Johdanto

Viime vuosikymmeninä eri uskontoperinteistä tulevien ainesten uusiokäyttö ja brändäys länsimaisen kulutusyhteiskunnan tarpeisiin on ollut vilkasta. Kehon harjoittamisen muodot joogasta itämaisiin kamppailulajeihin on muovailtu uudenlaiseksi kokemuksellisuutta korostavaksi henkisyydeksi, jonka ydintä ovat yksilöllisyys ja sitoutumaton valintojen vapaus.¹ Henkisyydestä on tullut kauppatavaraa, jota kuluttajat käyttävät elämäntapavalintojensa tekemiseen. Palveluita kulutetaan affektiivisesti sen mukaan, mikä kulloinkin tuntuu panostamisen arvoiselta.²

Kuntosalitilassa tapahtuvia kehonrakennuksen käytäntöjäkin voidaan tulkita uskonnonkaltaisina rituaaleina, joiden kurinalaisen noudattamisen kautta harrastajat etsivät inhimillistä onnea ja täyttymystä.³ Kuntosaleille sijoittuvien naistyypillisten ryhmäliikuntakäytäntöjen tutkimus henkisyyden näkökulmasta on sen sijaan jäänyt vähemmälle huomiolle. Kaunistautumiseen assosioituna nämä käytännöt ovat mieltyneet usein narsistisiksi ja pinnallisiksi. Tutkimusperinteessä onkin esiintynyt vahva pyrkimys luokitella eri liikuntamuotoja sen mukaan, missä määrin niiden piirissä on mahdollista tavoitella henkistä kasvua.⁴

Tässä artikkelissa kysyn, miten nykyaikainen henkisyys on läsnä kaupallisessa ryhmäliikuntakulttuurissa. Tapausesimerkkinä toimii suomalaisten kuntokeskusten tuntitarjontaan asemansa vakiinnuttanut, joogasta, taijista ja pilateksesta vaikutteita ottava BodyBalance-ryhmäliikuntakonsepti, joka on yksi kansainvälisen Les Mills -liikuntayrityksen tuotteista. Les Mills -konseptit rakentuvat eri tunnelmien ja affektiivisten latausten varaan. Vauhdikkaiden tuntikonseptien vastapainoksi vuonna 1998 lanseerattu BodyBalance profiloituu lempeäksi kehon ja mielen harjoitukseksi.⁵ Sitä markkinoidaan kuluttajille itsestä huolehtimisen välineenä ja harmonisen elämän väylänä.

Tarkastelen BodyBalance-ryhmäliikuntatunteja affektikylläisenä aktiviteettina, jolla on yhtymäkohtia holistisen henkisyyden⁶ ilmiöön. Affektin käsite eroaa emootion käsitteestä, joka on toinen tutkimuksellinen termi tunteisiin viitattaessa. Yleistäen voidaan sanoa, että affektilla tarkoitetaan kehollista kokemusta tai aistimusta, joka perustuu ihmiskehon biologis-fysiologisiin prosesseihin ja kehojen välisiin vaikutussuhteisiin. Emootio puolestaan on tällaisen tilan tulkittu muoto, joka voidaan nimetä esimerkiksi iloksi tai suruksi.⁷ Toisin sanoen affektin käsite korostaa erityisesti tunnekokemuksien kehollista, ei-kielellistä ja yksilön tahdonalaisuuden ylittävää puolta. Affektien kiertokulku ihmisten ja ei-inhimillisten elementtien välillä muovaa niin subjekteja ja objekteja kuin myös molempiin linkittyviä symbolisia merkityksiä.⁸

Affektien näkökulma on perusteltu, sillä nykyajassa uskonnollisten traditioiden rinnalle ovat yhä vahvemmin nousseet sellaiset henkisyyden muodot, joissa hyvät fiilikset, toivo ja voimaantuminen ovat ensisijaisempia kuin usko tai opinkappale.⁹ Affektiivisuuteen fokusoiminen purkaa perinteisiä vastakkainasetteluja (mieli-keho, henkinen-maallinen, sisäinen-ulkoinen jne.) ja osoittaa, että henkisyydellä voidaan ajatella olevan kehollinen perusta.¹⁰ Lisäksi affektilähtöisyys antaa arvoa tunnekokemuksille, joita on totuttu vähättelemään feminiinisinä ja jotka jäävät usein marginalisoiduiksi valtavirtatieteessä.¹¹

Osoitan, että BodyBalance-tuntien henkisyys perustuu affektien hallinnan ja kierrättämisen monimutkaisiin prosesseihin, joiden keskiössä on onnellisuuden saavuttamisen lupaus ohjaajan osoittamia liikkeitä seuraamalla. Tuon esille tämän positiivisen tunnepolitiikan ongelmallisuuden hyödyntäen kulttuurintutkija Sara Ahmedin teoksessa The Promise of Happiness (2010) esittämiä huomioita yhteiskunnan eri osa-alueille ulottuvan onnellisuusvaateen normatiivisesta, ulossulkevasta luonteesta. Johtopäätökseni on, että lempeästä ensivaikutelmasta huolimatta BodyBalance tuottaa hyvin ehdottoman tulkinnan siitä, millaisiin asioihin suuntautumalla hyvä elämä on saavutettavissa.

Aineisto ja menetelmä

Hyödynnän analyysissani väitöstutkimukseni etnografista kenttätyöaineistoa. Tässä käyttämäni aineisto käsittää (1) kahdeksan BodyBalance-tunnin havaintoja koskevan kenttäpäiväkirjan, (2) virallisen asiakasesitteen lajista sekä (3) havaintomateriaalit festivaalityyppisestä vuonna 2019 Suomessa järjestetystä Les Mills Live -tapahtumasta, jossa satapäinen osallistujajoukko liikkui kansainvälisten huippuohjaajien johdolla. Lisäksi lähiluen (4) Les Mills -verkkosivujen BodyBalance-tuntia esiteleviä tekstejä, kuvia ja videoita.

Suoritin aineistonkeruun osallistuvan havainnoinnin menetelmin Turun alueen kuntokeskuksissa. Tutkimusotteeni pysytteli lähellä liikkuvan kehon moniaistista kokemusmaailmaa sekä ryhmäliikuntatuntien materiaalisia elementtejä. Affektiiviseksi etnografiaksi¹² kutsutun suuntauksen mukaisesti affektin käsite toimi osana tutkimusmenetelmänääni kenttätyössä, mutta myös lukustrategiana¹³ aineiston analyysivaiheessa.

Ahmed kritisoi näkemyksiä, joissa tunteet pelkistetään psykologisiksi mielentiloiksi ja näkee tarpeen tarkastella tunteita kulttuurisena ilmiönä. Perinteisesti länsimaissa on mitätöity tunteita yhdistämällä ne feminiinisyyteen, mutta Ahmed osoittaa, että tunteilla on merkittävä rooli yhteiskunnassa. Tunteet eivät ole hänen mukaansa yksilön sisältä nousevia, vaan suhteissa muotoutuvia ja siksi aina kytköksissä vallankäyttöön.¹⁴

Affektit voivat toimia voimaantumisen ja solidaarisuuden rakennusmateriaalina, mutta yhtä lailla niitä voidaan valjastaa sorron ja syrjinnän toteuttamiseen.¹⁵ Ryhmäliikuntatunnilla hyvä fiilis voi parhaimmillaan kytkeä liikkujat toisiinsa tiiviiksi ryhmäksi, mutta kuten myöhemmin tulen osoittamaan, affektien kiertokulku voi tuottaa myös ryhmän sisäisiä erotteluja ja ilottomien liikkujien toiseuttamista. Ahmed katsoo, että onnellisuudesta on tullut kurinpidon tekniikka, jolla sosiaalisia normeja vahvistetaan. Kun nyky-yhteiskunnassa onnellisuutta pidetään korkeimpana, kyseenalaistamattomana arvona, ihmiset jaotellaan moraalisesti hyveellisiksi ja paheellisiksi sen mukaan, miten he kykenevät täyttämään onnellisena olemisen velvoitteen.¹⁶

Suomessa aikaisempi liikunnan ja henkisyyden yhteyksiä kartoittava tutkimus on pohjannut haastatteluaineistoihin¹⁷, aikakauslehtiaineistoihin¹⁸ tai filosofiseen käsiteanalyysiin¹⁹. Tarkastelussani uutta on se, että tutkijakeho kutsutaan tietoisesti mukaan tiedon tuottamisen prosesseihin. Liikuntaan osallistuva tutkija ei katsele tutkimuskohdettaan ulkokohtaisesti ja etäältä, vaan hän asettuu monitoimijaisen liikuntatilanteen affekteille alttiiksi. Ryhmäliikunnan pitkänlinjan ammattilaisena mielestäni on olennaista tutkia materiaalisen kehon tasolla sitä, mitä liikuntatilanteiden affektiiviset lataukset tuottavat ja miten ne suuntaavat hyvän elämän etsijöiden toimintaa. Tuntien tunnelmien vaihtelu piirtää jälkiä myös tutkijakehoon. Reflektiivinen, omiin kehollisiin osallistumiskokemuksiin virittynyt tutkimusasenne tuottaa siten ”dataa” jo kentällä, mutta myös takautuvasti kenttämuistiinpanoja laatiessa ja niitä analysoidessa. Tekstien, kuvien ja videoiden tulkinnassa tämä vaikutetuksi tulemisen logiikkaa tarkoittaa, että aineistot mieltyvät toimijoiksi, joilla on kyky liikuttaa tutkijakehoa analyysiprosessin aikana.²⁰

BodyBalance holistisen henkisyyden kontekstina

Holistinen henkisyys viittaa 1980-luvulta lähtien yleistyneisiin käytäntöihin, joissa tähdätään kehon ja mielen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Laaja vaihtoehtoisten hoitomuotojen ja terapioiden kirjo, meditaatiomenetelmät sekä kauneudenhoidon ja liikunnan monet palvelut ovat holistisen hyvinvoinnin konteksteja. Niiden piirissä yksilöitä rohkaistaan ottamaan aktiivisesti vastuuta oman elämänsä laadusta.²¹

BodyBalance-sivustolla ajatus kiteytyy mottoon ”Change everything”, joka fokusoi kolmeen kohtaan: paranna notkeutta, tunne itsesi rentoutuneeksi, rakenna voimaa.²² Työkaluja tarjotaan markkinaorientoituneen, uusliberaalin ajan subjektin kohtaamaan dilemmaan, jossa on kyse siitä, miten harmonia saavutetaan vaativan arjen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin välille. Joustavan ja yrittäjähenkisen subjektin ihanne vaatii yksilöitä astumaan jatkuvan henkisen kasvun tielle. Yksilön mahdollisuudet muokata elämäänsä oman näköiseksi näyttäytyvät rajattomina markkinavetoisen hyvinvointikulttuurin ja positiivisen psykologian vahvan liiton ansiosta.²³

Holistinen henkisyys painottaa yksilöllisiä käytäntöjä, joiden merkityksen ja arvon kukin voi määritellä vapaasti. Itsetutkiskelu ja itsensä toteuttamisen eetos ovat keskeisiä, sillä päämääränä on löytää oma sisäinen totuus: se, mikä toimii itselle.²⁴ Taustalla vaikuttaa laajempi yhteiskunnallinen ja kulttuurinen muutos, niin sanottu subjektiivinen käänne, joka merkitsee, että yksilöiden elämäntyyliä määrittävät ulkoapäin asetettujen odotusten sijasta yhä enemmän yksilöiden omat subjektiiviset kokemukset, mieltymykset ja tunteet.²⁵

Eeva Soinnun ja Linda Woodheadin mukaan nyky-yhteiskunnan uusia henkisyyden muotoja voidaan kattavasti ymmärtää vain tarkastelemalla niitä suhteessa identiteetteihin ja sukupuoleen. Heidän mukaansa holistisen henkisyyden käytännöt ovat identiteettineuvottelujen areena, jolle on tyypillistä naisvaltaisuus. Koska käytännöt yhdistävät strategisesti sekä perinteisen uhrautuvan naiseuden malleja että yksilökeskeistä nykyeetosta, holistinen henkisyys tarjoaa tilaisuuksia naiseuden ristiriitaisten rooliodotusten neuvottelulle.²⁶ Myös BodyBalance-tunneilla osallistujat ovat yleensä kaikki naisoletettuja eri ikäryhmiin kuuluvia liikkujia.

Keholla on tärkeä rooli holistisen henkisyyden käytännöissä. Keho ymmärretään väylänä kohti yksilön aidointa sisäisyyttä.²⁷ Yhteys itseen pyritään muodostamaan esimerkiksi hengitystekniikan avulla. Oma ainutlaatuisuus on siten mahdollista kokea tässä ja nyt erotuksena niistä uskonnollisuuden muodoista, joissa suuntaudutaan tuonpuoleiseen. Pelastusopeista ja itsekieltäymyksestä siirrytään ajatukseen, että hyvä elämä piilee kyvyssä seurata omaa sisäistä ääntään tässä elämässä.²⁸

BodyBalance-ohjaajatkin rohkaisevat liikkujia kuuntelemaan omia tuntemuksiaan. Ihanteeksi asetetaan vahva läsnäolo ja keskittyminen käsillä olevaan hetkeen. Harjoituksen koreografioita värittävät uskontojen perinteistä lainatut symboliset eleet: Tunti alkaa kämmenet yhdessä rinnan edessä, jatkuu aurinkotervehdyksin ja päättyy hartaaseen risti-istuntaan. Eleet keskeyttävät länsimaisen kehon tavanomaiset arkiliikkeet, joten harjoituksen avulla omaa itseä voidaan pyrkiä kokemaan uudella syvemmällä tavalla.

Olennaista on holistisen henkisyyden arkea piristävä elämyksellisyys, joka kiinnittyy omanarvontunnon retoriikkaan. Tuote tai palvelu toimii itselle suotuna ylellisenä hemmotteluhetkenä.²⁹ BodyBalance-tunti on liikkujan omaa aikaa. Hän toimii itseään varten sen sijaan, että uhraisi itsensä toisille. Äitiyslomalta palannut ohjaaja kertoo, kuinka mukavaa on jättää lapset kotiin ja lähteä jälleen rakkaan harrastuksen pariin. Tällaiset puhetavat antavat ymmärtää, että myös osallistujilla on lupa etsiä mahdollisuuksia itsen toteuttamiseen, eikä heidän tarvitse tuntea syyllisyyttä tehdessään irtiottoja arjesta.

BodyBalance-tunnin käytännöt legitimoivat tunteita ilmaisevaa minuutta ja yhteisöllistä affektiivisuutta, joita on niin ikään pidetty holistisen henkisyyden vetovoimatekijöinä.³⁰ Ohjaajat suosivat sanavalintoja, joissa korostetaan liikkeiden nautinnollista tuntua. Välillä he laulavat taustamusiikin lyriikoiden mukana: ”I'm in paradise… Nothing feels better than this.” Ohjaajat myös viestittävät mielihyvää äännähdyksin, myhäilyin tai keinutellen kehoaan hienovaraisesti.

BodyBalance-ohjaajan tehtävä on saada liikkuja tuntemaan, että harjoitus kohentaa hänen hyvinvointiaan, kesyttää kiireisen mielen ja vie lähemmäksi kokonaisvaltaista onnea. Kyse on emotionaalis-esteettisestä palvelutyöstä, jossa ohjaaja esittää liikuntatuotteen imagoa koko persoonallaan. Vaikka tunti etenee ennalta laaditun käsikirjoituksen mukaan, standardoidusta tuotteesta pyritään luomaan asiakkaalle puoleensavetävä elämys, jossa musiikki, ohjaajan ilmeet, eleet, äänenpainot sekä vuorosanat tuottavat saumattomasti tiettyä tunnemaisemaa.³¹

Onnellisuuden etsintää

BodyBalance-tunnilta lähtiessäsi tunnet itsesi tyyneksi ja onnelliseksi, kuvaillaan verkkosivuilla.³² Tämä brändi-imago on monille liikkujille tuttu, vaikka he eivät olisi itse koskaan osallistuneet tunnille. Ahmedin käsitteitä mukaillen BodyBalance merkitsee liikuntakulttuurissa onnellista objektia, johon on tarttunut lupaus onnesta. Pelkkä tämän objektin läheisyys voi tuottaa mielihyvää ja halun seurata objektin kintereillä kohti luvattua päämäärää. Ahmedin huomio on, että nykyaikainen onnellisuuden lupaus muistuttaa uskontojen ja moraalin peruskaavaa: toimimalla tietyllä tavalla, saavutat onnen.³³

BodyBalance-videot tekevät näkyväksi, miltä hyvän elämän kuuluu näyttää. Ohjaaja kannustaa: ”I'd like to see smiles. Are you feeling it?” Kuvakulma siirtyy ohjaajan leveästä hymystä osallistujien hymyihin. Nämä ilon ilmeet monistuvat ja voimistuvat, kun ne yhdistyvät musiikkiin ja valonheittimien villiin tanssiin. Intensiivisten kuvavyöryjen energia houkuttaa haltioitumaan. Ahmedin mukaan seuraamme sitä, mikä tuntuu hyvältä. Uskomme, että hyvältä tuntuminen on yhtä kuin varmuus siitä, että menemme oikeaan suuntaan. Näin affektit liikuttavat ja suuntaavat huomiota tietyille reiteille toisien sijaan.³⁴

Ryhmätilanteet voivat myös liikuttaa väärällä tavalla: Muita osallistujia iäkkäämpi, isokokoinen liikkuja on jatkuvasti matollaan eri suuntaan kuin muut ja hämillään koreografian koukeroista. Ohjaaja pyrkii vimmatusti korjaamaan liikkujan suuntaa puhuttelemalla tätä. Muiden liikkujien päät kääntyvät. Kompuroivan liikkujan eksyminen osoitetulta reitiltä saa hymyt hyytymään ja otsat kurttuun. Poikkeaminen oikeanlaisesta olemistavasta tulkitaan toisten nautinnon esteeksi.³⁵ Ryhmässä on Ahmedin sanoin affektiivinen muukalainen, joka uhkaa yhteisön onnea.³⁶ Kyseinen keho ei toista oikeita askelmerkkejä, joten se pyritään kollektiivisesti palauttamaan reitille katsein ja puhutteluin.

Fyysisten harjoitteiden kautta etsityn onnellisuuden ehtona on oppia haluamaan ”oikeita” eli onneen assosioituja ja moraalisesti hyvinä pidettyjä asioita. Keho on opittava pitämään kuuliaisesti oikeassa linjassa. Onnen oletetaan löytyvän liikkeiden oikeaoppisesta rytmityksestä. Stressin sanotaan vähenevän, vaikka tosiasiassa sekä ohjaajilla että liikkujilla on vaikeuksia seurata käsikirjoituksen mukaista suoritusta. Tuloksena on jännitteinen suhde yksilöllisen ja auktoriteetin asettaman suuntautumisen välillä.

Onnettomia sivustaseuraamisia

Tuloksena normatiivisesta hyvän elämän kaavasta on aina myös liuta onnettomia sivustaseuraamisia. Samalla kun ”me” nautimme, onnellisuuden fantasian kapeus estää muukalaisia kotiutumasta osaksi tarinaa.³⁷ Heistä tulee onnettomia, jotka on totuttu etenkin liikuntakulttuurissa mieltämään pelastusta tarvitseviksi.

Tunnilla soturiasennossa liikkujat seuraavat ohjaajan käsien aaltomaisia liikkeitä. Sulavat venytyssarjat antavat mahdollisuuden ilmentää siroliikkeistä ja hillittyä naiseutta. En tunne oloani kotoisaksi näiden liikkeiden parissa. Katseeni harhailee ryhmäliikuntasalin ikkunasta voimailualueelle, jossa hikeä valuttaen liikkuja tekee kyykkyjä muiden varmistellessa painotankoa. Huomaan tuntevani kateutta. Pysytellessäni annetussa asennossa tuo toinen saa liikuttaa koko kehoaan ja tuntea toisenlaisen liikelaadun. Eteeni sijoittuneiden liikkujien säntilliset nutturat ja värikoordinoidut liikuntavarusteet kertovat kurinalaisesta ja hallitusta ilmapiiristä, jossa ei ole tietoakaan ikkunan toisella puolella pauhaavan rock-musiikin ja magnesiumpöllyn tunnelmasta.

Tulkitsen, että kyse on Ahmedin kuvailemasta tietoiseksi tulemisen hetkestä, jona paljastuu onnellisuuden tavoittelun menetykseen kytkeytyvä luonne. Käsillä oleva tuntuu ilottomalta, koska yksilö kokee elävänsä jonkun toisen elämää ja reittiä. Yhden polun valitseminen tarkoittaa, että kääntää selkänsä muille poluille.³⁸ Valitsemalla BodyBalance-tunnin koreografian menetän siis mahdollisuuden koetella kehoani painoalueella itselleni mielekkäämmillä tavoilla. Myönnyn seuraamaan ohjaajan opetteleman koreografian oletuksia siitä, mikä tuottaa hyvää oloa. Petyn huomatessani, ettei se tuo luvattua tyydytystä. Kateus muodostuu täytteeksi kuilulle, joka syntyy onnellisuuden lupauksen ja aktuaalisen kokemukseni välille.

Tämän kaltaiset onnessa epäonnistumisen kokemukset eivät tule jaetuiksi tunneilla. Ohjaajan ylläpitämä positiivinen vire ei auta reitin ulkopuolelle jääneitä, vaan pikemminkin sitä yhteisöä, joka ylläpitää muukalaisia ulossulkevia käytäntöjä. Ahmed peräänkuuluttaa onnellisuuden lupauksen alle peiteltyjen onnettomuuden arkistojen penkomista, jotta totalisoiva tarina hyvästä elämästä ja sen saavuttamisen reitistä voitaisiin kuvitella avoimemmaksi.

Nykyään kun liikkuja tunnistaa kykenemättömyytensä seurata BodyBalancen reittiä, hän astuu kokonaan sivuun. Reitti on niin vahvasti paalutettu, että jopa monen sadan hengen liikuntafestivaalissa venytyksiin taipumattomat tai kuntotasoltaan normista poikkeavat perääntyvät seinustoille kesken tunnin, vaikka ohjaajan on mahdotonta erottaa näitä liikkujia massasta. Käy ilmi, että onnellisuuden ehtona toimivat puitteet marginalisoivat tietyt keholliset tyylit, kun taas toiset saavat mahdollisuuden kukoistaa. Ensinnäkin tunti osallistuu tiettyjen naiseuden tyylien luonnollistamiseen. Hoikka ja notkea keho muodostuu henkilökohtaisen täydellistymisen merkiksi. Toiseksi kipujen ja kyvykkyyden erojen tähden kollektiivinen hengennostatus ei ole kaikkien ulottuvilla.

Joskus polviaan pitelevä liikkuja voi irvistyksistään huolimatta kuitenkin tempautua harjoituksen affektiiviseen imuun niin, että hän seuraa koreografiaa silloinkin, kun se on ristiriidassa omien kivun tuntemusten kanssa. Konseptin totalisoiva vetovoima perustuu affektiiviseen lataukseen ja tarkkaan laadittuun käsikirjoitukseen, joka varmistaa, ettei ohjaaja ehdi poiketa reitiltä ja antaa spontaanisti vaihtoehtoisia suoritustapoja niitä kaipaaville muukalaisille.³⁹

Ahmedin kanta on, että ketään ei pitäisi pakottaa palaamaan polulle, joka tuottaa menetyksen surua ja sivustakatsomisen kulttuuria.⁴⁰ Vaikka reitiltä erkanevat luetaan yleensä passiivisiksi epäonnistujiksi, heidät voitaisiin myös ajatella aktiivisina liikuntakulttuurin haastajina ja henkisen etsinnän elävöittäjinä. He eivät ole pelastamisen tarpeessa, koska tavalla tai toisella he ovat kehoineen onnistuneet poistumaan reitiltä ja olemaan onnettomia siellä, missä onnellisuusvaateen affektiivinen imu on voimakasta. Jännite on siinä, että positiivisuuden kyllästämä affektiivinen lataus on juuri se, mistä fyysisten harjoitusten voisi olla hyvä erkaantua, jotta useammilla liikkujilla olisi mahdollisuus nautintoon.

Lopuksi

Affekteihin keskittyminen auttaa ymmärtämään liikuntaharrastuksiin linkittyvien henkisyyden ilmenemismuotojen sukupuolittuneita ja valtasuhteisiin kiinnittyviä merkityksiä. BodyBalance-ryhmäliikuntakonseptissa toteutuvat holistiselle henkisyydelle tunnusomaiset piirteet, jotka selittävät sen suosiota hyvän elämän etsimisen väylänä naisten keskuudessa.

Naisten joukossa käydään silti jatkuvia neuvotteluja siitä, kenen ikä, kyvykkyys, ulkonäkö tai elämän asenne ovat tarpeeksi oikeanlaisia tunnille osallistumisen ja siellä viihtymisen kannalta. Näin ollen Soinnun ja Woodheadin ajatus holistisesta henkisyydestä identiteettineuvottelujen paikkana saa tarkastelussani moniulotteisuutta: naiset eivät neuvottele henkisen etsinnän areenoilla vain sukupuolensa, vaan muidenkin identiteettiasemien ja erojen suhteen.

Aineisto tuottaa mielikuvia ihanteellisesta BodyBalance-harrastajasta, joka on elinvoimainen, arjen kiireistä huolimatta itselleen aikaa pyhittävä, oman arvonsa tunteva onnellinen yksilö. Hänen oletetaan sovittavan yhteen nyky-yhteiskunnan stressitekijät ja omat tarpeena. Analyysi osoittaa, että henkisyyden nykyaikaiset löyhään yhteisöllisyyteen ja valinnanvapauteen perustuvat muodot eivät ole yksiselitteisesti suvaitsevan moniarvoisia ja avorakenteisia, vaan ne voivat sisältää myös hyvin ehdottomia ja ulossulkevia elementtejä.

Kirjallisuusluettelo

Ahmed, Sara 2010. The Promise of Happiness. Duke University Press, Durham.

Ahonen, Johanna 2010. “Nomadic Bodies, Transformative Spaces. Affective Encounters with Indian Spirituality.” Teoksessa M. Liljeström & S. Paasonen (toim.), Working with Affect in Feminist Readings: Disturbing differences. Routledge, London. 112–125.

Blackman, Lisa 2007. “Researching Affect and Embodied Hauntologies: Exploring an Analytics of Experimentation.” Teoksessa B. T. Knudsen & C. Stage (toim.), Affective methodologies. Palgrave Macmillan, London. 25–44.

Cabanas, Edgar & Illouz, Eva 2019. Manufacturing Happy Citizens: How the Science and Industry of Happiness Control Our Lives. Polity Press, Medford.

Felstead, Alan; Fuller, Alison; Jewson, Nick; Kakavelakis, Konstantinos & Unwin, Lorna 2007. “Grooving to the Same Tunes? Learning, Training and Productive Systems in the Aerobics Studio.” Work, Employment and Society, 21(2), 189–208.

Karjalainen, Mira 2018. ”Käänne henkisyyteen.” Teoksessa K. Ketola, T. Martikainen & T. Taira (toim.) Uskontososiologia. Eetos, Turku. 265–277.

Kinnunen, Taina 2001. Pyhät bodarit. Yhteisöllisyys ja onni täydellisessä ruumiissa. Gaudeamus, Helsinki.

Klemola, Timo 1998. Ruumis liikkuu–liikkuuko henki? Fenomenologinen tutkimus liikunnan projekteista. Tampereen yliopisto, Tampere.

Kolehmainen, Marjo 2019. ”Affective Assemblages. Atmospheres and Therapeutic Knowledge Production in/through the Researcher-Body.” Teoksessa S. Salmenniemi, J. Nurmi, I. Perheentupa & H. Bergroth (toim.), Assembling Therapeutics: Cultures, Politics and Materiality. Routledge, London. 43–57.

Liljeström, Marianne 2016. ”Affect”. Teoksessa L. Disch & M. Hawkesworth (toim.), The Oxford Handbook of Feminist Theory. Oxford University Press, Oxford. 16–38.

Parviainen, Jaana 2011. “Työn uusi ruumiillisuus. Liikunnanohjaajan keho työvälineenä ja performatiivisuuden pakko palvelutyössä.” Työelämän tutkimus 9(3). 207–223.

Puustinen, Liina; Rautaniemi, Matti & Halonen, Lauha 2013. "Enemmän kuin liikuntaa." Media & viestintä 36(2013). 22–39.

Rautaniemi, Matti 2010. Henkisyys, hyvinvointi, yksilöllisyys ja sosiaalisuus Helsingin Astanga Joogakoulussa. Uskontotieteen pro gradu -tutkielma. Helsingin Yliopisto, Helsinki.

Sointu, Eeva & Woodhead, Linda 2008. "Spirituality, Gender, and Expressive Selfhood." Journal for the Scientific Study of Religion 47(2008). 259–276.

Taira, Teemu 2006. Notkea uskonto. Eetos, Turku.

Woodhead, Linda 2007. "Why so Many Women in Holistic Spirituality? A Puzzle Revisited.” Teoksessa K. Flanagan & P. C. Jupp (toim.), A Sociology of Spirituality. Ashgate Publishing Ltd, United Kingdom. 115–125.