Taidetta! Kulttuurihyvinvoinnin käsikirja on syksyllä 2020 ilmestynyt ja odotettu Pia Hounin, Isto Turpeisen ja Johanna Vuolaston 255 sivuinen tietopaketti taiteen mahdollisuuksista sosiaali- ja terveydenhuollon kentillä.¹ Kirjoittajat ovat pitkän linjan ammattilaisia kulttuurihyvinvoinnin eri sektoreilta tutkijoina, taiteilijoina, kehittäjinä, kokijoina ja rahoittajan edustajina. Kirjan pohjana on Taiteen edistämiskeskuksessa (Taike) 20 vuoden aikana tehty taiteen hyvinvointivaikutuksia edistävä sekä sen hyödyistä tiedottava työ. Vuosina 2015–2019 Taikessa oli käynnissä taiteen käytön, hyvinvoinnin ja osallistamisen kehittämisohjelma, jonka puitteissa tehtiin 15 kunnalle kulttuurihyvinvointiin liittyviä suunnitelmia ja asiakirjoja. Teokseen on koottu kehittämisohjelman tuloksia, tutkimustietoa, vinkkejä kulttuurihyvinvointityöhön ja tuulahduksia tulevasta.²

Viime vuosina kulttuurihyvinvointi on nostanut vahvasti päätään ja on pikkuhiljaa nousemassa yleisön tietoisuuteen vaikuttavana ja tarpeellisena hyvinvointia ja terveyttä edistävänä asiana. Kulttuurihyvinvointi on kuitenkin edelleen altavastaajan roolissa ja suomenkielistä kirjallisuutta aiheesta on vielä melko vähän. Erilaisia tutkimuksia, raportteja ja tietoa tehdystä toiminnasta ja sen vaikutuksista alkaa löytyä, mutta yleisteos aiheesta on puuttunut. Suuri kiitos siis Taiteen edistämiskeskukselle tämän kirjan kustantamisesta, tätä on kaivattu!

Taidetta! Kulttuurihyvinvoinnin käsikirja on jaettu lukuihin eri kohderyhmiä ajatellen. Oman lukunsa kirjassa saavat niin kulttuurihyvinvoinnin tulokulma, tutkimustieto, taiteilijan työ, ennaltaehkäisevä toiminta, taide osana sotekenttää, vaikutuksien mittaaminen sekä taiteen ostaminen ja rahoittaminen. Kirjassa kuvataan kattavasti eri osa-alueiden vahvuuksia ja tarpeita sekä annetaan vinkkejä niin taiteilijoille kuin sotealan toimijoille.

Käsikirjassa paneudutaan kulttuurihyvinvoinnin käsitteeseen ja sen eri merkityksiin, mikä onkin tärkeää. Kentällä on pitkään käytetty erilaisia termejä sekaisin ja vasta nyt, pikkuhiljaa, kulttuurihyvinvointi alkaa olla terminä yleisesti käytössä. Muita termejä ovat esimerkiksi hyvinvointitaide, hyvinvointia ja terveyttä taiteesta, taide hyvinvoinnin edistäjänä, taidelähtöiset menetelmät, luovat menetelmät, taiteen soveltava käyttö, taidepohjaiset kehitysmenetelmät sekä osallistava ja soveltava taide hyvinvointityössä.³ Kulttuurihyvinvointikenttä on laaja ja tarvitsemme vakiintuneita käsitteitä. Taikusydän on Taiteen edistämiskeskuksen tukema verkosto, joka yhdistää kulttuurihyvinvoinnin kentän toimijat ja jonka tarkoitus on levittää tietoa toimivista taiteen ja hyvinvoinnin yhdistävistä palveluista ja käytänteistä.⁴ Taikusydän on kerännyt erilaisia käsitteitä selitteineen sivuilleen jo pidemmän aikaa.⁵ Siellä ei kuitenkaan aiemmin ole otettu kantaa siihen, mitä termejä tulisi vakiinnuttaa, vaikka nyt kulttuurihyvinvointi näyttääkin nousseen keskiöön.

Olen itse teatteri-ilmaisun ohjaaja ja psykodraamaohjaaja ja työskentelen kulttuurihyvinvoinnin kentällä. Tekeillä olevassa YAMK yhteisöpedagogin opinnäytetyössäni⁶ käytän sosiaalisen taiteen käsitettä. Tällä tarkoitan sosiaalisen kuntoutuksen ja sosiaalisen vahvistamisen kentillä taidemenetelmin tapahtuvaa kuntoutusta, jossa pyritään muun muassa herättämään ja vahvistamaan osallistujan toivoa. Olen kehittänyt sosiaalisen taiteen termiä työkaluksi, jonka avulla voidaan edesauttaa yhteistyön syntymistä sote- ja taidesektoreiden välillä. Yhteinen kieli ja käsitteet auttavat eri alojen toimijoita tunnistamaan taiteen hyvinvointivaikutuksia ja kehittämään yhteisiä palveluja. Nykyisellään sote- ja taidesektoreiden välillä nimittäin vallitsee kuilu, joka vaikeuttaa yhteistyötä ja yhteisten hankkeiden ja palveluiden syntyä.⁷ Myös Kulttuurihyvinvoinnin käsikirjassa todetaan, että monialainen yhteistyö ja eri sektorien osallistaminen yhteisen toiminnan äärelle ovat kulttuurihyvinvointitoiminnan onnistumisen kannalta oleellisia asioita.⁸

Kulttuurihyvinvoinnin käsikirjassa painotetaan, että kulttuurihyvinvointi kattaa kaiken kulttuuritoiminnan, koska kaikki kulttuuritoiminta on ihmisille hyväksi. Kirjassa kuvataan kulttuurisia oikeuksia, saatavuutta ja saavutettavuutta sekä taiteilijoiden työllistymistä uusille aloille. Kulttuurin arvon yleinen nostaminen onkin tärkeä tavoite. Erityisesti korona-aikana ja keskellä avustuskeskusteluja näyttää siltä, etteivät monet arvosta taidetta työnä tai kulttuuria hyvinvointia tuovana asiana, vaan toivovat, että taiteilijat menisivät ”oikeisiin töihin”. Siksi onkin erittäin tärkeää nostaa yleisiä taiteen hyvinvointivaikutuksia esille. Tässä piilee kuitenkin se vaara, että kun nostamme kaiken taidetoiminnan hyvinvointia ja terveyttä edistäväksi kulttuurihyvinvointitoiminnaksi, muutosta taiteen lisäämisestä uusiin konteksteihin ei tapahdu. Puhuttaessa yleisellä tasolla kunnat voivat esimerkiksi todeta, että ne saavuttavat vaaditut kriteerit tarjoamalla kaikille avointa taidetoimintaa esimerkiksi Kaikukortin ja kansalaisopiston kurssien muodossa, mitkä toki ovat tärkeitä asioita. Seuraava etappi on kuitenkin pohtia heitä, jotka eivät näihin palveluihin pääse, koska kyseiset palvelut eivät ole kaikille saavutettavia. Yksi vaihtoehto on viedä taidetta esimerkiksi sairaaloihin ja hoitolaitoksiin, missä taidemuotoinen viriketoiminta, kuten yhteislaulut, teatteriesitykset ja askartelu, voivat viedä ajatukset pois sairaudesta ja muistuttaa ilosta ja hauskuudesta. Tällainen toiminta onkin sinänsä vallan upeaa. Se on kulttuurihyvinvoinnin näkökulmasta kansalaisopiston kurssien ja kaikukorttien saavutettava vastine. Tällöinkään ei kuitenkaan varsinaisesti puhuta vielä terveyttä ja hyvinvointia edistävästä taidetoiminnasta sen syvemmässä merkityksessä.

Taiteella on loputtomasti mahdollisuuksia sosiaali- ja terveysalalla. Suurimmat mahdollisuudet ovat nimenomaan taiteen kuntouttavassa voimassa. Tutkimus osoittaa, että taide esimerkiksi kirkastaa mielialaa, ja sen avulla on mahdollista tarkastella omaa elämää ja sen suuntia, voimaantua, oppia uutta, saada vahvistavia kokemuksia ja niin edelleen ja niin edelleen.⁹ Taidetta tulisikin hyödyntää nykyistä enemmän terapian ja kuntoutuksen välineenä esimerkiksi uuden sosiaalisen taiteen termin alla, joka toivottavasti auttaa sosiaali- ja terveyssektorin ja taidesektorin yhteistyötä, tai ihan taideterapiana.

Kulttuurihyvinvoinnin käsikirjassa puhutaan myös taiteen juurtumisesta rakenteisiin ja painotetaan, että kulttuurihyvinvoinnilla pitäisi olla kunnassa tai sotesektorilla vastuuhenkilö, joka muun muassa laatii tavoitteita ja vie ne tarvittaviin asiakirjoihin. Mutta entä silloin kun ketään järjestelmän sisällä ei kiinnosta ruveta vastuuhenkilöksi eikä sellaiselle johdon suunnalta nähdä mitään tarvetta? Maakuntien väliset erot kulttuurihyvinvoinnin saralla ovat valtavia. Toisaalla on tehty kattavia kulttuurihyvinvointisuunnitelmia ja toisaalla liikehdintää on vain ruohonjuuritasolla.

Luvussa 3, Taiteilijan työ hyvinvoinnin ja terveyden tukena, puhutaan lisää erilaisista hyvinvoinnin palveluista. Ennaltaehkäisevä työ nähdään tuottoisimpana, kun siihen voidaan sisällyttää taide- ja kulttuuriharrastukset, taidekasvatus ja yhteisötaidetoiminta. Ennaltaehkäisevän ja kuntouttavan työmuodon erottaminen tai jonkin viivan vetäminen niiden väliin on varmasti vaikeaa. Käsikirjassa työllistämistoimien palveluissa tehtävä taidetoiminta nähdään ennaltaehkäisevänä. Oman kokemukseni mukaan pidempään palveluissa mukana olevat ovat usein hyvinkin vaikeassa tilanteessa ja tarvitsevat kuntouttavia palveluita ennen kuin mahdollisuudet työmarkkinoilla aukeavat. Joillekin onnekkaille työllistämispalvelut toki toimivat vain tarvittavana ponnahduslautana.

Taiteen palveluiden suuntaa voi tarkastella myös siitä näkökulmasta, mihin taiteilijan tai kuntoutuspalvelujen tarjoajan koulutus ja osaaminen riittävät (kuten luvussa 3). Taiteilijan osaaminen sellaisenaan riittää ennaltaehkäiseviin palveluihin. Kun tarjotaan kuntoutus- tai hoitopalveluja, täytyy taiteilijalla olla alalta riittävä osaamispohja tai sitten palvelu voidaan järjestää työpareissa, joista toinen on taiteen ja toinen sosiaali- ja terveysalan ammattilainen. Vaikka eri alojen työparityöskentelyssä on omat ongelmansa, on siinä myös paljon vahvuuksia.

Yksi sosiaalisen taiteen tai kuntouttavan taiteen ongelmista on se, että sen tekemiseen ei ole Suomessa tällä hetkellä koulutusta. Itselläni on kokemusta työpajatyöskentelystä ja hyvin erilaisissa tilanteissa olevien ihmisten kohtaamisesta ja auttamisesta taiteen avulla. Henkilökohtaisesti koen, että sosiaalisen taiteen ammattilaisuus voi kasvaa myös muista alustoista kuin siitä, että tarvitsee sosionomin tai sairaanhoitajan koulutuksen. Ymmärrän kuitenkin myös pelon siitä, että toiminnan laatu kärsii tai että eri taustoista tulevat työparit eivät ymmärrä toisiaan, eikä yhteistyö onnistu tai tarjottavasta palvelusta ei tule laadukas, jos sen järjestäjät eivät voi luottaa toisiinsa. Kulttuurihyvinvoinnin käsikirjassa onkin kolme hyvin mielenkiintoista tarinaa työparityöskentelystä, jotka avaavat niin työtapoja ja prosessia kuin työskentelyn voimavaroja ja haasteita.

Taidetta! Kulttuurihyvinvoinnin käsikirja on moniulotteinen opus, joka toisaalta innostaa, saa aikaan uusia ideoita ja nostaa hymyn huulille. Toisaalta opus surettaa ja saa melkein kyyneliin. Yksi kiistaton osoitus taiteen voimasta ja arvosta on, että sillä voi tehdä hyvää niin monella tavalla. Tämä tieto kuitenkin tavoittaa vain marginaalisen osan ihmisistä. Viime vuosina on tehty lukuisia hienoja hankkeita ja palveluja, joista edelleen suuri osa pyörii hankerahalla ja toive juurtumisesta on edelleen vain toive, ei konkretiaa. Koska niin moni kuitenkin hyötyisi tällaisesta toiminnasta, on tärkeää, että sosiaali- ja terveyspalvelujen saralla tartuttaisiin kulttuurihyvinvoinnin rakentamiseen laajemmalla pensselillä.

Erityisen koskettavana pidin sivun 118 kuvaa ja kuvatekstiä: ”Taiteellinen toiminta sai kysymään: Milloin viimeksi pidin lastani sylissäni?” Taidetta voi käyttää aivan jokaiseen asiaan, mistä toivoisin laajempaa yhteisymmärrystä myös taidekentällä. Toivon, että jokainen sotealalla työskentelevä, jokainen kuntapäättäjä, jokainen kuntoutusta tekevä, jokainen huolestunut vanhempi ja läheinen, jokainen terapeutti ja jokainen muiden hyvinvoinnista välittävä, lukisi tämän kirjan. Teos on paitsi opas, myös kannanotto.

Kirjallisuusluettelo

Houni, Pia 2021a. Taide keskellä arkea! Etelä-Pohjanmaan kulttuurihyvinvoinnin selvitys 2015–2020. Etelä-Pohjanmaan liitto. https://epliitto.fi/wp-content/uploads/2021/03/B_94_Taide_keskella_arkea_Etela-Pohjanmaan_kulttuurihyvinvoinnin_selvitys-2015n2020_web.pdf (viitattu 5.4.2021.).

Houni, Pia 2021b. Esitys kulttuurihyvinvointiselvityksestä. Taide keskellä arkea! Etelä-Pohjanmaan kulttuurihyvinvoinnin selvitys 2015–2020. Kulttuurikaffit, Teams-kokous 11.3.2021. Etelä-Pohjanmaan liitto.

Houni, Pia; Turpeinen, Isto & Vuolasto, Johanna 2020. Taidetta! Kulttuurihyvinvoinnin käsikirja. Taiteen edistämiskeskus, Helsinki. https://www.taike.fi/documents/10921/1332027/Kulttuurihyvinvoinnin+k%C3%A4sikirja/00390626-4ee5-c833-3a72-28f388ce5781 (viitattu 12.12.2020).

Kaattari, Minna & Suksi, Ismo (toim.) 2019. ”Kulttuuri ja taide hyvinvoinnin edistäjinä sosiaali- ja terveydenhuollossa, työelämässä ja koulutuksessa. Terveyttä ja hyvinvointia edistävän taide- ja kulttuuritoiminnan yhteistyöryhmän raportti ja jatkotoimenpide-ehdotukset”. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2019:34. Sosiaali- ja terveysministeriö. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4069-7 (viitattu 8.6.2020).

Känkäinen, Päivi & Raunio, Anna Pauliina 2010. ”Suojassa, mutta näkyvissä – taidelähtöinen toiminta osallisuuden rakentajana lastensuojelussa”. Nuorisotutkimus 4/2010.

Laitinen, Liisa 2017. Näkökulmia taiteen ja kulttuurin terveysvaikutuksiin. Kooste, Sitra. https://www.sitra.fi/artikkelit/nakokulmia-taiteen-ja-kulttuurin-terveysvaikutuksiin/ (viitattu 1.6.2020).

Rosenlöf, Anna-Mari 2021. Taikusydämen kommenttipuheenvuoro Etelä-Pohjanmaan kulttuurihyvinvointiselvitykseen. Kulttuurikaffit. Etelä-Pohjanmaan liitto. Teams-kokous 11.3.2021.

Taikusydän 2019. Käsitteet. https://taikusydan.turkuamk.fi/tietopankki/kasitteet/ (viitattu 16.12.2020).

Taikusydän 2021. Taikusydän kokoaa, kytkee ja koordinoi. https://taikusydan.turkuamk.fi/info/taikusydan/ (viitattu 11.2.2021).

Takaisin lehden sisällysluetteloon