Johdanto

Artikkelissani tarkastelen amerikkalaisen kapitalismin historiaa, erityisesti uusliberalismia sekä tämän vaikutusta populaarikulttuuriin. Esimerkkinä jälkimmäisestä analysoin Madonnan kappaletta ja musiikkivideota Material Girl (1984).

Artikkelin alussa käsittelen kapitalismin historiaa Yhdysvalloissa ja uusliberalismia. Analyysiosuudessa puolestaan näytän, että Material Girlia on mahdollista lukea vastakarvaan¹, kuitenkin muistaen, että kyse on tuotteesta, eli se on tehty kulutettavaksi. Pohjaan tämän luennan David Tetzflaffin artikkeliin Metatextual Girl (1993) ja Beverley Skeggsin artikkeliin Good Time for Women Only (1993). Keskeisiä kysymyksiä Material Girlin kannalta ovat: millaisen kuvan amerikkalaisesta kapitalismista videon visuaalinen ilme ja elementit antavat? millaista kritiikkiä amerikkalaista kapitalismia kohtaan videosta on luettavissa, esimerkiksi sen visuaalisesta ilmeestä ja lyriikoista?

Asetan Material Girlin myös marxilaisen teorianmuodostuksen ja filosofian hengessä dialektisesti ajan henkeen² ja kysyn: millaiset valtasuhteet amerikkalaisessa kapitalismissa ovat vallinneet videon tuottamisen aikana? Luen Material Girlin osaksi Ronald Reaganin aikana alkanutta kapitalismin uusliberalistista ajan henkeä.

Kapitalismin merkittävintä kriitikkoa Karl Marxia ja marxilaista filosofiaa kohtaan on virinnyt uusi merkittävä kiinnostus viime vuosikymmeninä³. Näyttää siltä, että nykyinen kapitalistinen talousjärjestelmä on kriisissä, eikä liberaali poliittinen teoria ja sen tarjoamat käsitteistö ja ratkaisukeinot kykene ratkaisemaan käynnissä olevaa ekokatastrofia ja kuudetta sukupuuttoaaltoa⁴. 1950- ja 1960-luvuilla länsimaissa saavutettu luokkasopu (eli pyrkimys työn ja pääoman välisen ristiriidan sovitteluun tai lieventämiseen) ja hyvinvointivaltion rakentaminen on 1980-luvulla käynnistettyjen uusliberalististen rakennesopeutusohjelmien myötä käytännössä romutettu. Tämän myötä tuloerot ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Samalla edellä mainittu kehitys on käytännössä johtanut keskiluokan aseman heikentymiseen 2000-luvun alkuun tultaessa.⁵ Tämä kaikki tekee Marxista ja marxilaisesta filosofiasta ajankohtaisen. Marx esittää Pääomassaan⁶ kapitalismissa tapahtuvat valtion väliintulot, sosiaalipolitiikan sosialismin vastaisuuden ja reformismin⁷. Nämä kaikki ovat uusliberalistisessa kapitalismissa tapahtuvia ilmiöitä ja tulen palaamaan näihin tarkemmin seuraavassa luvussa.

Amerikkalaisen kapitalismin kehityksestä ja uusliberalismista

Amerikkalaisen kapitalismin kehityksen taustalta puuttuvat sen eurooppalaisten sisarusten troopit ja historialliset olosuhteet, kuten aristokratia. Näkisin kuitenkin tässä narratiivissa omat vaaransa, sillä se korostaa amerikkalaisen erityisyyden ideaa⁸, jossa Yhdysvallat on erillään muusta maailmasta samoin kuin sen yhteiskunnallinen kehitys, ja tässä kontekstissa myös sen kapitalismin ja luokkayhteiskunnan kehitys. Kuitenkin, Euroopassa aristokratian vaikutusvalta lakkasi myös suhteellisen varhain⁹ suhteessa modernin kapitalismin syntyyn, joten aristokratian puuttuminen ei tee amerikkalaisesta kapitalismista sen erityisempää tai poikkeuksellisempaa¹⁰ suhteessa ”vanhaan maailmaan”, vaikka amerikkalaiset tätä käsitystä itse haluavat mielellään vaalia.

Amerikkalaisen kapitalismin sidonnaisuutta eurooppalaisiin sisariinsa osoittaa hyvin uusliberalististen rakennesopeutusohjelmien samanaikainen käynnistyminen 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa niin Isossa-Britanniassa Margaret Thatcherin kuin Yhdysvalloissa Ronald Reaganin vaikutuksesta.

Uusliberalististen valtiontalouden rakennesopeutusohjelmien keskeisimmät piirteet ovat valtiotieteilijä Wendy Brownin mukaan pääoman liikkeiden sääntelyn purkaminen, pyrkimys ammattiyhdistysliikkeiden poliittisen vaikutusvallan murskaamiseen, julkisten palveluiden yksityistäminen, progressiivisesta verotuksesta luopuminen ja sosiaalipalveluiden romutus ¹¹ . Jos puolestaan katsomme uusliberalismin viimeaikaisia aatteellisia piirteitä Donald Trumpin aikakaudella, niin tyypillistä sille on tukeutuminen demokratian vastaisiin oikeistopopulistisiin liikkeisiin, jotka rapauttavat demokratiaa alhaalta päin. Samanaikaisesti niihin kuuluu ylhäältä päin tuleva valtiovallan sortotoimenpiteiden lietsominen. ¹² Tämä pohjaa uusliberalismin keskeisen ideologisen teoreetikon, Friedrich Hayekin, ajatukseen siitä, että demokratia on toissijaista yksilön taloudellisen menestyksen rinnalla ¹³ . Yksilön taloudellinen menestys oikeuttaa demokratiaan kohdistuvat rajoitukset ja konkreettiset sortotoimet ¹⁴ .

Jos uusliberalismi irrotetaan edellä kuvatuista konkreettisista poliittisista päätöksistä, niin sen määrittely käsitteellisesti on kuitenkin vaikeaa. Käsite on väljä, ja sitä on käytetty monessa eri merkityksessä. Se voi tarkoittaa niin edellä kuvailtua talouspolitiikkaa tai tietyn tyyppistä hallintoa, eivätkä nämäkään määreet ole yksiselitteisiä ¹⁵ . Uusliberalismia ovat harjoittaneet monet hyvin erilaiset hallinnot, kuten Ruotsi ja post-apartheidin aikainen Etelä-Afrikka ¹⁶ .

Uusliberalismi heijastuu joka tapauksessa myös arvoihin ¹⁷ , mitä käsittelen enemmän artikkelin analyysiosuudessa.

Populaarikulttuurista ja filosofian asenteellisuudesta

Filosofian ja kriittisen yhteiskuntatieteen asennoitumista populaarikulttuuriin on leimannut pitkään yksinkertaisesti sanottuna penseys. Theodor Adorno, Frankfurtin koulukunnan perustajajäsen, käytti termiä kulttuuriteollisuus ja kirjoitti populaarikulttuurista ja hänen nähdäkseen sen turmelevista vaikutuksista seuraavasti:

Jos mainostamisen tarkoitus on varovaisesti himmennetty vakavan musiikin suhteen, se puskee aina esiin kevyen musiikin suhteen. Loputtomat hittikappaleiden tekstit ylistävät hittilauluja itsessään, toistaen näitä lauluja itsessään. Se mikä niiden ulkoasun tekee näkyväksi ulospäin, kuin epäjumalankuvan, on niiden vaihtoarvo, josta kaikki äännettävyyden nautinto on kadonnut. ¹⁸

Filosofi Jean Baudrillard on puolestaan lähestynyt populaarikulttuuria turruttavana simulakrumina ja radikaalina disinformaationa ¹⁹ . Tätä asennoitumistapaa voisi luonnehtia vihamieliseksi ja elitistiseksi eikä se ole ollut filosofian sisällä mitenkään poikkeuksellinen. Tällä asennoitumistavalla on historiansa filosofiassa; jo Platon ilmaisee Faidroksessa olevansa kuvia ja kuvien käyttöä vastaan, vaikkakaan Platon ei ole täysin selkeä tässä ajattelussaan ²⁰ .

Marguerite La Caze on kuitenkin kehottanut käyttämään kuvia ja visuaalista ajattelua filosofiassa ja filosofisessa ajattelussa ²¹ . La Cazen argumenttiin kuvien ja kuvallisen ajattelun arvostamisesta on helppo yhtyä. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota korkea/matala-erottelun sukupuolittuneisiin ja sukupuolittaviin ulottuvuuksiin; korkeakulttuuriin on aina liitetty maskuliinisia arvoja juuri korkean merkityksen mielessä siinä missä populaarikulttuuriin on liitetty feminiinisiä arvoja matalan merkityksen mielessä ²² .

Marxilainen kirjallisuudentutkija Raymond Williams asetti teoksessaan Marxismi, kulttuuri ja kirjallisuus (1988) uudet suuntaviivat sen suhteen, miten kulttuuri heijastaa aina sitä yhteiskuntaa, missä kulttuuria tuotetaan. Tämä ei sinänsä eroa perinteisistä marxilaisista asenteista kulttuuriin yhteiskunnan valtasuhteiden heijastumana (ja missä kulttuuri palautettiin aina luokkalakien ilmentymäksi), mutta Williams tunnisti myös tämän perinteisen näkemyksen ongelmat:

Sen sijaan että kulttuurihistoriasta olisi tehty materiaalinen, mikä oli seuraava radikaali askel, siitä tehtiinkin riippuvainen, toisarvoinen ’päällysrakenteellinen’: ’puhtaiden’ ideoiden, uskomusten, taitojen ja tapojen valtakunta, jota perustava materiaalinen historia determinoi. Tärkeää tässä ei ole vain reduktion elementti, vaan se, että muuttuneessa muodossa tuotettiin uudelleen ’kulttuurin' irrottaminen materiaalis-sosiaalisesta elämästä, mikä idealistisessa kulttuuriajattelussa oli ollut vallitseva tendenssi. ²³

Williams tarkoittaa siis kulttuurin tutkimisen haltuun ottamista siten, että samanaikaisesti kulttuuria tutkittaisiin yhteiskunnan arvojen ilmentäjänä mutta ei kuitenkaan redusoitaisi siihen. Populaarikulttuurin tutkimusta kehitti kulttuurintutkimuksena ²⁴ tunnetun monitieteisen tutkimusohjelman synty 1980-luvulla, jonka isänä on pidetty kirjallisuus- ja mediatutkija Stuart Hallia. Kulttuurintutkimuksessa kulttuuria ei käsitetä vain korkeakulttuurina, vaan kulttuuri käsitetään laajasti jokapäiväisen elämän ilmiöiden kautta ²⁵ . Kulttuurintutkimuksen piirissä on esimerkiksi tutkittu Television asemaa ja Sonyn Walkman kasettisoitinta ²⁶ .

Seuraavassa analyysiosuudessa tutkin Madonnan Material Girlia, ja osoitan tässä analyysissä amerikkalaisessa kapitalismissa ja luokkayhteiskunnassa tuolloin vallinnutta ajantilaa.

Tapausesimerkki: Material Girl

Olen valinnut Material Girlin (1984) tapausesimerkiksi, koska Madonnan saapuminen pop-musiikin kentälle mullisti tuon kentän, eikä kenttä ole ollut tämän jälkeen entisensä. Syynä valinnalle on myös se, että Material Girl on selkeä kommentaari ja luettavissa kritiikkinä oman aikansa amerikkalaista kapitalismia kohtaan.

Musiikkivideossa Madonna esittää Herrat pitävät vaaleaveriköistä ²⁷ (1953) tyylisen musikaalin näyttelijätärtä, jota puolestaan elokuvan tuottaja (Keith Carradine) yrittää vietellä. Ennen varsinaisen lauluosuuden alkamista näemme, miten Madonna puhuu puhelimessa ystävänsä kanssa kalliista lahjasta, jonka hän on saanut ihailijaltaan: ”Hän luulee, että hän tekee minuun vaikutuksen kalliilla lahjoilla…” Carradinen esittämä tuottaja kuuntelee samaan aikaan ovensuussa lahjapaketin kanssa, mutta viskaa sen roskakoriin salakuunneltuaan puhelua. Tämän jälkeen alkaa lauluosuus:

Some boys kiss me, some boys hug me
I think they’re okay
If they don’t give me proper credit I just walk away
They can beg and they can plead,
But they cant see they the light
That right
’Cause the boy with the hard cash
Is always Mister Right

Tässä säkeistössä voimme havaita niin 1) uusliberalismin arvoineen sekä 2) Reaganin ajan hengen:

1) Wendy Brown on kirjoittanut uusliberalismin arvoista, kuten siitä, että uusliberalistisessa arvomaailmassa markkinat tai markkinatalous esitetään hyvänä ja totena ²⁸ . Tämä ilmenee kahdella tavalla: markkinat itsessään ovat totuus ja kaikki markkinatalouden periaatteet lävistävät kaikki inhimillisen elämän aktiviteetit, kuten äitiyden, parisuhteet ja niin edelleen ²⁹ . Tämä on havaittavissa myös kappaleen lyriikoista, jotka redusoivat parisuhteen ja deittailun markkinatalouteen:

’Cause the boy with the hard cash
Is always Mister Right

2) Reaganin ajan arvot puolestaan nousevat esille kappaleen kyynisessä realismissa, mutta myös lupauksessa onnellisuudesta. Havainnollistan tätä analogialla proosakirjallisuuteen. Kirjallisuudentutkija Joseph Deweyn mukaan Reaganin aikana kirjoitettu romaanikirjallisuus oli samaan aikaan realistista, mutta lukijoille myös tarjottiin pakopaikkaa vallitsevista hankalista taloudellisista olosuhteista: ”nämä realistiset tekstit ehdottavat rohkeasti, että kärsimys ei ole ainoa vaihtoehto, että pettymysten ei tarvitse olla viimeinen sana.” ³⁰ Nämä romaanit olivat samaan aikaan kriittisiä ympäröivää yhteiskuntaa kohtaan realismissaan, mutta samaan aikaan tarjosivat lukijoille onnellisella lopulla varustettuja elämyksiä ³¹ .

Material Girl on monessa mielessä samankaltainen kuin Deweyn kuvaamat romaanit; sen kuvasto ja sanoma ovat samaan aikaan hyvin realistisia, kommentoiden oman aikakautensa kyynistä juppi-ilmapiiriä ja sitä, miten kaikki on rahasta kiinni. Samanaikaisesti musiikkivideon juoni viestittää katsojalle onnellisen lopun mahdollisuutta – siis sen, että maailma ei ole kuitenkaan niin kyyninen paikka. Samanaikaisesti kappaleen lyriikoissa maailma on kuitenkin rahan pyörittämä.

Musiikkivideon kuvasto ilmentää tätä muutenkin valkoisine kettupuuhkineen, timanttikoruineen ja kalliine kelloineen sekä Madonnan Marilyn Monroe -henkisellä iltapuvulla. Vaikka nämä edellä mainitut referentit ovat tietysti myös Herrat pitävät vaaleaveriköistä elokuvan kuvastoa, niin niiden esillä oleminen tukee myös laulun lyriikkaa.

Toisaalta, musiikkivideon alussa Madonnan oma kommentaari ”kalliista lahjoista” on kuvaileva kommentaari, joka nousee esiin kappaleen kertosäkeestä:

’Cause we are living in material world and I’m a material girl

Sen sijaan, että katsomme musiikkivideon kannattavan Reaganin ajan uusliberalistisia arvoja, voimme katsoa musiikkivideon toimivan eräänlaisena ironisena camp-henkisenä ³² kommentaarina näiden arvojen suuntaan. Vaikka lyriikat toisaalta kuvailevat Reaganin ajan arvoja ja uusliberalistista eetosta, niin toisaalta lyriikat voidaan lukea myös vastakarvaan queer-teorian hengessä: kenties lyriikat juuri kommentoivat näitä arvoja varsin pisteliäästi? Madonnan tuotantoa on aiemmin luettu vastakarvaan esimerkiksi seksuaalisuuden kuvauksen osalta reseptiotutkimuksessa, eli tutkimuksessa, jossa tutkitaan, miten jokin kulttuurintuote otetaan vastaan ³³ .

Valerie Walkerdine puolestaan on tutkimuksissaan havainnut, miten työväenluokkaisten naisten ja tyttöjen asema esitetään elokuvissa aina tilanteena, josta on päästävä jollain keinolla pois ³⁴ . Walkerdinen tutkimassa elokuvassa Gigi (1958) nuoren työväenluokkaisen naisen ainoaksi pakotieksi köyhyydestä esitetään päätyminen rikkaan miehen kurtisaaniksi, mutta lopussa elokuvan päähenkilö kuitenkin päätyy saman miehen kanssa rakkausavioliitoon ³⁵ .

Entä jos Walkerdinen kuvailema asetelma pyöräytetään ympäri Material Girlin kohdalla? Tällöin asetelma kuvailisi vauraan naisen astumista pois siitä asetelmasta, jonka Walkerdinen analysoimat elokuvat kuvaavat haluttavaksi. Madonnan esittämä näyttelijätär astuisi tällöin pois rahan ja vallan täyttämästä sosiaalisesta ympäristöstä, ”aidon” rakkauden pariin.

Musiikkivideon loppupuolella tuottaja tekee laskelmoidun liikkeen, ja ostaa studiolla pyörineeltä maanviljelijältä ”vanhanaikaisen” lava-auton ja hurmaa tällä liikkeellä Madonnan esittämän näyttelijättären. Tuottaja ja näyttelijätär poistuvat kuvasta, ja musiikkivideo loppuu.

Madonnan pysyminen pop-musiikin pinnalla on ylipäätään harvinaista pop-musiikin nopeatempoisessa maailmassa; mediatutkija Fran Lloyd kirjoitti samasta aiheesta jo vuonna 1993, todeten:

Hän ei ole ainoastaan onnistunut selviytymään näistä epävarmoista ajoista, mutta on onnistunut myös saamaan huomattavan ja yhä laajenevan vaikutusvallan. Madonnasta on tullut massamedian kuningatar niin televisiossa, elokuvissa, lehdistössä – ja hiljattain myös julkaisualalla. ³⁶

Tilanne ei ole juuri muuttunut, vaikka Madonna on saanut monia kilpailijoita, kuten Lady Gagan, Christina Aguileran, ja Katy Perryn. Madonnan vastaanotto on kuitenkin vaihdellut filosofian ja kriittisen yhteiskuntatieteen parissa. Esimerkiksi sosiologi Beverley Skeggsin mukaan Madonna paljastaa seksuaalisuuteen liittyvät valtarakenteet ja haastaa seksuaalisuuden perinteiset määritelmät, jotka vaientavat naiset ja kaikki ne, jotka eivät sovi näihin perinteisiin patriarkaalisiin seksuaalisuuden määritelmiin ³⁷ .

Madonnaa on myös arvosteltu: filosofi Susan Bordo on kritisoinut Madonnaan mieli/ruumis-dualismin vahvistamisesta ja haitallisten ”kulttuuristen kuvien” vahvistamisesta, jotka puolestaan vahvistavat yhteiskunnallisia valtasuhteita (kuten rasismia ja patriarkaattia ihmisten arjessa) ³⁸ . Bordon mukaan Madonnan ruumiillisuus ei ole aidosti vapauttavaa, koska kyseessä ei edes oikeastaan ole ruumiillisuudesta, sillä ruumiskäsitys on niin immateriaalinen, ja tuohon ruumiskäsitykseen projisoituvat edellä mainitut valtasuhteet ³⁹ .

Kirjallisuudentutkija David Tetzlaffin mukaan Madonnassa ruumiillistuvat monet Reaganin ajan uusliberalistisen kapitalismin piirteet – eikä Madonna tarjoa aitoa haastetta tälle diskurssille ⁴⁰ . Material Girlin kohdalla Tetzlaff pitää musiikkivideon sanomaa ristiriitaisena: videon esittämä itsenäinen ja vahva nainen on vaikutusvaltaisen miehen manipuloima, mutta samanaikaisesti vaikutusvaltainen mies on tuon voimakkaan ja itsenäinen naisen vietävissä ⁴¹ . Kumpi vie kumpaa? Musiikkivideon näyttelijätär viestii videon katsojalle videon alussa, ettei hän arvosta vaurautta, mutta kuitenkin hän päätyy suhteeseen vauraan tuottajan kanssa musiikkivideon lopussa. Madonna itse on väittänyt, että videon näyttelijätär valitsee ”pennittömän miehen” ⁴² . Ristiriita on siis ilmeinen.

Material Girlia voidaan siis katsoa kahdella erilaisella tavalla: ensinnäkin sen voidaan katsoa voimaannuttavan uusliberalistisen kapitalismin käytänteitä ja valtarakenteita, mutta toisaalta, sen voidaan katsoa myös edustavan ironista kommentaaria näihin rakenteisiin. Se, mitä Material Girl kuitenkin implikoi, on menestys ja tässä se osuu selkeästi uusliberalistiseen eetokseen: musiikkivideossa Madonnan esittämä näyttelijätär saa kaiken: rahaa, rakkauden ja uran ⁴³ . Mutta tämäkin asettuu kyseenalaiseksi, koska Madonnan esittämä näyttelijätär joutuu Carradinen esittämän tuottajan manipuloimaksi.

Ja jos katsomme kappaleen hengessä materiaaliseen maailmaan, Madonnan reseptio eli vastaanotto on ollut riippuvainen taloudellisesta asemasta ja yhteiskuntaluokasta. Beverley Skeggs referoi artikkelissaan Hazel Rowleyn tutkimusta, jossa Yorkissa haastatellut englantilaiset työväenluokkaiset 15-vuotiaat tytöt eivät voineet kertoa pitävänsä Madonnasta, koska heitä ei olisi pidetty ”kunniallisina”, kun taas keskiluokkaiset tytöt pystyivät olemaan avoimempia Madonnan fanittamisestaan ⁴⁴ .

On selvää, että Material Girl tarjoaa monia hyvin erilaisia tulkintoja; toisaalta se tarjoaa voimakkaan, itsenäisen naisen figuurin, joka tekee itsenäisiä päätöksiä, mutta toisaalta taasen musiikkivideo kertoo hyvin klassisen tarinan manipuloinnista. Vaikka viesti on ristiriitainen, niin se ei kuitenkaan ole esteenä molempien luentojen relevanssille. Samankaltaisesti Walkerdine kirjoittaa työväenluokkaisten naisten luokkanousua kuvaavien elokuvien ristiriitaisuudesta: nuo elokuvat, kuten Gigi, kuvaavat työväenluokkaisen naisen aseman sietämättömänä ja kurjana, tilana, josta pitää päästä pois.

Lopuksi

Olen tässä artikkelissa yrittänyt rakentaa siltaa marxilaisen filosofian, kriittisen yhteiskuntatieteen ja populaarikulttuurin, erityisesti musiikkivideoiden, tutkimuksen välille. Vaikka näiden asenne on ollut erityisesti 1900-luvun aikaisempina vuosikymmeninä hyvin kriittinen populaarikulttuuria kohtaan (erityisesti Frankfurtin koulukuntaa edustavien filosofien kuten Theodor Adornon kirjoituksissa), niin selkeä muutos on tapahtunut erityisesti uuden kulttuurintutkimuksen myötä. Olen pyrkinyt osoittamaan, että musiikkivideoita, on mahdollista tutkia ajanhengen ja yhteiskuntajärjestelmien, tässä tapauksessa amerikkalaisen kapitalismin, mutta myös sen kritiikin ilmentyminä.

Analysoimani Material Girlin kohdalla tämä kritiikki on luettavissa lyriikoista, joiden voidaan tulkita olevan ironinen kommentaari Ronald Reaganin aikaisia uusliberalistisia arvoja kohtaan. Myös musiikkivideon kuvasisältö tukee tätä kriittistä tulkintaa: Madonnan esittämä näyttelijätär valitsee aineellista menestystä henkivien viettelyritysten sijaan ”maanläheisen” rakkauden. Tässä tulkinnassa kappaleen lyriikat eivät niinkään kuvaile tuolloin vallinnutta olotilaa, vaan toimivat piikikkäänä kritiikkinä sen suuntaan.

Olen kuitenkin myös osoittanut, että edellä kuvattu kriittinen luenta ei ole yksiselitteinen. Material Girl mahdollistaa myös luennan, jossa kapitalismi ja erityisesti uusliberalismi ilmentyvät tuettuina ja juhlittuina. Tätä tukee erityisesti se, että Madonnan esittämä näyttelijätär ei tosiasiassa lähde köyhän, maanläheisen miehen mukaan, vaan kyseessä on kuitenkin musiikkivideon kuvaaman elokuvan tuottaja. Näin video ilmentäisi samoja arvoja, joita kriittisessä luennassa asetetaan kyseenalaiseksi. Molemmat luennat ovat kuitenkin mahdollisia, ja esitän artikkelini lopuksi, että populaarikulttuuria tutkittaessa tutkijan on hyvä pitää silmät auki monille erilaisille luennoille.

Tutkimuskohde

Madonna, Material girl, albumilta Like a Virgin (Sire/Warner Bros, 1984).

Kirjallisuus

Adorno, Theodor 1991/2001. The Culture Industry. Selected essays on mass culture. Routledge, Lontoo.

Baudrillard, Jean 1995. Lopun illuusio eli tapahtumien lakko, ranskankielisestä alkuteoksesta suomentanut Mika Määttänen. Gaudeamus, Helsinki.

Bordo, Susan 1993. ”Material Girl”: The Effacement of Postmodern Culture. Teoksessa Schwichtenberg, Cathy (toim.), The Madonna Connection. Representational Politics, Subcultural Identities, and Cultural Theory. Westview Press, Boulder.

Brook, Orian; O’Brien, Dave; Taylor, Mark 2020. Culture is bad for you. Inequality in the cultural and creative industries. Manchester University Press, Manchester.

Brown, Wendy 2015. Undoing the Demos. Neoliberalism’s Stealth Revolution. Zone Books, Cambridge & London (The MIT Press).

Brown, Wendy 2019. In the Ruins of Neoliberalism. The Rise of Antidemocratic Politics in the West. Columbia University Press, New York.

Bryant, Chris 2017. Entitled. A Critical history of the British aristocracy. Transworld Publishers. Penguin Random House, New York.

De Lauretis, Teresa 1994. The Practice of Love. Lesbian sexuality and Perverse Desire. Indiana University Press, Bloomington.

Dewey, Joseph 1999. Novels from Reagan’s America. A New Realism. University Press of Florida, Gainesville.

Ehrenreich, Barbara 2006. Petetty keskiluokka, englanninkielisestä alkuperäisteoksesta suomentanut Natasha Vilokkinen. Vastapaino, Tampere.

Eskelinen, Teppo 2015. Sorron rajat. Rosa Luxemburg poliittisen talouden, liikkeen ja siirtomaavallan teoreetikkona. Tutkijaliitto, Helsinki.

Haug, W.F. 1982. Luentoja Marxin pääomasta, saksankielisestä alkuteoksesta suomentanut Antero Tiusanen. Kansankulttuuri Oy, Helsinki.

Jalonen, Jussi 2019. Ayn Rand. Kapitalismin valtiatar. Gaudeamus, Helsinki.

La Caze, Marguerite 2002. The Analytic Imaginary. Cornell University Press, Ithaca.

Leech, Garry 2012. Capitalism. A Structural Genocide. Zed Books, Lontoo.

Mouffe, Chantal 2019. For a Left Populism. Verso, Lontoo.

Schulze, Laurie, White, Anne Barton ja Brown, Jane D. 1993. ”A Sacred Monster in Her Prime”: Audience Construction of Madonna as Low Other. Teoksessa Schwichtenberg, Cathy (toim.), The Madonna Connection. Representational Politics, Subcultural Identities, and Cultural Theory. Westview Press, Boulder.

Skeggs, Beverley 1993. A Good Time for Women Only. Teoksessa Lloyd, Fran (toim.), Deconstructing Madonna. Batsford Cultural Studies, Lontoo.

Tetzlaff, David (1993): Metatextual Girl > patriarchy > postmodernism > power > money > Madonna. Teoksessa Schwichtenberg, Cathy (toim.), The Madonna Connection. Representational Politics, Subcultural Identities, and Cultural Theory. Westview Press, Boulder.

Walkerdine, Valerie 1998. Daddy’s Girl. Young girls and popular culture. Harvard University Press, Cambridge.

Williams, Raymond 1988. Marxismi, kulttuuri ja kirjallisuus, englanninkielisestä alkuteoksesta suomentanut Mikko Lehtonen. Vastapaino, Tampere.

Wright, Erik Olin 2019. How to Be an Anticapitalist in the Twenty-First Century. Verso, Lontoo.

Takaisin lehden sisällysluetteloon