Perhe. Elämämme perusyksikkö, yhteiskunnan tukipilari. Jos sitä horjuttaa, horjuu koko yhteiskunta. Silti perheen arvostus vähenee vuosi vuodelta. Erityisesti meitä nuoria lähes kavahduttaa ajatus perheen perustamisesta. Etenkin nuoret miehet ovat tulleet vaaliteltoilla kertomaan minulle, miten hankalaa perhekeskeistä naista on löytää. Esimerkiksi ura ja matkustelu menevät heidän kokemuksensa mukaan etusijalle. Näiden kertomusten ja omien havaintojeni perusteella vaikuttaa siltä, että varsinkin nuoret naiset kokevat perheen lähinnä uhkana omalle itsenäisyydelle.

Ensisynnyttäjien keski-ikä nousee vuosi vuodelta, vuonna 2017 se oli jo yli 29 vuotta. Mikäli meneillään oleva trendi jatkuu, kuten se todennäköisesti tekee, nousee ensisynnyttäjien keski-ikä seuraavina vuosina jo kolmeenkymmeneen vuoteen. Useimmat sukupolveni jäsenet eivät kuitenkaan pidä tätä kehitystä ongelmallisena – entä sitten, jos perheen perustaminen lykkääntyy tai jää kokonaan kokematta? Kaltaiseni toisinajattelijat joutuvat toistuvasti selittelemään kantaansa.

Olen itse kasvanut perheessä, joka on ollut läheinen ja toisiinsa tukeutuva. Perheeni on ollut ensimmäinen tiimini, minua jatkuvasti eteenpäin kannustava tukijoiden joukko. Sen merkitys on vain kasvanut mitä pidemmälle olen elämääni kulkenut. Minulle on aina ollut selvää, että haluan perustaa samankaltaisen perheen itselleni ja olla yhtä hyvä äiti kuin omani on ollut. Yksi elämäni suurimmista toiveista on epäilemättä lasten saaminen. Haluan, että tuleva perheeni voi hyvin ja että lapseni saavat kasvaa turvallisessa yhteiskunnassa, joka tukee sekä lapsia että vanhempia. Haluan mieheni opettavan pojilleni renkaiden vaihtoa ja tyttärieni oppivan sukumme perinteisen pullareseptin.

Millaisen vastaanoton tällaiset ajatukset saavat nyky-yhteiskunnassa?

Pitkiä katseita, ihmetystä, jopa vähättelyä – perheenlisäyspuheeni saavat usein viileän vastaanoton. Nuorena naisena olen saanut kuulla olevani hullu ja ajattelematon, jopa ihan lähipiiristä. Olen joutunut kuulemaan, etten ajattele nenääni pidemmälle ja ettei ole kannattavaa perustaa perhettä ennen kuin minulla on hyvä ammatti, vakituinen työ ja niin edelleen. Perinteinen perhekeskeinen arvomaailma ei selvästikään ole muodissa. Nykypäivän yksilökeskeisessä yhteiskunnassa haaveitani pidetään vanhanaikaisina. Etenkin naisten kohdalla uran ja perheen tai opiskelun ja perheen yhdistämistä pidetään edelleen melkoisena taivaanrannan maalailuna. Voitko ylipäätään nauttia elämästä täysin rinnoin, jos sinulla on perhe?

Arvomaailman muuttuminen on mielestäni suurin yksittäinen syy maamme alhaiseen syntyvyyteen. Muuttuvien arvojen ja yksilökeskeisen ajattelun lisäksi syntyvyyteen vaikuttavat myös esimerkiksi miesten syrjäytyminen sekä epävarmuus toimeentulosta ja elämästä yleensä. Monisyiseen ongelmaan ei ole yksinkertaista ratkaisua, mutta jotain voimme sentään tehdä.

Utopiassani tunnustamme myös perinteisten perhearvojen merkityksen. Nyt on aika ottaa ensimmäiset askeleet, sillä yhteiskunnan arvomaailman muuttaminen on hidasta. Meidän on luotava maa, jossa luotetaan tulevaan. Utopiassani Suomessa riittää työtä sekä palveluita ja asuminen ja kulkeminen on kohtuuhintaista.

Ihanneyhteiskunnassani nuoret eivät lykkää perheen perustamista taloudellisen epävarmuuden vuoksi. Lapsia uskaltaa hankkia, vaikka molemmilla vanhemmilla ei vielä olisikaan vakituista, turvallista työpaikkaa ja omistusasuntoa. Perhehaaveet eivät enää kaadu siihen, että ”oikeaa hetkeä” on odotettu liian pitkään.

Meidän pitäisi voida luottaa Suomeen ja omaan pärjäämiseemme. Aidossa hyvinvointivaltiossa ketään ei jätetä yksin.

Helpotusta lapsiperheiden arkeen ja toimeentuloon toisi myös perheverotus. Visiossani perhe saisi halutessaan valita yhden veroprosentin, joka lasketaan pariskunnan yhteenlasketuista tuloista. Tällöin myös kotona oleva kerryttäisi eläkettä ja veronkevennykset toisivat helpotusta vauva-arkeen.

Näen myös suurena epäkohtana sen, kuinka erityisesti pienille yrityksille on suorastaan taloudellinen uhka palkata nuori nainen töihin. Äitiysloman kustannukset voivat olla yrittäjälle katastrofaaliset. Tämä epäkohta on korjattava kiireellisesti, jotta yrittäjä ei joutuisi kärsimään työntekijän perheenlisäyksestä. Samalla myös nuorten naisten ja miesten välinen tasa-arvo toteutuisi työmarkkinoilla paremmin. Vaikka käytössä on jo 2500 euron kertakorvaus, ei se ole riittävä. Äitiysloma voi kustantaa työnantajalle arvioiden mukaan jopa 17 000 euroa. Valtion täytyy tukea yrittäjiä tässä paremmin – jopa äitiysloman täysimääräinen korvaus olisi pieni investointi suhteessa saatuihin hyötyihin. Kun kynnys nuoren naisen palkkaamiseen laskee, syntyy myös perhehaaveille enemmän sijaa. Perhe ei olisi enää este uralle tai unelmien työpaikan saannille.

Perhe on elämän perusyksikkö, yhteiskunnan tukipilari, maailman tärkein asia. Utopiassani näiden asioiden ääneen sanominen ei enää ole vanhanaikaista.

Kirjoittaja on 26-vuotias opiskelija ja tiimiyrittäjä, joka nostaa vaaliteemoissaan esille muun muassa alhaisen syntyvyyden, nuorten hyvinvoinnin ja mielenterveysongelmat sekä painottaa äänestämisen tärkeyttä erityisesti nuorille. Sloganina hän käyttää lausetta "Herää pohjoinen kotini!".