TULEVAISUUDEN PÄÄTTÄJIEN UTOPIAT -ERIKOISSARJA

Aku Autio (Kok.)

Utopistinen yhteiskunta on maailma ikkunan takana. Ikkunan, jota emme tule koskaan avaamaan. Voimme tarkastella utopistista yhteiskuntaa mutta emme koskaan pääse osaksi sitä. Korkeintaan voimme tehdä toimia, jotka edes jossain määrin vievät meitä utopiaa kohti.

Me tulemme kaikki eri lähtökohdista, emmekä ikinä mukautuisi samaan yhteiseen utopistiseen yhteiskuntaan. Tarkastelemme utopiaa havaitsemiemme puutteiden valossa: mitkä asiat juuri tässä ajassa vaativat ratkaisemista, jotta saavuttaisimme utopistisen yhteiskunnan.

Usein käsitämme ihanneyhteiskunnan huokuvan yltäkylläisyyttä ja elämän rajallisuutta. Luonto on vehreä, kauniit asumukset hohkaavat helminauhoina laguunin reunalla ja kirkassilmäiset ihmiset tervehtivät toisiaan hymyssä suin. 

Minun utopiassani on toki paljon sellaisia asioita korjattuna, jotka nyt ovat mielestäni vinksallaan. Ettei kirjoitukseni menisi luetteloinniksi, nostan esiin vain pari yksinkertaista näkemystä, joiden uskon vievän yhteiskuntaa eteenpäin.

Ihanneyhteiskuntani perustuu kahteen jaettuun käsitykseen:

1. Ennen ei ollut paremmin, eikä maailma ole vieläkään valmis.

2. On ensisijaisesti toimittava tulevien sukupolvien hyväksi.

Nämä kaksi asiaa kuulostavat varmaan tylsiltä ja ei-niin-utopistisilta, mutta niissä piilee suurta muutosvoimaa.

Ensimmäinen ihanneyhteiskunnassani jaettu käsitys pakottaa ihmiset aktiivisuuteen. Historia ja nykyisyys ovat hyvin tiedossa, mutta ihanneyhteiskunnassani olettama on, että maailma ei ole valmis eikä ennen ollut paremmin. Ihmiset siis pyrkivät kukin osaltaan kehittämään yhteiskuntaa ja maksimoimaan hyvinvointia. Tätä voidaan pitää eräänlaisena ihanneyhteiskunnan missiona.

Toinen ihanneyhteiskunnassani jaettu käsitys puolestaan asettaa rajat ja jaetut tavoitteet yhteiskunnan kehittämiselle ja hyvinvoinnin maksimoinnille. Sen sijaan, että pyrkisimme kohti ihanneyhteiskuntaa tässä ja nyt mahdollisimman helpoin ja nopein keinoin, asetammekin toimintamme perustaksi tulevat sukupolvet ja heidän hyvinvointinsa. Tätä voidaan pitää eräänlaisena ihanneyhteiskunnan visiona.

Utopiassani nämä kaksi jaettua näkemystä muodostavat itseään ruokkivan ”ikiliikkujan”, joka pyrkii kohti määrittelemätöntä ihanneyhteiskuntaa. Elämän rajallisuus pakottaa ihmiset muodostamaan sukupolvien ketjun, jonka jokaisella osalla on missio ja visio ihanneyhteiskunnan luomiseksi.

Jokainen voi tykönään miettiä, elämmekö jo kuvailemassani ihanneyhteiskunnassa. Minun näkemykseni mukaan emme elä, emmekä varmaan – lajillemme tyypillisen käyttäytymisen ja ihmisten erilaiset näkemykset huomioon ottaen – koskaan tule elämään. Voimme silti tehdä toimia, jotka edes jossain määrin vievät meitä utopiaa kohti.

Olen aktiivinen vastuunkantaja, kaupunginvaltuutettu ja sivistyslautakunnan puheenjohtaja latomeren keskeltä. Haluan tehdä työtä isänmaamme ja tulevien sukupolvien hyväksi sekä työlläni parantaa politiikan arvostusta ja uskottavuutta.

Julkaistu 4/2019