KIRJA-ARVIO

Kaiken se kestää. Maajoukkuekannattajan tunnustukset

heikki mikkonen

Kesäkuussa 2021 suomalaisessa jalkapallossa elettiin aikaa, jonka monet eivät uskoneet koskaan toteutuvan. Aikaisempien sukupolvien saavuttamaton unelma realisoitui, kun Suomen jalkapallon miesten maajoukkue esiintyi ensimmäistä kertaa kansainvälisessä arvoturnauksessa. Muutaman viikon ajan Huuhkajat olivat ennennäkemättömän globaalin huomion keskiössä, kun Euroopan mestaruuskilpailut keräsivät valtavia yleisömääriä stadioneille ja vastaanotinten ääreen. Myös Suomessa maajoukkuejalkapallo oli ensimmäistä kertaa aidosti koko kansan huulilla, ja arvokisatunnelma käännytti monet suomalaista jalkapalloa aikaisemmin vieroksuneetkin seuraamaan Huuhkajien otteluita. Vaikka Suomen arvokisataival päättyi alkulohkoon, joukkueen ennakkoluulottomat otteet, kurinalainen puolustus sekä alkulohkojen parhaan maalivahdin Lukas Hradeckýn torjunnat jättivät kisoista positiivisen muistijäljen. Stadioneille matkanneiden kannattajien antaumuksellinen kannatus sekä solidaarinen käytös erityisesti Tanska-Suomi-ottelun järkyttävässä Christian Eriksenin sairaskohtauksessa keräsivät maailmanlaajuista kiitosta. Yhdeksän päivän ajan suomalainen jalkapallo tuntui juhlalta.

Tämän tekstin keskiössä ei ole juhla. Aikaisemmin suomalaisen maajoukkuejalkapallon seuraamista on kuvattu pikemminkin kärsimysnäytelmäksi. Ennen arvokisapaikan marraskuussa 2019 varmistanutta Liechtenstein-voittoa lukemattomat kannattajat ovat joutuneet suurten ennakko-odotusten, toiveiden murskautumisten sekä uusien pienten toivonkipinöiden keskellä pettymään yhä uudelleen ja uudelleen. Myös poliitikkona tunnetun jalkapallokannattajan Paavo Arhinmäen teos Kaiken se kestää – Maajoukkuekannattajan tunnustukset käsittelee 288 sivun verran suomalaiseen maajoukkuejalkapalloon kytkeytyviä muistoja, unelmia ja traumoja. Vuonna 1976 syntynyt Arhinmäki on osa ryhmää, joka oli käynnistämässä maajoukkueen järjestäytynyttä kannattajatoimintaa. Arhinmäen sukupolven merkittävimmät urheilukokemukset ovat kytkeytyneet viime hetken tappioihin ja toistuviin epäonnistumisiin. Suomalaisen jalkapallon suurimpana kansallisena traumana oli pitkään vuonna 1997 Olympiastadionilla pelattu Suomi-Unkari-peli, jonka viime hetken uskomaton oma maali käänsi varmalta vaikuttaneen maailmanmestaruuskisojen jatkokarsintapaikan mykistäväksi surunäytelmäksi.

Luonteeltaan Kaiken se kestää on muistelmateos, joka yhdistelee yksityiskohtaisella ja viihdyttävällä tavalla jalkapalloa, matkailua sekä politiikkaa Arhinmäen lapsuusvuosista EM-kisoja siirtäneeseen koronapandemiaan asti. Teosta varten laajan taustatyön tehnyt Arhinmäki käsittelee matkakertomustensa yhteydessä myös eri paikkakuntien joukkueiden historiaa, politiikkaa ja kulttuuria. Valinta on luonteva ja onnistunut, sillä monesti jalkapallo on kiinteästi yhteydessä muihin yhteiskunnallisiin ilmiöihin tavoilla, jotka eivät aina näy päällepäin. Arhinmäen henkilökohtaisten matkakertomusten lisäksi teos tarjoaa tärkeää muistitietoa Suomen maajoukkueen kannattajayhdistys SMJK:n varhaisvaiheista ja ensimmäisistä pelimatkoista, kun yhdistyksen toiminta ei vielä ollut järjestäytynyttä ja kirjallisesti dokumentoitua. Matkakertomuksia elävöitetään lukuisilla valokuvilla otteluita kiertäneiden ryhmien kuva-arkistoista. Välillä Arhinmäki astuu myös kokonaan jalkapallon ulkopuolelle käsitellessään poliittista uraansa ja erityisesti ajanjaksoaan Vasemmistoliiton puheenjohtajana sekä kulttuuri- ja urheiluministerinä. Teoksen tietokirjamaisuus yhdistettynä henkilökohtaisiin jalkapallomuistoihin sekä poliittiseen toimintaan vaikuttaa haastavalta genreltä, mutta taitava kirjoitustyö sekä suuren kustantamon julkaisukoneisto ovat luoneet tasapainoisen kokonaisuuden.

Pettymysten tiellä tärkeintä on matka

Jalkapallo on kansainvälinen peli. Monien ihmisten varhaisimmat jalkapallomuistot liittyvät maaotteluihin, ja erityisesti arvokisat synnyttävät lasten mieliin lähtemättömiä muistijälkiä. Koska Suomi puuttui pitkään arvokisakartalta, lukuisten sukupolvien ensimmäiset arvokisakokemukset eivät ole kytkeytyneet Suomeen. Suomessa pelatut karsinta- ja harjoitusottelut tarjosivat vielä 1980-luvulla pääasiassa mahdollisuuden päästä todistamaan elävänä televisiosta tuttuja ulkomaisia tähtipelaajia. Arhinmäki kuvaa tarkkanäköisellä tavalla, kuinka suomalaisen jalkapallon ja oman maajoukkueen kannattamiseen liittyi pitkään outo leima, koska monet suomalaisista jalkapallon seuraajista keskittyivät ulkomaisiin seuroihin eivätkä odottaneet omalta maajoukkueeltaan mitään. Arhinmäelle käänteentekevä peli oli vuonna 1989 pelattu Suomi-Hollanti-peli, jossa hän ei voinut ymmärtää, miksi suuri osa katsojista suhtautui Ruud Gullitin syöttämään viime hetken 0–1-voittomaaliin täysin tyynesti. Kannattajasuhde omaan maajoukkueeseen oli syntynyt. Suomen kannattajalle pettymyksiä oli tiedossa lisää.

Myös jalkapalloon kytkeytyvä kannattajatoiminta on luonteeltaan kansainvälistä ja eri tapoja lainailevaa.  Erityisesti englantilainen kannattajakulttuuri on viime vuosikymmeninä herättänyt runsaasti kiinnostusta, kun monet Brittein saarilta tutut laulut ja maneerit on omaksuttu myös muissa maissa. Toisaalta myös esimerkiksi italialainen kannattajakulttuuri on tarjonnut lähtökohtia Suomen maajoukkueen kannattajapääty Pohjoiskaarteen toimintaan. Arhinmäki kuvaa kiehtovalla tavalla nuoruudessaan syntynyttä kansainvälisen kannatuskulttuurin seuraamista ja (usein tiedostamatonta) uudelleenrakentamista suomalaisessa kontekstissa. Monien kansainvälisten ilmiöiden tavoin kyse ei ole ainoastaan globaalien trendien passiivisesta vastaanottamista vaan prosessista, jossa suomalaiset kannattajaryhmät ovat aktiivisia toimijoita. Tärkeänä osana toimijuuden syntyä ja oman identiteetin rakentumista olivat vierasmatkat, joissa omaa joukkuetta seurattiin minne vain.

Arhinmäen pelimatkakertomukset eivät ole kauniita. Niistä ei jää missään vaiheessa siloteltua vaikutelmaa, jossa pelimatkojen toimintaa olisi selitelty parhain päin. Teoksen alaotsikko ”maajoukkuekannattajan tunnustukset” antaakin kaksi vihjettä käsiteltävistä teemoista. Arhinmäki kuvaa tarkkanäköisesti monesti irrationaalistakin käytöstään, joka ei monessa tilanteessa olisi varsinkaan korkean profiilin poliitikolta hyväksyttävää: esimerkiksi Suomi-Unkari-pelin jälkimainingeissa Arhinmäki yritti käsitellä tilannetta ryntäämällä kentälle tavalla, joka päättyi järjestyksenvalvojan kiinniottoon stadionin juoksuradalla. Järjestyksenvalvojan kysyessä mihin Arhinmäki on menossa, vastausta ei ollut. Juoksu oli tapa käsitellä järkytystä. Alaotsikon sana ”maajoukkuekannattajan” puolestaan viittaa teokseen nimenomaan maajoukkuekannattajan muistelmina: Arhinmäellä on pitkä historia värikkäänä kannattajana myös seurajoukkuejalkapallon puolella esimerkiksi edesmenneen FC Jokereiden kannattajaryhmässä. Näihin tapahtumiin kytkeytyvät kokemukset jäävät odottamaan mahdollista jatko-osaa.

Vieraspelimatkat ovat tarjonneet kannattajille tilaisuuden matkustaa paikkoihin, joihin muuten ei todennäköisesti olisi tullut lähdettyä. Matkat ovat myös keränneet yhteen kirjavan joukon ihmisiä. Vaikka suurin osa ihmisistä on matkustanut pelipaikkakunnalle jalkapallon vuoksi, ovat jotkut keskittyneet ensisijaisesti matkakohteen muihin huveihin ja nähtävyyksiin tai silkkaan juhlintaan. Teoksessa kuvataankin kattavasti jalkapallomatkailuun perinteisesti yhdistettyä paikalliseen juoma- ja ruokakulttuuriin tutustumista. Ottelupäiviin on liittynyt usein peliä edeltäviä spekulaatiota paikallisessa ravintolassa. Pelin jälkeen voittoa tai (Suomen kontekstissa useammin) tappiota on analysoitu usein ravintoloissa, joissa liikkeen alkoholivarasto on joutunut koetukselle. Kirja-arvion laatijan empiirisellä kokemuksella voi sanoa, että vieraspelimatkojen jälkipelikeskustelut ovat eksyneet välillä jalkapallosta elämän muihin aiheisiin.

Teos tarjoaa myös havainnollistavan kuvauksen matkailun murroksesta, joka syntyi halpalentoyhtiöiden ja internetin seurauksena. Arhinmäen sukupolven ensimmäiset vieraspelimatkat olivat matkailukokemuksia, jotka poikkeavat nykypäivästä huomattavasti. 1990-luvulla lentoliput olivat kalliita ja ne täytyi hankkia fyysisinä lippuina matkatoimistoista. Paikalliseen hotelli- ja ravintolatarjontaan oli mahdotonta tutustua etukäteen verkon arvostelusivustojen välityksellä. Ei ole suuri yllätys, että vierailla paikkakunnilla reissuille mahtui myös monia yllätyksiä, ja paikallisten kontaktien hankkimisella oli suuri merkitys matkan onnistumiselle. 2000-luvun aikana matkailun helpottuminen sekä halpeneminen on kasvattanut vieraspeleihin matkustavien joukkoa huomattavasti. Huuhkajien kannattajaryhmä on kasvanut kotipeleissä merkittävästi, mutta murros on ollut erityisen suuri vieraspeleissä, joihin jopa opiskelijoilla ja muilla pienituloisilla on nykyään varaa matkustaa.

Poliittinen pallo

Muistelmateoksen yhtenä teemana oleva urheilun ja politiikan välinen suhde herättäisi luultavasti paljonkin ajatuksia, vaikka sen kirjoittaja ei olisi poliitikko. Monille asiaan perehtyneille lienee selvää, että väite, jossa urheilua ja politiikkaa ei pidä sekoittaa, on irrallaan realiteeteista. Vaikka television välityksellä tapahtunut huippujalkapallon viihteellistyminen on etäännyttänyt monia seuroja ja kannattajia juuriltaan, juuri seurajoukkuejalkapallon piirissä monet urheiluseurat ovat tiiviisti kytköksissä alueensa politiikkaan, uskontoon tai yhteiskuntaluokkaan lukuisilla tavoilla. Maajoukkuetasolla jalkapallo kytkeytyy kansainvälisiin tai etnisiin konflikteihin joskus valitettavasti myös väkivaltaisuuksia aiheuttaen, minkä lisäksi arvokisojen järjestäminen on monille valtioille keskeinen pehmeän diplomatian ja vaikuttamisen keino. Arhinmäki kuvaa kiinnostavalla tavalla jalkapallon näkyvää ja näkymätöntä poliittisuutta esimerkiksi Italiassa, Brittein saarilla ja Balkanin alueella.

Arhinmäen toiminta suuren puolueen puheenjohtajana ja ministerinä on avannut hänelle ovia, jotka pysyisivät tavalliselta jalkapallomatkaajalta suljettuna. Esimerkiksi Moldova-Suomi-ottelun yhteydessä toteutettu vierailu Moldovasta yksipuolisella ilmoituksella itsenäistyneeseen Transnistrian tasavaltaan, jota yksikään valtio ei ole tunnustanut, syntyi yhteyksillä vasemmistoliiton moldovalaiseen sisaruspuolueeseen. Noustuaan tunnetuksi henkilöksi valtakunnanpolitiikassa Arhinmäki on toisaalta joutunut pelimatkoilla myös epätoivotun huomion kohteeksi. Hän käyttääkin muistelmateostaan eräänlaisena keinona oikaista monet iltapäivälehtien skandaalijutut, joita hänestä on kirjoitettu pelimatkojen yhteydessä ministerinä ja kansanedustajana. Ainoastaan median kautta pelimatkojen sattumuksia seuraavalle henkilölle Arhinmäen kuittaukset tarjoavat viihdyttäviä vaihtoehtoisia näkökulmia toimittajien kirjoituksiin.

Teos avaa kiinnostavalla tavalla ikkunan suomalaisen politiikan ytimeen myös suoranaisesti jalkapalloon liittymättömissä asioissa. Osansa saavat erityisesti perussuomalaisten nousu suureksi puolueeksi sekä Arhinmäen toiminta Kataisen hallituksen ministerinä. Arhinmäki tarjoaa etnografian tasolla liikkuvaa aineistoa Itä-Helsingin lähiöistä, kun hän kampanjoidessaan vuoden 2003 eduskuntavaaleissa sai huomata, että monet ihmiset harkitsivat äänestävänsä joko häntä tai perussuomalaisten Tony Halmetta, vaikka Arhinmäki ja Halme olivat lähes kaikesta täysin eri mieltä. Arhinmäki tarjoaa myös monia sisäpiirinäkökulmia vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeisiin hankaliin hallitusneuvotteluihin sekä vasemmistoliiton myöhempään lähtöön hallituksesta. Muistelmille tyypilliseen tapaan Arhinmäki kuvaa puolueen ja sen puheenjohtajan toimintaa ainakin jälkikäteen tulkittuna johdonmukaisena ja monia poliittisia voittoja saavuttaneena.

Uusi sukupolvikokemus

Vuoden 1997 Suomi–Unkari-trauman lisäksi monille Huuhkajat-faneille katkerimpia jalkapallomuistoja ovat olleet suuria ennakko-odotuksia herättäneet karsinnat vuoden 2016 EM-kisoihin Mixu Paatelaisen joulukuusitaktiikalla sekä Paatelaista seurannut Hans Backen aika, jolloin maajoukkueen pelisuoritukset ajautuivat todelliseen aallonpohjaan. Markku ”Rive” Kanervan johdolla syntynyt Huuhkajien täydellinen muodonmuutos, joka kulminoitui EM-kisapaikkaan, on tarinana suorastaan uskomaton. Ennen koronapandemian viivästyttämiä kisoja julkaistu Arhinmäen muistelmateos kuvaa elävästi ilon tunteita, pettymyksiä ja suomalaiseen jalkapallotraditioon aikaisemmin kuuluneita epäonnistumisen traumoja tavalla, joka vie lukijan kesän 2021 jalkapallojuhlan keskellä menneeseen maailman. Suomalaisessa urheilussa vaikuttaa olevan menneillään uusi sukupolvikokemus, jossa viime hetken tappiot kääntyvät myös voitoiksi, ja kentiltä löytyy itseluottamusta huokuvia nuoria, jotka eivät etukäteen pelkää epäonnistumista. Arhinmäen muistelmateoksen voikin toivoa kuvaavan kansallista kokemusta, joka on tulevina vuosikymmeninä tutumpi historioitsijoille kuin suomalaista jalkapalloa paikan päällä kannattaville faneille.

Paavo Arhinmäki. Kaiken se kestää – Maajoukkuekannattajan tunnustukset. WSOY, 2021.

Takaisin lehden sisällysluetteloon