Sukupuolten tasa-arvoa ajavan feministisen liikkeen sanotaan kehittyneen kolmessa aallossa. Muun muassa huiman teknologisen kehityksen, sosiaalisen median ja globalisaation vuoksi elämme jonkinlaista murrosaikaa. Tämä aika heijastuu myös feministiseen ja muuhun sosiaalista oikeudenmukaisuutta ajavaan liikehdintään. Nyt pohditaan, onko jo alkamassa tai meneillään feminismin neljäs aalto. Tässä kirjoituksessa käsittelen asiaa Latinalaisen Amerikan näkökulmasta kolmeen käytännön esimerkkiin peilaten.

Nälkälakkoilevista suffrageteista kyberfeminismiin ja aihetunnisteisiin

Feminismin ensimmäistä aaltoa kuvaa naisten kamppailu samoista perustavanlaatuisista poliittisista ja juridisista oikeuksista kuin miehillä on. Suurin ja ehkä näkyvin kysymys liittyi naisten äänioikeuteen. Aallon on määritelty alkaneen Euroopassa pääosin 1800-luvun loppupuolella ja kiteytyneen suffragettien aktivismiin ja suoraan toimintaan. Ensimmäisen aallon alkamisajankohdassa on myös alueellisia eroja. Esimerkiksi Paraguayssa ja Guatemalassa naiset saivat yleisen äänioikeuden vasta 1960-luvulla, joten sama feminististen aaltojen syntymisen ja vaihtumisen aikataulu ei päde globaalisti.

Feminismin toinen aalto keskittyi jo huomattavasti useampaan vaatimukseen kuin pelkän äänioikeuden ja juridisten oikeuksien (esimerkiksi oikeuteen tehdä ansiotyötä ilman aviomiehen suostumusta) saavuttamiseen. ”Yksityinen on poliittista”, julistivat toisen aallon feministit. Sukupuolten tasa-arvoa ajava liikehdintä alkoi länsimaissa 1960- ja 1970-luvuilla nostaa päivänvaloon naisten jokapäiväistä elämää koskevat kysymykset, kuten esimerkiksi avioliitoissa tapahtuvat raiskaukset, työpaikkojen tasa-arvon, lähisuhdeväkivallan ja seksuaali- ja lisääntymisoikeudet. Patriarkaalinen järjestelmä, joka läpäisee kokonaisvaltaisesti kaikki yhteiskunnan kerrokset, oli ensimmäistä kertaa kritiikin kohteena ¹ . Toisen aallon feminismi ei kuitenkaan vielä suuressa mittakaavassa huomioinut naisten keskinäistä erilaisuutta keskeisissä kysymyksissään, vaatimuksissaan tai toimintatavoissaan. Tämä konkretisoitui esimerkiksi siinä, että toisen aallon feministinen liikehdintä oli länsimaissa edelleen leimallisesti vain valkoisten naisten toimintaa.

Tämä ongelmakohta vaikutti feminismin kolmannen aallon syntyyn. Yhden, yhteisen feministisen kamppailun sijaan 1990-luvulle tultaessa tunnistettiin, että naiseus on monenkirjavaa ja toisaalta myöskään naisten kohtaaman syrjinnän kokemukset eivät ole homogeenisia. Tästä saikin alkunsa feministisen tutkimuksen ehkä mullistavin käsite ja teoria – intersektionaalisuus ² . Käsite kuvaa sitä, että eri syrjinnän ja sorron muodot limittyvät, ja siksi tiettyyn henkilöön voi samaan aikaan kohdistua monenlaisia, risteäviä sorron muotoja, jotka voivat liittyä muun muassa sukupuoleen, ikään, luokkaan ja ihonväriin.

Vuosituhannen vaihtuessa ja erityisesti 2010- ja 2020-luvuille tultaessa teknologinen ja digitaalinen kehitys ovat saavuttaneet ennennäkemättömän nopeuden. Kuten kaikkialle muuallekin yhteiskuntaan, tämä on heijastunut myös feministiseen liikkeeseen. Hyvä esimerkki on seksuaalista häirintää vastustava #MeToo-kampanja, joka sai alkunsa jo 2007, mutta levisi maailmanlaajuiseksi 2017 Twitterissä käytetyn aihetunnisteen avulla. On alettu puhua kolmannen aallon kehittymisestä neljänneksi aalloksi. ³ Feminismin neljättä aaltoa kuvaa pääasiassa feminismin ja tasa-arvotyön siirtyminen digitaalisen ja teknologisen kehityksen myötä internetiin ja uusien digitaalisten alustojen käyttäminen mobilisoinnin välineenä. ⁴ Joidenkin tutkijoiden ja aktivistien mielestä ajassamme ei voida kuitenkaan vielä erottaa neljättä aaltoa, koska sen määrittely on hankalaa ja feministisen liikkeen ajamat asiat ovat yhä hyvin samankaltaisia kuin toisen ja varsinkin kolmannen aallon tavoitteet. ⁵ Toisaalta toiset tutkijat argumentoivat jo vahvasti neljännen aallon käsitteen käytön puolesta. ⁶

Latinalaisen Amerikan moninainen feminismi

Eurooppa-keskeisen feminismin rinnalla Latinalaisen Amerikan feministisissä liikkeissä on omat erityispiirteensä. Toisaalta on muistettava, että Etelä- ja Väli-Amerikan alue sekä Karibia historiallisena, kulttuurisena ja sosiaalisena alueena ovat laajoja, monimuotoisia ja tasa-arvoa vaativassa liikehdinnässään monista feminismeistä koostuvia alueita. Vaikka länsimaisen feminismin aallot saapuivat hieman viiveellä Latinalaiseen Amerikkaan, ei se tarkoita, etteikö mantereella olisi ollut jo paljon sitä ennen ajattelijoita ja ajatusvirtauksia, joita voi pitää feministisinä, vaikka niitä ei silloin tunnistettu sellaisiksi. Esimerkiksi Meksikon vallankumous 1910-luvulla nosti esiin naisten aseman ja epätasa-arvon ja levitti niihin liittyviä kysymyksiä muualle. ⁷

Globaalin pohjoisen ja etelän valtasuhde on ollut yksi merkittävä kysymys ja kritiikin kohde Latinalaisen Amerikan feministisissä liikkeissä. Kritiikki on pääasiassa koskenut yleistä ajattelutapaa, jossa ”pohjoinen” tuottaa ideoita ja tapoja ymmärtää naisten asemaa ja rakenteellista syrjintää ja ”etelä” vastaanottaa nämä ideat kyseenalaistamatta ja soveltamatta niitä paikalliselle tasolle. Etelä- ja Väli-Amerikassa sekä Karibialla monet tekijät kuten sotilasdiktatuurit, länsimaiden imperialismi ja uuskolonialismi sekä katolisen kirkon valta ovat omalta osaltaan vaikuttaneet feministiseen liikehdintään. Nämä seikat vaikuttivat vahvasti siihen, että 1990-luvulle tultaessa ja 2000-luvun alussa myös Latinalaisen Amerikan feminismeissä nähtiin valkoisuuden ja hetero- ja cis-normatiivisuuden kritiikki ja kolmannelle aallolle tyypillinen intersektionaalisen näkökulman esiintulo ⁸ . Aikaisemmin hiljennetyt ryhmät, kuten alkuperäiskansoihin kuuluvat naiset, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt ja afroamerikkalaiset naiset, pääsivät näkyvämmin osaksi liikehdintää. Kuten muuallakin, myös Latinalaisessa Amerikassa globalisaatio ja digitalisaatio raivasivat tietä verkostoyhteiskunnan kehittymiselle: onko feminismin neljännen aallon alkaminen siis nähtävissä tällä alueella? Seuraavaksi esittelen kolmen esimerkin kautta, miten verkostoyhteiskunta heijastuu myös feministiseen liikehdintään ja miten myös se on siirtymässä yhä enemmän internetin ja sosiaalisen median sfääriin Latinalaisessa Amerikassa.

Vihreät huivit

Ensimmäinen käyttämäni esimerkki sijoittuu Argentiinaan, jossa feministinen Ni Una Menos -kollektiivi ja samanniminen kampanja ⁹ keräsivät laajaa näkyvyyttä ja nousivat jopa ilmiöiksi sosiaalisessa mediassa. Muun muassa naisiin kohdistuvaa machismo-väkivaltaa, ja tiukkoja aborttilakeja vastustava liike tunnetaan parhaiten satojentuhansien osallistujien mielenosoituksistaan, sosiaalisessa mediassa levinneestä #NiUnaMenos-tunnisteesta ja mielenosoittajien vihreistä huiveista. Kesäkuussa 2015 liike mobilisoi noin 300 000 osallistujaa Buenos Airesiin ja tuhansittain muihin kaupunkeihin osoittamaan mieltään naisiin kohdistuvia murhia (feminicido) vastaan. Seuraavina vuosina, aina vuoteen 2018 asti, mielenosoituksia järjestettiin Argentiinassa vuosittain ja ne levisivät ainakin Brasiliaan, Meksikoon, El Salvadoriin, Guatemalaan, Hondurasiin, Boliviaan, Chileen, Paraguayhin, Peruun ja Uruguayhin. Vuoden 2015 suurmielenosoitus oli käännekohta, jossa tasa-arvo ja naisten oikeudet nousivat aivan uudessa mittakaavassa esiin Latinalaisessa Amerikassa.

Liike mobilisoitui pääasiassa sosiaalisen median verkostojen kautta tuottamalla ja levittämällä tietoa. ¹⁰ Erittäin kiinnostava seikka Ni Una Menos -esimerkissä on kuitenkin se, että liike keräsi sosiaalisen median kautta valtavan otannan dataa aiheesta, joka muuten olisi jäänyt huomiotta. Maaliskuussa 2016 eräs liikkeen johtohahmoista kysyi Twitterissä käyttäjiltä, olivatko he koskaan pelänneet raiskatuksi tulemista. ¹¹ Heidän piti lisäksi määritellä kyselyssä sukupuolensa. Kyselyyn tuli lähes 8000 vastausta, ja ne osoittivat selvästi, että 90 prosenttia naispuolisista vastaajista oli kokenut pelkoa, että heidät raiskataan, kun taas miespuolisista vastaajista pelkoa oli kokenut vain 20 prosenttia. Sosiaalisesta mediasta kerätyn datan ja tarkempien lisähaastattelujen avulla kehitettiin niin sanottu miesten tekemän väkivallan indeksi (Índice nacional de violencia machista), joka tunnisti ensimmäisen kerran naisiin kohdistuvan väkivallan rakenteellisuuden ja monisävyisyyden. ¹² Ni Una Menos -liikkeen lanseeraaman, sosiaalisen median kautta tehdyn kyselyn ja siitä saadun datan myötä myös yliopistot kiinnostuivat aiheesta ja tekivät samankaltaisen tutkimuksen. Näin ollen digitalisaation luoma verkostoyhteiskunta ja sosiaalinen media mahdollistivat suuren datan keräämisen uudella tavalla, ruohonjuuritasolta, ilman ulkopuolista rahoitusta tai valtion tai yksityisten yritysten osallistumista, ja auttoivat tuottamaan uutta poliittisesti tärkeää tietoa argentiinalaisessa kulttuurissa vallitsevasta rakenteellisesta epätasa-arvosta.

Kovaääninen nainen

Toinen mielenkiintoinen esimerkki verkossa ja sosiaalisessa mediassa toimivasta feministisestä ilmiöstä Latinalaisessa Amerikassa on bolivialaisen sosiologian opiskelija, radiotuottaja ja some-vaikuttaja Yolanda Mamanin ylläpitämä Chola Bocona -niminen YouTube-kanava ¹³ ja Ser chola está de moda -blogi ¹⁴. YouTube-kanavallaan ja blogissaan Mamani avaa seuraajilleen ja blogin lukijoille, millaista on olla aymara-alkuperäiskansaan kuuluva nainen tämän päivän Boliviassa. Mamani – kuten monet muutkin köyhät bolivialaisnaiset – muutti lapsena maaseudulta hallinnolliseen pääkaupunki La Paziin työskennelläkseen varakkaissa perheissä kotiapulaisena. Kanavillaan Mamani kuvaa syvään juurtunutta rasismia ja naisvihaa sekä luokkaeroja omakohtaisten, jo lapsena kotiapulaisena koettujen kokemusten kautta.

Mamani tuo muun muassa esille alkuperäiskansoihin kohdistuvat ristiriitaisuudet. Aymarat ja muut Bolivian 38 tunnustettua alkuperäiskansaa ovat satojen vuosien ajan kokeneet systemaattista rasismia, syrjintää, hiljentämistä ja väkivaltaa. Viime aikoina alkuperäiskansat ovat kuitenkin saaneet enemmän näkyvyyttä Boliviassa ja myös muualla Etelä-Amerikassa. Mamanin mukaan niiden huomiointi on kuitenkin vain pintapuolista ja keinotekoista. Alkuperäiskansojen elämäntapaa, kulttuureita ja perinteitä on alettu huomioida vain hyvin rajatuilla yhteiskunnan osa-alueilla – kuten esimerkiksi silloin, kun halutaan näyttää Boliviasta mielenkiintoinen tai eksoottinen puoli ulkomaailmalle. Alkuperäiskansojen ihmisoikeuksia poljetaan kuitenkin todellisuudessa monilla muilla osa-alueilla, eikä asiaan haluta puuttua. Alkuperäiskansoihin kuuluvia naisia otetaan esimerkiksi näennäisesti mukaan poliittiseen päätöksentekoon ja kampanjoihin, mutta heidän kannanottojaan tai ehdotuksiaan ei Mamanin mukaan kuunnella. Tähän myös hänen bloginsa nimi ”Olla chola on trendikästä” viittaa. Chola on halventava nimitys alkuperäiskansaan kuuluvasta naisesta, ja chola bocona -käsitteellä valtaväestö viittaa rasistissävytteisesti kovaääniseen ja suulaaseen cholaan. Blogissaan ja YouTube-kanavallaan Mamani haluaa siirtää sanan merkityksen määrittelyvallan niille, joihin sanalla viitataan. Hän haluaa viestiä kanavillaan, että rasismin ja naisten pakottaminen hiljaiseen, alistuvaan ja myöntyvään sukupuolirooliin on loputtava.

Patriarkaattia vastustava performanssi

Myös Chilessä toimiva feministinen liikehdintä ja sen mobilisointi on enenevissä määrin siirtynyt verkon alustoille. Hyvä esimerkki tästä on marraskuussa 2019 Valparaísosta alkanut Un violador en tu camino -performanssi ¹⁵ , joka levisi salamannopeasti sosiaalisessa mediassa. Feministisen Las Tesis -nimisen kollektiivin ¹⁶ spontaanisti kehittämä tanssi ja kantaaottava laulu vastustavat naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Videotallenteet suurista joukoista kaduilla tanssivia ja laulavia naisia levisivät pääosin YouTuben ja uutissivustojen kautta ympäri maailmaa. Chilessä performanssit olivat vahvasti kytköksissä syksyllä 2019 alkaneisiin hallituksen vastaisiin mielenosoituksiin, ja niissä vastustettiin myös mielenosoituksissa tapahtunutta poliisiväkivaltaa ja poliisin tekemää seksuaalista väkivaltaa. Eräs tanssin koreografian osa jäljittelee esimerkiksi samaa kyykkyasentoa, johon naismielenosoittajat pakotetaan poliisin tekemässä ruumiintarkastuksessa. ¹⁷

Laulun levitessä internetin välityksellä muualle maailmaan, sen sanoja käännettiin ja tanssin koreografiaa muokattiin kuhunkin kulttuuriin ja aikaan sopivaksi. Esimerkiksi Yhdysvalloissa naiset kerääntyivät tammikuussa 2020 New Yorkiin esittämään performanssin sen oikeustalon edustalle, jossa seksuaalirikoksista tuomitun Harvey Weinsteinin oikeudenkäynti pidettiin. ¹⁸ Turkissa oppositiopuolueen naispuoliset kansanedustajat pyrkivät nostamaan Turkin korkeat lähisuhdeväkivaltaa kuvaavat tilastot ja tasa-arvoa ajavien aktivistien pidätykset keskusteluun esittämällä performanssin Turkin parlamentissa turkiksi ja maan kontekstiin sopivana ¹⁹ – ei edes kuukautta sen jälkeen, kun performanssi oli ensimmäisen kerran esitetty toisella puolella valtamerta.

Vaikka performanssin esitystapa, konteksti ja laaja suosio heijastavat hyvin juuri tätä maailman aikaa ja neljännen aallon feminismin aikakautta, ilmiöt ja asiat, joita se kritisoi eivät ole uusia. Chilen aktivistipiireistä alkunsa saanut performanssi pyrkii tekemään näkyväksi, että sukupuolistunut väkivalta ja seksismi ovat ennen kaikkea rakenteellisia ongelmia ja että ongelmien ydin piilee patriarkaalisessa kulttuurissa. ²⁰ Laulun alkuperäisessä espanjankielisessä sanoituksessa julistetaan esimerkiksi, että sortava valtio on macho raiskaaja (”El Estado opresor es un macho violador”), poliisi on raiskaaja (”Son los pacos”), oikeuslaitos on raiskaaja (”Los jueces”) ja lopulta – että se olet myös sinä (”El violador eras tú!”). Tässä suhteessa Un violador en tu camino -performanssi ja sen luonut liike palaavat takaisin patriarkaalisen yhteiskunnan kritiikin alkujuurille ja feminismin toisen aallon teemoihin.

Digitalisaatio edistää tasa-arvoa ja epätasa-arvoa

Esittelemistäni kolmesta esimerkistä löytyy keskenään sekä samankaltaisuuksia että eroavaisuuksia. Ensinnäkin Argentiinasta alkaneen #NiUnaMenos-kampanjan, bolivialaisen YouTube-kanava Chola Boconan ja Chilestä levinneen Un violador en tu camino -performanssin keskeinen piirre on, että ne kaikki vaativat internetin ja sosiaalisen median toimiakseen ja levitäkseen laajan yleisön tietoisuuteen. Ilman näitä kanavia feministisen liikehdinnän kannalta keskeisiä esimerkki-ilmiöitä ei olisi syntynyt. Latinalainen Amerikka on otollinen alue suuret massat tavoittavan neljännen aallon some-feminismin leviämiseen, koska koko alueella pääkieli on sama tai samankaltainen. Näin ollen esimerkiksi chileläinen kampanja voidaan suoraan sellaisenaan soveltaa monien eri maiden yhteiskuntiin. Lisäksi monissa Etelä- ja Väli-Amerikan maissa sosiaaliset ja epäoikeudenmukaisuutta vastustavat liikkeet ovat valmiiksi vahvoja ja keskeinen osa kulttuureja. Sorrettujen ryhmien välisellä solidaarisuudella, ruohonjuuritason liikehdinnällä, mielenosoittamisella ja aktiivisella kansalaisuudella on vahva rooli yhteiskunnissa. Demokratisaation, vähentyneen köyhyyden ja kasvaneen tiedon saannin ansiosta eriarvoisuutta ja epätasa-arvoa ei nähdä enää itsestäänselvyytenä. ²¹ Toisaalta alueen nopea talouskasvu ja uusliberalisoituminen eivät kuitenkaan ole tuoneet suurelle osalle ihmisistä varallisuutta tai parantaneet heidän elämänlaatuaan. ²²

Chilen ja Argentiinan esimerkeissä otetaan suoraan kantaa tiettyihin epäkohtiin, vaaditaan poliittista muutosta ja vastustetaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, murhia ja tiukkoja aborttilakeja. Vaikka #NiUnaMenos-kampanjasta ja Un violador en tu camino -performanssista alkunsa saaneet massaliikkeet ja keskustelut eivät vielä ole saaneet konkreettista poliittista muutosta aikaan, ne ovat ainakin kasvattaneet poliittista painetta neljännelle aallolle tyypillisen suosionsa ja laajan levinneisyytensä ansiosta. Bolivialaisen YouTube- ja blogivaikuttamisen ilmiössä kyse on ehkä enemmän mikrotason vaikuttamisesta ja politiikasta: Mamani lisää alustojensa kautta tietoisuutta seksismistä, rasismista, luokkaeroista ja moniperustaisesta syrjinnästä sekä luo kannustavan ja voimaannuttavan tilan muille samassa asemassa oleville. Chola Bocona -ilmiössä keskeistä on henkilökohtaisella tasolla koettujen mutta pohjimmiltaan rakenteellisten sorron muotojen nostaminen esiin. Uuden sosiaalisen median maailman luomien kanavien avulla köyhistä oloista, syvään juurtuneen rasismin ja seksismin keskellä elävä nainen voi ilmaista mielipiteitään, nostaa esiin epäkohtia, saada seuraajia ja sitä kautta vaikuttaa.

Verkostoyhteiskunnan, globalisaation sekä internetin ja sosiaalisen median alustojen kehittymisen myötä tieto yhteiskunnallista muutosta ajavien liikkeiden ideoista ja toimintatavoista liikkuu aivan eri nopeudella ja mittakaavassa kuin ennen. Eri mantereilla, kulttuureissa ja yhteiskunnissa elävät ihmiset huomaavat, että maailman toisella puolella kamppaillaan aivan samojen kysymysten puolesta. Tuhansien kilometrien päässä toisistaan voidaan voimaantua samoista asioista ja samaistua samoihin ajatuksiin, vaatimuksiin tai esimerkiksi laulun sanoihin, vaikka kulttuurit monessa mielessä ovat aivan erilaisia. Vaikka monet tasa-arvoa ajavat liikehdinnät historian saatossa ovat jossakin määrin pystyneet mobilisoimaan suuria ihmismassoja, ei ideoiden levinneisyys ole koskaan ollut näin laajaa eivätkä vaadittavien tasa-arvoparannusten sekä aktivoituvien ihmisten määrät näin suuria. Esimerkiksi #MeToo-kampanjan jälkipyykissä on nähty, että sosiaalisen median voima pystyy nostamaan esille sellaisia kysymyksiä, joita aiemmin ei luultavasti olisi edes huomioitu. Väitän, että tässä suhteessa digiteknologian kehitys, internet ja varsinkin sosiaalinen media ovat tuoneet feministisen liikkeen aivan uuden aikakauden äärelle. Tältä pohjalta feminismin neljännen aallon erottaminen omaksi ilmiökseen on perusteltua, joskin on korostettava, että erona kolmanteen aaltoon on nimenomaan vaikuttamisen tapa, ei niinkään asiasisältö. Nähtäväksi myös jää, mihin kaikkeen digitalisaatio ja sosiaalinen media pystyvät ja kykeneekö liikehdintä uuden mittakaavan levinneisyyden ansiosta poliittisen tason päätöksiin.

Argentiinalaisen #NiUnaMenos-kampanjan myötä nousseet mielenosoitukset loivat esimerkiksi painetta hallitukselle ottaa huomioon kampanjan vaatimukset. Vuoden 2015 mielenosoitusten jälkeen silloiset presidenttiehdokkaat lupasivat politiikassaan keskittyä myös naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaan, mutta vuoteen 2018 mennessä minkäänlaisia konkreettisia poliittisia linjanvetoja ei kuitenkaan ollut tehty. ²³ Toisaalta Chilen Un violador en tu camino -performanssin edustaman esimerkin kautta huomataan, että some-ajan feminismi pystyy myös hivuttautumaan poliittisten päätösten tasolle: Chilessä muodostettiin performanssin levittyä Las Tesis Senior -yhteisö, jossa vanhempaa sukupolvea edustavat naiset yhdistyivät ja perustivat uuden, feministisiä kysymyksiä ajavan Partido Alternativa Feminista -puolueen. ²⁴ Uusi puolue pyrkii muun muassa olemaan mukana prosessissa, jossa suunnitellaan ja luodaan Chilen uusi perustuslaki diktatuurin aikaisen vanhan perustuslain tilalle.

Neljännessä aallossa on myös kääntöpuolensa. Vaikka digimaailman ja sosiaalisen median voima ihmisten mobilisoimisessa ja feminististen ideoiden levittämisessä on ennennäkemätön, digitalisaatio ja teknologian kehitys myös syventävät epätasa-arvon kuiluja. Uusi teknologia voi sulkea pois monia ihmisiä. Varsinkin globaalin etelän kontekstissa ja yhteiskunnissa, joissa jo valmiiksi on paljon rakenteellista eriarvoisuutta ja resurssit eivät jakaudu tasan, monien ihmisten pääsy esimerkiksi internetiin voi olla todella rajattua. Jos sosiaalinen liikehdintä ja yhteiskunnallista muutosta ajavat ryhmittymät toimivat yhä enemmän verkossa ja digitalisaation lähtökohtien mukaan, voivat ne köyhät, syrjityt tai marginaalissa elävät ihmiset, jotka eniten hyötyisivät muutoksesta, pudota kelkasta kokonaan. Näin ollen feminismin neljännen aallon kehittyessä myös uudet ulottuvuudet, kuten luokkaerot, koulutustaso ja teknologian piiriin ja verkkoalustoille pääsy, on tunnistettava ja otettava huomioon.

Koko digiteknologian ja sosiaalisen median alustojen lähtökohta on tällä hetkellä hyvin länsimainen ja epätasa-arvoinen. Piilaaksoa ja sen kaltaisia elektroniikan ja korkeateknologian liiketoiminnan keskittymiä hallitsevat yhä pääasiassa länsimaiset valkoiset miehet, jotka keräävät teknologian ja verkkoalustojen käyttäjistä ilmaiseksi suuria määriä tietoa ja takovat suuria määriä rahaa tätä tietoa käyttäen. Vaikka Latinalaisen Amerikan feministinen liikehdintä varmasti hyötyy suuresti verkkoalustoista mobilisaation sekä tiedon ja toimintatapojen levittämisen välineenä, ovat verkkoalustat ja digiteknologia monelta osin epäfeministisiä ja kolonialistisia hierarkioita uusintavia.

Samalla, kun länsimaiset suuryritykset suunnittelevat ja keräävät taloudelliset voitot kehittyvästä teknologiasta ja digituotteista, elektroniikka kuitenkin valmistetaan useimmiten globaalin etelän maissa, joissa työvoima on paljon halvempaa huonojen työolojen vuoksi. Lisäksi suurin osa elektroniikassa käytettävistä metalleista ja muista raaka-aineista on peräisin globaalin etelän maista. Esimerkiksi 85% kaikesta maailman litiumista, jota käytetään muun muassa taskuissamme olevien älypuhelimien tai kannettavien tietokoneiden akuissa, on Latinalaisessa Amerikassa ²⁵ , tarkemmin ottaen nämä varannot ovat Chilen, Argentinan ja Bolivian alueilla.

Näin ollen, kun maailman korkeateknologia- ja diginälkä kasvavat yhä hurjempaan tahtiin, globaalin pohjoisen ja etelän välistä kuilua kasvattavat myös teknologian tuotannossa ja resurssien käytössä ilmenevät valta-asetelmat. Täten feministiset liikkeet ovat digitalisaation kiihtyessä aivan uusien kysymysten äärellä – niin Latinalaisessa Amerikassa kuin globaalistikin. Feminismin neljännellä aallolla – jos tätä ilmausta halutaan käyttää – on monet kasvot, ja kaikki niistä eivät ole pelkästään tasa-arvoa edistäviä.

Kirjallisuusluettelo

Aratani, Lauren 2020. More than 100 women protest Trump and Weinstein with anti-rape anthem. The Guardian. Luettu 24.11.2020 osoitteessa: https://www.theguardian.com/us-news/2020/jan/10/more-than-100-women-protest-trump-harvey-weinstein-anti-rape-anthem-new-york.

Castaño, Alberto 2019. The Lithium triangle has Latin America with a square head. Latin American Post. Luettu 8.12.2020 osoitteessa: https://latinamericanpost.com/30972-the-lithium-triangle-has-latin-america-with-a-square-head

Chenou, Jean-Marie & Cepeda-Másmela, Carolina 2019. #NiUnaMenos: Data Activism From the Global South. Television & New Media, 20(4), 396–411.

Coba, Liset & Herrera, Gioconda 2013. Nuevas voces feministas en américa latina: ¿continuidades, rupturas, resistencias? presentación del Dossier. Iconos, 17(1), 17-23.

Crenshaw, Kimberle 1989. Demarginalizing the Intersection of Race and Sex: A Black Feminist Critique of Antidiscrimination Doctrine, Feminist Theory, and Antiracist Politics. Teoksessa Feminist Legal Theory (ss. 57–80). Routledge, Boulder.

Fuentes-Nieva, Ricardo & Nelli Feroci, Gianandrea 2017. The Evolving Role and Influence and Growing Strength of Social Movements in Latin America and the Caribbean. International Development Policy, 9(9), 323–338.

Gargallo, Francesca 2004. Las ideas feministas latinoamericanas. Universidad de la Ciudad de México, Mexico City.

Koca, Irem & Spicer, Jonathan 2019. Turkish MPs sing Chilean anti-rape song to protest violence against women. Reuters. Luettu 24.11.2020 osoitteessa: https://www.reuters.com/article/us-women-antiviolence-turkey-idUSKBN1YJ0EY

Munro, Ealasaid 2013. Feminism: A Fourth Wave? Political insight (Political Studies Association of the United Kingdom), 4(2), 22–25.

Negar, Shiva & Nosrat Kharazmi, Zohreh 2019. The Fourth Wave of Feminism and the Lack of Social Realism in Cyberspace. Journal of Cyberspace Studies, 3(2), 129-146.

Rivers, Nicola 2017. Between ‘postfeminism(s)’: Announcing the arrival of fourth wave. Teoksessa Postfeminism(s) and the Arrival of the Fourth Wave (ss. 7-28). Palgrave Macmillan, New York.

Takaisin lehden sisällysluetteloon