TULEVAISUUDEN PÄÄTTÄJIEN UTOPIAT -ERIKOISSARJA

AMRO EL-KHATIB (Vas.)

Nykymaailmamme on täynnä isoja epäkohtia, jotka herättävät epätoivoa. Sotia ei olla pystytty ratkaisemaan, kokonaisia kansoja sorretaan, äärioikeisto ja sen myötä väkivaltainen ja fasistinen vihan ajatusmaailma nousee ja maailman varallisuus keskittyy muutamille valkoisille miehille samalla, kun miljoonat kuolevat nälkään. Suomen ongelmat ovat pienempiä, mutta silti merkittäviä. Täällä pakkosterilisoidaan sukupuoltaan korjaavia ihmisiä ja turvapaikanhakijoita pakkopalautetaan kuolemaan. Listaa maailman ja Suomen epäkohdista voisi jatkaa loputtomiin.

Maailmamme on rakennettu kestämättömän ja epäoikeudenmukaisen perustuksen päälle. Olemme rakentaneet järjestelmän, joka on johtanut ihmisten, eläinten ja ympäristön riistoon jatkuvan talouskasvun tavoittelun perässä. Tuotamme mahdollisimman halpaa tavaraa mahdollisimman pienillä palkoilla ja kuluilla, jotta ihmiskunnan etuoikeutettu vähemmistö, länsimaalaiset, voi ostaa mahdollisimman halpoja tuotteita, jotka kuitenkin hajoavat tai vanhenevat nopeasti. Kierre on loputon ja meidän järjestelmämme nojaa tähän suurella painolla. 

Jatkuva huonojen uutisten kuuleminen tekee pahaa mielelle. Jotain haluaisi tehdä, mutta miten näin pitkään jatkuneisiin ja moniulotteisiin ongelmiin voisi tarttua? Minä teen sen, mitä omilla resursseillani voin. Työni paremman maailman puolesta on tavoitteellista ja haluan omalta osaltani vaikuttaa tulevaisuuden maailman luomiseen. Mutta millainen on se utopia, jonka tavoittelun vuoksi jaksan herätä aamuisin ja ryhtyä toimiin, vaikka epätoivo ja ahdistus usein valtaa mielen?

Haluaisin nähdä maailman, joka on uskaltanut toteuttaa yhteiskunnan kokonaisvaltaisen ekologisen ja yhdenvertaisen uudelleenrakennuksen, jolla olemme purkaneet riippuvuutemme kärsimyksestä, sodista ja tuhosta. Remontin yhteydessä olemme tehneet vaadittavat muutokset rakenteellisen syrjinnän ja epätasa-arvon poistamiseksi, poistaneet lasikatot kaikilta ihmisryhmiltä kaikkialla ja luoneet järjestelmän, joka aidosti pitää huolta ihmisten, eläinten ja ympäristön hyvinvoinnista ja arvokkuudesta. Olemme luoneet maailman, jossa lyhennetyillä työpäivillä turvataan töiden riittävyys ilman nykypäiväistä tasapainoilua mielenterveyden ja riittävän toimeentulon välillä. Jokaisella on reilusti aikaa olla läheistensä kanssa, löytää uusia harrastuksia, tehdä taidetta ja nauttia kulttuurista. Eikö olisi hienoa, jos ihmiset voisivat hyvin eikä mielenterveyspalveluihin enää ajauduttaisi yhteiskunnan asettaman kuormituksen takia?

Tulevaisuudessa intersektionaalinen feminismi on tehnyt työnsä ja olemme onnistuneet saavuttamaan kaikkien ihmisten välisen yhdenvertaisuuden. Hyväntekeväisyysjärjestöjen tehtävä on edesauttaa yhteisöjen omaehtoista positiivista kehittämistä eikä kehitysapua tarvita, koska olemme onnistuneet päättämään köyhempien maiden riippuvuuden länsimaista. Utopiani mukaisessa maailmassa Eurooppa ja Yhdysvallat ovat vihdoinkin kantaneet vastuun ja tehneet tarvittavat panostukset äärimmäisen köyhyyden ja kärsimyksen poistamiseksi globaalista etelästä. Tätä maailmaa viedään eteenpäin ympäristön ja hyvinvoinnin, ei taloudellisten intressien ja nationalismin ehdoilla. Haluan olla mukana tekemässä sellaista maailmaa, jossa ihmisarvo kuuluu jokaiselle globaalin yhteiskunnan jäsenelle huolimatta tämän kehonpiirteistä, työllisyystilanteesta, varallisuudesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuolesta tai mistään muusta ominaisuudesta.

Onko tämän kokoluokan maailmanmullistus ylipäätään toteutettavissa vai onko se täyttä utopiaa, siihen on mahdotonta vastata. Haluan kuitenkin uskoa tähän mahdollisuuteen, jotta jaksan aamulla nousta uuteen päivään ja jatkaa työtä paremman maailman puolesta.

Elämme murroshetkessä. Ihmiskunta päättää pian suunnasta, jonka se ottaa taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Tässä yhteydessä meillä on mahdollisuus ottaa täysin ennennäkemätön suunta kohti kaikin puolin ekologisempaa, yhdenvertaisempaa ja oikeudenmukaisempaa maailmaa. Teemmekö vaadittavat radikaaleihin muutoksiin johtavat päätökset tulevaisuutemme turvaamiseksi vai jäämmekö kinastelemaan keinoista, joilla taistelemme ilmastonmuutosta vastaan ja paremman maailman puolesta? Voittaako ihmiskunnan itsekeskeisyys ja lyhytnäköisyys vai maailmanlaajuisen kollektiivisen hyvinvoinnin tavoittelu? Olemmeko valmiita hidastamaan kehitystä ja mahdollisesti jopa ottamaan muutamia peruutusaskelia muutoksen saavuttamiseksi? Näihin kysymyksiin haluan olla mukana etsimässä vastausta ja ohjata maailmaa kohti utopiaani.

Amro on 29-vuotias ilmasto- ja ihmisoikeusaktivisti, tietojenkäsittelytieteen opiskelija ja Vasemmistonuorten piirityöntekijä. Hän pyrkii löytämään sopivaa tasapainoa työnteon, opiskelun ja vapaaehtoistoiminnan välillä.

Julkaistu 4/2019