JOHDANTO

Eräs tunnetuimmista Texasin ja texasilaisuuden symboleista ovat Texas Rangerit, jotka nykyisin toimivat osana Texasin osavaltiopoliisia. Vaikkakin Rangerit nykyisin ovat poliisin eliittiosasto ja selkeästi ammattimaisia lainvartijoita, järjestö perustettiin 1820-luvulla vapaaehtoisista koostuvaksi puolisotilaalliseksi osastoksi, jonka tehtävänä oli turvata rajaseudun valkoisen väestön asutus alueen alkuperäiskansojen ryöstöretkiltä. Texasin itsenäistyttyä vuonna 1836 Rangereiden tehtäväksi tuli myös turvata uuden valtion entisen emämaan, Meksikon, vastainen raja ja tämä tehtävä jatkui vielä Texasin liityttyä Yhdysvaltoihin vuonna 1845. Texas Rangereiden toimenkuva laajeni 1800-luvun kuluessa myös lainvalvontaan rajaseudun ja rajan turvaamisen lisäksi. Nykyisin Rangereiden tehtävänä on muun muassa tutkia osavaltiossa tapahtuvia suurrikoksia, viranomaiskorruptiota ja rajaturvallisuuteen liittyviä tapauksia. Poliisitoiminnan sekä Texasin ja Meksikon välisen rajavalvonnan kautta Rangerit ovat valvoneet myös erilaisia alueen etnisten ryhmien välisiä rajoja, jotka määrittävät näiden ryhmien asemaa yhteiskunnassa.¹ Tämän artikkelin tarkoituksena on selvittää tapoja, joilla Texas Rangereita kuvaavat populäärit esitykset ovat osallistuneet näiden samojen rajojen ylläpitämiseen ja mahdolliseen kommentointiin kuvaamalla Texas Rangereiden roolia ja merkitystä Texasin ja Yhdysvaltain historialle. Tutkimuskohteekseni olen rajannut yhdysvaltalaiset, vuoden 1960 jälkeen ilmestyneet elokuvat ja televisiosarjat, joissa esiintyy Texas Rangereita.²

Saadakseni vastauksen tutkimuskysymykseeni noudatan aineiston analysoinnissa yhdysvaltalaisten historiallisia elokuvia tutkineiden Robert A. Rosenstonen ja Brent Toplin ajatuksia siitä, että historiallisia elokuvia tutkittaessa ei pitäisi kiinnittää huomiota niinkään elokuvien sisältämiin mahdollisiin historiallisten faktojen muutoksiin, jotka ovat välttämättömiä elokuvallisen kerronnan luonteen vuoksi. Tärkeämpää on kiinnittää huomio elokuvien tarinan muodostamaan draamalliseen totuuteen eli sille, millaisia merkityksiä menneisyydelle annetaan. Mielestäni tätä samaa lähestymistapaa voi käyttää myös muihinkin kuin vain historiallisiin elokuviin, ja omassa tutkimuksessani sovellan sitä myös sellaisiin fiktiivisiin elokuviin ja televisiosarjoihin, jotka kuvaavat valmistumisaikaansa. Elokuvat ja televisio eivät luonnollisestikaan toimi irrallaan muusta yhteiskunnasta, vaan ne heijastelevat yhteiskunnan arvoja ja voivat myös haastaa niitä ja ottaa kantaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tarkastelemalla lähiluvun avulla tutkimusaineistoni keskeisiä kohtauksia pyrin löytämää vastauksen siihen, miten elokuvat ja televisiosarjat muodostavat tämän draamallisen totuuden Texas Rangereiden merkityksestä Texasille ja Yhdysvalloille sekä samalla ylläpitävät etnisiä rajoja.³

TEXAS RANGERIT JA ETNISET VÄHEMMISTÖT

Rangereilla on ollut merkittävä rooli Texasin eri etnisten vähemmistöjen kontrolloimisessa ja alistamisessa. Gary Anderson on todennut alueen alkuperäiskansoja kohdanneen etnisen puhdistuksen, ja vaikkakin esimerkiksi comanchet alistettiin vasta liittovaltion armeijan avulla, oli Rangereilla merkittävä rooli heidän ja muiden alkuperäiskansojen vastaisessa taistelussa. Orjuuden salliminen oli yksi tekijä Texasin vallankumouksen taustalla, ja Rangereiden yhtenä tehtävänä oli jahdata ja vangita karanneita orjia – joskus vapauteen pyrkiviä orjia jahdattiin rajan yli Meksikon puolelle. Orjuuden lakkauttamisen jälkeen Rangerit olivat osa rotuerottelua ylläpitävää järjestelmää ja he osallistuivat Jim Crow -lakien valvomiseen niiden kumoamiseen asti.⁴ Myös meksikolaisamerikkalainen väestö joutui Rangereiden kaltoin kohtelemaksi. Kenties synkin ajanjakso sijoittuu vuosien 1910 ja 1920 välille, jolloin Texas Rangereiden ja muiden lainvartijoiden toimesta meksikolaisamerikkalaisiin kohdistui ennennäkemätön väkivallan aalto Etelä-Texasissa. Arviot surmattujen meksikolaisamerikkalaisten määrästä vaihtelevat 300 ja usean tuhannen välillä. Vaikkakin väkivalta väheni tämän kauden jälkeen, Texasin meksikolaisamerikkalainen vähemmistö joutui Rangerien mielivallan kohteeksi myöhemminkin. Esimerkiksi, kun meksikolaisamerikkalaiset työntekijät pyrkivät 1960-luvulla järjestäytymään ammattiliittoihin ja samalla vahvistamaan poliittisia oikeuksiaan Etelä-Texasissa, jossa he olivat enemmistö poliittisen vallan ollessa valkoisen, englanninkielisen väestönosan käsissä, Rangerit pyrkivät estämään nämä pyrkimykset uhkailulla ja muilla laittomilla toimilla. Tämä Texas Rangereiden toiminta päätyi aina Yhdysvaltain korkeimman oikeuden käsiteltäväksi.⁵

Texas Rangerit ovat olleet erilaisten populäärikulttuurin esitysten aiheena perustamisestaan lähtien. Rangereiden maine levisi Texasin ulkopuolelle Yhdysvaltain ja Meksikon välisen sodan jälkeen, ja Rangereita saattoi pian tavata sekä näytelmissä että erilaisissa kirjoissa. Ensimmäinen elokuva, jossa esiintyi Texas Ranger, valmistui jo vuonna 1910. Useimpia populääriesityksiä yhdistää se, että ne on kuvattu valtaväestön näkökulmasta ja Rangerit esitetään pääosin positiivisessa sävyssä. Populääriesitykset on helppo ohittaa pelkkänä halpana viihteenä, mutta näillä esityksillä on väistämättä ollut vaikutus siihen, millaiseksi Rangereiden merkitys on mielletty. Merkittävä osa Rangereita kuvaavista elokuvista on westerneitä, ja westernien kuvaamalla myyttisellä Lännellä sekä rajaseudulla on ollut suuri merkitys yhdysvaltalaiseen ajatteluun. Tämä Lännen ja rajaseudun vaikutus näkyy esimerkiksi siinä, että ajoittain poliittisessa retoriikassa vedotaan menneisyyteen, joka ei perustu niinkään todellisuuteen vaan on lähempänä populäärikulttuurin tuotteita.

On tärkeä muistaa, että elokuviin ja televisiosarjoihin on helpompi saada esille valkoisen valtakulttuurin näkökulmia edustavia kertomuksia. Kuten Michel-Rolph Trouillot on vuonna 1995 ilmestyneessä teoksessaan Silencing the Past: Power and Production of History esittänyt, valta vaikuttaa siihen, kenen ääni tulee kuulluksi ja kenen vaiennetuksi historiallisen tiedon ja kertomuksen tuottamisen eri vaiheissa. Trouillot jakoi menneisyydestä kertomisen neljään vaiheeseen, joissa kaikissa osa menneisyyden äänistä vaiennetaan samalla kun tietyt valitut faktat ja äänet säilyvät tai nostetaan esiin. Texas Rangereita käsittelevien esitysten kohdalla vallan vaikutus näkyy siinä, että parhaiten esille pääsevät valtakulttuurin näkökantoja edustavat kertomukset. Kun valtakulttuuria edustavat kertomukset toistuvat, ne vaientavat tehokkaasti muita, niitä mahdollisesti haastavia tulkintoja. Koska suurin osa Texas Rangereita käsittelevistä populäärikulttuurin esityksistä esittää Rangerit positiivisessa sävyssä ja pitää etnisten vähemmistöjen edustajat marginaalissa, yksittäisten esitysten vaikutus kertautuu samankaltaisten tulkintojen toistuessa, ja yksittäiset kriittiset tulkinnat häviävät niiden alle. ⁶

Vaikka vähemmistökulttuurien on ollut vaikeampi saada omia tulkintojaan ja näkökantojaan esille, eivät ne ole olleet kuitenkaan täysin vaiennettuja. Meksikolaisamerikkalaisten keskuudessa valtakulttuuria haastavia esityksiä on pidetty elossa esimerkiksi corrido-lauluperinteessä. Nämä narrativiiset balladit ovat olleet suosittuja Meksikossa 1810-luvulta lähtien ja niiden avulla pystyttiin välittämään lukutaidottoman kansanosan pariin tietoa merkittävinä pidetyistä tapahtumista ja henkilöistä. Näin Yhdysvalloissa asuvat meksikolaisamerikkalaiset ovat voineet pitää elossa esimerkiksi omia näkökantojaan valkoisen väestön sortotoimia vastustavista henkilöistä. Täten henkilöt, jotka valtakulttuurin puolella on leimattu bandiiteiksi, ovat eläneet corridoissa sorrettujen puolustajina. Corridojen välittämä kuva meksikolaisamerikkalaisten kokemuksista ei kuitenkaan ole täysin ongelmaton, vaikka kertookin alistetun kansanosan version tapahtumista. Espanjankielisillä lauluilla on ollut sama ongelma kuin valkoisten sortotoimista raportoineella meksikolaisella ja meksikolaisamerikkalaisella lehdistöllä – ne eivät ole tavoittaneet englanninkielistä valtaväestöä, joten niiden mahdollisuus haastaa vallitsevia tulkintoja on rajallinen.

Eräs poikkeus tästä on PBS-kanavan tuottama, vuonna 1982 ilmestynyt TV-elokuva The Ballad of Gregorio Cortez, joka perustuu samannimiseen corridoon. Kyseinen elokuva poikkeaa useimmista muista Texas Rangereita käsittelevistä elokuvista siinä, että se kerrotaan meksikolaisamerikkalaisesta näkökulmasta ja siinä tuodaan esiin Rangereiden ja muiden Texasin viranomaisten epäpätevyys ja meksikolaisamerikkalaisiin kohdistama rasismi. 1950-luvulta lähtien erilaiset revisionistiset westernit ovat pyrkineet haastamaan rajaseudun myyttejä kuten alkuperäiskansojen kohtelua. Tässä tapauksessa kyseessä on kuitenkin vain yksi elokuva, joka julkaisukanavansa vuoksi ei ole saavuttanut yhtä suurta yleisöä kuin suurten studioiden nimekkäillä tähdillä varustetut elokuvat, joten sen vaikutus yleiseen mielipiteeseen ei ole ollut suuri.

Vaikkakin corridot ovat mahdollistaneet meksikolaisamerikkalaisille heidän omia näkökulmiaan välittävien kertomusten levittämisen, on lauluperinteessä kuitenkin se ongelma, että laulut ovat keskittyneet miehiin joko valkoisia vastustavina sankareina tai sitten näiden tekemän väkivallan uhreina. Kuten Monica Muñoz Martinez on todennut, tämä on jättänyt sankarien/uhrien omaisten – naisten ja lasten – äänet pois. Uhrien muistot ja omaisten versiot tapahtumista ovatkin usein säilyneet perheiden omissa piireissä, ja ne eivät ole tavoittaneet suurempaa yleisöä eivätkä päässeet näin vaikuttamaan mielikuviin Texas Rangereiden merkityksestä Texasin ja Yhdysvaltain historialle. ⁷

ORJUUDEN MERKITYKSEN VAIENTAMINEN

Yksi keino, jolla Texas Rangereita kuvaavat elokuvat ja televisiosarjat muokkaavat yleisön mielikuvaa Texasista ja alueen eri etnisten ryhmien historiasta ja merkityksestä nykyhetkelle, on tarinalle valittu ajankohta ja genre. Tutkimistani yhdysvaltalaisista, vuoden 1960 jälkeen ilmestyneistä Texas Rangereita kuvaavista elokuvista ja televisiosarjoista suurin osa sijoittuu ajallisesti rajaseudun sulkeutumista edeltävään aikaan eli ennen vuotta 1890, ja voidaan katsoa tyylilajiltaan westerneiksi. Näin sekä Texas että Rangerit sijoitetaan osaksi Länttä ja sen edustamia mielikuvia vapaudesta ja laajenemisesta, eikä Texasia näin mielletä osaksi Etelää ja siihen yhdistyvää orjuutta ja rotusortoa. Näin afrikkalaisamerikkalaisten rooli vaiennetaan ja heistä tulee ulkopuolisia Texasin historiassa, vaikka eräs merkittävimmistä tekijöistä yhdysvaltalaisten siirtolaisten muuttamiselle Meksikon osana olevaan Texasiin oli alueen soveltuvuus puuvillan viljelyyn, ja tähän liittyvän orjuuden puolustaminen oli merkittävä tekijä Texasin eroamisessa Meksikosta. Tässä elokuvat ja TV eivät ole yksin, sillä Texasissa tapahtui 1800- ja 1900-luvun vaihteessa yhteiskunnallisen modernisaation yhteydessä tietoinen pyrkimys erottautua Etelästä, hävitystä sisällissodasta ja niihin yhdistetystä Lost Cause -ideologiasta. Tällä ideologialla tarkoitetaan retoriikkaa ja muistamisen eri tapoja, joilla entisissä Konfederaation osavaltioissa pyrittiin perustelemaan Etelävaltioiden Unionista irtoamisen laillisuutta ja tarjoamaan sisällissodan keskeiseksi syyksi perustuslaillinen kiista orjuuden sijaan. Texasissa muusta Etelästä erottautuminen tapahtui korostamalla osavaltion Meksikosta eroamiseen johtanutta Texasin vallankumousta ja tätä seurannutta itsenäisen Texasin aikakautta konfederaatioajan historian sijaan. Vallankumouksen tapahtumien korostaminen menneisyyden muistamisessa ja merkitysten annossa tarjosi myös perustelun meksikolaisamerikkalaiseen väestönosaan suunnattuun rasistiseen kontrolliin ja rotu- ja luokkahierarkioiden ylläpitämiseen määrittelemällä kaikki meksikolaisamerikkalaiset ja meksikolaiset ulkopuoliksi ja uhkaksi. ⁸

Eräs elokuva, joka asettaa Texasin ja Etelän vastakkain on vuonna 1961 ilmestynyt The Comancheros. Elokuva sijoittuu vuoteen 1843 ja New Orleansissa tapahtuvan alun jälkeen elokuva siirtyy nopeasti Texasiin, jonka laaja ja avara rajaseutu asettaa visuaalisesti Texasin erilleen Etelästä. Myös näissä paikoissa elävät ihmiset eroavat toisistaan. Elokuvan alussa toinen päähenkilöistä, uhkapeluri Paul Regret pakenee New Orleansista Texasiin surmattuaan kaksintaistelussa paikallisen tuomarin pojan. Regret tietää, että hän ei voisi saada oikeudessa oikeudenmukaista kohtelua ja suojellakseen omaa henkeänsä hän pakenee Texasiin. Texasissa Regret päätyy yhteen John Waynen näyttelemän Texas Rangereiden kapteenin kanssa ja Texasin rajaseudun demokraattisessa vaikutuksessa Regret muuttuu ihmisenä. Muutos on paitsi visuaalinen Regretin vaihtaessa koreilevat uhkapelurin vaatteensa tyypilliseen cowboy-asuun, mutta ennen kaikkea henkinen – Regret ei ole enää kiinnostunut vain omasta eloonjäämisestään, hän on valmis vaarantamaan itsensä suojellakseen muita. Yhdessä Texas Rangereiden kanssa Regret käy taisteluun rajaseutua ryösteleviä comancheja vastaan. Pian selviää, että comanchet eivät ole yksin kykeneväisiä koordinoituihin iskuihin, ja heidän taustallaan toimintaa johtaa meksikolaisten ja muutaman petollisen valkoisen muodostama asekauppiaiden joukko. Tässä elokuva asettaa sekä alkuperäisamerikkalaiset, meksikolaisamerikkalaiset että näiden kanssa yhteistyötä tekevät valkoiset Texasin ja Yhdysvaltain ulkopuolelle. Elokuvan voi nähdä allegoriana kylmän sodan poliittiselle ilmapiirille – comancherot edustavat kommunisteja, jotka yllyttävät kolmannen maailman kansalaisia nousemaan Yhdysvaltojen edustamaa demokratiaa ja vapautta vastaan – mutta toistaessaan etnisten ryhmien kuvauksessaan samoja stereotypioita kuin muutkin elokuvat se vahvistaa niitä mahdollisesta allegoriasta huolimatta. ⁹

Orjuus ja sen päättymistä seurannut Jim Crow -lainsäädännön ylläpitämä rotuerottelun aikakausi eivät ole esillä Texas Rangereita käsittelevissä elokuvissa ja televisiosarjoissa. Yksi poikkeus on vuonna 2007 ilmestynyt The Great Debaters, joka on tositapahtumiin pohjautuva kuvaus afrikkalaisamerikkalaisista opiskelijoista koostuvasta väittelyjoukkueesta texasilaisessa Wileyn yliopistossa 1930-luvulla. Elokuvassa Rangerit ovat näkyvissä vain yhdessä kohtauksessa taustalla, ja heihin viitataan toisen kohtauksen repliikeissä. Nämä ovat ainoat näkemäni elokuvalliset viittaukset Texas Rangereiden rooliin Jim Crow -lainsäädännön ylläpitämisessä. Rotuerottelun aikakaudelle sijoittuvat Texas Rangereita kuvaavat elokuvat ovat sen sijaan keskittyneet käsittelemään pankkiryöstäjiä Bonnie Parkeria ja Clyde Barrowia. Useimmissa elokuvissa keskitytään vain Parkerin ja Barrowin rikollisuraan ja viranomaisten pyrkimyksiin pankkiryöstäjien kiinni saamisekseen, jolloin Texasin etniset vähemmistöt jäävät pois kertomuksesta. Tämä vahvistaa muiden esitysten luomaa kuvaa etnisistä vähemmistöistä ulkopuolisina, koska heitä ei näytetä tai mainita. Poikkeuksen tekee vuonna 2019 ilmestynyt The Highwaymen. Elokuvassa hahmojen välisessä keskustelussa viitataan todelliseen tapaukseen elokuussa 1919, jolloin Texas Rangerit Yhdysvaltain armeijan tukemina vastoin kansainvälisiä sopimuksia tunkeutuivat Meksikon puolelle tarkoituksenaan vangita meksikolaisia bandiitteja, jotka olivat tehneet iskuja Texasin puolelle. Seuranneessa yhteenotossa Rangerit surmasivat muun muassa kolmetoistavuotiaan meksikolaisen pojan kuten elokuvassakin mainitaan. Kyseessä on harvinainen viittaus Rangereiden meksikolaisamerikkalaiseen väestöön kohdistamasta väkivallasta.

WALKER, TEXAS RANGER

Eräs tunnetuimmista ja pitkäikäisimmistä Texas Rangereita kuvaavista esityksistä oli vuosina 1993-2001 tehty Walker, Texas Ranger, jota on esitetty Suomenkin televisiossa nimellä Walker, Texasista. Sarja seuraa Chuck Norrisin esittämän Texas Ranger Cordell Walkerin toimintaa pääosin Dallasin alueella, mutta ajoittain jaksot tapahtuvat myös muissa osavaltioissa sekä Meksikon puolella. Sarja on ajallisesti sijoitettu valmistumisaikaansa. Vaikkakin ensisilmäyksellä sarja vaikuttaa suhtautuvan etnisiin vähemmistöihin positiivisesti – Walkerin tärkein työpari on afrikkalaisamerikkalainen ja sarjassa on muihin etnisiin vähemmistöihin kuuluvia sivuhahmoja – on sarja tarkemmin tarkasteltuna etnisiä rajoja ylläpitävä ja se rajaa etniset vähemmistöt sivuosiin, yhdysvaltalaisen yhteiskunnan marginaaleihin tai jopa ulkopuolelle.

Sarjan päähenkilö Cordell Walker on etniseltä taustaltaan puoliksi cherokee, puoliksi valkoinen. Walkerin ollessa lapsi, hänen vanhempansa joutuivat valkoisten rasistien surmaamiksi, ja Walker kasvoi isänpuoleisten sukulaisten luona cherokee-reservaatissa. Tämän taustan kautta sarjan tekijöiden oli mahdollista tuoda mukaan alkuperäiskansojen mystiikkaa, kuten erilaisia näkyjä, jotka auttoivat Walkeria tutkimuksissa. Sarjan esittämillä cherokeiden uskonnollisilla tavoilla ja riiteillä ei kuitenkaan ole tekemistä cherokeiden oikeiden uskonnollisten tapojen kanssa, kuten Michael Ray Fitzgerald on esittänyt. Walkerin hahmo onkin vain yksi esimerkki pitkästä jatkumosta syntyperältään valkoisia hahmoja, jotka ovat ikään kuin valkoisen ja alkuperäisamerikkalaisen kulttuurin välissä ja voivat käyttää tarvittaessa molempien kulttuurien taitoja. Tämän kaltaiset hahmot ovat tuttuja jo vanhemmasta kirjallisuudesta, eräs tunnetuimmista esimerkeistä lienee James Fennimore Cooperin Nahkasukka-sarjan kirjoissa esiintynyt Natty Bumpo. Vaikka Walker ajoittain vierailee reservaatissa ja ottaa osaa seremonioihin ja käyttää hyväkseen jäljitystaitoja ja mystistä ”vaistoa”, esitetään cherokeet, ja heidän kauttaan muutkin alkuperäiskansat alempiarvoisina ja ulkopuolisina. Tämä alkuperäiskansojen kulttuurin esittäminen alempiarvoisena tulee esille esimerkiksi siinä, että eräissä jaksoissa esiintyy hahmoja, jotka ovat lähteneet reservaatista ja opiskelleet esimerkiksi lääkäriksi. Nämä cherokeet, jotka pyrkivät sulautumaan valtakulttuuriin, esitetään siistimmin ja tyylikkäämmin pukeutuneina kuin reservaattiin jääneet sukulaisensa. He myös auttavat Walkeria ratkaisemaan reservaatissa ongelmia, jotka eivät ilmeisesti selviäisi ilman Walkerin tai sulautumaan pyrkivien apua. ¹⁰

Walkerin tärkein työpari ja hyvä ystävä on afrikkalaisamerikkalainen James Trivette. Trivetten kautta sarjan olisikin ollut mahdollista käsitellä afrikkalaisamerikkalaisten kohtaamaa rasismia, mutta tätä mahdollisuutta ei käytetty kunnolla hyväksi. Ennen uraansa Texas Rangereissa Trivette on ollut pelaajana Dallas Cowboys -joukkueessa, ja sarjan toisen kauden eräässä jaksossa Trivette muistelee jalkapallouransa aikaista kohtaamistaan poliisien kanssa, ja katsojille tarjotaan yksi esimerkki afrikkalaisamerikkalaisten kokemasta etnisestä profiloinnista ja rasismista. Trivette kertoo, kuinka poliisi oli pysäyttänyt hänet keskellä yötä, kun hän oli ollut ajamassa autollaan Dallasin paremmassa kaupunginosassa. Kun poliiseille oli selvinnyt hänen henkilöllisyytensä ja se, että hän pelaa Dallas Cowboysissa, oli hänet päästetty jatkamaan matkaa. Trivetten mukaan hän ei ollutkaan enää vain joku musta mies vaan tunnettu urheilija. ¹¹ Tämä esimerkki afrikkalaisamerikkalaisiin kohdistuvasta rakenteellisesta rasismista jää kuitenkin sarjassa yksittäistapaukseksi, ja rasistisen toiminnan esitetään olevan vain yksittäisten henkilöiden toimintaa. Sarjassa esiintyy myös muita rasistisia hahmoja kuten valkoista ylivaltaa kannattavia puolisotilaallisia joukkoja ja eräässä jaksossa uusnatsiryhmä. ¹² Nämä rasistiset ryhmät esitetään kuitenkin aina selkeästi valtavirran yhteiskunnan ulkopuolisina toimijoina, jolloin myös heidän edustamansa rasismi sijoitetaan yhteiskunnan ulkopuolelle eli sitä ei sarjan tulkinnan mukaan esiinny tavallisten kansalaisten tai viranomaisten parissa.

Etnisiä rajoja ylläpitää myös se, miten Walker esitetään toistuvasti pätevämpänä Rangerina kuin Trivettea. Täten vahvistetaan mielikuvaa valtakulttuuria edustavien valkoisten ylivertaisuudesta muihin etnisiin ryhmiin verrattuna. Eräs ajoittain toistuva keino, jolla tätä eroa korostetaan, on se, että Trivette ei pärjää lähitaistelutilanteissa yhtä hyvin kuin karatemestari Walker. Toinen toistuva teema on Trivetten kiinnostus erilaisia epämääräisiä sijoituksia ja muita helppoja rikastumiskeinoja kohtaan. Walker esitetään maanläheisempänä ja järkevämpänä kuin Trivette, kun hän suhtautuu epäilevästi näihin Trivetten suunnitelmiin, jotka aina epäonnistuvatkin. Trivetten hahmo joutuu sarjan kuluessa myös usein erilaisiin muihin koomisiin tilanteisiin. Sama naurun kohteeksi asettaminen tapahtuu myös toisen etnisen sivuhahmon, meksikolaisamerikkalaisen etsivän Carlos Sandovalin kohdalla. Sandoval joutuu esimerkiksi peiteoperaatiossa esittämään naista, kun poliisit pyrkivät vangitsemaan vanhuksia ryösteleviä rikollisia, ja kohtaus on toteutettu selkeästi koomiseen sävyyn. ¹³ Sandovalin hahmo esiintyy usein ystävänsä, valkoisen karateopettaja ja yksityisetsivä Trent Malloyn kanssa näiden auttaessa Rangereita tutkimuksissa. Sandovalin ja Malloyn välillä on selkeästi havaittavissa samankaltainen etnisesti latautunut kuvaustapa kuin Walkerin ja Trivetten välillä – valkoinen hahmo on pätevämpi ja järkevämpi kuin etnistä vähemmistöä edustava parinsa eikä häntä aseteta samankaltaisiin koomisiin tilanteisiin kuin vähemmistön edustajaa. Tämä asetelma toistuu muidenkin sarjassa esiintyvien meksikolaisamerikkalaisten hahmojen kohdalla. Silloinkin, kun nämä hahmot esitetään positiivisessa sävyssä, he eivät ole yhtä menestyviä kuin valkoiset. Silloin, kun vaikeuksiin joutuneet nuoret haluavat irrottautua etnisistä jengeistä, he tarvitsevat siihen aina Walkerin tai jonkun muun valkoisen apua. Laittomasti rajan yli tuleviin meksikolaisiin ei sarjassa viitata kuin vain muutaman kerran.

Näiden sinällään positiivisten, mutta valkoisia huonompien hahmojen lisäksi sarjassa esiintyy selkeästi huonossa valossa esitettyjä meksikolaisamerikkalaisia. Jo mainitsemani jengit esitetään uhkana sekä valkoisille että niille meksikolaisamerikkalaisille, jotka pyrkivät assimiloitumaan valtakulttuuriin. Näiden lisäksi meksikolaisamerikkalaisia esiintyy erilaisissa rikollisissa rooleissa, merkittävimpänä kenties huumekartellit, jotka edustavat rajan yli leviävää rikollisuutta. Nämä eri meksikolaisamerikkalaiset rikollishahmot ovat selkeää jatkumoa vanhemmalle bandiitti-hahmolle, joka siirtyi varhaisiin elokuviin 1800-luvun kirjallisuudesta. ¹⁴

ETNISTEN RAJOJEN MONIMUOTOISUUS JA NIIDEN ESIINTUOMINEN

Walker, kuten useimmat muutkin elokuvat ja TV-sarjat, käsittelevät meksikolaisia ja meksikolaisamerikkalaisia yhtenä homogeenisenä massana, eivätkä tee eroa esimerkiksi Texasissa asuvan tejano-väestön ja Yhdysvaltoihin tulleiden Meksikon kansalaisten välillä. Tämä näkökulma vahvistaa kuvaa kaikista latinoista ulkopuolisina, ei-yhdysvaltalaisina. Todellisuudessa kyseessä ei ole yhtenäinen ryhmä, sillä Yhdysvalloissa asuvat meksikolaisamerikkalaiset voivat suhtautua erittäin kriittisesti rajan yli tuleviin laittomin siirtolaisiin kokiessaan näiden kilpailevan samoista työpaikoista ja pelkäävän – aiheellisesti – tulijoiden leimaavan jo maassa olevien laillisten siirtolaisten ja meksikolaisamerikkalaisten maineen, kun heidät mielletään yhtenäiseksi massaksi valtakulttuurin suunnalta. Samoin Meksikon puolella voidaan ylenkatsoa rajan pohjoispuolella asuvia meksikolaisamerikkalaisia vieraina ”toisina”, jotka eivät tunne kulttuurisia juuriaan eivätkä välttämättä osaa espanjaa. Harvinainen poikkeus tällaisesta kuvauksesta on vuonna 1996 ilmestynyt Lone Star. Tässä elokuvassa Meksikosta Yhdysvaltoihin aikoinaan laittomasti tullut ravintolanomistaja käyttää hyväkseen laittomien siirtolaisten työvoimaa eikä tunne myötätuntoa heitä kohtaan. ¹⁵

Elokuvien on myös mahdollista tuoda esiin näkymättömiä rajoja, jotka eristävät etnisiä ryhmiä toisistaan ja pyrkivät määrittelemään ihmisten aseman näiden etnisen taustan mukaan. Vuonna 2016 ilmestynyt neo-western Hell or High Water on esimerkki elokuvasta, joka mielestäni onnistuu etnisten rajojen ja rasismin esille tuomisessa, vaikka se ei olekaan kyseisen elokuvan päätarkoitus. Elokuva kertoo veljeksistä, jotka ryöstävät pankkeja voidakseen maksaa äitinsä ottamat lainat, joiden maksamattomuuden vuoksi kotitila on vaarassa joutua pankin pakkolunastamaksi. Valkoisten texasilaisten ennakkoluuloinen suhtautuminen meksikolaisamerikkalaisiin rikollisina tulee esille ensimmäisen ryöstön aikana, kun pankissa asiakkaana oleva vanha mies ihmettelee, miksi veljekset ryöstävät pankkia, vaikka he eivät ole ”meksikaaneja”. Toinen keino, jolla rasismi tuodaan esiin, tapahtuu tapausta tutkimaan määrätyn kahden Rangerin kautta. Näistä kahdesta pian eläkkeelle jäävä, Jeff Bridgesin näyttelemä Ranger kohdistaa jatkuvasti pariinsa rasistisia vitsejä. Näissä tilanteissa katsojalle tulee selväksi, että vitsien kertoja luulee näiden rasististen vitsiensä olevan hauskoja ja kuuluvan työparien ystävällismieliseen keskusteluun, kun taas rasismin kohteeksi joutunut Ranger kokee selkeästi olonsa epämukavaksi. Tällä tavalla elokuva tekee näkyviksi tiedostamattomat rasistiset asenteet, jotka voivat vaikuttaa eri etnisten ryhmien välisiin suhteisiin.

JOHTOPÄÄTÖKSET

Tutkimani elokuvat ja televisiosarjat käyttävät kaikki selkeästi samoja, toistuvia kuvaamistapoja etnisten vähemmistöjen käsittelyssä. Keskittymällä kuvaamaan Texasia osana Länttä, esimerkiksi western-genren kautta, vaiennetaan orjuuden rooli Texasin historiassa samalla kun alkuperäiskansat ja meksikolaisamerikkalaiset esitetään ulkopuolisina, jotka hidastavat Yhdysvaltojen läntistä laajenemista. Toinen toistuva keino on esittää valtaväestöä edustavat hahmot selkeästi pätevämpinä kuin etnisiä ryhmiä edustavat hahmot. Tämä keino sekä rajaa etniset vähemmistöt yhteiskunnan marginaaliin, että tarjoaa myös selityksen etnisten vähemmistöjen syrjäytymiseen: syy etnisten vähemmistöjen asemaan marginaalissa ei ole rasismi vaan se, että nämä vähemmistöt eivät ole yhtä päteviä kuin valkoisen valtaväestön edustajat. Samoin kuin vähemmistöt, myös heidän kokemansa rasismi kuvataan marginaalisena ilmiönä, johon syyllistyvät vain yksilöt tai ryhmät, jotka selkeästi ovat valtakulttuurin ulkopuolella. Osassa tutkimusaineistoani esiintyy myös voimakkaana ajatus siitä, että ainoa tapa, jolla etniset vähemmistöt voivat menestyä Yhdysvalloissa on valtakulttuuriin assimiloituminen – tällöinkin tosin etnisten vähemmistöjen on tyytyminen toisen luokan kansalaisen rooliin.

Elokuvien ja televisiosarjojen tekijöille Texas Rangerit ovat yhä ajankohtainen aihe, vaikkei Rangereita kuvaavia elokuvia nykyisin ilmestykään yhtä usein kuin esimerkiksi 1940-luvulla. Vuonna 2021 käynnistyy uusi sarja Walker, joka on versio vanhasta Walker, Texas Rangerista. Nähtäväksi jää, ovatko viime aikojen pyrkimykset saada meksikolaisamerikkalaisten Rangereiden väkivallan uhrien ääni paremmin kuuluvaksi tai poliisiväkivallan vastainen liike vaikuttaneet mitenkään uuden sarjan tapaan kuvata Rangereiden ja etnisten ryhmien merkitystä Texasille ja Yhdysvalloille.

TUTKIMUSAINEISTO:

Hell or High Water, 2016, CBS Films/ Sidney Kimmel Entertainment.

Lone Star, 1996, Castle Rock Entertainment.

The Balld of Gregorio Cortez, 1982, American Playhouse Corporation for Public Broadcasting/ Filmhaus Productions/Moctesuma Esparza Productions

The Comancheros, 1961, 20th Century Fox.

The Great Debaters, 2007, Harpo Productions.

The Highwaymen, 2019, Casey Silver Productions.

Walker, Texas Ranger, 1993–2001, CBS.

KIRJALLISUUSLUETTELO:

Andersson, Gary 2005. The Conquest of Texas: Ethnic Cleansing in the Promised Land, 1820-1875. University of Oklaholma Press, Norman.

Carrigan, William D. & Webb, Clive 2013. Forgotten Dead: Mob Violence against Mexicans in the United States, 1848-1928. Oxford University Press, Oxford.

FitzGerald, Michael Ray 2013. Native Americans on Network TV: Stereotypes, Myths and the ‘Good Indian’. Rowman & Littlefield Publishers, Lanham.

Flores, Richard R. 2002. Remembering the Alamo: Memory, Modernity & the Master Symbol. University of Texas Press, Austin.

Fojas, Camilla 2008. Border Bandits: Hollywood on the Southern Frontier. University of Texas Press, Austin.

Martinez, Monica Muñoz 2018. The Injustice Never Leaves You. Harvard University Press, Cambridge.

Rosenstone, Robert 2006. History on Film/Film on History. Pearson Education Limited, Harlow.

Samora, Julian, Bernal Joe, & Peña, Albert 1979. Gunpowder Justice: A Reassessment of the Texas Rangers. University of Notre Dame Press, Notre Dame.

Toplin, Robert Brent 2002. Reel History: In Defence of Hollywood. University Press of Kansas, Lawrence.

Trouillot, Michel-Rolph 1995. Silencing the Past: Power and the Production of History. Beacon Press, Boston.

Utley, Robert M. 2002. Lone Star Justice: The First Century of the Texas Rangers. Oxford University Press, New York.

Utley, Robert M. 2007. Lone Star Lawmen: The Second Century of the Texas Rangers. Oxford University Press, New York.

Takaisin lehden sisällysluetteloon