SANNA-LIISA LEHTONEN (Liike Nyt)

Tulen vahvasta yrittäjäsuvusta, paremmin sanottuna olen yrittäjien ympäröimä. Niin moni ympärilläni on yrittäjä, näen ja hengitän 2020-luvun pienyrittäjän elämää. Se on kaikkea muuta kuin ruusuilla tanssimista.

Omassa työssäni olen tavannut neurokirjon oppilaita ja aikuisia, joista liian monen itsetuntoa murskataan jo peruskoulussa. Puhumattakaan työelämän joustavuudesta, heidän tai osa-aikaisen yrittäjän kohdalla, vaikka elämme vuotta 2023.

Mielenterveyden kriisi räjähtää kohta käsiin. Varhaiskasvatus on kriisissä, ja erään opettajan sanojen mukaan tämä kriisi on viidessä vuodessa perusopetuksen puolella. Miksi olemme tällaisessa tilanteessa esimerkiksi mielenterveyden ja varhaiskasvatuksen kannalta ja miten pääsemme tästä ulos?

Olen sekoitus bisnestä ja humanismia, minun sielussani asuvat maailmanparantaja ja tiukkoihin päätöksiin pystyvä johtaja. Tulevaisuuden päättäjänä johdan tätä maata kohti tasapainoa. Tämä tasapaino koostuu inhimillisyyden, oikeudenmukaisen ja järkevän talouden hoidon kohtaamisesta. On ilmiselvää, että meidän on saatava talous tasapainoon, jonka saavuttamiseen mielestäni tarvittaisiin sellaista ”me teemme yhdessä”-henkeä, jollaisen Barack Obama sai aikaan. Haluan, että nyt hetken verran kaikki joustavat ja tinkivät, koska näemme sen kokonaiskuvan, miksi tätä teemme: paremman Suomen eteen.

Suomi olemme me kaikki, niin lapset, nuoret, aikuiset, vanhukset, vammaiset, neuronormaalit ja neurokirjon ihmiset, työtä tekemään tulevat maahanmuuttajat kuin turvaa etsivät pakolaiset. Minun utopiani tärkeimpiä elementtejä ovat kohtaaminen ja ajan antaminen. Lapset tarvitsevat kohtaamista ja läsnä olevaa aikaa niin varhaiskasvatuksessa kuin kotona. Vanhukset ansaitsevat arvokkaan vanhuuden ja sen, että henkilökunnalla on aikaa jäädä juttelemaan ja vaikka pitää hetki kädestä, sillä kosketus kulkee läpi muistisairaudenkin. He ovat meille tämän maan rakentaneet ja ansaitsevat arvostusta ja kunnioitusta.

Minun utopiassani älylaitteet siirtyvät pienempään rooliin ja tilalle tulevat yhteiset ruokahetket, keskustelut ja väittelytkin, koska turvallisessa kohtaamisessa ihminen saa olla ihminen kaikkine tunteineen. Utopiassani pystymme hiljentämään tahtia ja tekemään vähän vähemmän, olemaan enemmän human BEing eikä vain human DOing.

Tämä vaatii arvojen ravistelua ja sen kysymistä itseltä, kumpi on tärkeämpää, ulkokuori vai sisältö. En paheksu kenenkään henkilökohtaisia valintoja: voi pitää tärkeänä materiaalista vaurautta tai haluta tästä näkökulmasta vaatimattomamman elämän. Meille kaikille on minun utopiassani tilaa, ja annamme sitä toisillemme. Kunnioitamme toistemme valintoja ja arvoja ja tulemme toimeen, pystymme rakentavaan dialogiin myös poliitikot mukaan lukien, kohtaamme keskustellen ja teemme rohkeita ratkaisuja. Uudistamme ja ravistelemme vanhoja rakenteita. Uskallamme kokeilla ja innovoida ja ymmärrämme, että luovuus tarvitsee myös taukoja ja villasukkahetkiä, sitä italialaista dolce far nienteä eli elämän suloista joutilaisuutta.

Tärkeimpänä utopiassani on se, että autamme niitä, jotka ovat putoamassa joukosta ja tarvitsevat apua. On tämä sitten leipäjonojen siirtämistä ulkona värjöttelystä kauppoihin/tiloihin, josta työttömänä tai opiskelijakortilla saisi käydä hakemassa tarvitsemansa. Sielläkin arvokkaasti kohdaten, ymmärtäen, että joskus on vaikeampi hetki elämässä. Mielenterveyden hoito olisi normalisoitunutta, ja ymmärtäisimme sen, että kukaan meistä ei ole suojassa masennukselta tai uupumukselta, mutta hoitoa ja apua on saatavilla, kun sitä tarvitaan. Yhteiskunnan rakenteet tukevat jaksamista ja joustavat työn osalta niin lapsiperhearjessa kuin neurokirjon henkilön kohdalla, joka pystyy tekemään esimerkiksi 60 % työaikaa tai kykenee tekemään kahdessa päivässä viikon työmäärän.

Minun utopiassani jokainen voi ja uskaltaa olla oma itsensä, ja näemme erilaisuuden vahvuutena. Hyödynnämme positiivisen psykologian opein vahvuuksia ja annamme lapsille, oppilaille, opiskelijoille ja työntekijöille mahdollisuuden toimia, oppia ja rakentaa elämäänsä omista vahvuuksistaan käsin. Samalla tuemme ja haastamme henkilöä (voimien mukaan) uskaltamaan myös epämukavuusalueelle, koska siellä tapahtuvat kasvu ja kehitys.

Siksi Suomenkin on nyt mentävä epämukavuusalueelle ja uskallettava rohkeasti rikkoa vanhoja kaavoja! Uskallusta ja rohkeutta löytyy aina kiekkokaukalossa ja ladulla, ja nyt niitä tarvitaan myös tulevaisuuden päättäjille.

Lähdin rohkeasti politiikan ulkopuolelta Liike Nytin eduskuntavaaliehdokkaaksi. Politiikka tarvitsee ihmisiä, jotka tietävät mistä päättävät. Kampanjan slogan on ’Uskalla olla oma itsesi!’, ja teemat ovat mielenterveys, yrittäjyyden tukeminen, laadukas varhaiskasvatus sekä neurokirjon aikuisten työelämään pääsy esimerkiksi osatyökykyisinä. Uskon, että nämä vaalit ovat lämminhenkisten ihmisten vallankumous.

Julkaistu 3/2023

Takaisin sisällysluetteloon