janne viskari

Muutama vuosi sitten eräällä tavallisella suomalaisella todettiin struuma. Sitä seurattiin työterveydessä yksityisellä lääkäriasemalla. Kun tämä kansalainen sitten vaihtoi työpaikkaa, vaihtui työterveys toiseksi yksityiseksi palveluksi. Vaikka näiden isojen yritysten keräämät potilastiedot siirtyivät automaattisesti Kelan Omakantaan, kävi ilmi, että ainoa tapa siirtää tiedot firmasta toiseen oli printata ne ensin vanhassa työterveydessä ja syöttää ne sitten uudessa paikassa uudestaan sähköiseen järjestelmään.

Hoito jatkui siten, että työterveydessä otettiin kilpirauhasesta ultraäänikuvat ja potilas sai lähetteen julkiseen erikoissairaanhoitoon, jossa struuma leikattiin. Kuinka ollakaan, kuvat vain eivät siirtyneet leikkaavaan sairaalaan sitten millään. Kansalainen vaati, että kuvien on siirryttävä sinne suoraan – että itse hän ei potilaana ala postikonttorina toimimaan. Lupapapereita kirjoiteltiin ja läheteltiin kuvien siirtämiseksi sähköisesti, mutta ei se hoitava lääkäri niitä koskaan saanut. Ratkaisuksi tarjottiin kuvien faksaamista, vuonna 2017.

Toisaalla erään toisen aivan tavallisen suomalaisen elämä päättyi 71-vuotiaana sydänkohtaukseen. Nuoruudessaan tämä pohjoisen lentäjäjätkä oli muuttanut paikkakunnalta toiselle usein vaihtuvien työmaiden perässä. Sitten elämä vakiintui, vaimo löytyi ja tytär syntyi. Mies teki työtä ja tytär kasvoi aikuiseksi. Kun elämä lopulta päättyi pitkien sairastelujen jälkeen, vaimo ja aikuiseksi varttunut tytär jäivät suremaan – ja selvittämään kuoleman byrokratiaa.

Koska mies oli nähnyt useita paikkakuntia ja kuului kirkkoon, jokaisesta eri seurakunnasta tuli erikseen hakea nippu virkatodistuksia. Jaettavaksi jäi asunto-osake ja metsäpalsta. Kaikki todistukset piti toimittaa leimoilla varustettuina perunkirjoittajalle, kopiot Maanmittauslaitokselle lainhuutoa varten ja pankeille tilien lakkauttamista varten. Tytär ja äiti asuivat eri paikkakunnilla, joten asioiden hoitaminen oli hankalaa. Koko ajan oli pelko, että onko tässä tarpeeksi papereita ja oikeassa järjestyksessä. Jokainen lukuisista kuolemaa hallinnoivista tahoista ohjeisti omien käytäntöjensä mukaan ja edellytti erilaisia todistamisen tapoja. Paperi liikkui ja edistyneissä tapauksissa PDF. Kaksi korkeasti koulutettua naista istui, ihmetteli ja vertaili kuoleman byrokratiaa tahoillaan. Voiko tämä todellakin olla näin tavattoman vaikeaa? Tavallisen ihmisen ainutlaatuinen elämä päättyy Suomessa kuitenkin vuosittain 50 000 kertaa.

Nämä kaksi kertomusta ovat otteita kahden todellisen suomalaisen elämästä. Suomessa on Legatum Prosperity Indexin mukaan maailman tehokkain hallinto ja World Happiness Reportin mukaan täällä elää maailman onnellisin kansa. EU:n DESI-indeksin mukaan Suomi on digitalisaation hyödyntämisessä Euroopan paras. Se tarkoittaa, että muualla asiat ovat vielä huonommin. Tämä ei kuitenkaan ole syy olla tekemättä mitään. Minun utopiani on, että esimerkkien mukaista kansalaisen juoksuttamista ei enää tapahtuisi, vaan asiat ja tiedot liikkuisivat sähköisesti eri viranomaisten ja järjestelmien välillä. Tietojen siirtämiseen on tietysti oltava hyväksytty lakisääteinen käyttöperuste. Etenkin sairauden, kuoleman ja muiden kriisien edessä ihmisten soisi kuitenkin välttyvän vanhanaikaiselta paperisodalta. Utopiassani digitalisaatio karsii turhaa byrokratiaa ja tuo elämään helpotusta tilanteissa, joissa sitä eniten tarvitaan.

Janne Viskari toimii Digi- ja väestötietoviraston pääjohtajana. Viraston toiminta-ajatuksen ytimessä on yhteiskunnan digitalisaation edistäminen. Viskari on valittu vuosina 2018 ja 2019 maailman sadan vaikutusvaltaisimman digihallinnon vaikuttajan joukkoon sekä Suomessa vuoden digijohtajaksi vuonna 2019.

Julkaistu 2/2020.