Heikki pursiainen

Au! Suuri tammenterho putosi juuri päähäni!
Tämä tammi on kaadettava. Tilalle on istutettava upaspuu!
-Robert Conquest (oma suomennokseni)

Utopiat ovat haitallisia. 

Todellisissa yhteiskunnissa on aina puutteita, vikoja ja ongelmia, myös pahoja. Vioilta ei tietenkään pidä sulkea silmiään. Ei saa ajatella, että mitään ei ole tehtävissä, tai että asiat nyt vain ovat niin kuin ne ovat. Yhteiskuntaa voidaan parantaa ja ongelmia ratkaista. 

Sen sijaan on hupsua ajatella, että utopia, täydellinen yhteiskunta olisi mahdollinen. Hupsuus muuttuu vaaralliseksi heti kun joku alkaa kuvitella löytäneensä täydellisen yhteiskunnan reseptin. Olemassaolevan yhteiskunnan rakenteet, elämänmuoto ja kulttuuri muuttuvat esteiksi utopian toteutumiselle. Eri mieltä olevista tulee ihmiskunnan onnen vihollisia.

Esteet ja viholliset on raivattava pois paremman maailman tieltä. Vastahakoiset ihmiset täytyy pakottaa utopian edellyttämään muottiin. Koska tavoite on niin pyhä, kaikki keinot ovat sallittuja. Kun utopia ei toteudukaan väkivallasta huolimatta, ongelma on siinä, ettei yritetty tarpeeksi. Pitää raivata lisää ihmisiä, tuhota lisää olemassaolevaa. Utopian sijasta tuloksena on raunio.

On tarpeetonta käsitellä tässä niitä lukuisia lähihistorian karmeuksia, joita utopian tavoittelu on aikaansaanut. Tulokset eivät olleet niin kamalia vain siksi, että juuri nämä utopiat olivat toteuttamiskelvottomia, tai siksi että Lenin, Mao, Pol Pot ynnä muut olivat hirviömäisiä. Ongelma on siinä, että kaikki utopiat ovat toteuttamiskelvottomia. Niihin uskominen tekee ihmisestä fanaattisen.

Ihmiskunnalla ei ole päämäärää, eikä sitä tarvita. Ei ole mitään lopullista, täydellistä yhteiskuntaa, jota kohti pitäisi olla matkalla. Asioita voidaan parantaa, mutta vain rakentamalla olemassaolevan päälle. Yhteiskuntaa pitää uudistaa rohkeasti, mutta on ymmärrettävä, että ei voida aloittaa nollasta. Samoin pitää hyväksyä se, että ihmiset ovat itse oman elämänsä parhaita asiantuntijoita. Ei ole mitään onnen maata, johon ihmiset voidaan raahata vastoin tahtoaan. Kaikki eivät myöskään koskaan ole yhtä mieltä siitä, millainen on hyvä elämä tai yhteiskunta. Yhteinen utopia on siksikin mahdottomuus. 

Yhteiskunnasta ei tule koskaan valmista.

Utopiasta haaveilusta luopuminen ei kuitenkaan tarkoita suurista tavoitteista tai toivosta luopumista. Se tarkoittaa voimien keskittämistä mahdollisten asioiden tavoitteluun mahdottomien sijasta. Maailmaa voidaan parantaa, vaikka siitä ei saataisikaan täydellistä. Epätäydellisyyden, ristiriitojen, mielipide-erojen ja konfliktin hyväksyminen on välttämätöntä todellisten parannusten aikaansaamiseksi.

Täydellinen maailma on aina yhtä kaukana, saavuttamattomissa. Parempi maailma on sen sijaan koko ajan lähempänä. Ihmiskunta on tällä hetkellä rikkaampi, koulutetumpi ja terveempi kuin koskaan. Kehitystä on pidettävä yllä ja vauhditettava, jos suinkin mahdollista. Mutta se ei onnistu määräämällä ihmiset ylhäältäpäin marssimaan kohti utopiaa. Se onnistuu vain antamalla ihmisille mahdollisuuksia parantaa omaa elämäänsä. 

Minun haaveeni on, että parin vuosikymmenen kuluttua suurin osa ihmiskunnasta elää parempaa elämää. Ihmiset ovat rikkaampia, terveempiä ja onnellisempia. Ihmisten määräysvalta omassa elämässään on lisääntynyt. Kaikki ihmiset saavat nauttia siitä elämänlaadusta ja vapaudesta, joka nyt jo on mahdollista minulle itselleni. 

Tämä ei tarkoita elämää ihanneyhteiskunnassa, vaan todellisessa maailmassa ongelmineen ja puutteineen. Elämä ei ole täydellistä, riskejä, murhetta ja onnettomuutta esiintyy edelleen. Kaikki eivät ole tulevaisuudessakaan yhtä onnekkaita. Silti uskon, että tällaisen tulevaisuuden tavoittelussa on järkeä. Ja mikä parasta, toisin kuin utopia, tämä tulevaisuus on mahdollista saavuttaa.

Kirjoittaja on ajatuspaja Liberan toiminnanjohtaja, joka on myös työskennellyt erikoistutkijana Valtion taloudellisessa tutkimuskeskuksessa VATT:issa, Turun yliopiston Julkisen valinnan teorian huippuyksikössä sekä Kilpailuvirastossa.

Julkaistu 1/2017.