Euroopan hiili- ja teräsyhteisö oli alkujaan seitsemän maan muodostama kartelli. Sen tehtävänä oli varmistaa, etteivät sotavarustelun edellyttämät hiili- ja teräsvarannot päädy minkään yksittäisen valtion käsiin.

Sen kautta Yhdysvallat myös ohjasi Marshall-apua ja laittoi Euroopan tehtaat laulamaan. Jälleenrakennus tuotti taloudellista vaurautta sekä Länsi-Eurooppaan että Yhdysvaltoihin.

Länsi-Eurooppa oli Yhdysvalloille myös tärkeä etuvartio kylmässä sodassa. Vähintään yhtä tärkeä kuin oli Euroopan teräs- ja hiiliyhteisön taloudellinen merkitys, oli Länsi-Euroopan geopoliittinen sijainti.

Euroopan unionin historia on oleellinen osa Bretton Woods-järjestelmää ja Washingtonin konsensusta, eikä sen napanuora Yhdysvaltoihin vieläkään ole katkennut.¹ Tästä osoituksena ovat Euroopan keskuspankissa ja hallituksissa pyörivät Goldman Sachsin pankkiirit.

Kylmän sodan loputtua ja sosialistisen vaihtoehdon romahdettua Euroopan yhteisöt nousivat (ainakin kuvitelmissaan) siiviilleen ja itsenäistyivät Euroopan unioniksi. Nyt Euroopan unionilla on oma lippu, raha, perustuslaki, budjetti, presidentti, hymni, domain ja keskuspankki.

Euroopan talous- ja rahaliittoa perustettaessa sovittiin tietyistä periaatteista. Ensinnäkään jäsenmaan alijäämä ei saa olla yli 3 % eikä julkisvelka yli 60 % suhteessa bruttokansantuotteeseen. Toisekseen Euroopan keskuspankki ei saa rahoittaa jäsenmaita, eivätkä jäsenmaat ole yhteisvastuussa toistensa veloista.

Euroalue ei koskaan ole kyennyt täyttämään kasvusopimustaan, mihin on vastattu järjenvastaisesti uudella entistä tiukemmalla talouskurisopimuksella.

Lisäksi EKP on toistuvasti joutunut rahoittamaan kriisimaita ja viime syksynä se ilmoitti, että se on valmis tekemään kaiken mahdollisen euron pelastamiseksi. Markkinat rauhoittuivat ja kriisimaiden velkakirjat ovat EKP:n pääjohtajan Draghin ilmoituksen jälkeen tuottaneet 700 miljardin voitot, vaikka kyseisten maiden taloudellinen tilanne on ainoastaan heikentynyt.

EKP on toimissaan ajanut ennemmin pankkien kuin jäsenmaiden etua. EKP antoi reilu vuosi sitten 1000 miljardin pääomaruiskeen pankeille 1 % korolla. Nämä lainasivat sitä esimerkiksi Espanjalle ja Italialle 6-7 % korolla. Muutamaa kuukautta myöhemmin jäsenmaat joutuivat antamaan tukipaketin Espanjan pankkisektorille tappioiden kattamiseksi.

Kypros aloittaa eurokriisissä uuden ja entistä synkemmän vaiheen. Kyproksen parlamentti oli ensimmäinen elin, joka uskalsi sanoa Troikalle ei. EKP sanoi lopettavansa kyproslaisten pankkien rahoittamisen aiheuttaen koko maan konkurssin ilman sopimuksen allekirjoittamista. EKP katsoi että paras tapa puolustaa euroaluetta on pakottaa Kypros varastamaan tallettajien rahoja silläkin uhalla, että koko euroalue oli vähällä hajota.

Kyproksen tukipakettiin sisältyy sijoittajavastuuta, mikä on hyvä. Pankkiunionin uskottavuus on kuitenkin mennyt, kun EKP voi koska tahansa pakottaa jäsenmaan varastamaan pankkien talletuksia. Mikään ei myöskään takaa, etteikö EKP jatkossa voisi pakottaa jonkin maan hallitusta varastamaan “talletusverolla” myös alle 100 000 talletukset.

Finanssisektori on kasvanut euron käyttöönoton jälkeen 6 % vuodessa, kokonaistuotanto keskimäärin prosentin vuosivauhdilla. Kriisin myötä valtiot ovat kantaneet vastuun ja pankit kuitanneet voitot. Vapaa liikkuvuus koskee ennen kaikkea pääomia. Kriisinhoito on jakamassa Eurooppaa pohjoisen ja etelän välillä, minkä myötä yhteiskunnalliset ristiriidat tulevat kärjistymään.

Nyt kun euroalue horjuu sekä taloudellisesti että poliittisesti, eikö olisi viimeinkin aika aloittaa ennakkoluuloton ja rohkea keskustelu EKP:n roolista ja mandaatin muuttamisesta?

Euroopan keskuspankin toimet ja kolme vuotta jatkunut kriisi osoittavat, että Maastrichtin sopimus ja talouskurisopimus on avattava ja neuvoteltava uusiksi.

Keskuspankin mandaattia on muutettava niin että se voi rahoittaa jäsenmaita ilman sopeutusohjelmia. Toisekseen se on valtuutettava torjumaan inflaation lisäksi työttömyyttä. Kolmanneksi sen on nautittava vähintään parlamentin luottamusta, koska tällä hetkellä mikään demokraattisesti valittu päätöksentekoelin ei voi vapauttaa sitä tehtävistään.

Neljänneksi talouskurisopimus on avattava ja sovittava uusista vakauden mittareista. Alijäämistä ja julkisvelasta tulisi kiinnittää huomio työllisyysasteeseen, palkkatasoon, kokonaisvelkaan ja ylijäämiin.

Eurokriisiä ei tietenkään ratkaista pelkästään lainsäädännöllisesti.

Rakenteellisten uudistusten lisäksi leikkauspolitiikasta on luovuttava ja aloitettava Euroopan laajuinen investointiohjelma massatyöttömyyden lopettamiseksi ja teknologisen kehityksen edistämiseksi. Tämä tarkoittaa Euroopan ränsistyneen infrastruktuurin peruskorjaamista ja Euroopan laajuisen uusiutuviin energioihin perustuvan sähköverkon luomista.

Näiden lisäksi tulee toteuttaa velkojen uudelleenjärjestely, jossa kotitalouksien, yritysten, julkislaitosten, eläkerahastojen ja valtioiden terveet velat kanavoidaan turvaan, jotta ne voivat jatkaa jokapäiväistä toimintaansa. Samalla arvonsa moneen kertaan menettänyt finanssijäte kanavoidaan roskapankkiin.²

Velkajärjestelyn jälkeen toteutetaan hallittu, mutta totaalinen arvonsa menettäneiden arvopapereiden ja velkakirjojen alaskirjaus, mikä toimeenpanee aidon sijoittajavastuun ja kitkee mannertamme riivaavan moraalikadon. Kapitalismi ilman konkurssia on kuin kristinusko ilman helvettiä.

Ilman sijoittajavastuuta sekä demokratiavajeen ja moraalikadon kitkemistä EU ainoastaan kiihdyttää kurssiaan kohti konkurssia. Esittämieni rakenteellisten uudistusten vertaaminen tilkkutäkkiin on EMU:n ongelmien vähättelyä ja osoittaa vaatimuksesi avoimesta kansalaiskeskustelusta sanahelinäksi.

Näiden toimien jälkeen järjestetään kansanäänestys Euroopan unionin maissa rahaliitosta pysymisen ja siihen liittymisen puolesta. EMU-kansanäänestys antaa Euroopan kansoille ensimmäisen mahdollisuuden puuttua liittovaltiokehitykseen, jota on viimeiset vuodet viety eteenpäin kotitalouksien, yritysten, valtioiden ja hyvinvoinnin kustannuksella.

Kirjoittaja on liberaalikommunisti. Kotisivu: www.anttironkainen.fi.