tulevaisuuden päättäjien utopiat -erikoissarja

fatim diarra (vihr.)

Poliittiset utopiat ovat mielestäni hauskoja ajatusleikkejä, mutta mustana feministinä ajattelen, että minulla ei ole varaa utopioihin. Minulla on varaa realismiin ja työhön – ja työtä on paljon tehtävänä.

Kirjoitan tätä tekstiä samana päivänä kun toisen puolueen ehdokkaan, valtuustokaverini Suldaan Said Ahmedin kimppuun on hyökätty vaalikentillä. En saanut unta viime yönä, koska Pohjoismainen Vastarintaliike oli vain muutamaa päivää aiemmin jakanut kadulla lehtisiä, joihin oli kirjoitettu minun nimeni ja Soldiers of Odinin tunnuksilla varustautunut ihminen oli yrittänyt käydä käsiksi ministeriin.

Luin ennen nukkumaanmenoa vielä turvallisuusohjeita ja pohdin, voinko kirjoittaa Facebookiin helsinkiläisille missä kampanjoin, jotta äänestäjät voisivat tulla tapaamaan minua. Vai olisiko se liian vaarallista? Voinko pyytää ihmisiä jakamaan vaalimainostani vai asetanko heidät vaaraan. Makasin hereillä ja pohdin, että mitä helvettiä täällä tapahtuu. Milloin Suomi on muuttunut maaksi, jossa vaalikentillä pitää pelätä oman turvallisuutensa puolesta?

Ehkä minulla sittenkin on varaa utopioihin. Onko niin, että juuri tässä hetkessä ja ajassa niitä tarvitaan entistä enemmän? Onko unelmani niinkin yksinkertainen kuin turvallisuus ja mahdollisuus olla olemassa?

Pysähdyin hetkeksi pohtimaan, minkälaisen maailman haluan ja minkälaiseen maailmaan tähtään. Minä haluan maailman, jossa naisia ei tytötellä eikä kukaan totea, että ”kyllähän sen pitää olla palomies, sillä pelastaja tuntuu hassulta”. Haluan maailman, jossa sukupuoli, seksuaalinen suuntaus, uskonto, nimi tai ihonväri ei vaikuta siihen mitä voit tehdä. Haluan maailman, jossa meidän opettajilla on mahdollisuus tehdä työnsä hyvin eikä vain täyttää sen minimivaatimus. Haluan maailman, jossa ilmastonmuutos otetaan vakavasti ja junalla pääsee halvemmalla kuin lentämällä niin Berliiniin kuin Rovaniemelle.

Nämä ovat asioita, joiden puolesta olen tehnyt töitä politiikassa jo muutaman vuoden. Vaadin nyt, että jokaisella tulee myös olla mahdollisuus tehdä politiikkaa ilman pelkoa siitä, että kadulla käydään kimppuun tai joutuu julkisen häpäisyn kohteeksi internetissä.

Ennen kaikkea – haluan maailman, jossa meillä on hyvinvoinnin rakenteet kunnossa. Tällä tarkoitan sitä, että jokaisella on mahdollisuus kouluttautua, saada töitä ja tulla kohdelluksi tasa-arvoisena. Terveydenhuolto on jokaisen saavutettavissa eikä postinumero, tilinumero tai vanhempien tausta määritä lapsen tulevaisuutta ja eliniänodotetta.

 Jos näiden lisäksi saisin vaikuttaa kaikkeen mitä maailmassa on, muuttaisin myös muutaman jutun, joka on viime vuosina tullut vastaan. Olisi aivan mahtavaa, jos kaljasta ei tulisi krapulaa, kaikki ihmiset olisivat kiinnostuneita tieteestä ja vegaanijuusto olisi hyvää. Mutta koska näitä epäkohtia ei tässä ajassa vielä voida korjata, tyydyn muuttamaan maailmaa politiikan keinoin.

Fatim Diarra on Vihreä kansanedustajaehdokas ja kaupunginvaltuutettu Helsingistä. Diarra on musta nainen isolla M-kirjaimella ja häntä ei pelota kuin ilmastonmuutos ja taantumuksellinen politiikka.