Vaaleihin on aikaa alle kaksi viikkoa. Viimeistään tässä vaiheessa moni herää pohtimaan, ketähän sitä tällä kertaa äänestäisi vai äänestäisikö ollenkaan. Äänestyspäätöksen tekeminen ei monestikaan ole helppoa, sillä puolueiden suuri määrä edellyttää suomalaiselta äänestäjältä paljon vaivannäköä: ensin pitäisi selvittää, mitä eroja puolueiden välillä on, ja sen jälkeen päättää, minkä ehdokkaan kyseisen puolueen listalta valitsisi. Ja niin, voihan äänensä antaa myös valitsijayhdistyksen asettamalle ehdokkaalle. Täyttäisikö siis vaalikoneen, kysyisikö suosituksia kaverilta vai lähtisikö vaaliteltoille?

Tiedelehti Hybris tarjoaa lukijoilleen mahdollisuuden tutustua kymmenen eduskuntavaaliehdokkaan utopiaan paremmasta Suomesta – ja koko maailmasta. Päättäjiemme utopioilla on erityisen paljon merkitystä, sillä heidän unelmansa ja päämääränsä lopulta ratkaisevat, millaista huomista maamme lainsäädännöllä lähdetään tavoittelemaan.

Olemme pyytäneet kirjoittajiksi nimenomaan ensi kertaa ehdolle asettuneita. Istuvat kansanedustajat ovat etulyöntiasemassa ja tulevat valituiksi muita ehdokkaita todennäköisemmin. Valituksi tuleminen on huomattavasti yleisempää myös aiemmin ehdolla olleiden keskuudessa, sillä usein tie eduskuntaan aukeaa sinnikkään ja pitkäjänteisen työn tuloksena. Monesti poliittisella uralla edetään askel askeleelta vaativampiin luottamustehtäviin. Ei silti ole ennenkuulumatonta tulla valituksi eduskuntaan kertarysäyksellä ja jopa ilman minkäänlaista kokemusta politiikasta työnä.

Paikka Arkadianmäellä edellyttää vaalikampanjaa, joka ei ainoastaan vetoa äänestäjiin vaan myös tavoittaa heitä riittävän suuren joukon. Onnistunut kampanja puolestaan riippuu pitkälti ehdokkaan käytettävissä olevista voimavaroista. Kampanjointi on kallista ja aikaa vievää sekä edellyttää selkeää, massasta erottuvaa poliittista viestintää. Taistelu auringosta on kovaa, ja vain osan kohdalla uurastus kantaa hedelmää. Lopuilla on neljä vuotta aikaa vahvistaa juuriaan, kunnes uusi vaalikevät jälleen koittaa.