negatiivisesti latautuneena käsitteenä, kun taas toiset ehdottivat sen uudelleenmäärittelyä. Näissä kriittisissä ja rakentavissa näkemyksissä nousi selkeästi esille integraatiopaineen voimakas vaikutus sen kohteena olevien henkilöiden jokapäiväiseen elämään ja identiteetin muodostukseen.

Khalil esitti orientaation käsitettä vaihtoehdoksi integraatiolle. Hänen mukaansa orientaatiossa on kyse pakolaisten kuuntelemisesta ja heidän tukemisestaan henkilökohtaisten tavoitteiden saavuttamisessa ‘one size fits all’ -lähestymistavan sijaan:

[People will find their place in society] if the government takes the idea of orientation, not integration. That’s when they will come to all of us refugees and foreigners in Germany and say ‘We forgot to ask you, what do you want, really?’ That’s when the change will start, asking them what they want and finding a shared ground, and so life will be better. (Khalil)

13 vuotta Saksassa asunut 30-vuotias väitöskirjatutkija Leyla, joka tekee integraatiotyötä pakolaisten kanssa, puolestaan hahmotteli ‘oikean integraation’ ja siten myös ‘hyvän maahanmuuttajan’ käsitteet oman kokemuksensa perusteella:

Based on my experience with newcomers, there are two parties. One party sees integration as, “Losing my identity and I have to be German in order to be integrated into this country. I don’t like it. That’s why I wouldn’t like to be integrated into society. I will prevent any chances to be integrated”, I know people like those. The other party knows integration by its right definition, which is keeping your identity, accepting the identities of other people, other cultures, and being an active member in society. ...The good integrated people are in the middle [between complete assimilation into German culture and complete rejection of it]. (Leyla)

Leyla kertoi pitävänsä itseään integroituneena, vaikka hän esimerkiksi puhuu kotona arabiaa miehensä ja tyttärensä kanssa ja pukeutuu kodin ulkopuolella islamilaiseen hiukset peittävään huiviin. Hänen mukaansa ‘oikea integraatio’ on keskitien kulkemista, saksalaisesta yhteiskunnasta oppimista, siinä aktiivisesti toimimista, mutta se ei tarkoita uskonnollisen, kulttuurisen, kielellisen tai etnisen identiteetin ja tapakulttuurin hylkäämistä.

Hyvä maahanmuuttaja kunnioittaa hänen määritelmänsä mukaan sekä omaa taustaansa että saksalaista yhteiskuntaa sen kaikessa moninaisuudessa ja osaa navigoida ja yhdistellä niihin liittyviä erilaisia elementtejä. Hän jatkoi:

...I have been here for 12 or 13 years now. I did not change anything in my looks, but of course in my mind, of course! I changed something to adapt to the situation I am in here, and when I go back to Palestine, I also change because I need to adapt to that situation. So this is kind of, you adapt, to the situation you are in, and when you do this, you start with the integration process, which should be something positive. But some of the newcomers look at it in a negative way, just because they don’t know what it is. Or nobody explained that to them. And of course, when they see an example of one from the same culture then they understand it better than from someone from another culture [i.e. Germans]. (Leyla)

Leyla painottaa integraatiopaineen johtuvan pitkälti epätietoisuudesta ja väärinymmärryksistä. Hänestä maahanmuuttajataustaisilla ihmisillä on kulttuurista tietotaitoa, jonka avulla he pystyvät kommunikoimaan uusien tulokkaiden kanssa paremmin ja kertomaan heille, ettei integraatiossa ole kyse täydellisestä assimilaatiosta. Tämä viesti on kuitenkin ristiriidassa vähemmistöihin kohdistuvan kriittisen integraatiodiskurssin kanssa.

Leylan esittämän tulkinnan mukainen diskurssi on kuitenkin saanut kasvavaa jalansijaa yhteiskunnassa. Hegemonista integraatioparadigmaa on alettu kritisoida eri yhteiskunnallisilla areenoilla tutkimuksesta politiikkaan, etenkin maahanmuuttajataustaisten henkilöiden noustua entistä useammin avainrooleihin yhteiskunnallisissa instituutioissa ²⁹ .

Yhteenveto

Integraatiopolitiikassa ja hegemonisissa diskursseissa hahmottuva integraatiohenkisyys on ulkopuolelta määriteltyä, tietyt (ajassa ja paikassa vaihtuvat) arbitraariset integraatiokriteerit luovaa, ennemmin kuin ihmisestä itsestään kumpuavaa. Aineistoni osoittaa, että vaikka maahanmuuttaja itse suhtautuisi suopeasti integraatioon, eli toisin sanoen katsoisi olevansa niin sanotusti integraatiohenkinen, hänet saatetaan silti luokitella ei-integraatiohenkiseksi esimerkiksi taloudellisen tilanteen, kielitaidon puutteen, tiettyyn etniseen ryhmään kuulumisen, näkyvän uskonnollisen vakaumuksen tai muun seikan vuoksi.

Henkisyys on siis tässä kontekstissa sosiopoliittinen ja potentiaalisesti toiseuttava kategoria, jolla ei ainoastaan luokitella maahanmuuttajia vaan myös määritellään yhteiskunnallisia normeja ja kollektiivista yhteisöä, kansakuntaa, ja siihen kuulumisen edellytyksiä. Julkinen keskustelu integraatio-ongelmasta on voimakas yhteiskunnan epäkohtia toiseuden kautta määrittävä narratiivi, joka aineistoni perusteella stigmatisoi sen kohteena olevia vähemmistöjä, ylläpitää pysyvää toiseutta, ja luo areenan kamppailulle kilpailevien saksalaisuuden määritelmien välillä.

Aineiston perusteella integraatiohenkisyys näyttäytyy keinona luokitella maahanmuuttajia ja pakolaisia 'ansaitseviin' ja 'ei-ansaitseviin', ja se on kriittisessä tarkastelussa nähtävä vallankäytön muotona. Käsitteen yhteiskunnallinen funktio on pahimmillaan uusintaa sosiaalisia hierarkioita, ja se toimii jatkuvana kurinpidon keinona, sillä 'hyvä integraatiopotentiaali' eli integraatiohenkisyys, on myös tietyissä tapauksissa edellytys oleskeluluvan ja sosiaalietuuksien saamiselle.

On merkittävää, kuinka maahanmuutto- ja pakolaistaustaiset haastateltavat loivat vastanarratiiveja ja omia tulkintojaan integraatiosta. Heidän kertomuksissaan tuli esille heidän kokemansa integraatiopaine tai -stressi, ja uuvuttava pyrkimys tulla hyväksytyksi, johon he vastasivat luomalla erilaisia selviytymisstrategioita. Heistä monet kieltäytyivät hyväksymästä integraation assimilaatioon viittaavia merkityksiä ja painottivat sitä positiivisena asiana, joka ei johda omasta identiteetistä tai kulttuurista luopumiseen. Osa heistä puolestaan ehdotti vaihtoehtoja termille, kuten Khalilin hahmottelema ‘orientaatio’. On tärkeää huomioida integraatiodiskurssien ja -politiikan kohteena olevien henkilöiden toimijuus ja moninaiset näkemykset tilanteesta suhteessa integraatiohenkisyyden vaatimukseen ja kyseenalaistaa integraatiopolitiikkaa tästä lähtökohdasta.

Kirjallisuusluettelo

Ahmed, Sara 2010. The Promise of Happiness. London: Duke University Press.

Anderson, Bridget 2013. Us and Them? The Dangerous Politics of Immigration Controls. Oxford University Press.

Auma, Maureen Maisha 2018. Rassismus: eine Definition für die Alltagspraxis. RAA Berlin, Regionale Arbeitsstellen für Bildung, Integration und Demokratie (RAA) e.V.

Dhaliwal, Sukhwant, and Kirsten Forkert 2015. “Deserving and undeserving migrants: hostility has the potential to reproduce itself across all groups - but so too does compassion”. Soundings, no. 61. Gale Literature Resource Center.

El Mafaalani, Aladin 2018. Das Integrationsparadox: Warum gelungene Integration zu mehr Konflikten führt. Köln: Verlag Kiepenheuer & Witsch.

Farris, Sara 2017. In the name of women’s rights: The rise of femonationalism. Duke University Press.

Flanagan, Kieran & Jupp, Peter C. (toim.) 2007. A Sociology of Spirituality. Routledge.

Foroutan, Naika 2015. “Unity in Diversity: Integration in a Post-Migrant Society”. In POLICY BRIEF focus MIGRATION No. 28, April 2015.

Heinemann, Alisha M. B. 2017. “The making of ‘good citizens’: German courses for migrants and refugees”. Studies in the education of adults, Vol. 49, 2017, Issue 2: Migration, Adult Education and Learning, 177-195.

Huschke, Susann 2014. “Performing deservingness. Humanitarian health care provision for migrants in Germany”. Social Science & Medicine, 120 (2014), 352-359.

Lanz, Stephan 2007. Berlin aufgemischt: abendländisch, multikulturell, kosmopolitisch? Die politische Konstruktion einer Einwanderungsstadt. Bielefeld.

Mahmood, Saba 2012. “Religious Freedom, the Minority Question, and Geopolitics in the Middle East”. Comparative Studies in Society and History, April 2012, Vol. 54, No. 2, 418-446.

Masuzawa, Tomoko 1998. “Culture”, teoksessa Critical Terms for Religious Studies, (toim.) Mark C. Taylor. The University of Chicago Press.

Schinkel, Willem 2018. “Against ‘immigrant integration’: for an end to neocolonial knowledge production”. Comparative Migration Studies (2018) 6:31.

Schneider, Jan 2007. “Rückblick: Zuwanderungsgesetz 2005”, Bundeszentrale für politische Bildung. Saatavilla https://www.bpb.de/gesellschaft/migration/dossier-migration-ALT/56351/zuwanderungsgesetz-2005, luettu 19.08.2020.

Schönwälder, Karen 2010. “Germany: Integration policy and pluralism in a self-conscious country of immigration”, teoksessa Multiculturalism Backlash: European Discourses, Policies and Practices. Vertovec and Wessendorf (toim.). London: Routledge.

Storz, Henning & Wilmes, Bernhard 2007. “Die Reform des Staatsangehörigkeitsrechts und das neue Einbürgerungsrecht”, Bundeszentrale für politische Bildung. Saatavilla https://www.bpb.de/gesellschaft/migration/dossier-migration-ALT/56483/einbuergerung, luettu 05.08.2019.

Thompson, Vanessa Eileen 2020. “Racial Profiling, institutioneller Rassismus und Interventionsmöglichkeiten”, Bundeszentrale für politische Bildung. Saatavilla https://www.bpb.de/gesellschaft/migration/kurzdossiers/308350/racial-profiling-institutioneller-rassismus-und-interventionsmoeglichkeiten, luettu 23.08.2020.

Teasley, Cathryn; Sanchez-Blanco, Conception & Depalma, Renee 2012. “Postcolonial Perspective, Social Integration and Cultural Diversity vis-à-vis Neoliberal Policies and Practices in Galizan Schooling”. Power and Education Volume 4 Number 3 2012, 303-314.

Vertovec, Steven and Wessendorf, Susanne 2010. “Introduction: Assessing the backlash against multiculturalism in Europe”, teoksessa Multiculturalism Backlash: European Discourses, Policies and Practices. Vertovec and Wessendorf (toim.). London: Routledge.

Vertovec, Steven 2018. “Towards post‐multiculturalism? Changing communities, conditions and contexts of diversity”. International Social Science Journal, 68: 167-178.

Yukich, Grace 2013. “Constructing the Model Immigrant: Movement Strategy and Immigrant Deservingness in the New Sanctuary Movement”, Social Problems, Volume 60, Issue 3, 1 August 2013, 302–320.

“Gesetz in Kraft getreten: Integrationsgesetz setzt auf Fördern und Fordern”, Die Bundesregierung 8.8.2016, saatavilla: https://www.bundesregierung.de/breg-de/aktuelles/integrationsgesetz-setzt-auf-foerdern-und-fordern-222362, luettu 20.07.2019.

Zahlen und Fakten: Migration: Bevölkerung. “Wie viele Menschen mit Migrationshintergrund leben in Deutschland?”, Mediendienst Integration (2020), saatavilla: https://mediendienst-integration.de/migration/bevoelkerung.html, luettu 01.08.2020.